MÄÄRITYSKÄSIKIRJA

Huom! Jos havaitset virheitä tai selviä puutteita niin lähetä ystävällisesti korjausehdotus.

Tähän määrityskäsikirjaan on koottu tuntomerkkitiedot Suomessa nähdyistä tai potentiaalisesti nähtävistä harvinaisuuksista tai vähälukuisista lajeista, joihin saattaa liittyä määritysongelmia.

Hakemisto:

Tämä sivuAmerikanjääkuikka / KuikkaAmerikanjääkuikka / JääkuikkaPikku-uikkuMustakaulauikku / Mustakurkku-uikkuMyrskylintuKeltanokkaliitäjä / IsoliitäjäNokiliitäjä / BaleaarienliitäjäIdänpikkuliitäjä / Baleaarienliitäjä / PikkuliitäjäMadeirankeiju / Etelänkeiju / Myrskykeiju / MerikeijuSuulaKarimetso / MerimetsoPikkumerimetsoAfrikanpelikaani / Kiharapelikaani / PelikaaniAmerikankaulushaikara / Kaulushaikara, Pikkuhaikara, Yöhaikara (1-2 kv) / Kaulushaikara, Rääkkähaikara, Bubulcus.i.coromandus / ibis, Silkki- / Jalohaikara, Afrikansilkki- / Silkkihaikara, Rusko- / Harmaahaikara, Pronssi-iibis, Pikkuflamingo / Chilenflamingo / Flamingo (r. roseus), Phoenicopterus r. ruber / roseus, Pikku- / Laulujoutsen, Cygnus c. columbianus / bewickii

Hanhet - vesilinnut

Petolinnut

Rantakanat, kurjet, kahlaajat

Käyttöohjeet

Tuntomerkkitiedot alkavat sellaisilla jotka ovat käyttökelpoisia linnun puvusta riippumatta. Vain tiettyjen pukujen tuntomerkit on esitetty joko oman otsikon alla (esim. väliotsikko Juhlapuku) tai sitten kyseinen puku on lyhennyksenä suluissa tuntomerkin yhteydessä (esim. tp eli talvipuku). Yksinomaan ns. käsituntomerkkejä ei ole esitetty. Jokaisen alaotsikon tuntomerkit ovat suhteellisessa tärkeysjärjestyksessä siten, että yl. keskeisin tuntomerkki on ensimmäisenä jne. Tätä järjestystä ei tule pitää ehdottomana vaan suuntaa-antavana, sillä eri tuntomerkkien arvo vaihtelee mm. linnun puvun, olosuhteiden, vertailukohteiden ja havainnoijan kokemuksen mukaan. Silloin kun useampaa kuin kahta lajia on vertailtu toisiinsa, on tärkeysjärjestys laadittu lähinnä koko ryhmää ajatellen; jonkin lajiparin välillä tämän ryhmän sisällä tärkeysjärjestys voisi olla hyvinkin erilainen (esim. pienet liitäjät). Samaan ruumiinosaan liittyviä tuntomerkkejä on usein yhdistelty koska havaintotilanteessa on luontevinta tutkia yksi ruumiinosa kerrallaan - tällöin kyseisen kohdan sisällä tuntomerkit on pyritty panemaan tärkeysjärjestykseen (tästä on joitain poikkeuksia sanamuotojen selkeyden takia), mutta osa saattaa näin ollen olla vähemmän tärkeitä kuin jotkut myöhemmin luetellut tuntomerkit.

Tuntomerkkien arvoon vaikuttaa joskus huomattavasti lajien alalajikohtainen ja/tai maantieteellinen muuntelu. Opas on tehty erityisesti Suomen oloihin ja lähinnä täällä esiintyvien alalajien mukaan. Näin ollen kaikki tuntomerkit eivät useinkaan päde kaikkien mahdollisten alalajien tai populaatioiden osalta. Joissain tilanteissa on erikseen mainittu minkä alalajin suhteen tuntomerkkilista on lähinnä tehty. Maantieteellinen tai alalajikohtainen muuntelu on monien lajien osalta edelleen puutteellisesti tunnettua.

Tuntomerkit on jaettu kolmeen luokkaan: 1) absoluuttiset tuntomerkit (kursivoitu ja lihavoitu), eli tuntomerkit joita ei yleensä vertailulajeilla esiinny; 2) prosentuaaliset tuntomerkit (kursivoitu), eli tuntomerkit joita tavataan esim. 90 %:lla k.o. lajin yksilöistä mutta vain 5 %:lla vertailulajin yksilöistä; 3) suhteelliset tuntomerkit (normaali teksti), joissa edellytetään jonkin ominaisuuden (esim. koon tai värisävyn) arviointia tai joiden käyttö ilman vertailukohdetta tai vankkaa kokemusta voi olla vaikeaa. Kaikkia tuntomerkkejä ei voi yksiselitteisesti jakaa näihin kolmeen ryhmään (erityisen vaikeaa esim. äänten osalta), tällöin tuntomerkki on sijoitettu sille lähinnä kuuluvaan ryhmään. Kirjasinlaji ei siis kuvaa tuntomerkin tärkeyttä (ainakaan maastokäytössä), vaan tätä kuvaa tuntomerkkien järjestys.

Absoluuttinen tuntomerkki ei tarkoita, että sillä voidaan aina lajinmääritys selvittää. Tuntomerkki on katsottu absoluuttiseksi mikäli se esiintyy ainoastaan toisella/jollain lajilla ja melkein (muttei välttämättä aivan) kaikilla yksilöillä. Esim. naaraspukuisella harmaasorsalla on yl. aina (voi joskus juv. naarailta puuttua) valkea siipipeili jollaista sinisorsalla ei ole koskaan. Absoluuttista tuntomerkkiä ei pidä muutenkaan mieltää 100 % varmana, sillä esim. sulkasadosta ja värimuunnoksista johtuen poikkeuksellisia yksilöitä voi esiintyä. Useampia kuin kahta lajia yhdessä käsiteltäessä on tuntomerkki merkitty absoluuttiseksi jos se esiintyy vain yhdellä käsiteltävistä lajeista. Yksinään käsitellyissä lajeissa taas tuntomerkki on merkitty absoluuttiseksi, jos sitä ei esiinny millään käytännön sekoitusmahdollisuuksiin kuuluvalla lajilla.

Prosentuaalisina tuntomerkkeinä on pidetty yl. sellaisia joissa on selvää päällekkäisyyttä, vaikka osalla yksilöistä tuntomerkki esiintyy jossain muodossaan vain toisella/jollain lajilla (esim. mustalinnulla ei koskaan esiinny sen kokoista valkeaa niskalaikkua kuin useimmilla pilkkaniskoilla, mutta erityisesti ad. naaras mustalintujen ja juv. pilkkaniskojen välillä on päällekkäisyyttä minkä takia tuntomerkki on luokiteltu prosentuaaliseksi). Täten absoluuttisten ja prosentuaalisten tuntomerkkien raja on liukuva.

Suhteelliset tuntomerkit ovat monien lajien määrityksessä erittäin tärkeitä ja saattavat hyvinkin olla tärkeysjärjestyksessä ensimmäisinä (esim. kari-/merimetso), vaikka pelkästään suhteellisiin tuntomerkkeihin nojautuen ei varmaa määritystä yleensä voi tehdä. Mitan tai koon arviointia vaativat tuntomerkit on merkitty suhteelliseksi (vaikka ero kahden lajin välillä olisi suurikin) paitsi silloin kun kokoa/mittaa voidaan verrata linnussa itsessään johonkin muuhun (esim. ulottumaa tertiaalien pituuteen). Osa suhteellisista tuntomerkeistä on sellaisia, jotka ovat kokemuksellakin käyttökelpoisia vain päästäessä vertaamaan lajeja rinnakkain. Nämä sekä poikkeuksellisen edullisia havainto-olosuhteita edellyttävät tuntomerkit (vaikka olisivat absoluuttisiakin) on aina sijoitettu viimeiseksi.

Lisäksi voidaan erottaa tuntomerkit, joiden perusteella lajia yleensä kannattaa epäillä tai etsiä esim. samankaltaisten toisen lajin yksilöiden joukosta (”plokkaustuntomerkit”). Ne on merkitty tähdellä (*) ja voivat kuulua mihin tahansa em. kolmesta luokasta.

Käytetyt lyhenteet ja merkit:

ad                                                  = vanha, puku ei enää vaihdu kuin vuoden aikojen mukaan

erit.                                                = erityisesti

hahö                                               = hartiahöyhenet

imm                                                = esiaikuinen (ei sisällä juv-lintuja)

iph                                                  = siiven isot yläpeitinhöyhenet

jp                                                   = juhlapuku

juv                                                  = linnun 1. höyhenpuku

keph                                                = siiven keskimmäiset yläpeitinhöyhenet

koph                                                = korvan peitinhöyhenet

kp                                                   = kesäpuku

kv                                                   = kalenterivuosi

kys                                                  = kyynärsulat

käph                                                = käsisulkien peitinhöyhenet (siiven  yläpinnalla)

käs                                                  = käsisulat

npuk                                                = naaraspukuinen

piph                                                 = siiven pienet yläpeitinhöyhenet

pyaph                                               = pyrstön alapeitinhöyhenet

pys                                                  = pyrstösulat

pyyph                                               = pyrstön yläpeitinhöyhenet

siaph                                               = siiven alapeitinhöyhenet

siyph                                                = siiven yläpeitinhöyhenet

ss                                                    = siipisulat

tert                                                  = tertiaalit

tp                                                    = talvipuku

vp                                                    = vaihtopuku

k                                                      = koiras

n                                                      = naaras

 


  

Amerikanjääkuikka / Kuikka

 

Tuntomerkki

Amerikanjääkuikka

Kuikka

Kaikki puvut

  • nokan koko (erit. korkeus tyvellä) ja muoto (erit. alanokan kulman selvyys)

 

  • nokka yl. huomattavan jykevä ja korkea erityisesti tyvestään, raskastekoinen, alanokassa yl. havaittava kulma

 

  • nokka yl. selvästi kapeampi ja ohuempi, sopusuhtaisempi (mitat menevät ääriyksilöillä jnkv päällekkäin), alanokassa ei yl. havaittavaa kulmaa
  •  valkean määrä kyljen takaosassa (uidessa)

 

  • kylki yl. tasaisen tumma ilman valkeita kuvioita, uintikorkeudesta riippuen vesirajassa voi kyljellä näkyä juovamaisesti jnkv valkeaa, poikkeuksellisesti joillain laikkumainen alue kupeiden takaosassa

 

  • erityisesti talvipuvussa kupeen takaosaan muodostuu lähes kaikille yksilöille selvä valkea laikku; kesäpuvussa yl. pienempi, vähemmän laikkumainen (näkyvyys vaihtelee uintiasennosta riippuen mutta selvä yl. ainakin sukeltaessa)
  •  pään koko* ja erit. otsan muoto; kaulan paksuus ja pituus (myös lennossa); koko ja rotevuus*; jalkojen koko ja vatsan muoto lennossa

 

  • pää jykevä, kulmikas ja otsa yl. melko jyrkkä, lennossa pää erottuu selvemmin kapeammasta kaulasta vaikuttaen suurelta; vaikuttaa yl. lyhyt- ja paksukaulaiselta; suorassa vertailussa yl. selvästi suurempi joskin koot menevät jnkv päällekkäin (erit. nuoret linnut voivat olla pienikokoisempia), raskastekoinen sekä uidessa että lennossa, yl. merimetson kokoinen tai suurempi; jalat erottuvat selvänä kookkaana ”motikkana” lähtien yl. melko samasta tasosta takaselän kanssa, vaikuttaa kookasvatsaiselta erit. takaosasta, ”kaljamahainen” vaikutelma
  • pää pyöreämpi ja sopusuhtaisempi, päälaelta kuit. hieman litteämpi, otsan kulma yl. loivempi, lennossa pää ei juurikaan kaulaa paksumpi eikä erotu kovin suurena; kaula yl. selvästi ohuempi ja pitempi (riippuu kuit. linnun asennosta); yl. selvästi pienempi ja sopusuhtaisempi, ”elegantimpi”, aina merimetsoa pienempi; jalat erottuvat yl. hyvin leveten hieman kärjestä mutteivät yl. muodosta selvää ”motikkaa”, takaselkä yl. kaartuu selvästi jnkv alas ennen jalkoja, vatsa linjakkaampi eikä erotu niin pallomaisena (suuret yksilöt voivat kuitenkin olla varsin isovatsaisia)
  •  siiveniskujen nopeus, syvyys ja joustavuus, siipien* leveys ja pituus

 

  • lento raskasta ja hidasta, hanhimaista, siiveniskut erottuvat selvästi; siivenisku melko korkea; siivet leveät ja pitkät mutta taipuisat
  • lento joutuisampaa ja kevyempää, siiveniskut matalammat ja erottuvat huonommin; siivet kapeammat, lyhyemmät ja jäykemmät
  •  tumman värin määrä kyynärsiiven alapinnalla

 

  • kyynärsiiven alapinnalla keskim. selvästi enemmän mustaa, erit. kainalossa (myös isoissa alapeitin-höyhenissä mutta huonommin havaittavissa) höyhenten ulkohöydyt pitkältä matkalta tummat tehden us. selvästi erottuvat tummat juovat
  •  kyynärsiiven alapinta yl. huomattavan valkea ja n. 90 %:lla linnuista kainalot valkeat, tummaa vähemmän ja yl. vain ohuena heikosti erottuvana juosteena

 

  • sukellustapa (erit. pään liike)

 

  • sukeltaa pehmeästi nojaten eteenpäin ja liukuen pinnan alle

 

  • sukeltaa pehmeästi ja nopeasti mutta pää tekee yl. ennen sukellusta taaksepäin nykäisevän liikkeen

Juhlapuku 

  • pään ja kaulan väritys*

 

  • koko pää ja kaula sysimustat hyvässä valossa vihertävähohtoiset (erottuen selkää tummempina) lukuun ottamatta selvää valkeaa sepelkuviota kaulalla
  • pää kauttaaltaan tumma mutta vain kurkku musta, muu osa harmaa erottuen selkää vaaleampana, kaulalla musta-valkeat pystyjuovat jotka eivät erotu kovin kauas
  •  täplikkään alueen laajuus selkä-puolen sivuilla

 

  • täplikäs alue leveämpi ulottuen lähemmäs kyljen värirajaa ja yl. myös vesirajaa
  • täplikäs alue kapeampi jääden keskim. selvästi ylemmäs kyljen värirajasta

Muut puvut 

  • kaulan- ja päänsivun värirajan jyrkkyys ja muoto kaulan alaosassa*, korvan peitinhöyhenten väritys ja silmärenkaan voimakkuus

 

  • kaulan- ja päänsivun väriraja epäselvä tehden ”suttuisen” vaikutelman, kaulan alaosassa selvä valkea pykälä kohti niskaa (näkyy yl. varsin hyvin myös lennossa) erottaen leveän tumman kaulavyön (erit. juv linnuilla värirajat epäselvemmät ja kaula saattaa vaikuttaa tasaisen tummalta); korvan peitinhöyhenet suttuisen tummat erottuen vain vähän päälakea vaaleampina; silmän ympärillä epätarkkarajainen mutta yl. melko selvä vaalea rengas, voi puuttua

 

  • kaulan- ja päänsivun väriraja jyrkkä ja selvä, ”siisti”, kaulan alaosassa tasainen ilman selviä pykäliä (kaulan alaosan väritys vaikea arvostella kaulan ollessa sisäänvedetty), joillain vaihtopukuisilla yksilöillä kaulan alaosassa tummempi vyöhyke joskus koko kaulan ympäri muttei yhtä selvästi erottuvana vyönä kuin amerikanjääkuikalla; korvan peitinhöyhenet yl. melko puhtaan vaaleat erottuen silmäntakaisena vaaleana laikkuna; silmärengas puuttuu tai hyvin ohut ja huomaamaton, vain hyvin harvoin yhtä selvä kuin amerikanjääkuikalla (vaikeat arvioida kauempaa) 
  • niskan ja yläselän tummuusero ja (1-2kv) selkäpuolen vaalean kuvioinnin voimakkuus 
  • niska selkäpuolta yl. ainakin vähän, usein selvästi tummempi (erit. syksyllä ja alkutalvella); nuorilla - 1.tp linnuilla yl. selvästi kirjavampi (leveälti vaaleat höyhenreunukset) ja vaaleampi kuin kuikalla
  • niska tasaisen harmaa ja yläselkää vaaleampi (huom. valaistusolosuhteet); selkäpuoli yl. huomattavasti tasavärisempi, nuorella - 1.tp:ssa selkäpuolen höyhenissä vain kapeat vaaleat reunukset
  • siiven tumman takareunan kontrasti muuhun siiven alapintaan
  • väriero yl. epätarkkarajainen ja kontrasti vähemmän jyrkkä
  • väriraja yl. selvä ja kontrasti jyrkempi
  • selkä- ja vatsapuolen värirajan jyrkkyys
  • väriero vähemmän jyrkkä, kylki yl. ”suttuisempi”
  • väriero jyrkempi tumman selän ja valkean vatsan välillä (kuten kaulalla)

  


 

Amerikanjääkuikka / Jääkuikka

 

Tuntomerkki

Amerikanjääkuikka

Jääkuikka

Kaikki puvut

  • nokan muoto, väritys* (erit. nokan harjan sekä ylä- ja alanokan leikkausreunojen kärkiosan väri) ja asento

