Hanhet - vesilinnut (MÄÄRITYSKÄSIKIRJA osa II)

Tällä sivulla: Anser f. serrirostris / fabalis, Lyhytnokkahanhi / Metsähanhi, Kiljuhanhi / Tundrahanhi, Eskimohanhi / Lumihanhi, Kanadanhanhen alalajit, B.b.nigricans / hrota / bernicla, Morsio- / mandariinisorsa, Amerikanhaapana / Haapana: naaraspukuiset, Amerikanhaapana / Anas-risteymät: koiraat, Sirppisorsa (naaraspukuiset), Harmaa- / Sinisorsa: naaraspukuiset, Sinisiipitavi / Siperiantavi / Heinätavi / Tavi: naaraspukuiset, Amerikantavi / Tavi: koiraspukuiset, Nokisorsa / Sinisorsa, Punapäänarsku: naaraspukuiset, Amerikanpunasotka / Isosotka / Punasotka, Amerikantukkasotka / Tukkasotka / Risteymät, Amerikantukkasotka / Amerikanpuna- ja Punasotka: naaraat ja juv., Ruskosotka / Tukkasotka / Risteymät, Pikkulapasotka / Lapasotka / Tukkasotka / Risteymät, Kyhmyhaahka - Haahka, Silmälasihaahka / Haahka: naaraspukuiset, Allihaahka: naaraspukuiset, Virta-alli: naaraspukuiset, Amerikanmustalintu / Mustalintu: koiraat 1.tp lähtien, Pilkkaniska / Mustalintu: naaraspukuiset, Melanitta f. stejnegeri / deglandi / fusca: ad. koiraat, Pikkutelkkä: naaraspukuiset, Amerikantelkkä / Telkkä, Harjakoskelo / Tukkakoskelo: naaraspukuiset, Valkopääsorsa / Kuparisorsa

 

 


 

Anser f. serrirostris / fabalis

 

Tuntomerkki

A.f.serrirostris

A.f.fabalis

  • nokan muoto (erit. pituus*, tyven paksuus, alanokan paksuus ja muoto, ylänokan leikkausreunan muoto) ja väritys (mustan/oranssin värin määrät*, sijainnit ja muodot, värirajan jyrkkyys)
  • nokka keskim. lyhyempi (erit. nk. rossicus), tyvestä paksumpi, alanokka keskim. erit. tyvestä paksumpi ja kaarevampi, ylänokan alareuna myös kaareva alaspäin saaden linnun näyttämään ”happamalta”, nokka joskus yhtä pitkä kuin paksu, nokan kynsi soikea; tyypillinen nokka laajalti musta lukuunottamatta kapeaa oranssia poikkivyötä lähellä kärkeä, joillain kuit. laajemmin oranssia ja päällekkäisyyttä fabalikseen, väriraja yl. jyrkkä
  • nokka keskim. pitempi (erit. verrattuna rossicus-tyyppiin, päällekkäisyyttä serrirostrikseen), tyviosastaan erit. alanokan osalta kapeampi, alanokka suorempi ja ohuempi ”levymäinen”, ylänokan alareuna suora, nokka selvästi pitempi kuin paksu, nokan kynsi pyöreä; tyypillinen nokka laajalti oranssi lukuunottamatta mustaa kärkeä ja tyviosaa erit. nokan harjalla ja alanokassa, voi olla laajemmin musta (erit. alalajilla middendorfii) jolloin väriraja yl. epäselvempi kuin tundrametsähanhella (molemmilla nokan värityksessä suurta vaihtelua)
  • koko ja ruumiinmuoto*; kaulan pituus ja paksuus
  • keskim. pienempi kuin fabalis (voi olla samankokoinen kuin fabalis), muodoltaan typäkämpi - lyhytnokkahanhimainen; keskim. lyhyt- ja paksukaulaisempi
  • suurempi ja pitkänomaisempi, kanadanhanhimainen; pitkä- ja ohutkaulaisempi, yhdessä nokan muodon kanssa joutsenmaisempi
  • pään (erit. otsakulman) muoto ja värisävy sekä sävyero kaulaan
  • pää lyhyempi ja pyöreämpi, otsa hieman jyrkempi, päästä (muttei kaulasta) us. tummanruskeampia kuin fabalis muistuttaen lyhytnokkahanhea
  • pää pitempi ja kulmikkaampi, otsa luisumpi (muodoissa päällekkäisyyttä), päästä keskim. vaaleampia, pää ei useinkaan erotu juurikaan kaulaa tummempana
  • ääni
  • matalampi ja nenäsointisempi

Metsähanhiryhmän taksonominen asema on edelleen epäselvä, myös alalajia middendorfii (ei ole eroteltu edellä) on esitetty mahdollisesti omaksi lajikseen.

 


 

 

Lyhytnokkahanhi / Metsähanhi

 

Tuntomerkki

Lyhytnokkahanhi

Metsähanhi

  • selkäpuolen yleisvärisävy ja väriero kaulaan/päähän (+1kv)*
  • selkäpuoli vaaleanharmaasävyinen ruskealla pohjalla, hieman hopeanhohtoisen vaikutelman antava kontrastoituen selvästi tummanruskeaan (kauempaa joskus lähes mustalta vaikuttavaan) kaulaan ja päähän, joillain linnuilla voi olla vielä 2kv keväällä selkä keskimääräistä tummasävyisempi
  • selkäpuoli selvästi tummempi kuin lyhytnokkahanhella ilman selvää harmaahohtoista sävyä (auringonpaisteessa voi kuit. kiiltää vaaleamman vaikutuksen antavana) ja samaa tummuusastetta kaulan kanssa
  • lennossa: siipisulkien ja peitinhöyhenten välinen kontrasti erit. siiven yläpinnalla* sekä (+1kv) siiven etureunan värisävy (myös edestä nähtynä)
  • siiven yläpeitinhöyhenet erottuvat lennossa siiven yläpinnalla vaaleana kenttänä jota tummat käsisulat reunustavat, siiven alapinnalla ero samansuuntainen mutta heikompi ja alapinta voi näyttää yhtenäisen tummalta - juv. linnuilla kontrasti jnkv heikompi mutta selvempi kuin metsähanhella; erit. kohti lentävällä linnulla siiven etureuna selvästi tasaisen vaalea
  • sekä siiven ylä- että alapinta melko yksivärisen tummasävyiset ilman voi-makkaita kontrasteja, joillain yksilöillä ja joissain valaistuksissa kuit. peitinsiipi voi näyttää vaaleammalta lähinnä isojen peitinhöyhenten osalta, ei samalla tavalla kokonaan vaaleaa peitinsiipeä kuin lyhytnokkahanhella; siiven etureuna tummempi (ero vaikea havaita yksinäisistä linnuista)
  • nokan koko* ja muoto sekä pään koko ja muoto
  • nokka muodoltaan lyhyempi ja korkeampi kuin taigametsähanhella mutta hyvin samanlainen kuin rossicus-tundrametsähanhella (keskimäärin kuit. hieman lyhyempi), kuit. alanokka suorempi ilman paksuuntunutta tyveä; pieni- ja pyöreäpäisempi, yhdessä lyhyen nokan kanssa pään muoto kolmiomainen
  • muodoltaan pitempi ja tyvestään suhteessa kapeampi mutta alalajilla rossicus myös muodoltaan lyhytnokkahanhimainen lukuunottamatta alanokan tyven muotoa joka rossicuksella paksumpi ja kaarevampi; suuri- ja pitkäpäisempi, muoto kulmikkaampi, pään kokonaismuoto nokkineen kiilamaisempi (alalajilla rossicus hyvin samantyyppinen kuin lyhytnokkahanhella)
  • maassa: siiven isojen yläpeitinhöyhenten värisävy ja väriero kupeisiin*; tertiaalien sävyero selkäpuoleen; (+1kv) selkäpuolen vaaleiden höyhenreunusten leveys ja selkäpuolen kirjavuus
  • siiven isot yläpeitinhöyhenet vaaleanharmaahohtoiset erottuen selvästi tummanruskeista kyljistä, myös 1kv linnuilla selvästi havaittava tummuusero kylkeen; tertiaalit selkää vaaleammat; reunukset keskimäärin leveämmät lisäten selkäpuolen vaaleaa ja kirjavampaa vaikutelmaa
  • siiven isot yläpeitinhöyhenet tummanruskeat ja samaa sävyä kuin kyljet; tertiaalit yl. selkää tummemmat; selkäpuolen vaaleat höyhenreunukset keskim. kapeammat ja selkä tasaisemman värinen
  • pyrstön valkean kärkivyön leveys* sekä pyrstön tumman alueen leveys ja sävy
  • pyrstön kärjessä selvästi enemmän valkeaa, nähtävissä sekä maassa että erit. poispäin lentävillä linnuilla, pyrstön tyven tumma vyökin vaaleampi kuin metsähanhella, takaa pyrstö saattaa näyttää lähes kokovalkealta
  • pyrstössä vain kapea valkea kärkivyö eikä anna erityisen valkeapyrstöistä vaikutelmaa, tumma alue tummemman ruskea
  • nokan tarkka väritys
  • nokka yl. kokonaisväriltään tummempi, kärjestä ja tyvestä musta ja lähellä kärkiosaa vaaleanpunainen poikkivyö (juv linnulla harmaasävyisempi), hyvin poikkeuksellisesti kokonaan vaaleanpunainen ja ilm. erittäin harvoin vaaleilta osiltaan oranssinvärinen
  • nokka väritykseltään yl. vaaleampi, mustaa vähemmän nokan tyvellä, voi olla lähes kokonaan vaalea ja sävyltään oranssi (poikkeuksellisesti vaaleanpunainen), alalajilla rossicus tumman ja vaalean jakauma kuit. yl. hyvin samanlainen kuin lyhytnokkahanhella
  • jalkojen värisävy
  • jalat vaaleanpunaiset, 1kv linnulla kuit. harmaa- tai oranssisävyisemmät, ad. linnullakin ilm. erittäin poikkeuksellisesti oranssit
  • jalat oranssit, poikkeuksellisesti vaaleanpunaiset (valaistus ja optiikka saattavat vaikuttaa värivaikutelmaan)
  • kaulan pituus* ja paksuus; koko* ja ruumiinmuoto
  • kaula lyhyempi ja tukevampi mutta pään jälkeen selvempi kapenema; kooltaan pienempi ja töpäkämpi mutta eroa vaikea huomata ilman suoraa vertailua, mitoissa myös päällekkäisyyttä
  • kaula pitempi ja selvästi ohuemmalta vaikuttava (rossicuksella kuit. melko samanpituinen) mutta pään kanssa samanpaksuisempi; kooltaan suurempi ja pitkänomaisempi, alalaji rossicus kuit. kooltaan ja muodoltaan hyvin lyhytnokkahanhimainen
  • pään ja kaulan värisävy (ja silmän erottuminen päästä) sekä kaulan alaosan ja rinnan värisävy
  • pää ja kaula yl. aina huomattavan tummanruskeat, jopa mustanruskeasävyiset ja ruumista selvästi tummemmat, silmä erottuu usein huonosti tummasta päästä; kaulan alaosa ja rinta kaulan yläosaa vaaleammat, usein kauniin kanelinruskeasävyiset
  • pää ja kaula vaihtelevan ruskeat mutta keskimäärin selvästi vaaleammat kuin lyhytnokkahanhella eivätkä erotu selkäpuolta tummempina, musta silmä erottuu usein melko selvästi vaaleammasta päästä; alalajilla rossicus pää keskim. tummempi kuin nimirodulla; kaulan alaosa ja rinta keskiruskeat ilman kanelinsävyä
  • ääni*
  • hieman korkeampi, metallisempi ja nopeampi kuin metsähanhella, usein kaksi- tai kolmiosainen ”uink-uink” tai ”onk-onk-onk”
  • matalampi ja ”pajattavampi”, ääniä vaikea erottaa erityisesti parvista ilman runsasta kokemusta
  • kupeiden takaosan sävyero muuhun vatsapuoleen
  • kupeiden takaosat erottuvat muuta vatsapuolta tummempana alueena mutta sävyero melko heikko
  • kupeiden takaosat erottuvat selvemmin erit. lennossa tummempana alueena kuin muu vatsapuoli
  • siipien pituus ja leveys, siiveniskun nopeus
  • siivet suht. lyhyemmät ja leveämmät, havaittavissa lennossa suorassa vertailussa, siivenisku nopeampi, ero havaittavissa vain suorassa vertailussa
  • siivet keskim. pitemmät ja kapeammat, siivenisku hitaampi

Lyhytnokkahanhi voi olla joskus vaikea erottaa nuorista (1kv-1.tp) tundrahanhista, lähinnä sellaiset lyhytnokkahanhet joiden nokka on kokonaan vaalea. Tällöin erottavia piirteitä ovat (tärkeysjärjestyksessä) pään tummuus, nokan tyven höyhenysten väritys, koko, nokan muoto, pään- ja ruumiinmuoto sekä kaulan pituus.

 


 

Kilju- / Tundrahanhi

 

Tuntomerkki

Kiljuhanhi

Tundrahanhi

  • koko*, ruumiinmuoto, kaulan pituus* ja paksuus
  • keskim. selvästi pienempi mutta ilman vertailua vaikea arvioida ja ääriyksilöillä päällekkäisyyttä, muodoltaan lyhyempi ja pyöreämpi, yl. selvästi lyhytkaulaisempi, lähes sorsamainen, kaula vaikuttaa us. myös paksummalta (linnun tähystellessä voi vaikuttaa pitkäkaulaiselta)
  • keskim. selvästi suurempi, pitkänomaisempi, mittasuhteiltaan kuin merihanhi pienoiskoossa, keskim. selvästi pitkäkaulaisempi, vaikutelma us. myös ohuempi
  • pään värisävy ja sävyero kaulaan* (erit. +1kv); silmärenkaan voimakkuus* ja värisävy; otsakilven koko* ja muoto sekä otsakilpeä reunustavan ruskean sävyero muuhun päähän (+1kv); nokan koko*, muoto (mm. ylänokan leikkausreunan) ja värisävy; nokan kynnen väri (1kv); pään (erit. otsan) muoto ja koko sekä silmän suhteellinen koko
  • koko pää ja kaulan yläosa (n. 2/3) yhtenäisen tummanruskeat, tummemmat kuin tundrahanhella, kaulan alaosa vaaleampi; aina selvä keltainen - keltasävyinen silmänympärysrengas joka voi olla hyvinkin huomiotaherättävä erottuen joskus melko kauas; otsakilpi ulottuu yl. korkeammalle otsalle kaartuen silmän päälle, sivusta katsoen reuna taaksepäin vino, voi olla hyvin tundrahanhimainen, otsakilven reunus tummanruskea mutta ei erotu sävyltään muusta päästä kuten tundra-hanhella; nokka selvästi pienempi ja lyhyempi (mitoissa ei päällekkäisyyttä), kolmiomainen (pituus samaa luokkaa kuin korkeus), ylänokan alareuna suora eikä suljetussa nokassa hampaita näkyvissä, sävyltään us. selvemmän vaaleanpunainen ilman kellertävää sävyä; 1kv linnulla nokan kynsi vaalea; pää pienempi ja pyöreämpi, lähes pallomainen, erit. otsa hyvin korkea ja jyrkkä lyhyen nokan korostama, silmä suht. suurempi
  • tummanruskeaa vain otsalaikun reunalla, muuten pää keskiruskea tai jossain valossa jopa vaaleahkolta näyttävä, suurin osa päätä ja koko kaula samansävyiset; n. 20 %:lla linnuista heikko harmaanruskea- joskus heikosti keltasävyinen silmänympärysrengas joka kuit. aina hennompi kuin kiljuhanhella erottuen yl. vain lähelle; otsakilpi yl. pienempi kuin kiljuhanhella rajoittuen nokan tyvelle ja sivusta katsoen takareunaltaan suora, joillain kuit. kiljuhanhimaisempi muttei ilm. koskaan selvästi silmän päälle kaartuva, tumma alue otsalaikun lähellä selvästi muuta päätä ja kaulaa tummempi; nokka keskim. selvästi kookkaampi ja erit. pitempi, muodoltaan merihanhimainen, ylänokan alareuna kaareva ja us. hampaita näkyvissä suljetussakin nokassa, värisävyssä us. enemmän keltaista ja vähemmän vaaleanpunaista; nokan kynsi 1kv linnulla tumma; pää pitempi ja kulmikkaampi erit. yhdessä nokan kanssa näyttäen kookkaammalta, pään siluetti merihanhimainen, otsa luisumpi, päälaki tasaisempi, niska kulmikkaampi, silmä suht. pienempi
  • ääni*
  • korkea ja kimeä ”kiju”, ”kiju-ju” tai ”tu-ju” ”tu-ju-ju”
  • matalampi, tavallisin hentoa koiranhaukuntaa muistuttava ”klik-klik-klik”, myös matalampi ”kau-ju”
  • lennossa siiven leveys ja suht. pituus sekä siiveniskun nopeus
  • siipi suhteellisesti pitempi ja kapeampi; siivenlyönti erit. suorassa vertailussa selvästi nopeampi ja kevyempi, sorsamaisempi
  • siipi suht. lyhyempi ja leveämpi; siivenlyönti hitaampi ja raskaampi
  • maassa: siivenkärkien etäisyys pyrstön kärjestä; liikkumis- ja ruokailutapa*; asento;  jalkojen pituus
  • siivenkärjet yl. ulottuvat selvästi pyrstön yli; kävelyltään ja liikkeiltään nopeampi kuin tundrahanhi, sekaparvissa ero saattaa olla huomattava; asento maassa yl. pystympi; hieman lyhytjalkaisempi
  • siivenkärjet yl. ulottuvat pyrstön tasalle tai vain hieman yli; liikkeiltään hitaampi ja rauhallisempi; asento maassa yl. vaakasuorempi; hieman pitkäjalkaisempi (erolla merkitystä vain suorassa vertailussa)
  • yleisvärisävy; selkäpuolen värisävy; värityksen tasaisuus; rinnan värisävy ja sävyero kaulaan/päähän
  • yleisesti ja erit. selkäpuolelta keskim. tummempi, tumman keskiruskea ja väritykseltään tasaisempi, myös juv. linnut sävyltään tundrahanhia tummempia; erit. rinnan seudusta tundrahanhea vaaleampi kontrastoituen selvemmin tummaan kaulaan ja päähän
  • keskim. vaaleampi ja ”suttuisemman” näköinen; rinta ei juuri muuta vatsapuolta vaaleampi eikä erityisesti erotu sävyltään päästä tai kaulasta
  • isojen yläpeitinhöyhenten vaaleiden kärkireunusten leveys ja sävy sekä valkean kuvejuovan selvyys (+1kv)
  • isojen peitinhöyhenten kärkireunukset kapealti vaaleamman ruskeat erottuen vain vähän ruskeasta perusväristä; valkea kuvejuova keskim. selvemmin erottuva
  • peitinhöyhenten vaaleat kärjet leveämmät ja us. selvästi valkeat (ero selvin siiven isojen yläpeitinhöyhenten kärjissä mutta jnkv myös muissa selkäpuolen sulissa); valkea kuvejuova yl. heikommin erottuva

 


 

Eskimohanhi / Lumihanhi

 

Tuntomerkki

Eskimohanhi

Lumihanhi

  • koko* ja ruumiinmuoto
  • selvästi pienempi, hieman sepelhanheakin pienempi, muodoltaan usein matala ja typäkkä
  • selvästi suurempi (tosin ääriyksilöt hyvin lähellä toisiaan), lyhytnokkahanhen (alalaji caerulescens) tai merihanhen (alalaji atlanticus) luokkaa, klassisen hanhimainen
  • nokan koko* ja muoto (erit. nokan leikkausreunojen etäisyys nokan tyvellä = irvistyksen voimakkuus); nokan höyhenrajan ja otsakulman muoto; nokan tyven (erit. ad) ja kynnen väritys
  • nokka lyhyt ja kolmiomainen, ylä- ja alanokan välissä vain ohut tummempi juova; kulma otsaan jyrkähkö, höyhenraja ylänokan tyvellä melko pystysuora; ylänokan tyvellä vaihteleva himmeänsinertävä tai -vihertävä alue (suurin ad. koirailla, erit. pesimäaikaan, puuttuu nuorilta ja joiltain ad naarailta), nokan tyvi vaikuttaa usein tummasävyiseltä; kynsi vaalea, joskus valkea
  • nokka pitempi ja kiilamaisempi (merihanhimainen), ylänokan reuna voimakkaan kaareva muodostaen leveän tumman ”irvistyksen” ylä- ja alanokan väliin; kulma otsaan hyvin loiva, höyhenraja kaareva; ylänokan tyvi aina vaaleanpunainen, kynsi keskim. tummempi, voi olla vaalea
  • pään muoto* sekä kaulan pituus ja paksuus
  • pää huomiotaherättävän pyöreä, tennispallomainen; kaula lyhyt ja paksu, selvästi esim. lyhytnokkahanhen kaulaa paksumpi
  • pää pitkänmallinen, merihanhimainen; kaula tukevahko mutta selvästi pitempi kuin eskimohanhella (huom. linnun asento)
  • ääni
  • äänet selvästi korkeammat kuin lumihanhella
  • äänet matalammat ja ”hanhimaisemmat”
  • yleisvärisävy sekä tummemman värin sävy ja laajuus (juv ja imm)
  • yleisväri paljon valkoisempi luin lumihanhella, tummempaa värisävyä yl. vain suppeasti päälaella, niskassa ja yläselässä mutta vaaleamman harmaanruskeana kuin lumihanhella, myös vatsapuoli yl. puhtaanvalkea tai -vaalea
  • selkäpuoli yl. melko laajalti, us. lähes kokonaan, tummemmansävyinen mm. takaselästä ja sävy tumman harmaanruskea, vatsapuolella yl. selvästi tummempaa sävyä kupeilla ja rinnan sivuilla vaikuttaen kaiken kaikkiaan likaisemmalta kuin imm. eskimohanhi
  • jalkojen värisävy (1kv)
  • selvästi vaaleanpunasävyiset
  • jalat likaisemman harmaan-ruskeanpunaiset
  • siiveniskun nopeus
  • pienemmästä koosta johtuen selvästi nopeammat ja kevyemmät mutta eroa voi olla vaikea havaita ilman suoraa vertailua
  • siiveniskut hitaammat ja raskaammat
  • käsisulkien peitinhöyhenten harmaan alueen tarkkarajaisuus
  • yl. melko jyrkästi valkeasta kyynärsiivestä ja karpaalinivelen seudusta erottuva
  • väriraja valkeaan vaiheittainen

Myös eskimo- ja lumihanhen risteymiä on tavattu, ovat selvästi normaalia eskimohanhea suurempia ja muilta ominaisuuksiltaan em. lajien välimuotoja. Lumihanhen sininen värimuoto sekoitettavissa hanhiristeymiin.

 


 

 

Kanadanhanhen alalajit

 

Tuntomerkki

Kanadanhanhen alalajit

  • koko* ja kaulan pituus/paksuus
  • koko vaihtelee hyvin suuresti, pienimmät vain sinisorsan kokoluokkaa ja suurimmat merihanheakin kookkaampia, koko pienin pohjoisilla ja suurin eteläisillä alalajeilla; pienikokoiset alalajit usein myös lyhytkaulaisia
  • nokan koko ja muoto; pään koko ja tarkka muoto; nilkan pituus
  • pienet alalajit myös pieninokkaisempia, pienimmillä nokka kooltaan ehkä vain puolet suurimmista; pään koko ja muoto vaihtelee alalajeittain, lähinnä pienikokoisilla alalajeilla pienempi ja pyöreämpi, ”kiljuhanhimaisempi”; nilkan pituus myös suhteessa kokoon, arvioitavissa vain suorassa vertailussa
  • vatsapuolen eri osien värisävyt* ja sävyerot
  • vaihtelee hyvin vaaleasta hyvin tummaan, itäiset alalajit läntisiä vaaleampia; sävy vaihtelee tumman punaruskeasta vaalean harmaanruskeaan; rinta saattaa olla kupeita vaaleampi tai niiden kanssa samansävyinen, tummilla muodoilla rinta ja kupeet yl. samaa sävyä ja vaaleilla muodoilla rinta kupeita vaaleampi
  • selkäpuolen värisävy ja höyhenreunusten leveys
  • myös selkäpuolen tummuus vaihtelee joskin vähemmässä laajuudessa kuin vatsapuolen, kaikki muodot selkäpuolelta tummasävyisiä; vaaleiden höyhenreunusten leveydessä ja näin ollen selkäpuolen kuvioinnin voimakkuudessa eroja joidenkin alalajien välillä
  • kaulan tyven valkean renkaan esiintyminen*/selvyys sekä kurkkujuovan esiintyminen
  • erit. tummilla mutta myös joillain vaaleilla muodoilla vaihtelevasti erot-tuva ja vaihtelevankokoinen valkea rengas kaulan mustan alueen alareunassa; läntisillä muodoilla kurkun poikki yl. tumma pystyjuova tai aihe
  • ääni
  • pienikokoisilla alalajeilla keskim. selvästi korkeammat äänet
  • valkean poskilaikun muoto ja värisävy
  • laikun koko ja muoto vaihtelee hieman alalajeittain mutta kaikilla selvästi havaittava lajituntomerkki; vaihtelee kapeasta suorakaiteesta leveään lähes puolipalloon; joillain voi olla kermansävyinen

Kanadanhanhiryhmän taksonominen asema on epäselvä, ryhmästä on erotettu neljäkin eri lajia. Todennäköisimmin Euroopassa tavattava (tavattu us. kertoja esim. Brittein saarilla) mahdollisesti lajiaseman saava alalaji on hutchinsii, joka eroaa eurooppalaisesta kanadanhanhesta erit. huomattavasti pienemmän koon, pienemmän pään ja nokan, vaaleamman rinnan, laajemman poskilaikun ja korkeamman äänen perusteella. Eri alalajien risteymiä tunnetaan erityisesti tarhakarkulaisina. Ilm. ainakin alalajeja hutchinsii, interior, parvipes ja taverneri on harhautunut Eurooppaan. Istutuksista lähtöisin olevat kuuluvat yleensä nimialalajiin.

Tyypilliset piirteet eri alalajeille:

Hutchinsii: Kooltaan ja muodoltaan kuten valkoposkihanhi, kaula lyhyt ja paksu, ruumis tukevan pyöreä, jalat lyhyehköt. Pää kulmikas, otsa jyrkkä. Nokka lyhyehkö muttei yhtä ”nysä” kuin minimalla. Rinat yleensä selvästi vaalea ja vaaleampi kuin minimalla, kuitenkin ruskeasävyinen ja usein tummempi kuin parvipeksella. Mustan kaulan tyvellä usein vaihteleva valkeahko rengas tai puolirengas. Höyhenpuku hopeanhohtoisempi kuin läntisillä alalajeilla.