 

  • ylänokka kärkeä kohti alaspäin kaartuva, alanokka tasaisemmin ylöspäin kaartuva kuin jääkuikalla loivemmalla kulmalla (joillain kuitenkin samanlainen kuin jääkuikalla); juhlapuvussa kiiltävän musta (kirkkaassa valossa voi kiiltää vaaleana), talvella ja nuorilla yl. myös tummahko mutta joskus jopa luunvaalea, kuitenkin aina sekä ylä- että alanokan reunan kärkiosasta tumma ja yl. myös nokan harjalta tumma (erittäin poikkeuksellisesti kuvattu kokonaan vaalea nokka); uidessa yl. vaakasuorassa
  • ylänokka suorahko ja alanokka puolivälistä selvästi kaartuva muodostaen usein havaittavan kulman (erit. nuorilla ja osalla vanhoja muoto saattaa olla hyvin samanlainen kuin amerikanjää-kuikalla); kellanvalkea - siniharmaa, kärjestä aina vaalea mutta erit. nuorella tyvestään usein tummahko ja myös nokanharja usein tummahko mutta vain tyvestä (ero amerikanjääkuikkaan joskus varsin vähäinen), nokan reunat kärjestä aina vaaleat; sekä lennossa että etenkin uidessa yl. selvästi yläviistoon
  • ruumiin korkein kohta uidessa
  • yl. etuselässä
  • yl. melko keskellä selkää
  • otsan ja pään muoto sekä kaulan paksuus ja pituus
  • otsa us. jyrkkä, päälaki melko tasainen ja niska pyöreästi kaartuva; kaula tukeva us. päätä leveämpi tehden kobramaisen vaikutelman, hieman lyhyempi kuin jääkuikalla
  • otsa us. vielä jyrkempi (kuhmumainen) ja pään muodot kulmikkaammat; kaula yl. vielä paksumpi mutta pään kanssa tasapaksu, hieman pitempi kuin amerikanjääkuikalla
  • käsisulkien ruotien väri
  • tummat
  • vaaleat tai valkeat

Juhlapuku 

  • selän valkeiden laikkujen koko ja määrä
  • pienemmät ja tiheämmässä, enemmän
  • suuremmat erit. hartiahöyhenissä, harvemmassa ja vähemmän
  • pään värihohteen sävy sekä kaulan sepelkuvion muoto ja sen valkeiden juovien paksuus ja tiheys
  • hohde yl. vihertävä, juovat ohuet ja tiheässä, kuvio levein niskassa
  • hohde yl. purppurainen (erotettavissa vain läheltä hyvässä valossa), juovat leveät ja harvemmassa, kuvio kapenee takaosassaan

Muut puvut

  • pään ja kaulan väritys (erit. tummuus, kontrastien voimakkuus ja värirajojen jyrkkyys, korvanseudun ero muuhun päähän ja silmänseudun väritys)
  • pään yläosat ja niska yhtenäisen tumman mustanruskeat (niska myös takaa katsottuna), myöhään talvella kuitenkin usein erit. pään takaosissa vaaleampaa kirjailua, väriraja vaaleaan alaosaan yl. melko selvä, korvan peitinhöyhenet tummat mutteivät erotu juurikaan ympäristöstään, kaulan alaosa yläosaa tummempi muodostaen puolittaisen kauluksen joka us. kontrastoituu selvästi valkeaan kaulan etuosaan; nuorilla vaaleat etuosat likaisemman sävyiset vähentäen kontrastia tummaan niskapuoleen; ad. linnuilla yl. vaaleana erottuva kapeahko silmänympärysrengas, muuten silmänympärystä tumma
  • pään tummat osat vaaleammat kuin immerillä  (erit. nuorilla linnuilla) ja rajoittuen epäselvemmin vaaleaan pään alaosaan ja kaulan etuosaan, kontrasti näiden välillä heikompi, niska takaa katsottuna joillain linnuilla juovamaisesti tumma reunustuen vaaleampiin sivuihin, erit. ohjas, korvan peitinhöyhenet ja kaulan sivut vaaleammat kuin immerillä, kaulan alaosan tummempi alue jatkuu usein ympäri muuta kaulaa tummempana kauluksena (joka erottuu usein lennossa melko selvästi) mutta kaulus sävyltään yl. selvästi ruskeampi ja epätarkkarajaisempi kuin amerikanjääkuikalla (lukuun ottamatta joitain nuoria tai vaihtopukuisia immereitä) eikä kauluksen edessä koskaan selvärajaista valkeaa kiilaa kuten monilla immereillä, korvan peitinhöyhenistä alaspäin usein tumma pitkänomainen laikku erottuen ympäristöstään (voi harvoin olla myös immerillä); silmänympärys usein laajalti vaalea josta silmä erottuu tummana nappina
  • selkäpuolen yleisvärisävy, sävyero niskaan* ja (1-2kv) vaaleiden kuvioiden leveys; (ad tp) siyph:n pienten valkeiden täplien erottuminen/koko
  • selkäpuoli ja niska tumman mustaharmaat, nuorilla tumman-ruskeat; selkäpuoli niskaa vaaleampi; 1-2kv linnulla selkäpuolen höyhenissä kapealti vaaleat höyhenreunukset (poikkeuksellisesti voivat olla yhtä leveät kuin jääkuikalla); ad linnulla tp:ssa vaihtumattomissa siiven yläpeitinhöyhenissä hyvin pienet vain lähelle erottuvat valkeat pisteet
  • selkäpuoli yl. hieman vaaleampi mutta erottuen yl. aina niskaa tummempana (sävyero nähtävissä yl. melko kauas); 1-2kv linnulla höyhenreunukset leveämmälti vaaleat tehden selkäpuolesta kirjavamman (loppukeväällä kuluminen vähentää eroa); ad tp linnulla vaihtumattomissa siiven yläpeitinhöyhenissä selvästi isommat ja kauemmas erottuvat valkeat täplät
  • kontrastin voimakkuus selkä- ja vatsapuolen välillä 
  • yl. selvä kontrasti tumman selkäpuolen ja vaalean vatsapuolen välillä erit. ad linnuilla
  • kontrasti vähäisempi

 

 


 

Pikku-uikku - talvipukuiset ja esiaikuiset

 

Tuntomerkki

Pikku-uikku - talvipukuiset ja esiaikuiset

  • päälaen ja posken välinen kontrasti ja värisävyt*
  • yl. selvästi heikompi kontrasti kuin muilla pienillä uikuilla koska poski yl. ruskehtavasävyinen, mutta joillain yksilöillä voi olla lähes yhtä voimakas kontrasti kuin mustakaula- ja mustakurkku-uikulla; päälaki selkäpuolen tapaan lähinnä tummanruskea ja poski kellanruskeasävyinen (ei puhtaan valkea)
  • selkä- ja vatsapuolen värisävyt ja kontrasti*
  • selkäpuoli hyvin tumma, tummanruskea muttei yhtä mustasävyinen kuin muilla pienillä uikuilla, vatsapuoli taas keskimäärin harmaamman ja kellanruskean sävyinen eikä yhtä jyrkkää musta selkäpuoli /valkea vatsapuoli -kontrastia kuin muilla pienillä uikuilla
  • koko* ja ruumiinmuoto; pään koko ja muoto; kaulan pituus; peräpään muoto*
  • keskimäärin selvästi pienempi kuin muut pienet uikut mutta mitoissa kuitenkin päällekkäisyyttä esim. pienikokoisimpiin mustakaulauikkuihin ja kokoa voi olla yksinäisillä linnuilla vaikea arvioida (esim. juv. mustakurkku-uikut usein pienikokoisempia kuin ad. linnut), muodoltaan pyöreämpi ja töpäkämpi; pää pieni ja pyöreämpi kuin muilla pienillä uikuilla; kaula yl. selvästi lyhyempi kuin muilla (jotka voivat näyttää lyhytkaulaisilta asennosta riippuen); peräpää yl. töpäkämpi ja korkeampi (muilla pienillä uikuilla - erit. mustakurkku-uikulla - yl. matalampi ja pitempi, terävämpi)
  • nokan muoto ja suupielen väri
  • nokka lyhyempi, paksumpi ja tylpempi kuin muilla (ääriyksilöillä voi olla pituudessa päällekkäisyyttä), suupieli us. muusta päästä vaaleampana erottuva
  • valkean esiintyminen siipisulissa ja siyph:ssä
  • siiven yläpinta yksivärisen tumma (mustakurkku- ja mustakaulauikulla ainakin kyynärsulissa valkeaa, mustakurkku-uikulla lähes aina myös siyph:ssä, paksunokkauikulla kuten pikku-uikulla)
  • silmän väri
  • aina tumma, tumman punaruskea mutta näyttää kauemmas mustalta (vertailulajeilla paksunokkauikkua lukuun ottamatta selvästi punainen)

 


Mustakaulauikku / Mustakurkku-uikku

 

Tuntomerkki

Mustakaulauikku

Mustakurkku-uikku

Kaikki puvut

  • pään (erit. otsan) muoto*, leveys suhteessa kaulaan sekä kaulan paksuus*, pituus ja muoto
  • otsa jyrkkä, päälaki ”kekomainen” ja korkein kohta etuosassa, pää vain vähän kaulaa leveämpi, muoto asennon ja käytöksen mukaan vaihtelevampi kuin mustakurkku-uikulla; kaula ohut ja pitkä, us. hieman mutkalla
  • otsa luisu, päälaki melko tasainen ja korkein kohta takaosassa, pää selvästi kaulaa leveämpi; kaula lyhyempi ja tukevampi, yl. suora (huom. linnun asento)
  • nokan tarkka muoto, koko ja kärjen väri
  • nokka hento, ylänokan harja suora tai vähän ylöspäin kovertuva, alanokka kärkikolmanneksestaan selvästi kapeneva; nokka vaikuttaa yläviistoon olevalta; kokonaan tumma, talvella kuitenkin vaaleampi, harmaasävyinen
  • nokka tukevampi ja melko tasamuotoinen kärkeä kohti sekä ylä- että alanokasta suippeneva, ”tikarimainen” ja vaakasuoralta vaikuttava (erityisesti juv. linnun nokka voi olla hennompi); kärjestä yl. selvästi vaaleampi (kesäpuvussa), talvella väritykseltään vaaleampi ja harmaampi (vaaleaa kärkeä us. hyvin vaikea erottaa)
  • kyynärsiiven etureunan väri* ja valkean alueen laajuus käsisiiven takareunassa
  • kyynärsiiven etureuna yhtenäisen tumma, kyynärsiiven takareunan valkea laikku jatkuu lähes käsisiiven puoliväliin
  • kyynärsiiven etureunassa kolmiomainen valkea laikku (voi harvoin puuttua), kyynärsiiven takareunan valkea laikku päättyy melko jyrkästi heti käsisiiven sisimpiin sulkiin
  • koko ja takaruumiin muoto
  • pienempi, sirompi ja pyöreämpi, takaruumis us. pörheä tupsumainen ja koholla
  • kookkaampi, tukevampi ja litteämpi, takaruumis yl. litteä tasaisesti laskeva, voi joissain tilanteissa olla pörhöllään
  • uintiasennon korkeus
  • ui us. korkeammalla vedessä jolloin peräpääkin erottuu selvemmin
  • uintiasento yl. syvemmällä
  • ääni*
  • kirahtava ”iurr-ip” tai lyhyitä korkeita vihellyksiä
  • sointuva värinä ”hyrrr”, joskus livertävä sarja
  • siipien leveys ja kärjen muoto
  • siivet kapeammat ja teräväkärkisemmät
  • leveämmät ja tylpemmät
Juhlapuku
  • päänsivun tupsun muoto*, koko ja värisävy
  • tupsu lyhyehkö, alaspäin hapsottava, viuhkamainen eikä ulotu niskaan, vaaleammankeltainen
  • pitkä, kapea ja siisti, juovamainen, ulottuu niskan yli, oranssinsävyisempi
  • kaulan väri
  • kokonaan musta (vaihtopuvussa voi olla alaosastaan punaruskeasävyinen)
  • ruosteenpunainen, saattaa kauempaa näyttää mustalta
  • valkean vatsan jyrkkärajaisuus
  • puhtaanvalkea rajoittuen jyrkästi tummaan rintaan ja kupeisiin, erottuu hyvin selvästi lennossa
  • epätarkkarajaisesti vaalea, ei yl. koskaan erotu yhtä selvärajaisen valkeana kuin mustakaulauikulla
  • ohjaksen väri
  • kokonaan musta
  • kapealti vaalea, korvatupsun värinen
Muut puvut
  • päänsivun tumman/valkean värirajan sijainti ja muoto*, kaulan tarkka väritys* (myös takaa) sekä posken vaalean alueen tasavärisyys*
  • väriraja silmän alapuolella, silmän takaa yl. laskeva tai enint. vaakasuora ja yl. melko epäselvä, valkeahkon kurkun ja niskan vaalean laikun välillä tummempi vyöhyke posken ja korvan peitinhöyhenten alueella, niskan yläosassa us. laikkumaisesti vaaleaa; kaulan sivu harmaa ja us. myös etuosa ainakin yläosastaan harmaasävyinen, nuorilla alaosassa yl. selvä tumma poikkivyö; takaa katsoen näyttää us. yhtenäisen tummalta (jotkut yksilöt kaulalta kuitenkin melko puhtaanvaaleat); poski yl. epätasaisen harmaankirjavan vaalea, jotkut yksilöt kuit. varsin vaaleaposkisia
  • väriraja sekä silmän edessä että takana silmän korkeudella tai alareunan tasalla, silmän takana aina selvästi korkeammalla kuin mustakaulauikulla ja yl. hyvin jyrkkä, lähempänä takaraivoa lievästi alaspäin kaareva, niskassa joskus kapeahko ylöspäin suuntautuva valkea kiila; kaula sivuilta tai yl. ainakin edestä vaalea, erit. nuorilla kuit. us. tummempi ja hieman ruosteensävyinen, takaa nähtävissä us. vaaleaa kaulan sivuilla; poski yl. melko puhtaan vaalea erottuen selvästi tummasta päälaesta (vaihtopuvussa väritys us. suttuisempi)
  • vaalean ohjastäplän esiintyminen (tp, erit. ad)
  • ohjas tasavärisen tumma tai hyvin heikko ohut vaalea juova
  • ohjaksen yläosassa useimmilla selvä pyöreähkö vaalea laikku
  • valkean juovan esiintyminen päälaen sivulla (1kv)
  • ei juovaa, melko tasavärisen tumma
  • us. vaalea juova keskellä tummaa pään yläosaa
  • selkäpuolen tarkka värisävy
  • tummanharmaa
  • tummanharmaa mutta yl. hieman ruskeasävyinen
  • iiriksen värisävy
  • syksyllä ja alkutalvella joillain yksilöillä selvästi kelta- tai ruskeasävyinen
  • yl. aina punainen myös juv linnuilla

Jotkut vaihtopukuiset mustakaula- ja mustakurkku-uikut ovat väritykseltään hyvin samanlaisia ja erotettavissa lähinnä vain muototuntomerkeillä. Erit. talvipukuinen mustakaulauikku on sekoitettavissa vaaleaposkisiin pikku-uikkuihin, joilla kuit. ruskeampi selkä, tummempi vatsapuoli, vähäisempi kontrasti em. välillä, lyhyempi kaula ja suht. tukevampi nokka, siivet kokonaan tummat.