Parvipes: Nimialalajia yl. selvästi pienempi mutta kooltaan melko vaihteleva n. lyhytnokkahanhen kokoluokkaa), kuitenkin selvästi hutchinsiita suurempi. Nokka selvästi pitempi kuin edellisellä (muistuttaen lähinnä nimialalajia), muodoltaan solakampi, kuitenkin suhteellisen lyhytkaulainen mutta kaula kapeahko, pää pyöreämpi. Rinta yleensä varsin vaalea.

Taverneri: Melko pienikokoinen yl. kahden edellisen välistä. Nokka varsin lyhyt ja kompakti, pienempi kuin edellisellä. Pää kulmikkaampi muistuttaen hutchinsiita. Selvästi pitempi ruumiinmalli kuin hutchinsiilla. Useimmiten melko selväkin tumma kurkkujuova jakaen valkean laikun kahtia. Rinta keskim. tummemman ruskea kuin muilla itäisillä muodoilla. 

Interior: Lähes nimialalajin kokoinen. Kaula hyvin pitkä ja ohut, usein oudoltakin näyttävä. Nokka hyvin pitkä ja matala. Rinta usein hyvin vaalea mutta koko alapuoli voi olla melko yhtenäisen ruskeakin. Ei valkeaa rengasta kaulan alaosassa (voi puuttua myös nimialalajilta). Tuoreessa puvussa selkäpuolen vaaleat höyhenreunukset selvästi kapeammat kuin nimialalajilla. 

Minima: Pienin ja ennenkaikkea hyvin lyhytkaulainen. Usein varsin tumma mutta rinta voi olla vaalea. Nokka hyvin pieni, kolmiomainen. Hyvässä valossa näyttää usein heikosti vahamaisen lilansävyiseltä. Läntisten muotojen tapaan yleensä kurkkujuova.


 

Branta b. nigricans / hrota / bernicla

 

Tuntomerkki

B.b.nigricans

B.b.hrota

B.b.bernicla

  • vatsapuolen värisävy sekä valkean kuvelaikun selvyys* ja koko
  • kupeella selvä laaja valkea (seassa jnkv ruskeaa, erit. nuorella linnulla) laikku erottuen voimakkaasti hyvin tummasta mustanruskeasta rinnasta ja vatsasta, nuorilla ja kuluneilla ad. linnuilla voivat olla varsin samansävyiset kuin berniclalla
  • vatsa ja kupeet yhtenäisen vaaleankirjavat, harmaanruskeat - valkeat, eroten selvästi ja jyrkästi tummasta rinnasta (juv linnuilla ero nimialalajiin voi olla vähäinen)
  • vatsapuoli ruskeanharmaa, kupeilla harvahkoa vaaleaa pystyjuovitusta, joillain yksilöillä kylkilaikku voi olla samaa luokkaa kuin nigricansilla
  • selkä-/vatsapuolen ja etu-/takaruumiin väliset tummuuserot* sekä alaperän väriero vatsa-/selkäpuoleen
  • tumma selkä kontrastoituu jyrkästi valkeaan kuvelaikkuun ja alaperään, tumman vatsan takia ei jyrkkää kontrastia etu- ja takaruumiin välillä (kontrasti vielä vähäisempi kuin berniclalla tai puuttuu kokonaan); alaperä erottuu hohtavan valkeana tummasta vatsasta ja selkäpuolesta
  • kontrasti ylä- ja alaruumiin välillä vähäinen mutta etu- ja takaruumiin välillä voimakas; alaperä erottuu vain vähän vaaleaa vatsaa valkeampana
  • ei jyrkkää värieroa selkä- ja vatsapuolen tai etu- ja takaruumiin välillä, joskin takaruumis erottuu hieman mustaa rintaa vaaleampana; alaperä erottuu selvästi valkeana muttei yhtä huomiotaherättävästi kuin nigricansilla
  • selkäpuolen värisävy*
  • huomattavasti berniclaa tummempi, mustanruskea - näyttäen kauempaa lähes mustalta
  • huomattavan vaalea verrattuna myös berniclaan, vaalean- tai keskiruskea (myös juv linnut nimialalajia vaaleampia, harmaanruskehtavia)
  • ruskeanharmaa, usein tuhkansävyinen
  • valkean kaulakuvion laajuus (+1kv)
  • valkea kuvio selvästi laajempi kuin keskim. berniclalla, yhtyvät yl. kaulan edessä, erottuu yl. selvästi kauemmas kuin berniclalla, joillain yksilöillä kuit. berniclamainen
  • us. vielä pienempi kuin berniclalla, nuorilta yl. puuttuu kokonaan, poikkeuksellisesti voi olla laaja nigricansin tapaan
  • kaulan sivulla pienehkö mutta selvästi erottuva valkea kuvio, voi olla harvoin nigricansmaisen laaja
  • siiven yläpeitinhöyhenten ja siipisulkien välinen kontrasti
  • siiven yläpinta vaikuttaa yl. yksivärisen tummalta
  • ei merkittävää eroa berniclaan
  • peitinsiipi erottuu usein ainakin hyvässä valossa hieman siipisulkia vaaleampana
  • koko, kaulan paksuus ja pituus, pään muoto
  • berniclan kokoinen mutta ”kompaktimpi”, tukevamman oloinen ja ruumis pitkänomaisempi, sekaparvessa voi vaikuttaa berniclaa kookkaammalta; berniclaa etenkin suorassa vertailussa paksu- ja lyhytkaulaisempi; pään etuosa luisumpi kuin berniclalla, korkein kohta yl. selvästi takaraivolla
  • suorassa vertailussa hieman berniclaa suurempi, tynnyrimäisempi; berniclaa lyhytkaulaisempi mutta ei aivan yhtä paksukaulainen kuin nigricans; pää pyöreä mutta otsa korkeampi kuin muilla, kiljuhanhimainen
  • hrotaa hieman pienempi, melko siro; kaula selvästi hanhimainen, sopusuhtainen; melko tasaisen pyöreäpäinen, korkein kohta keskellä

 

Em. muotojen välillä on kuvattu myös risteymiä. Lisäksi tunnetaan ns. Grey-bellied Brant joka myös saattaa olla oma lajinsa ja jota on tavattu mm. Irlannissa.

 


 

Morsio- / Mandariinisorsa

 

Tuntomerkki

Morsiosorsa

Mandariinisorsa

  • valkean silmänympäryslaikun koko*, muoto ja selvyys sekä valkean silmäjuovan pituus ja leveys
  • laaja epäsäännöllinen laikku joka erottuu voimakkaasti tummasta päästä, joillain voi olla pienempi ja kapeampi mandariinisorsamainen; valkea silmäntausjuova yl. selvästi paksumpi ja lyhyempi
  • selvä mutta huomattavasti kapeampi silmänympärysrengas joka erottuu selvästi huonommin kapeutensa ja vaaleamman pään takia, voi joskus olla laajempi eroten vain vähän morsiosorsasta; valkea silmäntausjuova yl. selvästi pitempi ja ohuempi tehden kapean silmänympärysrenkaan kanssa silmälasimaisen vaikutelman
  • yleisvärisävy* (myös päässä)
  • hieman hohtavan tumman harmaanruskea, selkäpuolelta yl. hyvässä valossa violetin tai vihertävänhohtoinen, tummempi kuin mandariinisorsa, pää ja kaula harmaammat kuin selkä
  • vaaleampi ja harmaampi, oliivinruskea, hieman himmeän- tai pastellinsävyinen ilman selvää hohtavaa sävyä
  • isojen ja keskimmäisten yläpeitinhöyhenten värisävy ja kuviointi
  • tummanhohtava sävy ulottuu isoihin ja keskimmäisiin peitinhöyheniin, peitinhöyhenet epätarkkarajaisesti mustakärkiset
  • tummanruskeat, hohdottomat, myös kärjestään tasaväriset, kaikenkaikkiaan vaaleammat kuin morsiosorsalla
  • valkeiden kuvetäplien koko, muoto ja selvyys sekä kupeiden tummuusvaikutelma*
  • yl. pienemmät, viirumaisemmat ja heikommin erottuvat, kylki vaikuttaa yl. tummalta
  • yl. suuremmat, täplämäisemmät ja kirkkaammat, kylki vaikuttaa yl. vaalealta
  • nokan kynnen väri, nokan höyhenrajan muoto sekä nokan värisävy, muoto ja koko
  • kynsi musta; otsahöyhenys ulottuu ylänokan tyvelle U-muotoisena, myös nokan sivulla höyhenraja selvästi kaareva; nokka tummempi, tumman ruskeanharmaa, suurempi, leveämpi ja matalampi, vaikuttaa latuskanokkaisemmalta
  • kynsi vaalea; ylänokan tyven ja nokan sivun höyhenrajat suorat tai lähes suorat; nokka vaaleampi, hieman punertavan harmaanruskea ja erit. lyhyempi vaikuttaen muutenkin sirommalta
  • kaulansivun höyhenyksen muoto ja väritys
  • höyhenys tasaisempaa ja ”hienompaa”
  • höyhenys karkeampaa, hiusmaista, antaen viiruisen vaikutelman
  • otsan ja pään muoto sekä niskatöyhdön koko
  • otsa matalampi ja luisumpi, pää matalampi ja tasaisempi, niskatöyhtö paksumpi ja yl. paremmin erottuva
  • otsa korkeampi ja jyrkempi, pää korkeampi ja pyöreämpi, niskatöyhtö yl. ohuempi ja heikommin erottuva
  • siipipeilin värisävy, valkean takareunan leveys sekä (ad) valkean juovan esiintyminen sisäreunassa
  • sini-purppurahohtoinen, takareuna leveämmin valkea, ei muuten valkeaa kuviointia
  • vihertävän sinihohtoinen, takareuna kapeammin valkea mutta siipipeilin sisäreunassa poikkisiiven suuntaisesti us. valkea kapea juova (voi erottua myös maassa/uidessa)
  • siiven alapinnan värisävy ja tasavärisyys
  • vaaleampi, erit. peitinsiivellä enemmän valkeaa kuviointia
  • melko tasavärisen tumma, vain vähän ja heikosti erottuvaa valkeaa kirjailua
  • pyrstön kärjen muoto
  • tasaisempi, us. vaikuttaa lyhyemmältä
  • suippokärkisempi, us. vaikuttaa pitemmältä
  • rinnan ja kupeiden kuvioinnin ulottuminen vatsaan (juv)
  • rinnan ja kupeiden kuviointi ulottuu vatsaankin
  • rinnan ja kupeiden kuviointi vaihtuu tasaväriseen valkeahkoon vatsaan
  • ääni
  • matalampi, hieman pöllömäinen ”uu-ee”
  • terävämpi ja korkeampi, hieman nokikanamainen ”keet” (mol. lajit ääntelevät melko vähän)
  • jalkojen pituus ja kävelytapa
  • lyhyemmät, kävely vaappuvampaa
  • pitemmät ja kävely sujuvampaa, yl. liikkuu maalla aktiivisemmin

 

 


 

Amerikanhaapana / Haapana: naaraspukuiset

 