 


Myrskylintu

 

Tuntomerkki Myrskylintu
  • lentotapa* ja siipien asento
  • poikkeaa täysin lokeista, lentää jäykin siiveniskuin liitäjien tapaan, liitelee runsaasti suurissa kaarroksissa hieman kupertunein siivin
  • käsisulkien tyviosien sävyero muuhun siipeen* sekä siiven kärjen ja takareunan väri
  • lähes kaikissa puvuissa käsisulkien tyvellä valkea selvästi muuta siipeä vaaleampi hieman viuhkamainen laikku, kärjet tummanharmaasävyiset ja vain vähän muuta siipeä tummasävyisemmät (eivät läheskään samalla tavalla mustakärkiset kuin ad. lokeilla), takareunasta puuttuu lokeille tyypillinen valkea reunus
  • nokan muoto ja rakenne*
  • poikkeaa kaikista muista, nokka näyttää kauemmas lyhyeltä ja paksulta, lähempää nähtynä erottuu jykevässä nokassa kookas kynsi ja ylänokan päällä putkirakenne
  • siipien pituus, leveys ja kärjen muoto; kaulan paksuus ja pituus; koko ja tukevuus; pyrstön leveys
  • lyhyt- ja kapeasiipisempi kuin vast. kokoiset lokit mutta leveäsiipisempi kuin liitäjät; lyhyt- ja paksukaulainen; isojen liitäjien kokoluokkaa, selvästi pikkukajavaa isompi, rakenteeltaan tukeva; pyrstö hyvin leveä erit. liitäjiin verrattuna
  • selkäpuolen yleisvärisävy* ja tasasävyisyys
  • värimuodot vaihtelevia mutta yl. ruskehtavanharmaa tai hopeanharmaa (ei siniharmaa kuten esim. kala- tai harmaalokki eikä yhtä ruskea kuin liitäjät), myös tummempi värimuoto joka tummemman harmaanruskea (vaaleampi kuin yl. liitäjät), väritys ei yhtä tasasävyinen kuin yl. ad lokeilla ja useimmilla liitäjillä (harvinaisena myös kokovalkea värimuoto)
  • silmän ympäristön väritys ja silmän kokovaikutelma
  • silmän edessä n. silmän kokoinen mustanharmaa laikku joka kauempaa tekee vaikutelman hyvin kookkaasta silmästä
  • pään ja vatsapuolen yleisvärisävy ja tasavärisyys
  • vatsapuoli yl. valkea mutta tummilla värimuodoilla tasaisen ruskehtavan tuhkanharmaa (jolloin koko lintu tummasävyinen mutta huomattavasti vaaleampi kuin nokiliitäjä ja tasasävyisempi kuin nuoret lokit), pää tasasävyisempi kuin useimmilla liitäjillä joilla tumma yläosa ja vaalea alaosa
  • uintiasennon korkeus ja lentoonlähtötapa
  • uintiasento hyvin korkea ja selvästi korkeampi kuin yl. lokeilla, lentoonlähtiessään joutuu juoksemaan melko pitkän matkan pitkin vedenpintaa

 


Keltanokka- / Isoliitäjä

 

Tuntomerkki Keltanokkaliitäjä Isoliitäjä
  • pään, niskan ja kaulan kontrastit* ja värisävyt
  • päälaki harmaanruskea, yl. samansävyinen kaulan kanssa (voi olla kuit. varsin tummakin), em. alueet tasaisen vaalean harmaanruskeat ulottuen päälaelta etuselkään ja kaulansivuille
  • päälaki tasaisen tummanruskea näyttäen kauempaa mustalta, erottuu jyrkästi valkeasta kaulasta (voi joiltain puuttua), niskassa kapea valkea vyö erottuen tummasta yläselästä ja päälaesta, samoin kaulansivu valkea erottuen kauas tummista hartioista ja poskista
  • siipien asento ja muoto (erit. siiven leveys ja käsisiiven muoto*) sekä lentotapa* ja -rata
  • siivet yl. selvästi kulmalla karpaalinivelestä muodostaen loivan W-kuvion, kyynärsiipi leveähkö ja käsisiipi ”täyteläinen”; lentotapa rento ja joustava, taipuneet siivet korostavat vaikutelmaa, usein  lentorata ”vaelteleva”
  • siivet yl. varsin suorassa, koko matkaltaan kapeat ja erit. käsisiivestä tasaisesti kohti terävää kärkeä suippenevat; lentotapa jäykkä suorin siivin, myös lentorata us. suorempi (tuuliolosuhteet vaikuttavat), liidossa profiili suorempi
  • siiven alapeitinhöyhenten ja kainaloiden väritys sekä siiven alapinnalla takareunan ja kärjen kontrasti muuhun siipeen
  • siiven alapeitinhöyhenet ja kainalot tasaisen valkeat tai vaaleat, osalla hyvin heikkoa ruskeaa kuviointia; siiven kärki ja takareuna selvästi muuta siipeä tummemmat ja kärki laajemmin tumma mutta kontrasti ei kovin jyrkkä
  • kyynärsiiven alapinnalla tummaa juovitusta (näyttää kauempaa likaiselta), kainalossa myös tummaa (vaikea erottaa etäältä); kärki ja takareuna jyrkästi ja melko voimakkaasti muuta siipeä tummemmat mutta kärjessä tumma pienemmällä alueella
  • nokan väri ja koko
  • nokka selvästi vaalea, keltainen (näkyen melko kauas ei-tummana) ja mustakärkinen (alalajilla edwardsii kuit. kokonaan tumma), melko jykevä
  • nokka kokonaan musta, melko ohut, tyvestä ja kärjestä hieman keskiosaa paksumpi
  • tumman värin esiintyminen vatsalla, alaperässä ja pyrstön alapeitinhöyhenissä
  • vatsan koko takaosa tasaisen valkeat tai vaaleat
  • ala-keskivatsalla tumma laikku (ei yl. näy kovin kauas ja voi joiltain puuttua), alaperä tummankirjava, kauempaa vatsapuoli vaikuttaa takaosastaan likaiselta
  • rinnansivun tumman laikun laajuus
  • vain varsin pieni laikku rinnansivulla siiven etupuolella, rinnansivu siiven etureunan alapuolelta pääosin vaalea
  • rinnansivulla siiven etureunassa melko laaja tumma laikku
  • valkeiden pyrstön yläpeitinhöyhenten kontrastikkuus; siiven yläpinnan ja selän tummempien ja vaaleampien alueiden sijainnit ja kontrastit; selkäpuolen ruskean sävy
  • pyrstön yläpeitinhöyhenet kapealti ja epäselvästi valkeat, erottuvat us. hyvin heikosti tai ei juuri lainkaan, joillain yksilöillä kuit. melko selvät; kyynärsiiven yläpinnalla leveät tummat vinojuovat jotka erottuvat us. melko kaukaakin vaaleasta kyynärsiivestä; selkäpuolen yleissävy harmaanruskea, vaaleahko
  • pyrstön yläpeitinhöyhenissä yl. varsin selvä joskin kapea valkea puolikuun muotoinen laikku, ero ei yl. todettavissa kovin kaukaa; kyynärsiivet melko tasaisen tummat, vinojuovat erottuvat heikosti tai ei ollenkaan (us. vain läheltä hyvässä valossa); selkäpuolen yleissävy tummemman harmaanruskea (sävyero us. havaittavissa vain läheltä)

 

 


 

Noki- / Baleaarienliitäjä

 

Tuntomerkki Nokiliitäjä Baleaarienliitäjä
  • vaalean värin esiintyminen keskivatsalla* ja muualla vatsapuolella (myös kaulalla/kurkussa)
  • yl. vatsapuoli vaikuttaa yhtenäisen tummalta, hyvässä valossa voi erottaa vaaleampia sävyjä leuassa ja kurkussa
  • tummimmillakin yksilöillä vaaleammat alueet keskivatsalla ja leuassa
  • lentotapa* (siiveniskujen joustavuus ja nopeus, liitojen pituus ja korkeus)
  • lento hyvin mekaanista, muutama jäykkä ja nopea siivenisku ja pitkä liito, nousee us. korkeammalle
  • lento vaivatonta, rentoa ja vaihtelevaa; siiveniskut joustavat mutta hitaammat
  • siipien pituus*, muoto ja asento
  • siivet hyvin pitkät ja kapeat erit. kärjestä, tuulessa karpaalinivelestä tyypillisesti taittuneet viistosti taaksepäin
  • siivet selvästi lyhyemmät, suht. leveämmät erit. kärjestä ja suoremmat
  • vaalean värin määrä ja kontrastikkuus siiven alapinnalla
  • käsi- ja kyynärsiiven peitinhöyhenten alue hopeanharmaa erottuen yl. kauas vaaleana melko jyrkkänä juosteena muuten hyvin tummasta siivestä (voi joillain olla epäselvempi), vaalea alue pienempi kapeampi kauttaaltaan kuin baleaarienliitäjällä
  • yl. hyvin jyrkkä kontrasti tummien kainaloiden ja kyynärsiiven vaalean kentän välillä sekä toisaalta tumman siivenkärjen ja vaaleiden käsisulkien peitinhöyhenten välillä, siiven alapinnalla melko epätarkkarajaisesti mutta laajalti vaaleaa sekä kyynär- että käsisiiven keskiosassa
  • koko ja ruumiinmuoto (erit. vatsan); pyrstön suht. pituus; jalkojen ulottuminen yli pyrstön
  • kookkaampi, pitempi ja tukevampi (sikarimainen) ruumiinmuoto; suht. lyhytpyrstöisempi; jalat yl. projisoituvat kärjestään pyrstön yli
  • pienikokoisempi ja sopusuhtaisempi mutta roikkuvatsainen; suht. pitkäpyrstöisempi; jalat peittyvät kokonaan pyrstön alle
  • yleisvärisävy
  • tummemman (mustemman) ruskea
  • haaleamman ruskea

 


 

Idänpikkuliitäjä / Baleaarienliitäjä / Pikkuliitäjä

 

Tuntomerkki Idänpikkuliitäjä Baleaarienliitäjä Pikkuliitäjä
  • selkäpuolen tarkka värisävy*, värityksen tasaisuus (erit. siivellä) sekä kontrasti* ja  värirajan jyrkkyys vatsapuoleen
  • yl. hieman tummempi ruskeampisävyistä baleaarienliitäjää, ei koskaan yhtä vaalea tai ainakaan vaaleampi kuin vaaleimmat baleaarienliitäjät ja hyvin samansävyinen kuin monet pikkuliitäjät eikä varmuudella näistä erotettavissa; selkäpuolen kontrasti yl. melko selvä ja väriraja myös selvempi kuin baleaarienliitäjällä joskaan ei hyvin jyrkkä - keskimäärin samanasteinen kuin pikkuliitäjällä eikä käytännössä tästä erotettavissa ainakaan ilman suoraa vertailua
  • selkäpuolelta likaisenruskea - ruskeanmusta, joskus selvästi harmaasävyinen keskim. hieman vaaleampi kuin idänpikkuliitäjä ja useimmiten selvästi vaaleampi kuin pikkuliitäjä, yl. tuoreessa puvussa samansävyinen kuin vaaleat idänpikkuliitäjät, kuluneessa puvussa peitinsiipi eroaa tummasta etureunasta ja käsisiivestä vaaleampana kenttänä, joskus myös yläperässä vaaleaa; selkä- ja vatsapuolen välinen kontrasti yl. selvästi vähäisempi kuin pikkuliitäjällä sekä päässä että vartalolla ja väriraja vähittäinen
  • selkäpuoli kiiltävän mustanruskea - ruskeanmusta, kuluneessa puvussa himmeämpi ja ruskeampi mutta yl. melko tasavärinen; kontrasti ja väriraja vatsapuoleen jyrkkä. Yleisvaikutelma yl. selvästi baleaarienliitäjää tummempi/mustempi mutta valaistuksesta ja puvun kuluneisuudesta riippuen ero voi olla vaikeasti arvioitavissa.
  • tumman värityksen esiintyminen koko vatsapuolella* (erit. alaperä/pyaph, rinta ja kurkku) sekä vatsapuolen valkean himmeys/ kirkkaus erit. yläperän sivulla
  • vatsapuoli (himmeän) valkea lukuunottamatta joillain tummempaa sävyä tai kuviointia kupeilla ja kainalossa sekä alaperässä ja pyrstön alapeitinhöyhenissä, käytännössä hyvin identtinen pikkuliitäjän kanssa mutta ovaali alue yläperän sivulla yl. himmeämmän valkea (harvinaisella tummalla varian-tilla voi olla tumma rintavyö ja melko laajalti tumma alaperä, kurkku kuit. yleensä laajalti vaalea)
  • useimmilla tumma rintavyö ja alaperä laajalti tummasävyinen, joillain yksilöillä lähes koko vatsapuoli leuan ja vatsan keskiosaa lukuunottamatta tummat; jotkut yksilöt kuitenkin yhtä vaaleita kuin idänpikkuliitäjä muttei yhtä tarkkarajaisesti, vaaleat alueet likaisemman (ruskehtavan) sävyisiä ja epätarkkarajaisia, kurkku us. tummempi kuin pikkuliitäjällä
  • vatsapuoli yl. puhtaanvalkea; rinnan sivulla, kainaloissa ja pyrstön alapeitinhöyhenissä voi harvoin olla tummempaa sävyä (yl. tällöinkin vähemmän kuin baleaarienliitäjällä), kurkku valkea, yläperän sivun ovaali vaalea alue kirkkaamman valkea kuin idänpikkuliitäjällä
  • jalkojen pituus lennossa suhteessa pyrstöön; koko ja ruumiinmuoto; kaulan ja pyrstön suht. pituudet; siiven pituus ja kärjen muoto; pään koko, erit. otsan muoto ja nokan suht. pituus
  • jalat projisoituvat yl. pyrstön yli lennossa mutta vähemmän kuin baleaarienliitäjällä; muodoltaan pienempi ja kompaktimpi kuin baleaarienliitäjä muistuttaen kääpiöliitäjää; baleaarienliitäjään verrattuna pienempi ja kevyempi n. pikkuliitäjän kokoinen; siipi lyhyempi ja kärki kapeampi; pieni- ja kapeapäisempi, otsa jyrkempi, nokka suht. lyhyempi
  • jalat projisoituvat selvästi pyrstön yli; muihin verrattuna hieman suurempi ja rotevampi (mitoissa päällekkäisyyttä) ja ruumis pitkänomaisempi; käsisiipi hieman pitempi ja kärki leveämpi; pää jnkv kookkaampi, esiintyöntyvämpi ja otsa luisumpi ja nokka suht. pitkä
  • jalat keskipitkät, lennossa yl. pyrstön tasalla tai vain vähän yli; hieman pienempi ja solakampi; suht. lyhytkaulaisempi kuin baleaarienliitäjä ja hyvin saman muotoinen kuin idänpikkuliitäjä
  • lentotapa (lennon ja siivenlyöntien nopeus, liidon määrä, lentorata)
  • lento kahden muun välistä, nopeammalta vaikuttavaa kuin baleaarienliitäjällä muttei yhtä vaihetelvaa ja paljon liitoja sisältävää kuin pikkuliitäjällä
  • lento hidasta mutta vaivatonta, pehmeää, hieman lepattavampaa ja nopeampaa kuin pikkuliitäjällä eikä yleensä niin paljon korkeudeltaan vaihtelevaa, us. melko suoraviivaisesti lähellä veden pintaa
  • lento vaivatonta, äkillisiä nousuja ad. 20 m, pitkiä liitoja, siiveniskut hitaampia, harvempia ja lyhytjaksoisempia; mutkittelee melko paljon, mutkat äkillisiä, jyrkkiä ja pitkiä; lento epäsäännöllistä
  • pään ja kaulan  tumman/valkean värirajan muoto ja  jyrkkyys, vaalean värin määrä pään etuosassa (erit. silmän ympärillä) sekä siiventyven tumman hartialaikun kontrastikkuus
  • baleaarienliitäjään verrattuna joillain yksilöillä otsalla ja silmän ympärillä laajemmin vaaleaa, silmärengas erottuu yl. selvemmin vaaleana; pään alaosa yl. vähemmän tumma kuin baleaarienliitäjällä, useimmilla selvästi vaalea, pikkuliitäjään verrattuna kaula us. harmaasävyisempi ja posket-ohjas vaaleammat
  • pään etuosa aina tummasävyinen silmän ja ohjaksen yläpuolelta ja silmän ympäriltä ainakin silmän yläosasta, yl. myös silmän alapuolelta, silmän ympärillä voi olla heikosti erottuen vaaleampaa; myös pään alaosa usein selvästi tummasävyinen; väriraja us. suorempi ja hieman epäselvempi kuin pikkuliitäjällä mutta joillain takaosassa samanlainen valkea kiila ylöspäin; hartioilla kookas ruskeasävyinen laikku joka ulottuu selvästi siiventaipeen alapuolelle ja us. yhtyy laajemmin tummaan rintaan, kontrasti ympäristöön heikompi kuin pikkuliitäjällä
  • pään tumma alue ulottuu selvästi silmän alapuolelle (otsalla ja silmän ympärillä us. valkeaa kirjailua), pään takaosassa yl. väriraja nousee yläviistoon kohti niskaa muodostaen erottuvan pykälän, väriraja yl. hyvin jyrkkä; hartoissa-siiventaipeessa laaja selvästi siiven alapuolelle ulottuva kontrastikas tumma laikku; pään etuosassa poskien-ohjaksen alueella us. vähemmän vaaleaa kuin idänpikkuliitäjällä
  • siiven alapinnalla tumman reunuksen värisävy/tarkkarajaisuus ja kyynärsiiven/kainaloiden kuviointi
  • siiven alapinnan reunukset harmaanruskeat melko vaaleasävyiset ja epätarkkarajaiset kontrastoituen melko vähän kermansävyiseen keskiosaan, kyynärsiivellä peitinhöyhenten tyvellä usein tummempi vinojuova; värityksessä päällekkäisyyttä sekä baleaarien- että pikkuliitäjään
  • yl. siiven alapinta laajalti tummasävyinen ollen tummin reunoilta ja kyynärsiiven tyveltä, siiven keskellä kuit. aina vaaleampaa väriä mutta vaaleat alueet us. likaisen harmaasävyiset ja siiven alapinta vailla voimakkaita kontrasteja, kainalot osalla kokonaan tummat
  • takareuna ja kärjet keskileveälti tummanruskeat rajoittuen jyrkästi valkeahkoon alapintaan, tummaa kuviointia yl. myös etureunassa, ja joskus kainaloissa ja isoissa peitinhöyhenissä, eroaa useimmiten baleaarien- muttei juurikaan idänpikkuliitäjästä

 

 


 

Madeiran- / Etelän- / Myrsky- / Merikeiju

 