Tuntomerkki

Amerikanhaapana npuk

Haapana npuk

  • siiven alapeitinhöyhenten ja kainaloiden värisävy*
  • alapeitinhöyhenet pääosaksi ja kainalot kokonaan puhtaanvalkeat tai aivan heikkoa ruskehtavaa kirjailua
  • siiven alapeitinhöyhenet ja kainalot yl. selvästi ruskea- tai harmaasävyisen vaaleat, voivat joillain yksilöillä erit. kirkkaassa auringonvalossa näyttää melko valkealta mutteivät ilm. koskaan puhtaanvalkeat kuten usein amerikanhaapanalla (oikeaa väriä vaikea arvioida ilman riittävän pitkää tarkastelua)
  • pään, kaulan ja selän sekä rinnan ja kupeiden värisävyt sekä näiden väliset sävyerot*
  • harmaasävyisempi päästä, kaulasta ja selästä jotka erottuvat yl. melko selvästi sävyltään tummemmista ja punaruskeasävyisistä rinnasta ja kupeista (jotka keskim. kirkkaamman ruosteenruskeat kuin haapanalla), joillain yksilöillä kuit. pää melko ruskeasävyinen
  • ruskeampi hieman ruosteensävyinen päästä, kaulasta ja selästä jotka hyvin samansävyiset rinnan ja kupeiden (jotka himmeämmänruskeat, erit. vp. koiraalla voivat kuit olla yhtä punaruskeat kuin amerikanhaapanalla) kanssa, väritys kuit. varsin vaihteleva ja jotkut yksilöt melko harmaasävyisiä mutta kontrasti yl. aina vähäisempi koska tällöin yl. myös rinta harmaasävyinen
  • siiven keskimmäisten yläpeitinhöyhenten reunusten ja isojen yläpeitinhöyhenten ulkoreunojen väri (lennossa siipipeilin etupuolisen alueen väritys); tertiaalien reunusten leveys/värisävy (talvi/kevät) ja keskustan värisävy; kärkiosan kuviointi selkä-, hartia- ja pyrstön yläpeitinhöyhenissä (selkäpuolen kirjavuus)
  • isoissa peitinhöyhenissä melko leveät valkeat ulkoreunukset jotka muodostavat siipipeilin yläpuolelle selvän valkean juovan, kärjet leveälti mustat (monilla juv. naarailla kuit. valkea tyvi puuttuu ja musta alue pieni eli tällöin hyvin samanlainen kuin joillain ad. haapananaarailla), myös keskimmäisten peitinhöyhenten kärjissä yl. varsin selvästi valkeahkot reunukset, hyvin harvoin peitinhöyhenet saattavat olla kokonaan valkeat;  tertiaalien keskustat keskimäärin mustemmat mutta paljon vaihtelua, reunukset lopputalvella ja keväällä leveämmät ja valkeammat, muulloin kuten haapanalla; höyhenten kärjissä yl. selvemmät vaaleanruskeat subterminaalijuovat jolloin selkäpuoli vaikuttaa yl. kirjavammalta
  • peitinhöyhenet yl. melko tasaisen ruskeat ilman selviä valkeita juovia, joillekin voi muodostua vaaleampi juova joka kuit. harmaampi ja vähemmän silmiinpistävä; tertiaalien keskustat keskimäärin ruskeammat (vaihtelua runsaasti), reunukset lopputalvella ja keväällä kapeammat ja heikosti vaaleanruskeasävyiset, muulloin kuten amerikanhaapanalla; juovat yl. tummemmat ja kapeammat ja selkäpuoli vaikuttaa yl. tasavärisemmältä
  • tumman silmänympäryslaikun selvyys sekä pään ja kaulan värityksen tasaisuus ja kuvioinnin karkeus
  • silmänympäryslaikku keskimäärin tummempi erottuen vaaleammasta päästä selvempänä, voi kuit. jopa puuttua; pään kuviointi yl. tiheintä takaosassa ja sivuilla jotka vaikuttavat etuosaa tummemmilta, kuviointi hieman karkeampaa
  • silmänympäryslaikussa melko paljon vaihtelua mutta keskim. vähemmän erottuva, voimakkaimmillaan kuten amerikanhaapanalla; väritys yl. tasaisempi ilman selviä sävyeroja ja kuviointi hienojakoisempaa
  • mustan värin määrä ylänokan tyvellä
  • osalla kapea musta reunus nokan tyvellä (ilm. pääas. koirailla mutta myös joillain naarailla, nähtävissä yl. vain hyvissä olosuhteissa melko läheltä)
  • ei selvää mustaa reunusta nokan tyvellä mutta joillain epäselvä tummempi varjostuma
  • pyrstön, nokan ja kaulan pituudet; koko; pään koko; pään ja niskan muoto
  • keskimmäiset pyrstösulat pitemmät minkä takia pyrstö suorassa vertailussa yl. hieman pitempi, samoin nokka ja kaula keskim. hieman pitemmät; koko kaiken kaikkiaan keskim. vähän suurempi; vaikuttaa us. suuripäisemmältä, otsa jyrkemmältä, pää pyöreämmältä, niska täyteläisemmältä ja kaula paksummalta
  • suorassa vertailussa yl. lyhytpyrstöisempi,  -nokkaisempi ja -kaulaisempi sekä aavistuksen pienempi; muodoltaan usein pienipäisempi, luisuotsaisempi, pää kulmikkaampi, niska ja kaula kapeammat - erolla merkitystä yl. vain suorassa vertailussa ja muodoissa päällekkäisyyttä
  • siivenkärkien etäisyys pisimpien pyrstön yläpeitinhöyhenten kärjistä
  • ulottuvat yl. juuri yläpeitinhöyhenten kärkien tasolle
  • ulottuvat yl. jnkv yläpeitinhöyhenten kärkiä pidemmäs (päällekkäisyyttä esiintyy)

Ko. lajien ilmeisiä risteymiä on raportoitu useasti. Näillä voi olla mm. puhtaanvalkeat kainalot ja siiven alapeitinhöyhenet. Varma määritys edellyttää useiden tuntomerkkien luotettavaa havaitsemista ja jotkut yksilöt voivat olla mahdottomia määrittää maastossa. Iän- ja sukupuolenmääritys usein lajinmäärityksen kannalta tärkeä.

Iän ja sukupuolen määritys:

  • siiven yläpeitinhöyhenten ja tertiaalien tarkka väritys
  • siipipeilin värisävy
  • rintahöyhenten värisävyt ja kuviointi
  • kupeiden värisävy
  • vatsan puhdasvärisyys
  • selän, hartiahöyhenten ja pyrstön yläpeitinhöyhenten reunusten leveys ja värisävy
  • pyrstön alapeitinhöyhenten tummien kuvioiden muoto

 


 

Amerikanhaapana / Anas-risteymät: koiraat

 

Tuntomerkki

Amerikanhaapana (koiraat)

Anas-risteymät (koiraat)

  • päänsivun vihertävän juovan puhdasvärisyys, sävy, koko ja muoto; poskien/kaulan värisävy (suht. rintaan) ja kuvioinnin voimakkuus; otsan/päälaen vaalean alueen muoto ja koko
  • erit. nuorilla linnuilla päänsivun juovan joukossa vaaleampaa valkean- tai vaaleanruskeansävyistä kirjailua, joillain 1.tp linnuilla vain vihreitä läiskiä, ad koiraalla hohtavan metallinvihreä mutta erit. reunoiltaan tai pesimäajan ulkopuolella hieman tummankirjava melko tasaleveä juova kaartuen silmästä niskaan; posket ja kaula melko vaaleat, selvästi (mutta tiheydeltään vaihtelevasti) viiruiset tai täplikkäät rajoittuen jyrkästi rintaan (n. 1 %:lla posket voivat olla melko viiruttoman kermansävyiset); otsan vaalea alue nousee päälaelle ja joillain takaraivolle asti loppupäästään kaventuen
  • risteymillä päänsivun juova us. puhdasvärisempi ja kirkkaampi erit. verrattuna nuoreen amerikanhaapanakoiraaseen sekä toisaalta laajemmalla alueella peittäen suurimman osan pään sivua, haapana-amerikanhaapanaristeymillä toisaalta epäselvärajaisempi ja erit. takaosastaan vähemmän vihreäsävyinen juova, juovassa voi olla pronssimaista hohdetta; posket ja kaula risteymillä yl. tummemmat, hienojakoisemmin ja tiheämmin viirui-set tai lähes yksivärisen tummat erottuen sävyltään paljon vähemmän tummasta rinnasta, toisaalta voivat olla punasävyisemmät tai vaaleanruskeasävyiset ja vähemmän viiruiset kuin yl. amerikanhaapanalla (lähinnä haapanan ja amerikanhaapanan risteymät); otsan vaalea alue usein päättyy melko jyrkästi otsan yläosaan
  • nokan (erit. tyven) ja ohjaksen väritys
  • erit. ylänokan tyvellä yl. aina vaihtelevanlevyinen musta vyöhyke, ohjaksen alue yl. viiruinen rajoittuen jyrkästi vaaleaan otsaan, joillain ad. linnuilla vaaleaa voi ulottua jnkv myös nokan tyvelle
  • nokantyvestä risteymiltä saattaa musta kokonaan puuttua, ohjas risteymillä yl. laajalti vaalea ilman amerikanhaapanalle tyypillistä viirutusta, samaa sävyä kuin otsa
  • rinnan ja kupeiden värisävy sekä kupeiden tasavärisyys
  • melko tasavärisen harmaanpunertavanruskeat, sävy hieman vaihtelee (puhtaan mutta vaihtelevan ruskeasävyiset)
  • risteymillä kupeet us. oranssisävyisemmät ja kirkkaammat, rinta puolestaan tummempi ja selvemmin kuvioitu, kupeilla usein seassa harmahtavia höyheniä
  • hartiahöyhenten pituus, muoto ja väritys; siiven isojen yläpeitinhöyhenten tummien kärkien leveys; tertiaalien tarkka väritys
  • hartiahöyhenet pitkähköt ja selvästi teräväkärkiset, keskeltä kapealti mustat ja muuten väriltään vaihtelevan ruskea-harmaansävyiset, nuorilla koirailla takimmaiset voivat olla keskeltä laajemmin mustat; isojen yläpeitinhöyhenten kärjet yl. melko leveälti tummat; tertiaalien sisähöyty harmaanruskea, ulkohöyty musta kapealla valkealla reunuksella
  • risteymillä muodoltaan yl. lyhyemmät ja pyöreämpikärkiset, laajalti keskeltä mustat tai tummat kapein vaalein usein keltasävyisin reunuksin tai toisaalta valkeammanharmaat kuin yl. amerikanhaapanalla; isojen yläpeitinhöyhenten reunukset voivat olla selvästi kapeammin tummat kuin yl. amerikanhaapanalla; tertiaalien väritys yl. jonkinlainen yhdistelmä kantalajeista poiketen tyypillisestä amerikanhaapanan värityksestä
  • selkäpuolen värisävy ja yläperän väritys
  • selkäpuoli hieman tummuudeltaan vaihteleva harmaanvaaleanruskea, yläperä yl. varsin tumma harmaanruskean viiruinen joskin laajasti vaihteleva, joillain voi olla melko laajalti vaaleaa
  • risteymillä selkäpuoli yl. tummempi ja ruskeampi, ei niin harmaasävyinen; amerikanhaapana x haapanaristeymillä selässä vaaleanpunaisenharmaa sävy, yläperä yl. hyvin laajalti vaalea
  • mustan alaperän laajuus ja yhtenäisyys
  • yl. yhtenäisen musta, raja valkeaan vatsaan suora mutta vaihtopuk. koirailla vaaleammankirjava
  • risteymillä mustan alaperän keskellä us. valkoista ja kaiken kaikkiaan usein vaaleampi kuin amerikanhaapanalla (chilenhaapanan - joka toisena osapuolena yl. risteymissä - alaperä kokonaan valkoinen)
  • kainalo- ja siiven alapeitinhöyhenten väri
  • puhtaan valkeat
  • usein likaisemman - harmaamman sävyiset
  • ääni
  • haapanamainen mutta hieman käheämpi ja kaksitavuisempi
  • usein jollain tavalla tyypillisestä poikkeavia ääniä

Risteymien höyhenpuku hyvin vaihteleva eikä mitään yksittäistä tuntomerkkiä voi pitää luotettavana, myöskään selvää tärkeysjärjestystä ei voi asettaa. Kaikkien kohtien tarkistaminen tärkeää.

 


 

Sirppisorsa (naaraspukuiset)

 

Tuntomerkki

Sirppisorsa (npuk)

  • koko kyynärsiiven yläpinnan väritys*
  • kyynärsiiven etuosa erit. nuorella ja vaihtopuk. koiraalla harmaa mutta myös naaraalla selvästi harmaasävyinen, takareunassa leveä vihertävänmusta (näyttää kauempaa mustalta) edestä hieman leveämmän ja takaa hyvin kapean valkean juovan rajoittama siipipeili
  • nokan väri ja muoto
  • nokka yksivärisen tummanharmaa (ei keltasävyisiä reunuksia; vaihtopuk. koiras-harmaasorsalla joskus ja jouhisorsalla samanvärinen nokka), muodoltaan melko pitkä ja kapea (selvästi kapeampi kuin esim. sinisorsalla ja kapeampi + terävämpi myös kuin harmaasorsalla)
  • pään värisävy, kuviointien selvyys/ tasavärisyys, sävyero selkäpuoleen ja (erit. takaraivon) muoto*
  • pää hyvin tasaisen tumma ilman mitään selvästi erottuvia kuvioita (esim. päälaki tai silmäjuova eivät erotu tummempina), harmaanruskealla pohjalla tummaa pientä viirukuvioitusta, erottuu us. selkää jnkv tummempana ja harmaampana (esim. sini- ja harmaasorsalla pää yl. selvästi selkäpuolta vaaleampi, jouhisorsalla taas pää selkäpuolta ruskeampi), pään muoto erit. takaraivosta tuuhea ja täyteläinen, pään asennosta riippuen hieman telkkämäinen, us. todettavissa heikko niskatöyhdön aihe
  • vatsan värisävy ja kuviointi
  • vatsa tasaisen vaaleanruskea, ei harmaasorsamaista valkeaa vatsaa eikä sini-/jouhisorsan ruskeakuvioista vatsaa
  • yleisvärisävy ja selkä-/vatsapuolen tummuusero
  • yleissävy us. muita naarassorsia tummempi ja esim. harmaasorsaa ruskeampi, yleensä selkäpuoli selvästi vatsapuolta tummempi luoden kaksisävyistä vaikutelmaa
  • siiven alapeitinhöyhenten värisävy ja sävyero siipisulkiin
  • siiven alapinta kauttaaltaan varsin vaalea, alapeitinhöyhenet valkeat mutta eivät kontrastoidu kovin voimakkaasti vaaleanharmaisiin siipisulkiin
  • yläperän sivujen ja pyrstön reunojen väri sekä peräpään sävyero muuhun ruumiiseen
  • yläperän sivut ja pyrstön reunat vaaleanruskeat erottuen muuten tummasta takapäästä vaaleana juovana (myös harmaa- ja sinisorsalla vaaleaa mutta pyrstön, ei yläperän, sivulla ja väriltään harmaampaa tai valkeampaa), peräpää vain aavistuksen muuta ruumista vaaleampi (muilla lajeilla yl. selvempi sävyero)
  • selän, hartioiden ja kupeiden höyhenten sekä tertiaalien kuviointi
  • selän ja hartioiden höyhenet keskeltä laajalti tasaisen mustahkot kapealti ruskehtavareunaiset, kupeilla voimakkaat tummat V-kuviot höyhenten kärkiosissa (jouhisorsa kirjavampi sekä selästä että kupeilta, juv harmaasorsalla kupeilla enemmän tummaa ja ad naaraalla taas selkäpuolen kuviointi kirjavampi), tertiaalit keskeltä mustanruskeat mutta reunoilta leveälti ja epätasaisesti ruosteenruskeasävyiset, melko teräväkärkiset erit. vp koiraalla jolla us. myös sävyltään harmaammat
  • kaulan pituus ja paksuus, koko ja ruumiinmuoto, pyrstön pituus
  • esim. sinisorsaa tukeva- ja lyhytkaulaisempi, yhdessä pään muodon kanssa lisää paksupäistä vaikutelmaa, myös lennossa selvästi lyhytkaulainen ja eroaa suuresti jouhisorsasta; ruumiinmuoto melko lyhyt ja tukevahko, raskastekoisempi kuin esim. harmaasorsa ja selvästi tukevampi ja lyhyempi kuin jouhisorsa; pyrstö lyhyehkö
  • jalkojen väri
  • jalat tummat, mustanharmaat (esim. sini- ja harmaasorsalla oranssisävyiset; jouhisorsalla myös tummat)

Naaraspukuisen sirppisorsan voi sekoittaa lähinnä harmaasorsaan (erit. vaihtopuk. koiraaseen), jouhisorsaan, sinisorsaan tai haapanaan.