Tuntomerkki

Madeirankeiju

Etelänkeiju

Myrskykeiju

Merikeiju

kyynärsiiven yläpinnan vaalean juovan esiintyminen tai voimakkuus*, muoto ja pituus

kohtalaisesti erottuva (yläperä yl. näkyy vielä kun juova ei enää näy, vrt. myrskykeiju) pitkä ja selvästi kaareva juova lähelle siiven etureunaa mutta lyhyempi ja keskim. selvästi heikompi kuin etelänkeijulla

yl. leveä ja voimakas juova joka muodoltaan lyhyt (ei ulotu siiven etureunaan) ja soikeahko, usein sulkasadon takia voi olla erisävyisiä vaaleampia alueita

selvästi erottuva voimakas, pitkä ja kaareva juova koko siiven poikki, näkyy usein yläperää kauemmas

hyvin heikko suorahko viiva lähellä siiven takareunaa, joskus ei läheltäkään havaittavissa (selvin juv. linnuilla, muodostuu iph:n hieman vaaleammista kärjistä)

siipien muoto, pituus ja asento*

siivet tyypillisesti kulmalla sekä etu- että takareunasta (liidon aikana voivat näyttää suorareunaisilta), melko teräväkärkiset (kuitenkin tylpemmät ja leveämmät kuin myrskykeijulla, ero vähäinen) ja pitkähköt (myrskykeijuun verrattuna voivat kuit. näyttää lyhyehköiltä)

siivet melko suorat ilman selvää kulmaa kummallakaan reunalla (erit. takareuna näyttää usein ± suoralta), leveähköt ja tylppä- tai pyöreäkärkiset, melko lyhyet, usein kuitenkin sulkasadon takia siiven taipeessa kolo mikä voi aiheuttaa kulmikkaamman vaikutelman kuin merikeijulla

kuten madeirankeijulla mutta siivenkärjet hieman terävämmät, siivet kaikkiaan kapeammat, selvä kulma sekä siiven etu- että takareunassa (tiiramaisessa asennossa), liidossa usein hieman kuperat

kuten etelänkeijulla mutta hieman kapeammat ja teräväkärkisemmät (siipien muotovaikutelmat riippuvat lentovaiheesta - matkalento, liitely, ruokailu jne.), siivet usein vähän enemmän kulmalla kuin etelänkeijulla mutta toisaalta takareuna us. suorempi kuin sulkasatoisilla etelänkeijuilla

lento- ja ruokailutapa (reitin muoto; nopeus; korkeus; liitelyn määrä; siiveniskun syvyys, korkeus ja nopeus; siipien asento ruokaillessa; käytös vedenpinnalla)

lento liitäjämäistä (etenkin tuulessa), pitkiä jaksoja siivenlyöntejä ja pitkiä liitoja vaakasuorin siivin tai siivet jopa vaakatason alapuolelle kaartuvina, siiveniskut nopeampia ja matalampia kuin myrskykeijulla; lentorata usein sivusuunnassa mutkitteleva mutta melko tasaisella korkeudella; ruokaillessa us. melko paikallaan siivet tasaisempina ja vaakasuorempina kuin myrskykeijulla

lento ”voimattomampaa” (kuit. voimakkaampaa kuin merikeijulla) ja lepattavampaa kuin madeirankeijulla (muistuttaa haarapääskyä), lentoreitti yl. melko suora ja us. selvästi (≥ 3m) pinnan yläpuolella; nopeita matalahkoja siiveniskuja pyrähdyksinä (vähemmän ja matalampia kuin merikeijulla) ja lyhyt voimakas liito (kuit. pidempi ja useammin kuin merikeijulla), välillä saattavat nousta pystysuoraan ylös; ”kävelee” us. veden pinnalla siivet korkealla V-asennossa tehden välillä pieniä hypähdyksiä

lento kevyttä ja tiiramaista, mutkittelevampaa kuin etelänkeijulla äkillisine korkeuden, reitin tai nopeuden muutoksineen, siiveniskut syvempiä ja hitaampia, liidot pitempiä hieman kaarevin ja ylöspäin viistoin siivin; ruokaillessa us. melko paikallaan siivet vain vähän vaakatason yläpuolella, hyvin harvoin saattaa hieman ”kävellä” pinnalla

lento voimattominta, lepattavaa ”lepakkomaista”, melkein jatkuvaa nopeaa räpyttelyä, vain lyhyitä liitoja; lento yl. melko suoraa lähellä vedenpintaa; voimakkaassa tuulessa us. ”paiskautuu” monia metrejä sivusuuntaan; ruokaillessa us. melko paikallaan pinnalla siivet loivasti V-asennossa, ei juuri ”kävele” etelänkeijun tapaan

yläperän valkean alueen tarkka muoto/laajuus (erit. sivulle) sekä keskijuovan esiintyminen yläperässä

selvästi valkeana tasaisena vyönä (tai loiva U) erottuva yläperä voimakkaampi kuin myrskykeijulla (mutta kapeampi kuin etelän- tai merikeijulla) ulottuen enemmän sivulle (kuit. keskim. vähemmän kuin meri- tai etelänkeijulla); ei keskijuovaa

yläperä puhtaanvalkea ulottuen laajalti sivulle reunimmaisiin pyrstön alapeitinhöyheniin ja siiven takareunan alapuolelle, laaja voimakkasti erottuva hieman kaareva laikku joka näkyy hyvin linnun eri asennoissa; ei keskijuovaa

valkea V-muotoinen laikku, ei käytännössä ulotu yläperän sivuille, yl. vaikuttaa vähemmän huomiotaherättävältä kuin muilla keijuilla; osalla nähtävissä (yl. vain lähelle) keskellä harmaa pystyjuova

huomiotaherättävän valkea loivan U:n muotoinen laikku, ulottuu selvästi vähemmän yläperän sivulle (ja on siksi vähemmän silmiinpistävä) kuin etelänkeijulla (lähinnä vain valkea vyö), aina näkyvämpi kuin myrskykeijulla; ei keskijuovaa

kyynärsiiven alapinnan vaaleiden kuvioiden esiintyminen, värisävy ja leveys

alapinnat melko yksivärisen tummat

joillain epätarkkarajainen vaalea (ei valkea) alue peitinhöyhenillä (joskus melko laajakin, osalla myös kainaloissa), ei varsinaista juovaa

alapinnat melko yksivärisen tummat

vaihtelevan selvä valkea voimakkasti kontrastoituva vinojuova peitinhöyhenillä (siiven alapintaa voi olla vaikea nähdä)

pyrstön kärjen tarkka muoto ja pyrstön pituus sekä jalkojen pituus (erit. suht. pyrstön kärkeen)

vain hyvin vähän lovipäinen, voi näyttää tasapäiseltä; jalat melko lyhyet, eivät ulotu pyrstönkärjen yli

lyhyt, tasapäinen (poikkeuksellisesti heikko lovi) pyöristynein kulmin, näyttää yl. merikeijun pyrstöä pidemmältä; jalat hyvin pitkät projisoituen yl. pyrstön yli matkalennossa (saattaa näkyä kohtalaisen kauas, jalkojen asennosta riippuen voivat myös peittyä pyrstön alle), erottuvat us. hyvin myös linnun ruokaillessa vedenpinnalla

pyrstö selvästi lovikärkinen joskin näkyvyys riippuu olosuhteista; jalat selvästi etelänkeijua lyhyemmät, eivät ulotu pyrstön yli

lyhyt ja tasapäinen, kulmistaan pyöristynyt; jalat lyhyet, harvoin nähtävissä, eivät ulotu pyrstön yli

koko

keskim. hieman myrskykeijua pienempi mutta etelänkeijua suurempi

merikeijua suurempi mutta myrskykeijua pienempi (mitoissa päällekkäisyyttä)

suurin, päällekkäisyyttä kuit. sekä madeiran- että etelänkeijun kanssa

pienin, suurimmat kuit. pienimpien etelänkeijujen kokoisia

selkäpuolen tarkka värisävy; selkäpuolen ja siiven yläpeitinhöyhenten sävyero siipisulkiin; naaman sävyero muuhun päähän

selkäpuoli tummanruskea, vaaleampi kuin meri- tai etelänkeiju; selkä ja kyynärsiipi heikosti siipisulkia vaaleammat, ero pienempi kuin myrskykeijulla; naama muun pään sävyinen

selkäpuoli mustasävyisempi kuin myrsky- tai madeirankeijulla mutta ruskeampi kuin merikeijulla (valaistuksesta riippuen voi näyttää yhtä tummalta); ei selvää sävyeroa selkäpuolen ja siipisulkien välillä; naama muun pään sävyinen

selkäpuoli tumman harmaanruskea - ruskeanmusta, vaaleampi kuin meri- tai etelänkeiju; hyvässä valossa kohtal. etäisyydelle erotettavissa kontrasti vaaleamman selän ja kyynärsiiven yläpinnan ja mustahkon käsisiiven ja siipisulkien välillä, kauempaa näyttää yhtenäisen tummalta; naama usein harmahtava erottuen muuta päätä vaaleampana

selkäpuoli tummin, käytännössä lähes musta; selkäpuoli ja siivet näyttävät yl. yhtenäisen mustalta läheltäkin nähtynä; naama muun pään sävyinen

nokan koko; räpylöiden väri

nokka tukevampi kuin muilla; räpylät mustahkot

nokka kuten myrsky- tai merikeijulla; räpylät kellertävät erottuen kuit. vain hyvin lähelle

nokka kuten etelän- tai merikeijulla; räpylät mustahkot

nokka kuten etelän- tai myrskykeijulla; räpylät mustahkot

Sulkasadon aikana tyypillisiin pyrstön tai siiven muotoihin tai erit. siiven yläpinnan värityksiin saattaa tulla poikkeamia.


Suula - 1-2 kv linnut

 

Tuntomerkki

Suula - 1-2 kv linnut

  • siipien, ruumiin, pyrstön, pään ja nokan muoto* ja linnun koko*
  • siivet huomattavan pitkät ja kapeat, pitkä sukkulamainen ruumis, pyrstö pitkä, kiilamainen ja teräväkärkinen, pää pitkä ja suippo, nokka hyvin pitkä ja tikarimainen, tyvestä leveä; kooltaan valtavan suuri, merilokkiakin suurempi
  • lento- ja saalistustapa*
  • lento vakaata ja voimakasta (albatrossimaista tai liitäjämäistä) eroten selvästi lokeista, muutama jäykähkö siivenisku (hiljaisessa tuulessa syvä, kovassa matala) ja pitkiä liitoja, saalistaessaan syöksyy veteen korkealta taitetuin siivin
  • selkä- ja vatsapuolen värisävyt ja kuviointi sekä selkäpuolen sävyero vatsapuoleen
  • juv pukuisella linnulla sekä selkä- että vatsapuoli tummanruskeat mutta vatsapuoli rintaa lukuunottamatta selvästi vaaleampi, selkäpuoli ja rinta kauttaltaan pienten valkeiden jonomaisesti sijoittuneiden pisteiden kirjoma (kauas näyttää yhtenäisen tummalta), vatsa taas valkealla pohjalla pienten ruskeiden tiheiden täplärivien kirjoma; 2 kv linnulla valkea täplitys vähenee ja erit. päähän ja kyynärsiiven etureunaan alkaa kehittyä valkeaa
  • siiven alapinnan väritys ja kuviointi
  • siiven alapinta hyvin tumma ja tummempi kuin yl. millään lokeilla tai liitäjillä, siipisulat mustaharmaat ja peitinhöyhenet samaa tummapohjaista valkeaa pilkkua kuin siiven yläpinta
  • pyrstön yläpeitinhöyhenten väri ja kontrasti ympäristöön
  • valkeat erottuen muuten hyvin tummasta selkäpuolesta kirkkaan valkeana V-kuviona

 


Karimetso / Merimetso

 

 

Tuntomerkki

Karimetso

Merimetso

  • koko*; pään (erit. otsan/päälaen) muoto* ja koko; kaulan paksuus* /pituus ja lennossa asento; siivenkärkien muoto; lentotapa* (siiveniskun nopeus/korkeus, liitelyn määrä, lentokorkeus); lennossa vatsan muoto, pyrstön pituus ja siipien sijainti suht. ruumiin keskipisteeseen etu-takasuunnassa
  • keskim. selvästi merimetsoa pienempi, kevyttekoisempi ja hoikempi, kokonaispituudessa päällekkäisyyttä ääriyksilöiden välillä mutta siipien kärkivälissä tällöinkin yli 20 cm ero; pää pienempi ja pyöreämpi kuin merimetsolla, otsasta korkeampi - ”kuhmumaisempi” - joskus lähes suippo, niska pyöreämpi; kaula kapeampi kuin merimetsolla, pienempi pää us. korostaa hentoutta, lennossa suorempana ja us. hieman yläviistoon, hieman lyhyempi kuin merimetsolla; siivet hieman leveä- ja pyöreäkärki-semmät kuin merimetsolla, näyttävät suoremmilta ja jäykemmiltä kuin merimetsolla; siivenlyönti nopeampi ja korkeampi kuin merimetsolla, liitää hyvin harvoin, lentää yl. aina lähellä vedenpintaa; vatsa usein huomattavan roikkuva ”pullovatsa”, pyrstö lyhyempi korostaen takapainoista vaikutelmaa, siivet vaikuttavat sijaitsevan melko takana
  • tav. selvästi isompi ja raskaampi kuin karimetso mutta yksilöllinen vaihtelu suurta (alalaji sinensis jnkv nimialalajia pienempi); pää suurempi ja kulmikkaampi, päälaelta tasaisempi ja otsasta matalampi kuin karimet-solla (huom. riippuu höyhenyksen asennosta joka jnkv vaihtelee); kaula paksumpi kuin karimetsolla, ojennettuna voi näyttää kapeahkoltakin, lennossa us. hieman mutkalla lisäten paksumpaa vaikutelmaa, yl. vaakasuorassa, hieman pitempi; siivet suht. kapeampikärkiset; liitää usein ja lentää korkeammalla tai ottaa välillä korkeutta; vatsa sopusuhtaisempi ja litteämpi, pyrstö pitempi, siivet vaikuttavat olevan keskellä lintua
  • nokan koko*/muoto ja tarkka väritys; pään etuosan höyhenettömän alueen laajuus (erit. ohjaksessa, silmän ympärillä ja leuassa), muoto (erit. suupielessä) ja väritys; vaalean kurkkulaikun laajuus, värisävy ja tarkkarajaisuus
  • nokka melko tasapaksu, kynsi melko pieni (koukkua erottuu vain vähän), selvästi hennompi kuin yl. merimetsolla (mitoissa erit. pituuden mutta myös paksuuden - lähinnä alalajiin sinensis - osalta kuit. jnkv päällekkäisyyttä), juv. linnulla alanokka likaisenkeltainen ja samoin ylänokan alareuna, nokan harja mustahko, ad. linnulla kokomusta nokka pesimäpuvussa ja muissa puvuissa ainakin jnkv keltaista alanokan tyvellä; ohjaksen alue yl. laajasti höyhenpeitteinen ja vain vähän paljasta aluetta kolmiomaisena silmän edessä (nuorilla paljasta us. enemmän), paljas alue sävyltään tumma - vaaleanruskea; silmän ympärillä us. melko leveä höyhenetön rengas erit. nuorilla; silmän alapuolella höyhenys työntyy kiilana paljaan nahan alueelle; suupieli pyöreä selvästi erottuva höyhenyksen jatkuessa pian suupielen alla silmän etureunan tasalle asti; leuassa höyhenys ulottuu vain nokan tyven tasalle; silmän alapuolella höyhenetön alue juv. linnuilla kellanoranssi, ad. linnuilla vain suupieli kirkkaan keltainen, sen alapuolelta mustahko (pesimäajan ulkopuolella keltaisempi) hyvin pienin kellertävin pistein; ad. linnuilla ei laikkua mutta pesimäajan ulkopuolella paljaan osan ympärillä voi olla kapea vaaleampi (ei valkea) reunus, subad. linnuilla yl. melko kookas valkea ja tarkkarajainen laikku
  • nokka paksumpi kuin karimetsolla, kapenee us. keskiosassa, kynsi voimakas muodostaen selvän koukun; juv. linnulla alanokka ainakin tyvestään ja us. myös ylänokan alareuna luunvalkea (harvoin heikosti keltasävyinen) (sinensis) tai pääosin mustahko (carbo, tällöinkin alanokan tyvi kuit. valkeahko); ad. linnuilla nokka tummanharmaa lukuunottamatta luunvalkeaa alanokan tyviosaa (voi pesimäajan ulkopuolella olla joskus kellansävyinen); ohjas laajalti paljas yl. melko vaakasuorasti silmän yläreunan tasalta nokan tyvelle, väriltään kellertävä tai (yl. pesimäpuvussa) tummanharmaa, silmän ympärillä vain vähän paljasta, silmän alapuolen nahassa ei höyhenkiilaa, suupieli vähemmän prominoiva ja suupielen alapuolella höyhenetön alue jatkuu alas kääntyen n. silmän takareunan tasalla (sinensis) tai silmän kohdalla (carbo); leuassa höyhenys ulottuu lähelle nahan ja nokan liittymäkohtaa selvästi nokatyveä edemmäs (carbo) tai lähelle nokan tyveä (sinensis), suupieli pesimäpuvussa oranssinpunainen, muulloin sekä ad. että juv. linnulla kellanoranssi kuten karimetsolla; ad. linnuilla pesimäajan ulkopuolellakin yl. selvästi valkeaa leuassa - kurkussa, subad. linnuilla yl. melko kookas laikku mutta ruskeasävyisempi ja epäselvempi kuin karimetsolla
  • puvun värisävy (erit ad) ja värityksen tasaisuus
  • ad. linnut hyvin tummanvihreitä, kauempaa näyttävät mustilta; myös juv. linnuilla tuoreessa puvussa vihertävä sävy ja väritys varsin tasainen
  • ad. linnulla sininen - vihertävänsininen värisävy (kauempaa musta); juv. linnuilla myös tuoreessa puvussa sinertävä sävy ja puku usein heikosti pitkittäisviiruinen (kuluneessa puvussa sekä juv. kari- että merimetso tummanruskeat mutta ad. linnuilla metallinhohtoinen sävy - vihreä/sinertävä - erotettavissa kaikissa puvuissa)
  • sukellustapa*, istuma-asento, selän profiili sekä uidessa siipien leyhyttely*
  • us. pehmeä hyppy ylöspäin ennen sukellusta, istuma-asento yl. vähemmän pysty, selkä us. hyvin litteä, kuivattaa usein siipiä uidessaan
  • ei yleensä hyppää sukeltaessaan, istuma-asento pystympi, selkä keskeltä us. korkeampi kuin karimetsolla, profiili kaarevampi, kuivattaa siipiä uidessa erittäin harvoin
  • korvan peitinhöyhenten värisävy
  • ad:lla aina tummat, subad. linnulla tasaisen ruskeat vähitellen tummuen
  • ad. linnuilla us. selvästi vaaleat pesimäajan ulkopuolellakin (voivat olla tummat), subad. linnulla vaaleat tummemmin viiruin erottuen kuit. muuta päätä vaaleampina
  • hartiahöyhenten tarkka muoto ja väritys sekä sävyero vatsapuoleen
  • teräväkärkiset; juv. linnulla tummanruskeat tuoreessa puvussa selvästi vihertäväsävyiset ja yl. aina vatsapuolta tummemmat, ad. linnulla selvästi vihreähohtoiset ja samaa tummuusastetta kuin vatsapuoli; erit. ad linnuilla hartiahöyhenissä kapea tarkkarajainen himmeänmusta reunus, juv. linnuilla kuluu melko nopeasti mutta osalla nuorista erit. alimmissa hartiahöyhenissä leveähköt vaaleat kärkireunukset
  • yl. selvästi pyöreäkärkiset, juv. linnuilla kuitenkin ero karimetsoon vähäisempi; sekä ad. että juv. linnulla pronssinruskeat - heikosti harmaahohtoiset (ad. linnulla kirkkaammat), joskus vihertävään vivahtavat, sävyltään jnkv vatsapuolta vaaleammat erit. ad. linnulla; leveähkö sinimusta hieman epätarkkarajainen reunus joka nuorillakin yl. kuluneessakin puvussa erotettavissa, juv. linnuilla voi olla reunoissa hieman vaaleaa joka nähtävissä vain hyvin läheltä
  • kyynärsulkien tasavärisyys; siipi- ja pyrstösulkien ruotien väri
  • kyynärsulissa tuskin erottuvat kapeat tummat reunukset; ruodit tummat
  • vaalemmat kuin karimetsolla melko levein tummin reunuksin; ruodit erit. tyviosastaan hopeanharmaat (voi olla vaikea erottaa maastossa)
  • pyrstösulkien lukumäärä           
  • 12 pyrstösulkaa
  • 14 (huom. sulkasatoiset yksilöt)

Juhlapukuiset

  • valkean esiintyminen* päässä, kaulalla ja jalan tyvellä
  • jp-kp karimetsolla pää aina kokonaan tumma, jalan tyvellä ei vaaleaa
  • lyhyehkön aikaa keväällä valkeita höyheniä vaihtelevan laajuisesti päässä ja kaulalla, erit. poski puhtaan luunvalkea, myös jalan tyvellä reidessä iso valkea laikku
  • päälaen höyhenyksen muoto
  • selvä eteenpäinsuuntautuva töyhtö pään etuosassa (melko lyhyen aikaa keväällä)
  • päälaella ei töyhtöä, sen sijaan niskassa lyhyt ”tukka” myös melko lyhytaikaisesti
  • suupielen väri ja kontrasti muuhun päähän
  • suupieli erottuu kirkkaankeltaisena muuten hyvin tummasta päästä
  • suupieli us. myös keltainen mutta ei erotu muusta nokantyvestä ja ympäröivästä valkeasta alueesta kuin lähelle

Nuoret ja esiaikuiset

  • siiven yläpeitinhöyhenten ja käsisulkien peitinhöyhenten väritys ja kontrasti muuhun siipeen*
  • tuoreessa puvussa heikosti erottuva tummempi subterminaalireunus joka pian kuluu pois, minkä jälkeen höyhenet selvästi vaaleareunaiset muodostaen vaalean kentän joka yl. selvästi erottuu tummemmista hartiahöyhenistä ja siipisulista (myös tuoreessa puvussa vaaleammat kuin merimetsolla mutta ero vähäisempi), vaaleampi kenttä ulottuu sisimmistä kyynärsulkien peitinhöyhenistä aina käsisulkien peitinhöyheniin asti
  • väritys, sävy ja kuviointi sama kuin hartiahöyhenissä, tummat reunukset yl. aina nähtävissä ja isojen peitinhöyhenten kärjissä valkeaa sävyä joista muodostuu maastossakin nähtävä kapea vaalea juova; joillain yksilöillä peitinsiivellä kuluneisuudesta tai sulkasadosta johtuen vaaleampia läiskiä, ei kuit. yleensä yhtä yhtenäistä vaaleaa kenttää kuin karimetsolla (joillain yksilöillä, ilm. ainakin alalajilla maroccanus, peitinhöyhenillä voi olla laajaltikin vaaleaa muttei tällöinkään käsisiiven peitinhöyheniin ulottuen kuten karimetsolla ja vaaleaa peitinhöyhenten keskustoissa eikä reunoissa)
  • vatsapuolen kuviointi ja värisävy*
  • aina ± ruskeasävyinen, us. melko tasaisen ruskea (keskellä hieman vaaleampi juoste); viiruinen vaikutelma puuttuu tai todettavissa heikkona vain läheltä (juv) tai vatsapuoli tekee juovikkaan vaikutelman (2kv), kaulan etuosan perusvärisävy yl. selvästi vaaleammanruskea kuin merimetsolla (juv)
  • rinnalla ja vatsassa aina jnkv valkeaa, voi olla laajalti valkea mutta niukimmillaan vain kapealti juovamaisesti valkeaa keskiosassa, tummat yksilöt kuit. selvästi tummempia kuin vaalean-keskiruskeat karimetsot; usein selvästi pitkittäisviiruinen (juv) tai täplikäs (2kv) vaikutelma, kaula etuosastaan yl. tummemman ruskea ja viiruisempi kuin karimetsolla (juv)
  • jalan ympäristön höyhenyksen sekä alaperän sävyerot muuhun vatsapuoleen (juv)
  • jalan ympäristössä aina selvä sävyero muuhun vatsapuoleen siten että erottuu tummemmanruskeina ”housuina”, alaperä ja alavatsa kaikkein vaalein alue erottuen muusta alapuolesta melko suurena vaaleampana läiskänä
  • jalan ympäristö samansävyinen muuhun vatsapuoleen, ei koskaan selvästi erottuvaa vaaleaa läiskää alaperässä (vaaleavatsaisilla voi olla vaalea muttei erotu oleellisesti muusta vatsapuolesta)
  • siiven etureunan tasavärisyys edestä katsottuna
  • pienet siiven yläpeitinhöyhenet sekä käsisulkien peitinhöyhenet vaaleat muodostaen siiven etureunaan kaksi vaaleampaa aluetta lähelle siiventaivetta
  • siiven etureuna yhtenäisen tumma (hyvin kuluneilla yksilöillä voi olla samantapaista vaikutelmaa kuin karimetsolla)
  • räpylöiden ja nilkan sisäsyrjän värisävy (juv)
  • vaaleanpuna - kellanruskeasävyiset (ulkosyrjä mustahko)
  • kaiken ikäisillä kokonaan mustahkot

 


Pikkumerimetso

 

Tuntomerkki

Pikkumerimetso

  • koko ja mittasuhteet* (kaulan, pyrstön ja siipien pituus) erit. lennossa sekä pään koko* ja muoto
  • noin puolet merimetsosta ja selvästi myös karimetsoa pienempi, kokonaispituudessa ääriyksilöidenkin välillä n. 10 cm ero, siipien kärkivälissä pienempi mutta yl. selvä ero, huomattavasti lyhytkaulaisempi kuin meri- tai karimetso, todettavissa kaikissa asennoissa, istuen eroa us. korostaa vielä pikkumerimetson tapa pitää kaulaa sisäänvedettynä, huomattavan pitkäpyrstöinen, lennossa pyrstön kärjen etäisyys siivistä noin yhtäsuuri kuin nokankärjen, meri- ja karimetsolla pyrstöpuolen pituus vain hieman yli puolet kaulan ja pään pituudesta; pää selvästi pienempi, pyöreämpi ja lyhyemmältä vaikuttava kuin meri- tai karimetsolla, otsa jyrkempi, jp linnuilla otsalla joskus pieni töyhtö
  • nokan pituus*, muoto ja väritys sekä nokanympäristön höyhenettömän alueen muoto ja värisävy
  • selvästi meri- ja karimetsoa lyhytnokkaisempi jolloin nokka näyttää myös suhteessa paksummalta, pituus n. puolet karimetson nokan pituudesta; ad. linnulla juhlapuvussa musta, pesimäajan ulkopuolella tummanruskea reunoiltaan heikosti punakellertävä, nuorilla likaisenkellertävä erit. harjastaan ruskea; vain pienikokoinen pyöreäreunainen höyhenetön alue suupielen ympärillä, ei ulotu silmän taakse eikä leukaan, sävyltään musta (ad jp) tai tumman puna-keltasävyinen (tp + juv)
  • pään, kaulan, niskan ja koko vatsapuolen tarkat värisävyt sekä (jp) pään, kaulan, yläselän, yläperän ja vatsapuolen kuviointi
  • kaikissa puvuissa päälaki laajalti ja kaula etuosaa lukuunottamatta tummanruskeat, juhlapuvussa mustanruskeat, nuorellakin linnulla sävy lämpimämpi kuin nuorilla meri- tai karimetsoilla, rinta tummanruskea, vast. puvussa merimetsolla mustahko ja karimetsolla hyvin tummanvihreä (kaikki saattavat näyttää kauempaa tai huonossa valossa mustilta); juhlapuvussa höyhenyksen joukossa runsaasti valkeita kapeita koristehöyheniä tiheimmillään päässä, vähenevät pesimäkauden loppua kohti
  • lentotapa* (lyöntien nopeus* ja syvyys, liitelyn ja kaartelun* määrä, lentokorkeus)
  • siivenlyönnit selvästi nopeammat kuin isommilla lajeilla, matalat, välillä lyhyitä liitoja, kaartelee mielellään nousevissa ilmavirtauksissa, veden yllä lentää us. lähellä pintaa
  • hartiahöyhenten tarkka väritys
  • hartiahöyhenet hohtavan harmaasävyiset kapein mustin reunuksin (ad jp), talvipuvussa lisäksi uloimpana kapea vaalea reunus; nuorilla tumman-harmaat mustanruskein reunuksin, uloimpana vaaleampi ohut reunus. Kaikissa puvuissa tekevät kirjavamman vaikutelman kuin meri- tai karimetsolla.
  • silmän väri (juv)
  • ruskea
  • vaalean kurkkulaikun sävy ja tarkkarajaisuus
  • harmahtavanvalkea ja epätarkasti ruskeaan ympäristöön rajoittuva

P.africanus on ainoa WP-alueella tavattava laji joka käytännössä sekoitettavissa pikkumerimetsoon. Se on pikkumerimetson kokoinen mutta vielä hieman pitkäpyrstöisempi. Käyttäytymisessä ja lentotavassa ei ole merkittäviä eroja.  Jp lintu on päästä ja kaulasta kokonaan musta, otsalla on höyhentupsu, hartiahöyhenet ovat vaaleammat kuin pikkumerimetsolla (hopeanharmaat) ja siiven yläpeitinhöyhenet ovat mustakeskustaiset ja vaaleareunaiset. Silmiinpistävänä erona africanuksella on jp:ssa nokan ja sitä ympäröivän höyhenettömän alueen väri keltainen. Tp ja erityisesti juv linnut paljon vaikeammin erotettavissa. Tp:ssa kuitenkin pään ja kaulan sävyä sekä otsatupsua lukuunottamatta samat erot kuin edellä jp:ssa joskin vähemmän selvinä. Lisäksi tp africanus on rinnasta ja vastasta yleensä valkeahko. Juv linnulla nokka on P.africanuksella vaaleanpunaisen-kellansävyinen ja kärjestään tumma. Suupielen höyhenetön alue on juv P.africanuksella vaaleamman (vähemmän punertavan) kellansävyinen. Yl. myös juv linnut vatsasta ja rinnasta valkeasävyisempiä kuin P.pygmaeus. Silmä on juv P.africanuksella yl. punainen mutta voi olla ruskea.

 

WP:n ulkopuolella tavattava P.niger voi olla hyvin vaikea erottaa talvipuvussa ja erottavat tuntomerkit ilm. vielä huonosti tutkittuja. Nigerillä valkea kurkkulaikku on ilmeisesti tarkemmin rajautunut sekä puhtaamman valkea, rinnassa on yl. vähemmän valkeaa tai vaaleaa kirjailua ja pääpuolen ruskea on hieman tummasävyisempi. Lisäksi nigerin nokka ja suupieli ovat ilm. harmaasävyisemmät, eivät yhtä kellertävät kuin pikkumerimetsolla.


Afrikanpelikaani / Kiharapelikaani / Pelikaani

 

 