 


 

Harmaa- / Sinisorsa: naaraspukuiset

 

Tuntomerkki

Harmaasorsa (npuk)

Sinisorsa (npuk)

  • siipipeilin* ja isojen yläpeitinhöyhenten väri
  • siipipeili kaikissa puvuissa valkoinen joskin joskus melko pienikokoinen tai jopa puuttuu lähes kokonaan (= vaikea havaita maastossa), rajoittuu ylhäällä mustiin isoihin yläpeitinhöyheniin ja sisäreunassa tummanruskeisiin tertiaaleihin
  • aina selvästi erottuva sinisävyinen siipipeili, joka vain reunoilta kapealti valkoinen
  • vatsan väritys (ei juv) ja linnun yleisvärisävy
  • vatsa (paitsi juv linnuilla) puhtaanvalkea rajoittuen selvästi ruskeakuvioiseen rintaan, kylkiin ja alaperään; yleisväri yl. himmeämmän - harmaammanruskea ja hienokuvioisempi
  • vatsa vaaleampi muuta alapuolta mutta kuitenkin selvästi ruskeakuvioinen, ei valkeana erottuvaa vatsaa; yleisväriltään yl. kirkkaamman sävyinen, punaruskeampi ja karkeakuvioisempi
  • pään värisävy, värityksen tasaisuus*, kuvioinnin karkeus ja (erit. otsan) muoto
  • pää yl. tasaisemman kylmän harmaanruskea läheltä tiheästi tummaviiruinen, tumma ohjas- ja silmäjuova sekä päälaki erottuvat heikommin, silmän takana silmäjuovan alla usein toinen hennompi tumma juova, kuviointi pienempää; otsa jyrkempi, kulma nokkaan suurempi, päälaki tasaisempi
  • tumma päälaki sekä ohjas- ja silmäjuova erottuvat yl. selvästi paremmin, pää vaikuttaa vähemmän tasaväriseltä ja sävyltään lämpimämmän ruskea ilman selvää harmaata sävyä, pään viirutus karkeampaa ja epätasaisempaa; otsa luisumpi ja profiili haahkamaisempi, päälaki pyöreämpi
  • nokan (erit. reunojen) väritys, koko ja muoto
  • nokka reunoilta yl. melko leveälti ja tasaisesti kellanoranssi, reunassa joskus tummia pieniä täpliä; lyhyempi ja kapeampi, ylänokan harja enemmän notkolla, kokonaisuudessaan sirompi
  • nokka vaihtelevanlevyisesti oranssinvärinen lähinnä läheltä kärkeä ja tyvessä (joskus harmaasorsamaisesti koko matkalla muttei juuri koskaan yhtä tasaisesti ja selvärajaisesti), väriltään yl. punasävyisempi kuin harmaasorsalla; pitempi ja leveämpi tehden linnusta etupainoisemman näköisen, ylänokan harja suorempi
  • pyrstön reunojen värisävy
  • pyrstön reunat melko tasaisen valkean-harmaan-ruskeat, ruskeasävyisimmät nuorilla; vähemmän valkeaa kuin sinisorsalla
  • pyrstön reunat yl. selvästi valkeasävyiset us. heikosti tummanharmaatäpläiset, juv linnulla ruskeasävyisemmät mutta eivät yl. niin harmaasävyiset kuin harmaasorsalla
  • koko; ruumiinmuoto; siipien terävyys ja tyven leveys
  • keskimäärin hieman pienempi joskin mitoissa päällekkäisyyttä, laihempi ja sirompi; kapea- (erit. tyveltä) + teräväsiipisempi
  • yl. etenkin suorassa vertailussa suurempi ja raskastekoisempi; leveä- ja tylppäsiipisempi
  • tertiaalien väritys ja kuviointi; kupeiden kuvioiden muoto
  • ad naaraalla tertiaalien keskusta musta mutta siinä ulkohöydyssä vaalea juoste, reunat kapealti vaaleanruskeat, juv linnulla lähes mustat vain hyvin kapealti ja epäselvästi harmahtavareunaiset; kupeiden kuviot yl. pyöreämmät
  • ad naaraalla tertiaali keskeltä kokonaan musta, reunasta kapealti mutta tarkkarajaisesti punertavanruskeat, juv naaraalla tummanharmaat hyvin kapealti vaaleampireunaiset tai juv koiraalla kuten ad naaraalla mutta reunus leveämpi; kupeiden kuviot yl. terävämmän malliset
  • jalkojen värisävy
  • keltaisemmat kuin sinisorsalla
  • oranssimmat kuin harmaasorsalla
  • ”puolisukellusasento”
  • pitää pyrstöä yl. pystysuoraan ylöspäin ruokaillessaan veden alla
  • pyrstö veden alta ruokaillessa yl. n. 45 asteen kulmassa
  • ääni
  • sinisorsamainen mutta korkeampi, hennompi ja tasaisempi
  • tuttu laskeva ”prääp-rääp-rääp-rääp”

 


 

Sinisiipitavi / Siperiantavi / Heinätavi / Tavi: naaraspukuiset

 

Tuntomerkki

Sinisiipitavi

Siperiantavi

Heinätavi

Tavi

kyynärsiiven yläpinnan tarkka väritys (erit. siiven yläpeitinhöyhenten värisävy*, siipipeilin vaaleiden reunajuovien määrä, sijainti, leveys ja sävy sekä siipipeilin värisävy) kyynärsiiven etuosa vaalean siniharmaa (selvästi sinisävyinen erit. vaihtopuk. koiraalla), hyvin tummanvihreä vain heikosti hohtava (joskus voi näyttää mustahkolta ilman selvää vihreää sävyä, selvimmin vihreä vaihtopuk. koiraalla) siipipeili jonka edessä kaksi hyvin kapeaa valkeaa juova (vaihtopuk. koiraalla kuit. yksi leveämpi juova), takareunassa ei valkeaa juovaa muistuttaa sekä tavia että heinätavia, kyynärsiiven etuosa tummanharmaan-ruskeankirjava harmaampi kuin tavilla mutta ruskeampi ja tummempi kuin heinätavilla, siipipeilin etupuolella kapea ruosteenvärinen (juv linnuilla valkeasävyisempi) juova joka selvästi kapeampi kuin valkea juova tavilla, siipipeili mustahko vain heikosti metallinhohtoisen vihreä, takareuna leveälti valkea kyynärsiiven etuosa vaalean harmaan-ruskea, vaaleampi ja harmaasävyisempi kuin tavilla (juv naaraalla harmaa sävy voi puuttua) muttei koskaan niin selvästi sinisävyinen tai tasavärinen (edes vaihtopuk koiraalla) kuin sinisiipi- tai punatavilla, siipipeili himmeämmän vihreä kuin tavilla - naarailla hieman ruskeasävyinen ja huomaamattomampi -  ja siipipeilin etu- ja takapuolella olevat valkeat juovat yl. lähes yhtä leveät tai takareunan juova leveämpi metallinvihreän hohtoinen (selvemmin vihreä kuin siperiantavilla)  siipipeili jonka etupuolella leveähkö valkoinen (ulkoreunastaan usein hieman ruskeasävyinen) juova ja takareunassa kapeampi valkea juova (kapeampi kuin siperiantavilla)
pään tarkka väritys ja kuviointi* (vaaleiden/ tummien kuvioiden muoto, sijainti, koko, selvyys* ja värisävy; silmäkulmajuovan värisävy, leveys ja yhtenäisyys; silmärenkaan leveys; pään ja kurkun värisävyt ja viiruisuus; iiriksen väri ) pää melko huomiotaherättävästi kuvioitu mutta tasavärisempi kuin heinätavilla, päälaki erottuu selvästi muuta päätä tummempana, silmäjuova melko selvä mutta kuit. heikompi kuin heinätavilla, ylänokan tyvessä selvä pyöreä vaalea (joskus lähes valkea) laikku, poskella ei koskaan tummaa pitkittäisjuovaa kuten heinä- tai siperiantavilla, kuviointi yl. selvästi silmiinpistävämpi kuin punatavilla mutta erit. vaihtopuk. koirailla voi olla hyvin punatavimainen; silmäkulmajuova kapeahko mutta usein melko selvästi erottuva ei kovin vaalea yhtenäinen juova, voi olla hyvin epäselvä mutta yl. selvempi kuin esim. siperiantavilla; silmän ympärillä kapeahko valkea rengas jonka tumma silmäjuova katkaisee etu- ja takareunassa, selvimmin erottuva koko ryhmästä; kurkku vaalea kuvioton, vähemmän erottuva kuin heinätavilla mutta vaaleampi kuin tavilla, pää yl. harmaamman ja vaaleamman sävyinen kuin punatavilla; iris tumman harmaanruskea - ruskea päänkuviointi us. silmiinpistävän selkeä, nokantyvessä pyöreä pienehkö yl. melko tarkkarajainen tummareunainen lähes valkea laikku joka keskimäärin huomiotaherättävämpi kuin millään muulla lajilla (erit. tumman ympäristön - varsinkin laikun yläpuolella - takia), päälaki ja niska lämpimämmän ruskeat ja yl. selvästi tummemmat kuin tavilla, silmäjuova tumma ja selvästi erottuva mutta ei yl. selvää ohjasjuovaa (ohjaksen tumma alue sekoittuu nokantyven laikun tummiin reunuksiin), silmän edessä yl. tumma puolikuumuotoinen laikku joka yläreunastaan kaventaa silmäkulmajuovaa, silmän alla usein hieman epätarkkarajainen tumma pystyjuova (selvänä tunnusomainen siperiantaville), n. 15 %:lla vaalean kurkun sivuilla tummat ”suitset” (us. melko vaikea nähdä maastossa); silmäkulmajuova kapea ja epätäydellinen (saattaa silmän kohdalla lähes katketa), silmän etupuolelta vaaleanruskea heikosti punertavasävyinen, takaosastaan vaaleampi ilman punertavaa sävyä, juv linnulla harmaasävyinen ilman selvää vaaleanruskeaa sävyä; silmän alapuolella yl. selvempi vaalea reunus (kontrastoituu selvästi silmän etupuolen tummaan laikkuun) muttei yl. yhtenäistä silmänympärysrengasta; pää harmaanvalkea tai heikosti ruskeasävyinen, kurkku valkeampi kuin tavilla nousten us. vaaleampana kiilana pään sivulle kohti silmää; iris ruskea päänkuviointi melko huomiotaherättävä, kirjavampi kuin tavilla, pään reunat (päälaki ja niska) kauttaltaan tummanruskeat, ohjasjuova tumma ja leveä jatkuen silmän takana leveänä silmäjuovana, myös poskella leveähkö mutta epätarkkarajainen tumma pitkittäisjuova joiden väliin jää vaaleampi juovamainen vyöhyke joka päättyy ylänokan tyvelle vaaleampana laikkuna muttei niin selvänä valkeana pallona kuin sinisiipi- tai siperiantavilla, joillain heinätaveilla posken alue saattaa olla melko tasavärinen ja nokantyven laikku selvä (lähinnä juv linnuilla) muttei tällöinkään yhtä selvästi tumman ympäröimä kuin siperiantavilla; leveä vaalea silmäkulmajuova erottuen selvästi tummasta päälaesta ja silmäjuovasta, selvin ryhmässä, ei selvää vaaleanruskeaa sävyä (harmaanvalkeasävyinen); yl. ei erottuvaa silmärengasta, ryhmän heikoimmin kehittynyt ja eroaa melko selvästi yl. sinisiipitavista; kurkku valkeampi ja kirkkaampi kuin tavilla, lähinnä syksyisin päässä voi olla kanelinruskeaa sävyä; iris punaruskea pää melko tasavärinen, päälaki takaosastaan tummempi mutta kontrasti päälaen ja muun pään välillä vähäinen, silmäjuova kapeahko mutta erotettavissa tummempana - ei kuitenkaan mitään silmiinpistäviä tummia juovia tai vaaleita kuvioita, joillain yksilöillä silmän alla epäselvänä samantapaista pystyjuovaa kuin siperiantavilla tai samantapaista posken pitkittäisjuovaa kuin heinätavilla, alalajilla carolinensis päälaki ja silmäjuova hieman selvemmät ja pään väritys kirkkaampi (mutta ei selviä vaaleita ohjastäpliä, mol. alalajeilla joillain yksilöillä voi olla epäselvänä erottuva vaaleampi alue); silmäkulmassa vaalea mutta heikosti erottuva ja epäyhtenäinen juova; silmänympärys kapealti vaalea (havaittavissa vain läheltä) muttei yl. erotu vaaleampana renkaana; kurkku vaaleampi muttei mitenkään selvästi valkeana tai yksivärisenä erottuva (tummempi kuin esim. sinisiipitavilla); iris vaaleanruskea - tumman pähkinäsävyinen
pyrstön tyven reunojen väritys pyrstön tyven vaalea reunus puuttuu mutta juhlapuvussa naaraalla usein yläperän sivulla valkeampi alue kuten tavilla selvä vaalea juova pyrstön sivulla (muodostuu reunimmaisista alapeitinhöyhenistä) pyrstön sivuilla ei yleensä vaaleaa kuten tavilla tai siperiantavilla pyrstön tyvellä reunat kapealti vaaleat erottuen us. selvästi muuten tummasta takapäästä
vatsan väritys ja värirajan jyrkkyys rintaan; kupeiden höyhenten kuviointi ja väritys; yleisvärisävy*; rinnan ja kaulan värityksen kontrasti vatsa lähes aina kauttaaltan jnkv tummakuvioinen joskin rintaa vaaleampi, joillain 2kv koirailla keväällä voi olla melko puhtaanvalkea (ilm. ei tällöinkään kokonaan valkea); kupeiden etuosat epäselvästi tummakuvioiset, takaosan höyhenet laajalti tummakeskustaiset levein sirppi- tai nuolimaisin vaalein reunuksin, ad naaraalla höyhenten keskusta vaalea tumman leveän ja vaalean kapeamman reunuksen sisällä; yl. melko tumma ja kylmäsävyinen, himmeämpi mutta kuit. vaaleampi kuin tavi, vaihdellen harmaanruskeasta (juv + naaras) lämpimämmän ruskeaan-vaaleanruskeaan erit. vatsapuolella ja rinnassa (vaihtopuk. koiras), kirkkaampi ja harmaampi kuin punatavi (joskin erit. nuoret ja vaihtopuk. koiraat saattavat olla samansävyisiä kuin naaras punatavit) ja yl. hieman himmeämmän ja harmaammanruskean sävyinen kuin heinätavi; rinnan yläosassa melko leveä säännöllisten tummien täplien muodostama laikku joka rajoittuu melko selvästi valkeaan kurkkuun ja kaulan etuosaan, rinnan alaosa ja kupeiden etuosa epäselvemmin täplikäs vatsa puhtaan valkea haapanamaisesti rajoittuen jyrkästi ruskeaan rintaan; kupeet voimakkaammin kuvioidut kuin tavilla, tiheässä tumman-mustanruskeita laikkuja joissa leveät hieman ruosteenväriset reunukset; keskimäärin voimakkaamman (lämpimämmän ja kirkkaamman) sävyinen kuin tavi, hieman ruosteenruskeasävyinen (erit. vaihtopuk. koiras), juv. lintu vaaleammanruskea; rinta ja kaulan etuosa kauttaaltaan tiheään tummatäpläiset melko kirkkaan sävyiset

vatsa naaraalla laajalti puhtaan valkea (saattaa näkyä myös uidessa) kuten siperiantavilla rajoittuen jyrkästi ruskeakuvioiseen rintaan, juv linnulla ruskeasävyisempi eikä selvästi eroa tavista; kupeiden höyhenet reunoiltaan valkeammat kuin siperiantavilla, juv. linnulla vähän ruskeasävyiset; yleisväri melko vaihteleva, yl. hieman vaaleasävyisempi kuin tavi ja himmeämpi sekä harmaammanruskea (harmaampi) kuin siperiantavi, nuori lintu tummempi ja ruskeampi; rinta perussävyltään tummempi ja ruskeampi kuin kaula ja selvästi voimakkaammin kuvioitu, kontrasti vaaleasävyiseen ja hennosti kuvioituun kaulaan yl. varsin jyrkkä

vatsa valkeahko mutta epätarkkarajaisesti, valkeampi kuin sinisiipitavilla mutta vähemmän huomiotaherättävä kuin siperian- tai heinätavilla; kupeiden kuviot terävämmät ja kapeammat kuin esim. sinisiipitavilla; yleisväri yksivärisen harmaanruskea, tummempi kuin sinisiipi- tai heinätavi, vaalean punaruskeaa sävyä voi esiintyä erit. juv linnuilla; rinnan ja kaulan kontrasti vaihteleva, perussävy us. melko samanlainen mutta voimakkaamman kuvioinnin takia rinta aina jnkv kaulaa tummempi
nokan koko, tarkka muoto ja väritys suurempi ja erit. leveämpi kuin tavilla tai heinätavilla, punataviin verrattuna tasaleveämpi, hieman lyhyempi ja vähemmän latuskamainen; alanokan tyvellä tai nokan reunalla joskus vaaleampaa sävyä, nokka muuten tasaisen harmaa eikä yhtä tumma kuin heinätavilla, suupielessä us. vähän kellertävää tai punertavaa sävyä nokka hieman matalampi ja ”piikkimäisempi” kuin tavilla, selvästi kapeampi kuin heinätavilla mutta hieman leveämpi ja pitempi kuin tavilla, kokonaan tummanharmaa tai joskus hieman vihertäväsävyinen nokka pitempi, suorempi ja tukevampi kuin tavilla, yksivärisen mustanharmaa nokka ryhmän pienin, pienempi kuin heinätavilla ja ylänokka hieman notkolla, erit. alanokan tyvestä kellanoranssisävyinen
lennossa käsisiiven värisävy/ kontrasti siiven yläpeitinhöyheniin ja pienten alapeitinhöyhenten kontrasti muuhun siiven alapintaan käsisiipi selvästi tummempi mustasävyisempi kuin esim. heinätavilla ja kontrastoituu voimakkaasti lajeista kaikkein vaaleimpaan kyynärsiiven etuosaan, pienet alapeitinhöyhenet keskustaa tummemmat mutta ei niin leveästi ja selvästi kuin tavilla ja heinätavilla (naaraalla ero vähäisempi kuin vaihtopuk. koiraalla) käsisiipi hyvin samansävyinen kuin kyynärsiiven etuosa, pienet alapeitinhöyhenet keskim. selvästi tummemmat kuin tavilla muodostaen hyvin tumman kyynärsiiven alapinnan etureunan joka kontrastoituu selvästi valkeasävyisiin keskimmäisiin peitinhöyheniin käsisiipi selvästi vaaleampi kuin sinisiipitavilla eikä paljoakaan erotu kyynärsiiven etuosasta, siiven alapinnan etureuna (pienet peitinhöyhenet) huomattavan tummat erottuen jyrkästi valkeista kainaloista ja siiven keskustasta, kontrasti ryhmän voimakkain käsisiiven värisävyt ja sävyerot kuten siperiantavilla, pienet alapeitinhöyhenet tummanharmaat leveälti vaaleakärkiset, kyynärsiiven etureuna vaaleampi kuin siperiantavilla erottuen heikommin vaaleasta keskiosasta
koko ja ruumiinmuoto; pään (erit. niskan) muoto ja koko; siiven ja pyrstön pituudet heinätavin kokoinen 37-41 cm, tavea keskim. suurempi; pää kookkaampi ja hieman matalampi kuin tavilla, otsa yl. hieman jyrkempi kuin punatavilla mutta loivempi kuin siperiantavilla; siiven ja pyrstön mittasuhteet kuten tavilla suorassa vertailussa yl. hieman tavea suurempi, 36-40 cm; niska tanakampi ja pyöreämpi kuin tavin tai heinätavin, otsa korkeampi; pää ”telkkämäisempi”; n. 20 % pitkäsiipisempi kuin tavi mikä suorassa vertailussa yl. selvästi havaittavissa, myös hieman pitkäpyrstöisempi tavea keskimäärin hieman isompi ja pitkäkaulaisempi, 37-41 cm; pää kookkaampi ja kulmikkaampi kuin tavilla, otsa loivempi pienin ryhmästä, 34-38 cm, ”kompaktein” ja lyhytkaulaisin; pieni ja pyöreäpäinen, niska ei prominoi mutta otsa melko jyrkkä (jyrkempi kuin esim. sinisiipitavilla)
jalkojen värisävy ad linnuilla keltasävyiset, juv linnuilla harmahtavat harmaat - kellanharmaat, juv linnulla vaaleamman lihansävyiset ruskeanharmaat tai harmaat, harmaammat kuin siperiantavilla kuten heinätavilla
yläperän värisävy ja pyrstön yläpeitinhöyhenten väritys ruskean  - kellanruskeasävyiset, muistuttaa lähinnä heinätavea yläperä pääosin harmaasävyinen, pyrstön yläpeitinhöyhenissä puhtaanmustat keskiosat vaaleanruskein reunuksin joskus näyttäen muodostavan mustan poikkivyön pyrstön yläpuolelle yläperä pääosin ruskeasävyinen, yläpeitinhöyhenet eivät erotu selvästi mustakeskustaisina yläperä pääosin ruskeasävyinen, tummat keskustat epäselvemmät kuin siperiantavilla
tertiaalien väritys sekä hartiahöyhenten muoto ja väritys tertiaalien reunukset valkeahkot mutta vähemmän huomiotaherättävät kuin heinätavilla; hartiahöyhenet yl. kontrastikkaammat ja leveämmin vaalein reunuksin kuin punatavilla tertiaalit tummanruskeat kapein vaaleinruskein reunuksin; hartiahöyhenet pitemmät kuin tavilla tai muilla lajeilla ja teräväkärkisemmät, reunoista vaaleanruskeat muodostaen selvän V-kuvion, pisimmät vaihtopuk koirailla tertiaalit tummakeskustaiset mutta reunoiltaan valkeahkot erit. syksyllä; hartiahöyhenet reunoiltaan valkeahkot (juv linnuilla heikosti ruskeasävyiset), tylpemmät kuin siperiantavilla tertiaalit harmaammat kuin siperiantavilla
uintiasento ja siipien asento uidessa etupainoisempi kuin tavi, olemukseltaan lähempänä heinätavia, ei heinätavimaista kulmaa siipien ja pyrstön välillä olemus uidessa lähinnä tavimainen kelluu syvemmällä ja etupainoisemman näköisenä kuin tavi, siivet sojottavat pystympään (=siivenkärkien ja pyrstön välinen kulma suurempi) uintiasento tasapainoisen vaakasuora ja siivet lähes pyrstön suuntaiset, kulma hyvin pieni tai olematon

Erit. nuorten punatavien erottaminen sinisiipitavista saattaa olla mahdotonta. Punatavilla kyynärsiiven yläpinnan väritys hyvin samanlainen kuin sinisiipitavilla; pää tasavärisempi kuin sinisiipitavilla muistuttaen hieman tavin kuviointia, nokantyven laikku epäselvempi kuin sinisinisiipitavilla (erit. juv linnulla voi olla melko selvä) mutta selvempi kuin tavilla (jolla ei yl. minkäänlaista laikkua havaittavissa), silmäjuova ohuempi ja vaaleampi ja päälaki vähemmän kontrastoituva kuin sinisiipitavilla, pää saattaa näyttää hyvinkin tasaväriseltä; silmäkulmajuova leveämpi mutta heikommin erottuva kuin sinisiipitavilla; silmärengas yl. heikompi kuin sinisiipitavilla eikä useinkaan puhdasvärinen mutta voi olla melko selväkin; vaaleassa kurkussa heikkoja tummia pilkkuja, kurkku tummempi kuin sinisiipitavilla, pää keskim. tummempi ja tasasävyisempi kuin sinisiipitavilla; pyrstön sivuilla ei yl. vaaleaa; kupeet karkeasti ja epätasaisesti kuvioidut tehden suttuisemman vaikutelman kuin sinisiipitavilla; rinnan ja kurkun kontrasti vähäisempi kuin sinisiipitavilla, tasavärisempi ja -kuvioisempi; nokka pitempi, leveämpi ja latuskaisempi kuin sinisiipitavilla, levenee jnkv nokkaa kohden ja ylänokan reunat prominentimmat, väriltään kuten sinisiipitavilla; yleisvärisävy yl. melko lämpimän sävyinen, punertavanruskea, selvimmin vaihtopuk. koiraalla, tummemman sävyinen kuin sinisiipitavi (juv linnut voivat olla harmaampia muistuttaen enemmän sinisiipitavia); suurin ryhmästä 37-43 cm, ero kuit. esim. sinisiipitaveen vähäinen ja merkitystä vain suorassa vertailussa; pään muoto muistuttaa sinisiipitavia mutta otsa keskimäärin loivempi ja päälaki litteämpi; iris koiraslinnuilla kelta- tai punasävyinen lukuunottamatta juv puvun alkuvaihetta; hartiahöyhenet yl. tasavärisemmät ja kapeampireunuksiset kuin sinisiipitavilla; etupainoisempi kuin tavi, yhdessä nokan muodon kanssa antaa jopa lapasorsamaisen vaikutelman, uidessa siivet melko pyrstön suuntaiset; vatsan väritys, siiven alapeitinhöyhenet, jalkojen värisävy ja tertiaalien väritys kuten sinisiipitavilla. Yleensäkin nuoret linnut värisävyiltään ja kuvioinniltaan vaihtelevampia ja vaikeammin määritettäviä, yl. loppusyksyllä suuri osa jo aikuismaisemmassa puvussa. Iänmääritys usein tärkeä myös lajinmäärityksen kannalta. Em. lajien välillä on kuvattu myös risteymiä. Vm. poissulku edellyttää useiden tuntomerkkien havaitsemista ja epätyypilliset yksilöt usein mahdottomia määrittää.