Tuntomerkki

Afrikanpelikaani

Kiharapelikaani

Pelikaani

  • siipien alapinnan väritys/kontrastit*
  • kiharapelikaanin ja pelikaanin väliltä, ad. linnulla käsisulat tummanharmaat mutta kyynärsulat melko vähän muuta siipeä tummemmat, peitinsiiven etureunassa juhlapuvussa vaaleanpunainen - kanelinruskea sävy (ad), siipisulat harmaasävyiset selvästi peitinsiipeä tummemmat mutta ero vähäisempi kuin pelikaanilla ja siiven keskiosa aina likaisemman sävyinen kuin pelikaanilla
  • siipisulat harmaa-ruskeasävyisen vaaleat, epäselvästi tummakärkiset selvimmin käsisulista joiden kärkiosa ainoa tummempi alue, muuten siipisulat eivät selvästi erotu siiven muusta alapinnasta, isojen peitinhöyhenten alue vaalein saattaen erottua valkeampana juosteena (ei yhtä selvänä kuin pelikaanilla)
  • siipisulat mustat kontrastoituen jyrkästi valkeaan peitinsiipeen (ad) tai tumman-mustanruskeat erottuen selvästi peitinsiiven leveästä valkeasta keski-osasta, myös siiven etureuna tumma kontrastoituen valkeahkoon keskiosaan (juv), lintujen vanhetessa siipisulat tummenevat ja siiven etureuna vaalenee (imm)
  • käsi- ja kyynärsulkien värisävyt ja sävyerot* muuhun siipeen ja toisiinsa siiven yläpinnalla
  • käsi- ja kyynärsulat tumman harmaasävyiset käsisulista lähes mustahkot mutta vaaleammat kuin pelikaanilla mutta erit. kyynärsiiveltä tummemmat kuin kiharapelikaanilla (ad); siipisulat mustanruskeat selvästi ruskeankirjavaa peitinsiipeä tummemmat, kontrasti heikompi kuin kiharapelikaanilla mutta selvempi kuin pelikaanilla (imm)
  • käsisulat tumman harmaanruskeat ja kyynärsulat harmaasävyiset, selvä raja käsi ja kyynärsiiven välillä ja kyynärsulkien kontrasti peitinsiipeen heikohko (ad); siipisulat tumman harmaa - ruskeasävyiset erottuen selvästi vaaleanruskeaa peitinsiipeä tummempina (imm)
  • sekä käsi- että kyynärsulat mustat lukuunottamatta aivan sisimpiä harmaasävyisiä kyynärsulkia, myös kyynärsiivessä selvä kontrasti valkeaan peitinsiipeen (ad); koko siiven yläpinta tumma, siipisulat erottuvat vain vähän tummanruskeaa peitinsiipeä tummempina (imm)
  • jalkojen väri*
  • jalat himmeän kellanoranssit tai vaaleanpunertavat, nuorilla harmaasävyisemmät mutta eivät yhtä tummat kuin kiharapelikaanilla
  • jalat tummanharmaat erottuen yl. selkeästi valkeasta vatsasta
  • jalat vaaleanpunertavat (ad.), punaruskeat, lihansävyiset (imm.)
  • niskahöyhenyksen muoto*
  • jp linnulla lyhyt suora niskatöyhtö joka pesimäajan ulkopuolella voi olla lähes huomaamaton, imm. linnuilla ei havaittavaa töyhtöä
  • jp:ssa ad. linnulla niskahöyhenys selvästi kihara, myöhemmin kesällä enää jäänteitä; imm. linnuilla ”siilitupsu” takaraivolla
  • ad. linnuilla juhlapuvussa suora ”niskatukka”, imm. linnuilla höyhenys yl. melko tasainen
  • nokan (erit. nokkapussin) väritys; silmänympärystän höyhenettömän alueen koko, muoto ja väritys; ohjaksen väri; silmän väri; höyhenrajan muoto ylänokan tyvellä; höyhenettömän alueen laajuus ja muoto alanokan tyvellä; nokan pituus
  • nokka vaalean punakellervä, kurkkupussi harmaan-punasävyinen (erit. imm. linnulla harmaasävyinen), juhlapuvussa voim. keltainen tummin juovin (kaikissa puvuissa kokonaisvaikutelma yl. vaaleampi kuin muilla); silmänympärystän höyhenettömän alueen muoto samankaltainen soikiomainen kuin kiharapelikaanilla mutta hieman laajempi, sävyltään valkeahko - heikosti punertava, ad. linnulla ainakin alareunaltaan musta; ohjas ad. linnulla musta, imm. linnulla ruskeanharmaa; iiris tumma; höyhenetön alue ylänokan tyvellä kuten kiharapelikaanilla, alaleuan tyvellä pitemmälle taakse ulottuva pyöreä alue kuin kiharapelikaanilla mutta vähemmän kuin pelikaanilla; nokka yl. selvästi lyhyin, kuitenkin ääriyksilöillä päällekkäisyyttä isompiin lajeihin
  • ad. linnulla nokka tyvestä tummanharmaa ja kär-jestä kellanpunertava, kurkkupussi juhlapuvussa oranssinpunainen, muulloin kellanvaaleanpunainen, nuorilla molemmat selvästi harmaasävyiset; silmän ympärillä pieni soikiomainen valkeahko tai vaaleankellertävä alue, pesimäaikaan lyhytakaisesti purppuransävyinen; ohjas valkeahko tai heikosti kellertävä; iiris vaalea; ylänokan tyvellä höyhenys ulottuu nokkaan asti, alanokan tyvellä pieni vain vähän suupieltä kauemmas ulottuva alue; nokka pitkä
  • ad. linnulla nokka tyveltä sinimusta, kärkiosastaan keltainen lukuunottamatta punertavia nokanreunoja, kurkkupussi juhlapuvussa keltainen tai kellan-oranssi, ei yhtä punasävyinen kuin kiharapelikaanilla, nuorilla nokka harmaasävyinen jopa tummahko ja kurkkupussi likaisenkeltainen (myös vähemmän punasävyä kuin kiharapelikaanilla); silmän ympärillä selvästi laajempi höyhenetön alue joka jatkuu suupieleen, vaaleanpunainen tai oranssisävyinen; ohjas vaaleanpunainen - oranssisävyinen; iiris tumma; ylänokan tyvellä höyhenys ulottuu ylänokkaan vain aivan keskiviivassa muuten otsa nokan yläreunan ympäriltä höyhenetön, alaleuan tyvellä laaja taaksepäin suuntautuva ja kurkkuun ulottuva höyhenetön alue; nokka melko vaihteleva, osalla yhtä pitkä kuin kiharapelikaanilla ja osalla yhtä lyhyt kuin joillain afrikanpelikaaneilla
  • höyhenyksen tarkka yleisvärisävy
  • jp:ssa selkäpuolelta harmaanvalkea heikosti vaaleanpunasävyinen, vatsasta valkeahko heikosti harmaasävyinen (vähemmän kuin kiharapelikaani), pesimäajan ulkopuolella selkäpuolessa aavistus ruskeaa sävyä; imm. linnut kauttaltaan likaisen valkean-ruskeankirjavia vähitellen vaaleten
  • ad. lintu harmaan valkea, hyvässä valossa erit. vatsapuolella selvä harmahtava sävy; imm. linnut selkäpuolelta, päästä ja kaulalta vaalean-keskiruskeita (selvästi pelikaania vaaleampia) muuttuen vähitellen harmaan-valkeankirjaviksi, vatsapuolelta likaisenvalkeita
  • ad. lintu valkea monin paikoin oranssivivahteinen; imm. linnut selkäpuolelta tumman ruskeansävyisiä, vatsapuolelta harmaanvalkeita
  • yläperän väriero pyrs-töön ja selkään (erit. juv ja imm) sekä vaalean kiilan pituus selässä
  • valkea tai heikosti vaaleanpunertava yläperä kontrastoituu selvästi ruskeahkoon pyrstöön ja selkään muttei yhtä voimakkaasti kuin pelikaanilla, kiila kaikkein pisin ulottuen pitkälle selkään
  • väriero heikosti ruskea-harmaasävyiseen pyrstöön tai selkään vähäinen, kiila lyhyempi kuin afrikanpelikaanilla
  • ei juuri värieroa valkeaan pyrstöön mutta selvä kontrasti tummaan selkään, kiila lyhin
  • uloimman käsisulan pituus suhteessa pisimpään
  • uloin käsisulka selvästi pisintä lyhyempi
  • uloin käsisulka vain vähän pisintä lyhyempi
  • uloin käsisulka vain vähän pisintä lyhyempi
  • koko
  • pienin ja siroin, selvästi kiharapelikaania pienempi ja pienempi myös pelikaania mutta siipien kärkivälissä jnkv päällekkäisyyttä
  • kookkain mutta rakenteeltaan hoikempi kuin pelikaani, mitoissa päällekkäisyyttä
  • yl. selvästi afrikanpelikaania suurempi mutta melko vähän kiharapelikaania pienempi, yksilöll. vaihtelut melko suuria

 


Amerikankaulushaikara / Kaulushaikara

 

Tuntomerkki

Amerikankaulushaikara

Kaulushaikara

  • kaulan ja rinnan värisävy ja kuviointi*; otsan/päälaen väri ja väriero korvan peitinhöyheniin; niskan väri; suupielen ja ohjaksen väri; silmäjuovan voimakkuus; (ad) viiksijuovan pituus
  • niska ja kaulansivut melko tasaisen himmeän harmaanruskeat, kaulan etuosassa ja rinnalla useita leveitä kastanjasävyisiä kapealti mustareunaisia pitkittäisjuovia; otsa ja päälaki himmeänlämpimän kastanjanruskeat, samansävyiset kuin korvan peitinhöyhenet tai enintään aavistuksen tummemmat; suupieli kirkkaan keltainen, selvästi erottuva tummasta ympäristöstä, pitkä selvästi erottuva tumma ohjasjuova; yleensä selvästi erottuva hieman epätarkkarajainen tumma juova silmän takana; viiksijuovan pituus vaihteleva mutta monilla yksilöillä (ilm. erityisesti koirailla) ulottuu pitkälle kaulan sivulle mustahkona juovana
  • niska ja kaulansivut vaalean kellaruskeat (vaaleammat kuin amerikankaulushaikaralla) ja kauttaaltaan pienien mustien aaltomaisten kuvioiden kirjomat, kaulan ja rinnan etuosassa mustanruskeita pitkittäisjuovia joita vähemmän kuin amerikankaulushaikaralla ja tummempia ja kapeampia; otsa ja päälaki mustat tai mustanruskeat eroten jyrkästi vaaleankellanruskeista korvan peitinhöyhenistä; suupieli yl. himmeän vihertävä - sinertävä rajoittumatta voimakkaasti ympäristöön, lyhyt epätarkkarajainen vain hieman tummempana erottuva ohjas joka ei muodosta selvää juovaa; yl. ei lainkaan silmäjuovaa, harvoin voi esiintyä heikkona; varsin voimakas mustahko viiksijuova joka kuitenkin yl. loppuu kurkun seutuun ulottumatta yhtä pitkälle kaulan sivulle kuin amerikankaulushaikaralla
  • yleisvärisävy*
  • yleisväri harmahtavan kanelinsävyinen
  • yleisväri kellanruskean-ruskeankirjava tai kullanruskea
  • yläselän/hartiahöyhenten sekä siiven yläpeitinhöyhenten väritys /kuviointi sekä näiden välinen kontrasti*
  • yläselkä ja hartiahöyhenet perussävyltään tumman punaruskeat, leveälti pitkittäisjuovainen vaikutelma, höyhenreunukset kapealti vaaleanruskeat tehden kapeita vaaleampia juovia, väritys selvästi tasaisempi kuin kaulushaikaralla; siiven peitinhöyhenet yl. selvästi vaaleammat harmaan-vaaleanruskeat heikosti ruskeankirjavat, erit. juv ja 1kv linnuilla (kontrasti näkyy hyvin myös lennossa)
  • yläselkä ja hartiahöyhenet voimakkaan vaaleanruskean ja mustankirjavat hieman nuolimaisin kuvioin, siiven yläpeitinhöyhenten kuviointi samantapainen selvästi mustankirjava ja vain aavistuksen vaaleampi, ei kovin selvää kontrastia hartiahöyhenten ja peitinhöyhenten välillä
  • nokan paksuus/muoto sekä nokanharjan väritys
  • nokka pitempi ja kapeampi kuin kaulushaikaralla joskin mitoissa päällekkäisyyttä, nokanharja laajalti tummanruskea tasaleveästi tai leveimmillään tyvessä
  • nokka tukevampi ja lyhyempi - tikarimainen; nokanharja vaalea lukuunottama aivan kärkiosaa joka kapealti ruskea, joillain yksilöillä saattaa olla ruskeaa otsaan asti mutta tällöinkin selvästi kapeammin kuin amerikankaulushaikaralla
  • siipisulkien väritys/kuviointi ja lennossa kontrasti* siiven yläpeitinhöyheniin
  • siipisulat tasaisen tumman mustanruskeat lukuunottamatta vaalean ruosteensävyisiä kärkiä kyynärsulissa ja sisimmissä käsisulissa, voimakas kontrasti vaalean peitinsiiven ja tummien siipisulkien välillä
  • siipisulat selvästi juovikkaat (voivat kauempaa näyttää yhtenäisen tummilta) ja kontrasti siipisulkien ja peitinsiiven välillä vähäisempi (kuitenkin yl. selvä erit. joillain juv. linnuilla), siiven takareuna samanvärinen muihin siipisulkiin ilman amerikankaulushaikaran vaaleampaa vyötä
  • lentoääni*
  • nopea, käheä ”kok-kok-kok”
  • nenäsointinen lyhyt ja karhea ”aurrk” tai ”kau” hieman kuvauksista vaihdellen
  • jalkojen värisävy
  • kellanvihreät
  • yl. selvästi vihertävät
  • koko; ruumiinmuoto; siipien leveys ja asento lennossa
  • keskim. hieman pienempi (n. 10 cm) joskin mitoissa päällekkäisyyttä sekä kokonaispituuden että siipien kärkivälin osalta; hoikempi ja suht. pitkäkaulaisempi (haikaramaisempi); siivet kapeammat ja lennossa vähemmän pöllömäiset (enemmän haikaramaiset), siiveniskut nopeammat
  • suurempi; töpäkämpi ja lyhytkaulaisempi; siivet leveät ja pyöreät, lento hitain siiveniskuin tehden pöllömäisen vaikutelman

 


Pikkuhaikara

 

Tuntomerkki

Pikkuhaikara

  • siiven yläpinnan, erit. peitinhöyhenten ja takareunan väri*
  • kaikissa puvuissa kyynärsiiven peitinhöyhenet kellanruskeat muodostaen siivelle selvän vaalean paneelin, nuorella ja naaraalla hieman ruskean-kirjavat mutta ruosteenruskea sävy puuttuu; takareuna lennossa yhtenäisen tumma
  • selän/hartiahöyhenten värisävy, tasavärisyys ja kuviointi*
  • ad. ja 2kv. koiraalla selkä tasaisen musta, ad. naaraalla höyhenet hyvin tummanruskeat selvin vaalein reunuksin tehden selästä kirjavan, juv. linnulla höyhenreunukset (ei höyhenten kärkiosat kuten I.exiliksellä) leveälti vaaleat tehden selästä voimakkaan pitkittäisjuovaisen; ei ruosteen-kastanjanruskeaa eikä valkoisia kuvioita selkäpuolella
  • korvan peitinhöyhenten värisävy sekä kaulan sivujen väritys ja kuviointi*
  • korvan peitinhöyhenet vaalean harmaanruskeat (ad ja 2kv koiras) tai vaa-leanruskeat, joskus punaruskeansävyiset (naaras) - eivät koskaan syvän kastanjan- tai punaruskeat; kaulan sivut perussävyltään samat, nuorella ruskeakuvioiset - ei koskaan jyrkkiä värieroja tai valkoista väritystä
  • äänet
  • koiraan soidinhuuto matala kuuluva karheahko ”ork” parin sekunnin välein toistuen, lentoääni matala ”kver” tai pelästyneenä kova karhea ”kek-ek-ek-ek-ek”
  • siipisulkien ja peitinhöyhenten välinen kontrasti erit. siiven alapinnalla*
  • siiven sekä ylä- että alapinnalla voimakas kontrasti mustahkojen siipisulkien ja vaalean peitinsiiven välillä
  • tertiaalien väritys
  • tertiaalit mustat (ad ja 2kv koiras) - mustanruskeat (naaras) tai tummanruskeat vaaleanruskein reunuksin (juv)

 


Yöhaikara (1-2 kv) / Kaulushaikara

 

Tuntomerkki

Yöhaikara 1-2 kv

Kaulushaikara

  • selkä- ja vatsapuolen yleisvärisävyt*, kuvioinnit ja keskinäinen sävyero
  • selkäpuolelta tummempi, hyvin tumman suklaanruskea, vatsapuoli pohjasävyltään vaaleampi ja näiden välillä yl. selvä sävyero, selkäpuoli kauttaaltaan suurten valkeiden täplien kirjoma tai 2kv linnulla tasasävyisemmän tumman harmaanruskea ilman selviä valkeita kuvioita, vatsapuoli molemmilla voimakkaan tummanruskeaviiruinen
  • yleissävyltään vaaleampi ja tasasävyisempi, selkä- ja vatsapuolen sävyero heikompi ja molemmissa selvä kellan-kullanruskea sävy, selkäpuolella ei valkeaa täplitystä, vatsapuolen kuviointi mustasävyistä
  • koko* ja ruumiinmuoto
  • selvästi kaulushaikaraa pienempi (58-65 cm) mutta yksinäisellä linnulla voi olla vaikea arvioida, kaulushaikaraakin pyöreämmän ja typäkämmän oloinen
  • keskim. selvästi suurempi (70-80 cm) ja ruumiinmuodoltaan hieman pitempi ja hoikempi

Erityisesti lennossa

  • jalkojen pituus suht. pyrstöön*; nokan asento*; siipien muoto, sijainti etu-takasuunnassa ja siiveniskun nopeus; kaulan pituus
  • jalat hyvin lyhyet ja ulottuvat vain vähän pyrstön yli (osa varpaista); nokka lennossa alaspäin viistossa; siivet lyhyemmät ja pyöreämmät (erit. käsisiipi lyhyempi) ja sijaitsevat varsin takana suht. linnun painopisteeseen, siiveniskut jäykät mutta nopeammat; kaula myös hyvin lyhyt eikä lennossa erotu lainkaan vaan vaikuttaa varsin paksuniskaiselta
  • jalat ulottuvat lennossa selvästi pyrstön yli (n. jalkojen puoliväliin); nokka osoittaa lennossa yläviistoon; siivet kapeammat ja erit. pitemmät vars. käsisiiven osalta, eivät vaikuta sijaitsevan erityisen takana ja siivenisku hitaampi ja joustavampi; kaula myös selvästi pitempi ja erottuu yl. hieman mutkalla olevana
  • siipisulkien sävyero muuhun siipeen*
  • ei selvää sävyeroa, siipi melko tasaisen tumma
  • siipisulat erottuvat selvästi muuta siipeä tummempana, vaikutelma selvästi kaksisävyinen
  • ääni
  • lennossa us. korppimainen ”kvak”
  • hiljainen tai lyhyt ja karhea ”aurrk”

Erityisesti maassa

  • viiksijuovan esiintyminen
  • ei selvää viiksijuovaa
  • melko voimakas tumma viiksijuova
  • nokan kärjen väriero muuhun nokkaan
  • nokan kärki mustahko erottuen selvästi muuten vaaleasta (kellansävyisestä) nokasta
  • nokka kauttaaltaan vaalea ilman tummempaa kärkeä
  • biotoopin (istumapaikan) valinta*
  • istuu usein puussa
  • aniharvoin laskeutuu puuhun

 


Rääkkähaikara

 

Tuntomerkki

Rääkkähaikara

Juhlapukuiset

  • selän ja hartiahöyhenten väri
  • selkä ja hartiahöyhyenet kullankeltaiset, hyvin heikosti punasävyiset
  • pään, kaulan ja rinnan väri
  • pää, kaula ja rinta kullankellertävät
  • päälaen viiruisuus ja koristehöyhenten väri
  • päälaelta ja niskasta voimakkaasti tummaviiruinen, niskassa pidentyneet mustahkot koristehöyhenet

Juv. ja talvipukuiset

  • pään, kaulan ja rinnan pohjavärisävy sekä viirujen värisävy ja leveys
  • pää ja kaula lämpimän vaalean-ruskeasävyiset kauttaltaan kapealti ruskeaviiruiset, viirut kapeampia ja himmeämpiä (vaaleampia) kuin muilla Ardeola-lajeilla
  • selän ja hartiahöyhenten värisävy
  • selkä ja hartiahöyhenet himmeän harmaanruskeat
  • valkean juovan esiintyminen ohjaksen yläosassa
  • ei valkeaa juovaa kuten usein intianriisihaikaralla
  • nokan tarkka väritys ja pituus
  • nokka pesimäajan ulkopuolella yl. siniharmaa ja mustakärkinen (osalla epäselvästi), joillain tyvestä vihertävä, hieman lyhyempi kuin kiinanriisihaikaralla

Nuorten ja talvipukuisten lintujen erottaminen muista Ardeola-lajeista usein mahdotonta.


Bubulcus i. coromandus / B. i. ibis

 

Tuntomerkki

B.i.coromandus

B.i.ibis

Juhlapukuiset

  • oranssinruskean värin laajuus pään etuosassa*
  • vaalean kullanruskehtava sävy ulottuu sekä poskille että kurkkuun
  • väri rajoittuu vain otsaan ja päälakeen
  • koristehöyhenten värisävy
  • kultasävyisemmät
  • himmeämmän vaalean kullanruskeat
  • säären höyhenettömän osan ja nokan pituus
  • sääri höyhenetön pitemmältä matkalta, nokka keskim. havaittavasti pitempi
  • sääri vain vähän höyhenetön polven yläpuolelta, nokka keskim. lyhyempi

 


Silkki- / Jalohaikara

 

Tuntomerkki

Silkkihaikara

Jalohaikara

  • koko*
  • selvästi jalohaikaraa pienempi (harmaalokin kokoluokkaa), ero kokonaispituudessa >20 cm ja siipien kärkivälissä vielä suurempi
  • selvästi suurempi, harmaahaikaran kokoinen (kaakkoinen rotu modesta joka voi harhautua Eurooppaan on hieman pienempi) (koko voi joskus olla vaikea arvioida ilman vertailukohdetta esim. kirkkaalla taivaalla lentävästä tai sumussa seisovasta linnusta)
  • nokan koko ja väri*
  • nokka kapeampi ja lyhyempi, ad. linnulla musta, joskus alanokan tyvestä keltainen (poikkeuksellisesti kokonaan kellertävä); nuorilla voi olla vaihtelevasti keltainen, vihertävä tai sarvenvärisen harmaa, ylä- ja alanokka voivat olla eriväriset
  • pitempi ja erityisesti tukevampi, nokka keltainen mutta pesimäaikaan musta lukuun ottamatta mahd. keltaista tyveä (lyhyen aikaa punainen)
  • jalkojen, erit. säärten ja varpaiden väri
  • jalat mustat (nuorella us. tummanruskeat, joskus vihreät tai keltaiset tai näiden yhdistelmiä), varpaat keltaiset (erottuen selvästi mustista jaloista esim. lennossa) tai pesimäaikaan punasävyiset-punaiset (nuorella us. harmaanvihreät) - varpaat voivat olla mudan mustaamat!
  • sääri vaaleanruskea tai keltainen (pesimäaikaan lyhyen aikaa vaaleanpunainen), nilkka tummanruskea - tummanharmaa (pesimäaikaan musta us. keltaisella tai vaaleanpunaisella juovalla takasivulla), varpaat mustat tai tummanvihreät, jalkapohja keltasävyinen muttei kirkkaankeltainen kuten silkkihaikaralla
  • kaulan pituus, paksuus ja asento
  • pitkä laiha kaula, vaikuttaa erityisen kapealta suoraan edestä tai takaa, yl. melko suorassa
  • kaula vielä pitempi usein melko terävästi mutkalla, myös tukevampi; lennossa syvempään ja jyrkemmin mutkalla
  • suupielen ulottuma suhteessa silmään ja ohjaksen väri
  • suupieli ulottuu silmän tasalle, ohjas kirkkaan kelta- tai punasävyinen (jp) tai vihreän-siniharmaa (juv)
  • kaiken ikäisillä suupielen alaosassa tumma kapea juova joka ulottuu selvästi silmän taakse, ohjas aina vihertävä vaihdellen kellanvihreästä tumman sinivihreään
  • lennossa jalkojen pituus* ja varpaiden koko; siipien sijainti etu-takasuunnassa suht. keskipisteeseen*
  • jalat pitkähköt, varpaat usein selvästi erottuvat; siivet vaikuttavat sijaitsevan linnun keskikohdassa
  • jalat huomattavan pitkät ja varpaat selvästi suuremmat kuin silkkihaikaralla; siivet vaikuttavat sijaitsevan hyvin edessä
  • niskahöyhenten pituus (jp)*
  • pesimäaikaan niskassa yl. kaksi pitkää koristehöyhentä (voivat puuttua), pesimäajan ulkopuolellakin saattaa niskassa olla pidentynyttä höyhenystä
  • ei pidentyneitä niskahöyheniä
  • lentotapa* (siiveniskujen nopeus)
  • lento kevyempää, nopeampaa suht. lyhyemmin siivin
  • lento hitaampaa ja raskaampaa, harmaahaikaramaista

Amerikanharmaahaikaran (A.herodias) harvinaiset valkeat värimuodot ovat teoriassa mahdollisia Euroopassa. Ne eroavat jalohaikarasta suuremman koon, tukevamman nokan ja jalkojen värin perusteella. Albino harmaahaikaralla on lyhyempi ja paksumpi kaula, suurempi pää sekä nokka lyhyempi, paksumpi ja väritykseltään erilainen.


Afrikansilkki- / Silkkihaikara

 

Tuntomerkki

Afrikansilkkihaikara

Silkkihaikara

  • puvun väri* ja värityksen tasaisuus erit. siivissä
  • suurin osa tummaa värimuotoa joka sävyltään tumman himmeänharmaa - tuhkanharmaa, us. heikosti sinisävyinen (juv linnut ruskeita tai harmaanruskeita), joskus näyttäen lähes mustalta, alaosasta ruskeasävyisempi tai osittain valkeahko; valkea muoto erit. puhtaana harvinainen, monilla välimuotoa jossa tummempia harmaasävyisiä höyheniä erit. siivillä
  • tumma muoto erittäin harvinainen ja väriltään vaalean harmaa tai harmaankirjava, valkea muoto puhtaanvalkea
  • nokan pituus, muoto* (harjan muoto, tyven paksuus, kärjen terävyys) ja tarkka väritys; (ei jp) ohjaksen väri;  alanokan tyven höyhenyksen tuuheus
  • nokka pitempi ja paksumpi erit. tyvestä, muodoltaan tasaisen tikarimainen tai usein harja selvästi alaspäinkaartuva (erit. alalajilla gularis joskus täysin identtinen silkkihaikaraan), pesimäaikaan musta-tummanruskea (gularis, jotkut schistaceat) tai keltainen-oranssisävyinen-ruskeasävyinen (schistacea), muulloin vaihdellen mustahkosta erilaisiin ruskean sävyihin, vaaleankellertävään ja vaaleanpunasävyiseen, vaalein yl. alanokan tyvestä, ei ilm. koskaan kokonaan musta; ohjas vaalean vihertävä tai kellertävä usein myös harmaasävyinen, joskus sinivihreä, pesimäaikaan lyhyen aikaa vaalean oranssi; alanokan tyvellä höyhenys tuuheampaa
  • nokka lyhyempi, kapeampi ja tasamuotoisempi harjastaan suora, väriltään musta tai harvoin ruskeasävyinen, tyvestään us. kellertävä erit. talviaikaan (hyvin harvoin kokonaan kellertävä), nuorilla vaihteleva harmaa - vihreä - keltasävyinen, voi olla samanlainen kuin afrikansilkkihaikaralla; ohjas siniharmaa (tavallisin), vihreänharmaa (yl. juv) tai keltasävyinen (harvinainen), pesimäaikaan tilapäisesti oranssinpunainen (ad); alanokan tyvellä höyhenys ohuempaa
  • jalkojen eri osien tarkat värisävyt, pituus ja paksuus
  • jalat pesimäaikaan mustat-tummanruskeat (gularis) tai tummanruskeat-himmeänoranssit (schistacea), varpaat ja nilkan alaosa keltaiset - lyhytaikaisesti oranssit tai punaiset (gularis) tai tummanvihertävät jalkapohjasta keltaiset - punaiset (schistacea); muulloin hyvin vaihtelevat yl. ruskeasävyiset (gularis + schistacea) tai oliivinvihreät (schistacea) tai kellertävät, varpaat usein vihertävät tai kellertävät, jalkapohjista aina keltaiset - jalat eivät koskaan ole täysin mustat ja varpaiden kellertävä väri ulottuu ylemmäs kuin silkkihaikaralla ja väriraja tummaan osaan epäselvempi; nilkasta keskim. lyhyemmät mutta säärestä pitemmät kuin silkkihaikaralla mutta vaihtelua ja päällekkäisyyttä
  • jalat mustat  (hyvin poikkeuksellisesti vaaleankellertävät-vihertävät), varpaista keltaiset tai pesimäaikaan lyhytaikaisesti oranssit-punaiset, paitsi nuorilla joilla tavallisemmin vaalean vihertävät, joskus kellertävät tai ruskehtavat muistuttaen joskus hyvin paljon afrikansilkkihaikaraa, yl. täysin mustat lukuunottamatta jyrkästi rajoittuvia keltaisia varpaita; keskim. pitempinilkkainen mutta lyhyempisäärinen
  • pään muoto erit. otsalla ja niskassa; kaulan pituus, paksuus ja asento
  • pää kulmikkaampi, otsan ja nokan välinen kulma lähes olematon mutta takaraivolla - niskassa us. selvä kulma; pitkä- ja paksukaulaisempi ja yl. enemmän mutkalla käärmemäisesti
  • sekä otsa että takaraivo yl. pyöreämmät (riippuvat jnkv linnun käytöksestä ja tuulesta); kaula lyhyempi ja sirompi ja usein suoremmassa asennossa
  • koko; siivenkärkien etäisyys pyrstön kärjestä
  • keskim. vähän kookkaampi (erit. schistacea); siipi ulottuu juuri pyrstön kärjen tasalle tai hieman yli
  • keskim. vähän pienempi; siipi ulottuu hieman pyrstön yli
  • käsisiiven pituus ja pyöreys
  • käsisiipi hieman lyhyempi ja pyöreämpi
  • käsisiipi suht. pitempi ja kapeampi
  • vilkkaus, seisoma-asento, siipien levittelyn määrä
  • rauhallisempi, hitaampi, levittää us. siipiään ruokaillessa ja asento us. vaakasuorempi
  • vilkkaampi ja nopeampi, voi levittää siipiään mutta vähemmän säännöllisesti, asento us. pystympi
  • lentotapa (keveys/voimakkuus, tasaisuus)
  • lento voimakkaampaa ja tasaisempaa, enemmän harmaahaikaramaista
  • lento kevyempää, poukkoilevampaa

Osa tuntomerkeistä pätee vain E.gularis schistaceaan. Tumman silkkihaikaran olemassaolo epävarmaa. Afrikansilkkihaikaran ja silkkihaikaran tiedetään risteytyneen Euroopassa.

Paljaiden osien väritys voi vaihdella melko laajasti etenkin nuorilla, joilla sävyt ovat yleisesti ottaen vaaleammat. Nuoruusiän väritys paljaissa osissa voi kestää toisen kalenterivuoden syksyyn asti.


Rusko- / Harmaahaikara

 

Tuntomerkki

Ruskohaikara

Harmaahaikara

  • yleisvärisävy* ja tasavärisyys
  • tummempi vaikuttaen erit. kauempaa tai huonossa valossa yhtenäisen tummalta, varsinkin imm. linnut pääosin ruskeasävyisiä, myöhemmissä puvuissa pääosin tummanharmaan ja mustan kirjavia
  • yleissävy yl. selvästi vaaleampi ja vähemmän tasavärinen sekä selkä- että vatsapuolelta (lukuunottamatta melanistisia muotoja), sekä ad. että juv. lintu yl. selvästi yleissävyltään harmaa (juv erittäin harvoin ruskeasävyinen muistuttaen juv. ruskohaikaraa)
  • kaulan väritys*, pituus/paksuus* ja muoto lennossa (mutkan ulottuma vatsan tason alapuolelle ja rinnan/kaulan välisen kulman suuruus)
  • kaula kastanjanruskea sivu- ja etuosastaan selvästi mustapitkittäisjuovainen, juv. linnulla ruskea sävy vaaleampaa ja musta kuviointi epäselvempää ja katkonaisempaa; pitempi ja erityisesti kapeampi, lennossa kulmikkaampi roikkuen selvästi vatsan tason alapuolella, selvä kulma kaulan ja rinnan välillä
  • kaula aina harmaa-valkeasävyinen (lukuunottamatta harvinaisia väri-muunnoksia), ad. linnulla edestä selvärajaisen mustaviiruinen (viiruja ei yhtä pitkällä sivulla kuin ruskohaikaralla), juv. linnulla musta viirutus himmeämpää; lyhyempi ja tukevampi, lennossa alin kohta n. rinnan tasalla ja kulma rinnan ja kaulan välillä lähes olematon
  • siiven yläpeitinhöyhenten väritys ja (erit. lennossa) kontrasti* siipisulkiin; hartiahöyhenten väritys
  • siiven yläpeitinhöyhenet himmeän lilanruskeat-harmaat (ad) tai punertavan kellanruskeat (juv), ei yl. suurta kontrastia siipisulkiin ja erit. epäedullisessa valossa koko yläpinta vaikuttaa tummalta (juv linnulla kontrasti suurempi kuin ad mutta vähäisempi kuin kaikenikäisillä harmaahaikaroilla); hartiahöyhenet tumman punaruskeat (ad) tai vaaleanruskeat tummin keskustoin (juv)
  • isot peitinhöyhenet harmaanvalkeat (ad) tai harmaat joskus heikosti ruskeasävyiset (juv) eroten yl. melko selvästi (erit. ad linnuilla) muuten tummasta siiven yläpinnasta (vaihtelua esiintyy ja voivat joillain olla yhtenäisemmin melko tummat erit. huonossa valossa); hartiahöyhenet hopeanharmaat (ad) tai yksivärisen harmaa- tai harvoin ruskeasävyiset (juv)
  • lennossa: jalkojen pituus suhteessa pyrstöön*, asento ja varpaiden harotus*
  • jalat ulottuvat huomattavan kauas pyrstön taakse, n. 1½ kertaa pyrstön pituuden verran, yl. melko vaakasuorassa, varpaat suuremmat ja  yl. selvästi harallaan, voivat olla supussa
  • jalat selvästi lyhyemmät, ulottuvat n. 0.3-1.2 kertaa pyrstön pituuden verran pyrstön taakse (useimmilla linnuilla ero huomattava), jalat yl. hieman alaviistoon ”roikkuvat”, pienemmät ja yl. supussa (usein kuit. takavarvas pystyssä), voivat olla harallaan
  • nokan pituus, paksuus ja asento maassa
  • nokka pitempi ja erityisesti kapeampi, tikarimainen
  • nokka lyhyempi ja paksumpi erit. tyvestä, kiilamaisempi
  • pään koko* ja otsan muoto; koko* ja ruumiin tukevuus; siipien pituus ja leveys
  • pää pienempi ja erit. kapeampi korostaen ohutta kaulaa, käärmemäinen vaikutelma, otsa hyvin matala ja luisu jatkuen lähes ilman kulmaa nokan yläreunasta; yleisesti pienempi ja solakampi, pituudessa kuit. päällekkäisyyttä ääriyksilöiden välillä; lyhyt- ja kapeasiipisempi, siipien kärkivälin mitassa vähintään n. 25 cm ero
  • pää suurempi, pyöreämpi ja selvemmin kaulasta erottuva; otsa pyöreämpi ja selvemmin nokasta nouseva; yleisesti kookkaampi ja tukevampi; siivet pitemmät, leveämmät ja pyöreämmät
  • päälaen (ad) ja otsan väri sekä (juv) tumman päälaen ulottuma suhteessa silmään
  • päälaki ja otsa kokonaan mustat sekä ad että juv linnulla; tumma päälaki juv. linnulla ei ulotu silmään, silmän ympärillä myös yläpuolella vaaleaa
  • päälaki ja otsa ad. linnulla valkea, juv. linnulla musta mutta otsa usein päälakea vaaleampi; tumma päälaki juv. linnulla ulottuu silmän alareunan tasalle siten että silmä us. kokonaan tumman ympäröimä
  • koko vatsapuolen väritys (ad)
  • rinnan keskiosan ja vatsan väri tumman punaruskea, alaperä musta
  • rinnan keskiosa ja vatsa valkeat, samoin alaperä
  • lentotapa (keveys); siipien suoruus/kuperuus* ja takareunan suoruus yläasennossa (matkalennossa); siiventaipeen kulmikkuus edestä katsottuna
  • lento rauhallisempaa ja kevyempää, siivet ala-asennossa selvästi kuperat mutta yläasennossa lähes suorat (näkyy erit. suoraan edestä tai takaa), myös sivuprofiilissa yläasennossa lyheymmän käsisiiven takia siiven takareuna lähes suora; edestä nähtynä käsi- ja kyynärsiiven välillä kulma
  • lento raskaampaa, siivet jäykät ollen sekä ala- että yläasennossa selvästi kuperat (joskus esim. korkeutta ottaessa siivet voivat olla yläasennossa lähes suorat, ero luotettavin matkalennossa), sivuprofiilissa käsisiiven ja kyynärsiiven välillä selvä kulma; siivissä ei edestä nähtynä selvää kulmaa
  • lentoääni
  • ”kreek”, lyhyempi ja karheampi, yksitavuisempi kuin harmaahaikaralla
  • ”kah-ährk”, pitempi ja kaikuvampi sekä kaksitavuisempi
  • siiventaipeen  yläpinnan vaaleiden alueiden väri
  • ruskeasävyiset
  • valkeat (joskus subad. linnuilla voi olla hieman ruskeaa)
  • siiven alapinnan värisävy
  • hyvin tummanharmaa näyttäen us. lähes mustalta, juv. linnulla peitinsiipi erottuu ruskeampana mutta yleisvaikutelma silti melko tumma
  • siniharmaa näyttäen usein melko vaalealta, kuit. melko tummasävyisiä yksilöitä olemassa (huom. valaistus voi vaikuttaa huomattavasti tummuusvaikutelmaan)
  • jalkojen väritys
  • yl. mustan- ja melko kirkkaan kellankirjavat (takaa keltaiset, edestä pääos. mustat)
  • yl. harmaankellertävät tai harmaanpunertavat

Melanistisia muotoja ruskohaikarasta on kuvattu ja myös rusko- ja harmaahaikaran risteymä. Melanistisilla muodoilla puku on ollut tasavärisempi kuin ruskohaikaralla ja kaulan viirut ovat puuttuneet, lisäksi rakenteelliset erot. Lisäksi juv. linnuista tunnetaan harvinaisia ruskehtavia värimuotoja.