 


 

Amerikantavi / Tavi: koiraspukuiset

 

Tuntomerkki

Amerikantavi

Tavi

  • valkean pystyjuovan esiintyminen kupeiden etuosassa* ja vaakajuovan esiintyminen hartioissa*
  • valkea yl. leveähkö pystyjuova kyljen ja rinnan rajalla, ei valkeaa juovaa hartioissa
  • ei valkeaa juovaa kyljessä, hartioissa valkea pitkittäisjuova joka saattaa olla joskus hartiahöyhenyksen peitossa
  • pään keltasävyisten juovien voimakkuus
  • yl. vain heikosti erottuva kapea juova vihreän alueen alareunassa, yläreunasta puuttuu tai lähes näkymätön
  • yl. vihreän alueen sekä ylä- että alareuna selvän mutta kapeahkon kellan-vaaleanruskean juovan ympäröimät (erotettavissa vain melko lähelle)
  • rinnan tarkka värisävy
  • rinta tummemman ja lämpimämmän vaaleanruskea, heikosti ruusunpunasävyinen
  • rinta vaaleamman sävyinen (erolla merkitystä vain suorassa vertailussa)
  • siipipeilin etureunan juovan (= iph:n kärkien) sävy
  • siipipeilin etureunan juova vaaleanruskeasävyisempi
  • siipipeilin etureunan juova valkeampi (merkitystä vain suorassa vertailussa)

Muissa puvuissa eivät ilm. ole luotettavasti maastossa erotettavissa toisistaan. Lisäksi kuvattu välimuotoisia yksilöitä joilla molempien lajien tuntomerkkejä, ilm. risteymäyksilöitä. Näillä yl. rinnansivun juova kapeampi kuin normaalilla amerikantavilla ja toisaalta hartioiden juova epätäydellisempi kuin tavilla. Luotettava määritys edellyttää kaikkien tuntomerkkien havaitsemista.


Nokisorsa / Sinisorsa

 

Tuntomerkki

Nokisorsa

Sinisorsa

  • ruumiinhöyhenyksen yleissävy*, pään sivujen/kaulan värisävy ja näiden välinen sävyero* sekä koko ruumiinhöyhenyksen (erit. kupeiden ja hartioiden höyhenten) kuviointi ja vaaleiden reunusten leveys
  • pää ja kaula harmaanvalkeat vain vähän ruskeasävyiset, ruumis mustanruskea - koiraalla lähes mustasävyinen, naaraalla mustanruskea; pään+kaulan ja ruumiin välillä voimakas ja jyrkkä kontrasti; ruumiinhöyhenissä aina hyvin kapeat tasaiset ruosteensävyiset reunukset, hartiahöyhenet kuten muutkin ruumiinhöyhenet reunusta lukuunottamatta yksivärisen tumman ruskeanmustat, kupeiden höyhenet keskeltä aina laajalti tumman mustanruskeat, vain hyvin kapea vaaleampi reunus (levein naaraalla ja nuorilla mutta näilläkin selvästi kapeampi kuin yl. sinisorsalla)
  • pää+kaula vaalean-keskiruskean sävyiset, joskus selvästi harmaasävyiset mutta yl. aina selvästi ruskeammat kuin nokisorsalla, ruumis vaihtelevan ruskeasävyinen yl. hieman punaruskeaan vivahtava, ei yl. koskaan yhtä tumma kuin nokisorsalla; kontrasti pään+kaulan ja ruumiin välillä selvästi vähäisempi ja epäselvempi (jotkut yksilöt saattavat olla hyvin tummasävyisiä); ruumiinhöyhenissä kaikissa puvuissa yl. selvästi leveämmät ja kellanruskeammat reunukset (erit. naarailla), naarailla lisäksi hartiahöyhenissä ulkohöydyn puolella tummassa keskustassa selvä vaalea pitkittäisjuova, naaraalla ja vaihtopuk. koiraalla kupeiden höyhenten keskiosassa aina vaaleaa, tämän ympärillä mustanruskea vyö ja uloimpana leveä ruskea reunus, juv linnulla vaaleat keskustat saattavat puuttua mutta tällöinkin leveälti vaaleareunaiset
  • vatsan väri*
  • vatsa yhtenäisen tumma kuten muukin vatsapuoli
  • vatsa erottuu aina muuta vatsapuolta vaaleampana pohjaväriltään valkeasävyisenä (varottava vatsastaan värjäytyneitä sinisorsia)
  • pyrstön reunasulkien* sekä pyrstön ylä- ja alapeitinhöyhenten väri
  • pyrstön reunasulat ruskeat, enint. vähän muuta pyrstöä vaaleammat; pyrstön ylä- ja alapeitinhöyhenet tasaisen tummat
  • pyrstön reunasulat valkeahkot, juv linnulla ruskeareunaiset mutta tällöinkin selvempi ero pyrstön keskiosaan kuin nokisorsalla; pyrstön ylä- ja alapeitinhöyhenet yl. aina vaaleammansävyiset, us. selvästi valkeapohjaiset
  • siiven alapinnan kontrasti vatsapuoleen* ja käsisulkien peitinhöyhenten kuviointi siiven alapinnalla
  • valkeahko siiven alapinta kontrastoituu jyrkästi ja huomiotaherättävästi hyvin tummaan vatsaan; käsisulkien peitinhöyhenissä yl. tumma kaarikuvion muodostava alue joka erottuu hyvin muuten valkeasta ympäristöstä
  • siiven alapinta ”kermamaisemman” sävyinen kuin nokisorsalla ja kontrasti vatsapuoleen yl. selvästi vähäisempi eikä kiinnitä huomiota; käsisulkien peitinhöyhenet muiden peitinhöyhenten tapaan tasasävyisen vaaleat
  • nokan väri
  • nokka ad koiraalla keltainen, muuten oliivinvihreä joskus heikosti harmahtava (ad naaras, juv koiras) tai himmeän ruskeasävyinen (juv naaras) - ei koskaan oranssisävyinen
  • nokka koiraalla keltainen kuten nokisorsalla, naaraalla oranssin ja mustan sekainen
  • siipipeilin värisävy ja valkeiden reunusten olemassaolo/leveys*
  • siipipeili violetimpi, ei valkeita reunajuovaa edessä ja takana hyvin kapea tai puuttuu
  • siipipeili sinisävyisempi ja mol. puolin (vars. takareunassa melko leveän) valkean juovan reunustama (hyvin tummilla linnuilla etureunan juova us. normaalia kapeampi)
  • jalkojen värisävy
  • jalat ad. koiraalla oranssinpunaiset, naaraalla ja nuorella koiraalla ruskehtavan oranssit, nuorella naaraalla ruskehtavat - yl. himmeämmät kuin naaraspuk. sinisorsilla
  • ad. koiraalla oranssinpunaiset mutta muissa puvuissa yl. kirkkaammat kuin nokisorsalla
  • koko ja ruumiinmuoto
  • erit. suorassa vertailussa vaikuttaa kookkaammalta ja rotevammalta, tukevampi myös lennossa
  • solakampi ja kevyempitekoinen

Lajit risteytyvät melko säännöllisesti, risteymillä tuntomerkit esim. vatsan värityksen, yleisvärisävyn jne. osalta välimuotoiset, läheisimmin muistuttavilla risteymillä kuit. yleensä pyrstön sivulla valkeaa ja höyhenkuviointi hieman erilainen. Sinisorsan alalajit diazi sekä fulvigula ovat nimirotua tummempia mutta eroavat muuten nokisorsasta kuten yllä esitetty. Myös melanistisia sinisorsia saattaa esiintyä minkä takia siipipeilin, nokan, kuvehöyhenten kuvioinnin ja värikontrastien arviointi aina tärkeää.

 


 

Punapäänarsku: naaraspukuiset

 

Tuntomerkki

Punapäänarsku: npuk

  • siipijuovan voimakkuus*
  • hyvin leveä vaalea siipijuova joka vp koiraalla puhtaanvalkea ja naaraalla hieman harmaasävyisempi, hohtaa kauas ja voimakkaampi kuin millään muulla lajilla ruskosotkaa lukuunottamatta
  • pään ja kaulan väritys*
  • posket ja kaulan etuosa valkeat-harmaanvalkeat erottuen jyrkästi tummanruskeasta päälaesta ja niskasta sekä ruskeasta rinnasta
  • siiven alapinnan väritys ja sävyero vatsapuoleen
  • siivet alta huomiotaherättävän valkeat (lähinnä siipisulista, peitinhöyhenissä myös ruskeaa) eroten räikeästi ruskeasta vatsapuolesta
  • yleisvärisävy*
  • kauniin lämpimän ruskeansävyinen, selvästi esim. mustalintua yl. vaaleampi ja uiveloa ruskeampi, selkäpuolelta lämpimän keskiruskea (juv lintu jnkv harmaasävyinen), kyljistä vaalean kanelinruskeasävyinen
  • koko; pään muoto; siipien leveys
  • kookas, pilkkasiiven kokoluokkaa (keskim. mustalintua suurempi), roteva ja sorsamainen; otsa hyvin korkea ja jyrkkä, pää kookas ja pyöreä; lennossa leveäsiipinen
  • nokan muoto ja väritys
  • melko pitkä ja kapea nokka, harmaa läheltä kärkeä vaaleanpunasävyinen (naaras) tai kokonaan punainen (vp koiras)
  • jalkojen värisävy
  • jalat oranssinpunertavat

Punapäänarskun tiedetään risteytyneen ilm. jouhisorsan kanssa.

 


 

Amerikanpunasotka / Isosotka / Punasotka

 

Tuntomerkki

Amerikanpunasotka

Isosotka

Punasotka

  • pään (erit. otsan ja päälaen) muoto*
  • pää kookas ja pyöreähkö hieman ”narskumainen” mutta päälaelta tasaisempi kuin muilla
  • otsa hyvin pitkä ja luisu, yhdessä pitkän nokan ja kaulan kanssa ”kävelykeppimäinen” profiili, päälaki melko korkea
  • otsa luisumpi kuin amerikanpunasotkalla mutta jyrkempi kuin isosotkalla, pää pyöreämpi kuin amerikanpunasotkalla
  • nokan pituus, muoto* (erit. nokanharjan ja -tyven), tarkka väritys ja kynnen koko
  • nokka lyhyempi kuin iso- tai punasotkalla, harja hieman vähemmän kovera kuin punasotkalla, kynsi kookas; yl. vaalea yleisvaikutelma, aivan tyvellä kapea musta vyö, muuten tyvi- ja keskiosastaan vaaleansiniharmaa, kärjestä musta (leveämmin kuin punasotka), koiraalla näiden välissä valkea (kapeampi kuin punasotkalla) vyö, lähinnä juv. naarailla voi olla kokonaan mustahko
  • nokka hyvin pitkä ja matala mutta tyvestä korkea, nokanharja huomattavan kovera saaden tyven näyttämään hieman pullistuneelta, kynsi pieni; nokka kokonaan mustahko
  • nokka selvästi lyhyempi kuin isosotkalla mutta pitempi kuin amerikanpunasotkalla, harjan koveruus iso- ja amerikanpunasotkan väliltä, kynsi pienempi kuin amerikanpunasotkalla; tyvestä tummanharmaa (yl. selvästi tummempi kuin amerikanpunasotkalla), keskiosasta vaalean siniharmaa (k) tai tyviosan sävyinen tummanharmaa (n), kärki ka-pealti musta, naaraallakin ennen kärkeä vaaleamman siniharmahtava vyö (leveämpi kuin amerikan-punasotkalla, yl. selvin talvella ja keväällä) joka joskus voi puuttua (juv linnulla puuttuu yleisesti), jolloin nokka isosotkan tapaan näyttää kokomustalta
  • koko*, kaulan pituus*/ paksuus ja ruumiin-muoto
  • isosotkaa pienempi ja töpäkämpi, punasotkaa suurempi mutta yksinäisillä linnuilla eroa vaikea arvioida, selvästi isosotkaa lyhyt- ja paksukaulaisempi, ruumiin profiili vedessä vähemmän laskeva kuin punasotkan
  • erit. suorassa vertailussa muita selvästi suurempi ja pitkänomaisempi, selvästi muita pitkä ja ohutkaulaisempi, erottuu hyvin lennossa
  • pienin, pienempi kuin amerikanpunasotka mutta toisaalta ääriyksilöiden välillä päällekkäisyyttä isosotkaankin, lyhytkaulaisempi kuin isosotka mutta ”valpastuneena” voi näyttää melko pitkäkaulaiselta, ruumiin profiili vedessä tasaisesti laskeva
  • vaaleiden kupeiden ja tumman rinnan värirajan muoto uidessa (ad)
  • väriraja vino vaalean ulottuessa ylhäällä edemmäs, toiseen suuntaan vino kuin isosotkalla
  • selvästi vino vaalean ulottuessa alhaalla selvästi edemmäs kuin lähempänä kaulaa
  • väriraja melko pystysuora
  • siipijuovan värisävyt/ kontrastikkuus koko siivellä
  • kyynärsulat muuta siipeä ja selkäpuolta us. melko selvästi vaaleammat, erottuvat myös käsisulkia vaaleampina (=siipijuovan tyviosa kirkkaampi kuin kärkiosa)
  • punasotkaakin heikommin erottuva vaaleanharmaasävyinen yhtenäisen vaalea juova joka erit. kyynärsiivellä ei juuri eroa siiven muusta värityksestä
  • vaaleanharmaa koko matkaltaan tasasävyinen siipijuova joka erottuu vähän mutta kuitenkin selvästi muuta siipeä vaaleampana
  • selkä- ja vatsapuolen välinen sävyero
  • selkäpuoli hieman vatsaa tummempi
  • selkä- ja vatsapuoli tasasävyiset
  • selkä- ja vatsapuolen välinen kontrasti hyvin vähäinen tai olematon, tasasävyinen
  • uintiasento (erit. syvyys ja pyrstön asento)
  • uintiasento punasotkaakin korkeampi ja pyrstö selvemmin esillä
  • vaikuttaa olevan syvemmällä vedessä kuin punasotka, pyrstö us. painuneena ja hartia melko korkealla tehden hyppyrimäkimäisen profiilin
  • kelluu korkeammalla ja korkkimaisemmin kuin isosotka, pyrstö pystymmässä
  • äänet
  • koiraalla erikoinen naukuva ääni, naaraalla karhea sorsamainen ”kuak”
  • koiraalla pehmeitä kaakattavia ääniä, naaraalla karhea ”krrr”
  • koiraalla soidinääni lyhyt vingahtava ”ki ki ki”, naaraalla rauhallinen laskeva ”brre a”