Pronssi-iibis (ad. linnut)

 

Tuntomerkki

Pronssi-iibis (ad. linnut)

  • nokan väri (jp)
  • tumman oliivinruskea (ad), juv. linnulla aluksi vaaleanpunainen lukuunottamatta mustaa tyveä, kärkeä ja pientä vyötä keskellä, tummuu vähitellen aikuismaiseksi alkaen kärjestä ja nokan harjalta
  • jalkojen väri
  • vaihtelevat vaalean oliivinharmaasta tummanruskeaan, joskus heikosti punasävyiset
  • pään höyhenettömän alueen väritys ja muoto
  • pään höyhenetön alue musta, ohjaksesta joskus purppurasävyinen, ad. linnulla soidinaikana koboltinsininen kapean valkoisen tai vaaleansinisen reunuksen ympäröimänä
  • silmän väri
  • silmä tumman pähkinänruskea - tummanruskea

Muita iibislajeja saattaa esiintyä tarhakarkulaisena. Juv. linnut eivät ilmeisesti ole varmuudella erotettavissa muista Plegadis-lajeista.


Pikkuflamingo / Chilenflamingo / Flamingo (r. roseus)

 

Tuntomerkki

Pikkuflamingo

Chilenflamingo

Flamingo (r. roseus)

  • puvun värisävyt*
  • ad. yl. voimakkaammin vaaleanpunainen (ruusunpunainen) kuin flamingo, kuluneessa puvussa voi olla melko vaalea ja samaa sävyä kuin flamingot, joillain ad. koirailla karmiininpunaista selässä ja rinnassa (hyvin kuluneet subad. linnut voivat olla kokonaan valkeasävyisiä); juv. lintu selkäpuolelta ruskeanharmaasävyinen, tummin yläselästä ja hartiahöyhenistä, väritys tummemmansävyinen kuin flamingolla, vatsapuoli vaalean ruskea (tummempi kuin flamingolla), alaperä ja pyrstön alapeitinhöyhenet valkeat, myöhemmissä imm. puvuissa hyvin valkeasävyinen
  • kuten flamingolla
  • ad. valkea heikosti vaaleanpunasävyinen, sävy vaihtelee melko paljon yksilöittäin ja tummimmat voivat olla punaisempia kuin vaaleimmat pikkuflamingot; juv. selkäpuolelta vaalean ruskeanharmaa, valkeasävyisempi ja vaaleampi kuin pikkuflamingo, vatsapuolelta myös vaaleampi ja valkosävyisempi kuin pikkuflamingo
  • nokan väritys* (tyviosan värisävy, mustan määrä ja värirajan muoto), pituus ja muoto
  • tyviosastaan tumman karmiininpunainen  ja selvästi flamingoa tummempi (näyttäen yl. tummalta kun kaksi muuta lajia näyttävät tyvestä selvästi vaalealta) vaaleten hieman kohti kärkeä, mustaa vain pienellä alueella nokan kärjessä, väriraja melko suora nokan poikki; juv. linnulla tyviosastaan selvästi tummempi kuin flamingolla tumman punaruskea, mustan määrä kuten ad.; nokan lähinnä tyviosa selvästi lyhyempi ja nokka jyrkemmin koukussa kuin flamingolla
  • mustaa enemmän kuin flamingolla - lähes puolet nokasta, väriraja nokan mutkan kohdalla ja melko suora nokan poikki tai jopa nokkaan päin kupera; pituus ja muoto hyvin samanlainen kuin flamingolla
  • mustaa hieman enemmän kuin pikku- mutta selvästi vähemmän kuin chilenflamingolla n. 1/4 nokasta, väriraja kaareva nokkaa kohti kovera ja ylänokassa musta ei ulotu nokan kulmaan asti, tyviosa hennon vaaleanpunainen; juv. linnulla tyviosa harmaa, vaaleampi kuin pikkuflamingolla ja kärjessä laajemmin mustaa; nokka tyviosastaan pitempi ja kulma loivempi kuin pikkuflamingolla
  • koko* ja kaulan pituus
  • selvästi pienempi kuin flamingo, mitoissa ei päällekkäisyyttä; kaula suhteessa lyhyempi kuin flamingolla
  • koossa ei merkittävää eroa flamingoon joskin keskimäärin hieman pienempi; kaulan pituus kuten flamingolla
  • selvästi pikkuflamingoa suurempi mutta kokovaihtelu laaja ja ääriyksilöiden ero melko pieni; kaula suhteessa pitempi kuin pikkuflamingolla mutta nuorilla linnuilla lyhyempi kuin vanhoilla
  • jalkojen väritys* (myös nivelistä) ja pituus
  • jalat suhteessa lyhyemmät kuin flamingolla, harmaasävyisen vaaleanpunaiset - vaalean kirkkaanpunaiset, nivelistä tummemmat; juv. linnulla tummanharmaat, tummemmmat kuin flamingolla
  • jalat kellanharmaat - harmaat, vaaleanpunaiset nivelistä ja räpylöistä; juv. linnulla yhtenäisemmän harmaat
  • vaaleanpunaiset, nivelkohdista tummemmat; juv. linnulla lyijynharmaat - ruskeat - hennon vaaleanpunaiset, lyhyemmät kuin ad. linnulla
  • siiven yläpeitinhöyhenten tarkka väritys (ad)
  • vaaleanpunaiset mutta tummemman karmiininpunaiset erit. keskimmäisistä peitinhöyhenistä muodostaen selvästi erottuvan laikun (punaista pienemmällä alueella kuin flamingolla)
  • kuten flamingolla mutta ilman suurten peitinhöyhenten muodostamaa vaaleaa juovaa
  • pienet ja keskimmäiset peitinhöyhenet melko tasaisen kirkkaan karmiininpunaiset ilman laikkumaista vaikutelmaa, punaisen etuosan ja mustien siipisulkien välissä valkeasävyisempi isojen peitinhöyhenten muodostama siipijuova
  • kainaloiden väriero siiven alapeitinhöyheniin (ad)
  • karmiininpunaiset erottuen vaaleanpunaisista siiven alapeitinhöyhenistä
  • kuten flamingolla
  • karmiininpunaiset, samansävyiset siiven alapeitinhöyhenten kanssa
  • lentoääni
  • tundrahanhimainen korkea ”kvirrik”
  • ?
  • haukkuva matala ”gag-gag”
  • pyrstösulkien väritys (imm)
  • ulkohöydyt tumman ruskeat, sisähöydyt ja ruodit valkeat
  • ilm. kuten flamingolla
  • valkeat joskus heikosti vaaleanpunasävyiset, joskus ulkohöydyn reunoilla ruskeita juovia

Nuorten lintujen tuntomerkit kuvattu puutteellisesti kirjallisuudessa, luotettavimmat erot nokan värityksessä ja muodossa. Myös muita flamingolajeja voi esiintyä tarhakarkulaisina, nämä pystytään erottamaan em. tuntomerkkien avulla.


Phoenicopterus r. ruber / roseus

 

Tuntomerkki

Phoenicopterus r. ruber

Phoenicopterus r. roseus

  • puvun yleisvärisävy*; alaperän ja kupeiden alaosan värisävy; siiven yläpeitinhöyhenten värisävy
  • yleisväriltään selvästi kirkkaamman punavärinen (pikkuflamingoakin kirkkaampi) erityisesti päästä, kaulasta ja rinnan yläosasta, jotkut yksilöt vaaleamman sävyisiä; alaperä ja kupeiden alaosat karmiininpunaiset muuta vatsapuolta tummempi; siiven yläpeitinhöyhenet kirkkaanpunaiset, samansävyiset kuin esim. kaulan höyhenys
  • yleisväriltään hennon vaaleanpunainen tai joskus lähes valkea, kirkkaampaa punaväriä yl. vain siiven peitinhöyhenissä; alaperä ja kupeiden alaosat valkeat, vaaleanpunasävyiset; siiven yläpeitinhöyhenet karmiininpunaiset
  • nokan väritys (mustan määrä*, värirajan muoto ja tyviosan värisävy)
  • tyviosa keltasävyisempi, mustaa lähes puolet nokasta ulottuen nokan mutkaan asti josta väriraja melko suoraan alas
  • tyviosa punasävyisempi, mustaa vain pienellä alueella kärjessä, väriraja nokkaan päin kovera

 


Pikku- / Laulujoutsen

 

Tuntomerkki

Pikkujoutsen

Laulujoutsen

  • nokan tarkka väritys (keltaisen määrä* ja sävy ylä- ja alanokan tyvellä ja nokan alapinnalla (ad), värirajan muoto* sekä mustan värin määrä suupielessä) ja nokan pituus
  • ylänokan tyvellä keltaista väriä vähemmän, ei yl. koskaan ulotu sieraimiin asti, väriraja useimmiten kauniisti kaartuva (enemmän vaihtelua kuin laulujoutsenella ja voi olla melko samanlainen), alanokan tyviosassa oranssisävyinen pitkä juoste joka voi erottua kauaskin mutta joillain yksilöillä melko heikosti erottuva, nokan alapinnalla vähemmän keltaista yl. vain melko kapeana juosteena nokan keskellä, suupielessä yl. aina selvemmin mustaa muodostaen pienen tumman laikun suupieleen (ad); juv. linnulla nokan tyvi vaaleanpunainen ja yl. muodoltaan samanlainen kuin ad. linnuilla mutta osalla selvästi kiilamaisempi ja laulujoutsenmaisempi, suupieli kuten ad:lla; lyhytnokkaisempi myös suhteessa
  • keltaista väriä enemmän ulottuen sierainten tasolle tai ylikin, väriraja vinosti nokan poikki muodostaen keltaisen kiilan kohti nokkaa, alanokan tyvellä pieni vain hyvin lähelle erottuva kolmiomainen keltainen alue, nokan alapinnalla yl. selvästi enemmän keltaista kuin vain kapea juoste ja suupielessä mustaa yl. vain kapea viiru (ad) - joillain laulujoutsenilla ylänokan keltaisen alueen muoto saattaa olla hyvin pikkujoutsenmainen ja päinvastoin; juv. linnuilla nokan tyviosa vaaleanpunainen muodoltaan kuten ad. linnulla myös suupielen osalta; pitkänokkaisempi, erolla merkitystä lähinnä suorassa vertailussa
  • koko*; kaulan pituus*; pään (erit. otsan) muoto ja suht koko; ruumiinmuoto (typäkkyys)
  • laulujoutsenta pienempi mutta ero saattaa olla vaikea havaita ilman suoraa vertailua, siipien kärkivälissä ääriyksilöiden välillä päällekkäisyyttä mutta ei ilm. juuri kokonaispituudessa; lyhytkaulaisempi, tehden usein hanhimaisen vaikutelman; pieni- ja erityisesti pyöreäpäisempi mutta toisaalta pää voi vaikuttaa suht. suuremmalta, otsa korkeampi ja pyöreämpi nousten selvemmin nokasta ylöspäin; ruumis lyhyempi ja töpäkämpi, hanhimaisempi
  • keskim. selvästi pikkujoutsenta suurempi; pitkäkaulaisempi sekä absoluuttisesti että suhteellisesti; pää suurempi ja kulmikkaampi, kiilamaisempi - vaikutelmaa korostaa luisumpi otsa joka jatkuu melko suoraan nokan suuntaisena; ruumis pitempi ja matalampi
  • ääni*
  • ääni korkeampi ja heikompi kuin laulujoutsenella, vähemmän törähtävä ja enemmän haukkuva, hieman nopeampi (hanhimaisempi) - ääntelee usein enemmän kuin laulujoutsen
  • tuttu torvimainen matalahko toitotus
  • siiveniskun nopeus
  • siivenisku nopeampaa ja hanhimaisempaa
  • siivenisku hitaampi
  • puvun kehityksen ja nokan värityksen vaihe (1.tp)
  • sulkii aikuismaiseen valkeaan pukuun nopeammin kuin laulujoutsen mutta saa aikuismaisen nokan hitaammin
  • sulkii valkeaan pukuun hitaammiin mutta aikuismainen nokka kehittyy nopeammin, jolloin toisen kalenterivuoden alkupuolelta lähtien tavattavat selvästi nuoruuspukuiset linnut (erit. jos nokka on aikuismainen) ovat mitä todennäköisimmin laulujoutsenia ja aikuispukua muistuttavat (alle vuoden ikäisillä linnuilla harmaita höyheniä todettavissa yl. ainakin pään tai kaulan alueella) linnut joilla juv. tyyppinen nokka ovat pikkujoutsenia
  • puvun tummuus ja värityksen tasaisuus (juv-1.tp)
  • keskim. vaaleampi ja tasasävyisempi
  • keskim. tummempi ja kirjavampi
  • vedestä nousun helppous ja veteenlaskukulma
  • vedestä nousu kevyempää ja joutuu juoksemaan vähemmän, laskeutuu jyrkemmällä kulmalla
  • nousu työläämpää ja ”kiitorata” pitempi, laskeutuu loivemmassa kulmassa

Pikkujoutsenen itäisimmät kannat saattavat muistuttaa rakenteensa puolesta läheisemmin laulujoutsenta, erit. pään muodon, nokan koon ja kaulan pituuden osalta. Myös pikkujoutsenen ja laulujoutsenen risteymä on kuvattu.


Cygnus c. columbianus / bewickii

 

Tuntomerkki

C.c.columbianus

C.c.bewickii

  • keltaisen määrä* ja muoto ylänokan tyvellä, keltaisen esiintyminen nokan alapinnalla sekä alanokan tyven keltaisen sävy (ad) tai nokan tarkka väritys (juv-1.tp)
  • nokka kokonaan musta tai keltaista vain pienellä alueella silmän edessä ylänokan tyvellä, useimmiten pieni pisaramainen alue (nokka saattaa kauempaa näyttää kokomustalta) mutta laajimmillaan puolikaarimainen hieman banaaninmallinen alue joka saattaa olla melko lähellä joitain bewickii-alalajin lintuja, ei kuit. ulotu käytännössä suupieltä edemmäs, osuus nokan pinta-alasta enint. n. 15 % mutta useimmiten vain alle 6 % ja alle 5 %.lla linnuista yli 10 % (ad); juv. linnuilla ei useinkaan selvää eroa bewickii-alalajiin joskin nokan tyviosa tummemman vaaleanpuna-sävyinen mutta 1. talven aikana musta nokassa lisääntyy kohti nokantyveä ja laajalti mustanokkaiset nuoret erotettavissa; ad:lla nokan alapinta kokonaan musta; ad:lla alanokan tyvi keskim. hieman tummemman (oranssimman) keltainen
  • yl. melko laajalti keltaista ulottuen jopa lähelle sieramia kaarevareunaisena alueena, pienimmillään voi olla lähellä columbianus-alalajia mutta vars. päällekkäisyyttä ei ole (vähimmillään n. 22 % nokan pinta-alasta), ulottuu vähäisimmilläänkin selvästi suupieltä edemmäs (ad); juv. linnut us. mahdoton erottaa mutta joillain yksilöillä nokan tyvellä laaja luunvärinen tai hennon vaaleanpunainen alue joka selvästi vaaleampi kuin alalajin columbianus-lintujen nokan tyviosa; ad. linnulla nokan alapinnalla keltainen juova; ad. linnulla alanokan tyvi keskim. vähän kirkkaamman-keltainen
  • koko ja nokan pituus
  • keskim. hieman suurempi ja nokka hieman pitempi
  • keskim. hieman pienempi mutta mitoissa päällekkäisyyttä eikä yksinäisen linnun kohdalla tuntomerkillä mitään merkitystä, parvessa saattaa erottua, samoin nokka vain suorassa vertailussa keskim. hieman lyhyempi
  • pään tarkka muoto, kaulan pituus ja paksuus
  • otsa luisumpi päättyen korkeahkoon takaraivoon, niska melko jyrkkään kulmikas, pään kokonaisvaikutelma kolmiomainen; keskim. hieman pitkä- ja kapeakaulaisemman vaikutelman antava
  • pää pyöreämpi ja korkein kohta keskemmällä päätä, ei yhtä jyrkkäniskainen; kaula vaikuttaa yl. lyhyemmältä ja paksummalta
  • höyhenpuvun valkean sävyn puhtaus
  • yl. puhtaamman valkea, lumenvalkoinen
  • yl. likaisemman kermansävyinen

On epävarmaa voidaanko linnut joilla 10-20 % keltaista nokassa erottaa. Mahdollisesti välimuotoja tai risteymiä esiintyy. Nokan eri puolet saattavat olla erilaiset. Nuoret linnut eivät aina erotettavissa.