Juhlapukuiset koiraat

  • ruumiin vaalean keskiosan värisävy ja kontrasti etu-/takapäähän*
  • keski-tummanharmaa, selvästi tummempi kuin isosotkalla, kontrasti selvästi vähäisin
  • ruumis selvästi vaalein (erit. suorassa vertailussa, 2kv linnut tummimmat) - vaalean tai lähes valkean-harmaa - kontrastoituen jyrkimmin tummaan etu- ja takapäähän
  • iso- ja amerikanpunasotkan väliltä vaalean-keskiharmaa, myös kontrasti välimuotoinen
  • pään värisävy, erit. pään etuosassa
  • pää tasaisen punaruskea, yl. hieman tummempi ja kuparinsävyisempi kuin punasotkalla mutta ero voi olla melko vähäinen
  • pää syvän kuparin punaruskea etuosastaan sekä otsassa että kurkussa (joskus myös päälaella) mustasävyinen, yleisesti tummempi kuin punasotkalla
  • pää vaaleampi kuin isosotkalla tasaisen oranssinruskea
  • vatsan keskiosan kontrasti muuhun vatsapuoleen ja alaperän tumman alueen laajuus
  • vatsa erottuu jyrkästi muuta vatsapuolta valkeampana
  • vatsan keskiosan ja muun vatsapuolen välillä ei selvää sävyeroa
  • ei selvää sävyeroa keskiosan ja muun vatsapuolen välillä
  • iiriksen värisävy
  • iiris (oranssin)keltainen
  • iiris punainen, vaihtopuvussa himmeämpi, juv linnuilla keltasävyinen
  • oranssinkeltainen-punainen, yl. selvästi punasävyisempi kuin amerikanpunasotkalla
  • rinnan mustan värin ulottuminen yläselkään
  • musta väri ulottuu yl. kaulan sivulla lyhyelle matkalle niskan taakse yläselkään
  • rinnan musta väri ei ulotu yläselkään
  • rinnan musta väri ei ulotu yläselkään
  • selkäpuolen tumman vipevöinnin voimakkuus
  • tumma vipevöinti voimakkainta, lähemmäs erottuu selvänä hienojakoisena kirjailuna
  • vipevöinti käytännössä puuttuu kokonaan eikä lähellekään ole yl. erotettavissa
  • ed. väliltä, vipevöinti keskim. selvästi heikompaa kuin amerikanpunasotkalla mutta kuitenkin erottuu lähelle

Naaraspukuiset

  • yleisvärisävy* ja tasavärisyys
  • yl. aina tummempi ja tasaisemman ruskea (us. hyvin lämpimänruskea) kuin isosotka, yl. myös tasasävyisempi kuin punasotka, kontrasti keskiruumiin sekä etu- ja takaruumiin välillä vähäinen tai puuttuu (nähtävissä lähinnä vp koirailla)
  • ylesivärisävy vaihtelee mutta koiraan tapaan ruumiin keskiosa yl. selvästi vaalein, vaaleanharmaasävyinen
  • kesäpuvussa melko yksivärisen tummanruskea, muulloin ruumis harmaan- ja ruskeankirjava, melko vaalea; yl. selkäpuolelta selvästi amerikanpunasotkaa vaaleampi mutta isosotkaa tummempi
  • kupeiden sävyero rintaan*; ruumiin sävyero pääpuoleen; alaperän väriero muuhun vatsapuoleen
  • kupeiden ja rinnan välinen kontrasti puuttuu tai hyvin vähäinen; ruumiin ja pääpuolen välillä ei kontrastia tai selkäpuoli saattaa olla jopa tummempi; alaperä joillain linnuilla selvästi valkeahko erottuen selvästi muusta vatsapuolesta
  • yl. melko selvä sävyero vaalean kupeen ja ruskean rinnan välillä; ruumiin ja pään välillä yl. varsin selvä ja jyrkkä kontrasti; alaperä yl. tasasävyinen muun vatsapuolen kanssa
  • kupeet muulloin kuin kp:ssa selvästi tummanruskeaa rintaa vaaleammat ja harmaammat, ruumiin ja pääpuolen välillä kontrasti puuttuu (juv) tai vaihteleva mutta us. melko vähäinen (naaraat, selvin yl. talvella)
  • rinnan ruskean alueen laajuus
  • keskim. laajin ulottuen myös siiventaipeen takapuolelle
  • keskim. pienin ulottuen vain rintaan eikä us. ulotu koko matkaltaan siiventaipeen tasalle
  • ed. väliltä, yl. melko suora sävyraja siiventaipeen tasalla
  • pään/kurkun vaaleiden kuvioiden laajuus ja selvyys
  • vaaleat kuviot pienemmät ja heikommin erottuvat (mutta us. selvemmin rajautuvat) kuin punasotkalla, joillain punasotkamainen vaalea silmäjuova
  • silmän takana ja poskella yl. vaaleammanruskeaa sävyä, mutta keskim. vähemmän kuin punasotkalla
  • nokan tyvellä yl. kaksi epätarkkarajaista vaaleanruskeasävyistä laikkua ja posken takaosaa kiertäen samansävyinen vaalea kaari, juv linnulla pää melko tasavärisen ruskea
  • ruumiinhöyhenten vaaleiden reunusten sävy
  • vaaleanruskeat, us. hieman punaruskeasävyiset
  • hyvin vaaleanruskeat
  • keskim. harmaimman, jopa hieman hopeansävyiset

Isosotkan ja punasotkan risteymiä tunnetaan, myös puna- ja amerikanpunasotkan risteymiä saattaa esiintyä. Muototuntomerkit sekä nokan väritys tärkeitä risteymien tunnistamisessa. Rusko- ja punasotkan risteymiä myös kuvattu, nämä saattavat muistuttaa amerikanpunasotkaa mutta selkä- ja vatsapuolen väriero yl. suurempi, rinnan ja pään väriero pienempi ja muototuntomerkit erilaiset. Puna- ja tukkasotkan risteymän on kuvattu eroavan amerikanpunasotkasta mm. nokan värityksen ja pään muodon perusteella. Myös tukka- ja ruskosotkan ilmeinen risteymä on muistuttanut amerikanpunasotkaa, mutta mm. pään muoto on ollut erilainen (töyhdön aihe) ja koko pienempi. Naaraspukuiset linnut sekoitettavissa myös naaraspukuiseen amerikantukkasotkaan (ks. tämä).

 


 

Amerikantukkasotka / Tukkasotka / Risteymät

 

Tuntomerkki

Amerikantukkasotka

Tukkasotka

Sotkaristeymät

  • pään muoto* ja töyhdön esiintyminen
  • päälaki suippo ja korkein kohta silmän takana, takaraivon ja päälaen kulma jyrkkä, pään muoto punasotkamainen, 1-kv koiraalla ja naaraalla päälaki hieman tasaisempi kuin ad. koiraalla, kummallakaan sukupuolella ei niskatöyhtöä vaan niska lähes pystysuora (erit. jp koiraalla), otsa luisumpi (otsakulma loivempi) kuin tukkasotkalla
  • pää pyöreähkö ja korkein kohta n. silmän tasalla, vain vähän kulmikas, niskatöyhtö koiraalla selvä, naaraallakin yl. selvästi havaittava, nokan ja otsan välinen kulma jyrkempi
  • usein niskassa töyhdön aihe jos toisena osapuolena tukkasotka, muutoinkaan päänmuoto ei yl. vastaa tyypillistä amerikantukkasotkaa
  • siipijuovan väri* ja kyynärsiiven tyvellä leveys
  • siipijuova harmaa, jatkuu leveänä koko kyynärsiiven matkan
  • siipijuova valkea, kapenee kohti kyynärsiiven tyveä ja yl. loppuu ennen selkää
  • siipijuova yl. ainakin osittain valkea, muodoltaan voi olla kuten amerikantukkasotkalla
  • nokan tarkka väritys* ja muoto
  • kynsi ja kärki mustat, kärjen takana (harmaan)valkea vyö joka naaraalla kapeampi ja voi jopa käytännössä puuttua, pääosa kylmän teräksenharmaa, lähinnä vain jp koiraalla tyvellä vielä valkoinen kapea vyöhyke (vp koiraalla nokan väritys hieman himmeämpi mutta peruskuvio sama), naaraalla yksivärisemmän tumma mutta yl. selvähkö (joskus hyvin heikko) vaaleampi poikkijuova kärjen takana); erit. suorassa vertailussa selvästi pitempi ja kärjestä vähän kapeampi mutta tyvestä korkeampi kuin tukkasotkalla
  • kynsi ja kärki kapealti mustat (harvoin pelkästään kynsi), muuten siniharmaa, ei valkeita poikkivöitä mutta joillain yl. hyvin kapea vaaleampi vyö mustan kärjen takana; lyhyempi ja leveämpi kuin amerikantukkasotkalla
  • nokka us. lyhyempi ja erit. valkeat alueet pienemmät tai epäselvemmät kuin amerikantukkasotkalla, myös kärjessä us. vähemmän mustaa
  • kupeiden värirajan muoto*
  • yl. selvästi S-muotoinen. kupeiden takaosassa kaartuu lähemmäs takaselkää ja etuosassa lähemmäs rinnan alaosaa
  • yl. suorempi, hyvin loivan S-kirjaimen muotoinen
  • pyrstön asento uidessa* ja pituus
  • pitää pyrstöään yl. säännöllisesti pystyssä (paitsi uidessaan nopeasti eteenpäin) ja pyrstö pitempi
  • pyrstö yl. vettä vasten ja lyhyempi
  • iiriksen värisävy (erit. ad naaras)
  • ad koiraalla puna-kellan-oranssi, selvemmin punasävyinen kuin tukkasotkalla (1 tp. koiraalla melko keltasävyinen), nuorella ja naaraalla ruskea
  • keltainen (juv naaraalla aluksi ruskea)
  • poikkeaa usein tyypillisistä puhtaista lajeista
  • koko ja ruumiinmuoto
  • hieman tukkasotkaa suurempi ja tukevampi, ruumis suht. lyhyempi
  • hieman pienempi ja solakampi mutta ruumis suht. pitempi, erolla merkitystä vain suorassa vertailussa

Koiraat (juv. puvun jälkeen)

  • kupeiden värisävy* sekä rinnansivun valkean alueen kontrasti kupeisiin*, muoto ja puhdasvärisyys
  • jp koiraalla kupeet harmaat kapealti valkoreunaiset näyttäen selvästi harmaasävyisiltä, vaihto- ja talvipuk. koiraalla ruskeat hieman ruosteensävyiset, 1-kv koiraalla ruskeat hieman harmaasävyiset; rinnan sivulla laajahko ylöstyöntyvä kannusmainen valkea kiila joka erottu selvästi muuten tummemmista kupeista, erityisesti vaihtopuk. koiraalla epäselvä mutta kuitenkin muuta kuvetta vaaleampi, myös 1-kv linnulla jp. koirasta pienempi kiila (joskus vain muutama valkea höyhen)
  • kupeet valkeat, vaihtopuk koiraalla ja sulkasatoisella nuoreella kupeet voivat olla ruskeanharmaasävyiset mutta tällöin yl. selvästi kirjavammat kuin amerikantukkasotkalla; rinnan sivulla vain lyhyt pienehkö ylöspäinsuuntautuva pykälä joka ei erotu muuta kylkeä valkeampana paitsi joillain vp linnuilla mutta tällöinkin yl. himmeämmän valkea ja pienialaisempi kuin amerikantukkasotkalla
  • kupeen etuosan alue ei yl. puhtaanvalkea kuten amerikantukkasotkalla
  • rinnan ja alaperän mustien alueiden laajuudet sekä molempien värirajan muoto vaaleisiin kupeisiin
  • rinnassa yl. vähemmän mustaa ja väriraja eteenpäin viisto tai kaareva; alaperä keskim. laajemmin musta ulottuen erit. alaosassaan pitemmälle vatsalle, havaittavissa vain linnun ollessa maalla tai lennossa (vp koiraalla alaperässä voi olla laajaltikin valkeaa), vaalean kupeen takareuna kaartuu vähitellen laskevana
  • rinnassa keskim. enemmän mustaa ja väriraja us. suorempi tai jopa takaruumista kohti ”pullistuva”; alaperässä keskim. vähemmän mustaa, ei ulotu niin pitkälle alavatsalle (muilla kuin jp linnuilla alaperässä voi olla valkeaa), vaalean kupeen takareuna päättyy jyrkemmin ja ”neliömäisemmin”
  • pään hohteen värisävy (jp)
  • päälaella us. vihertävää hohtoa, alempaa purppurahohtoinen (muuten mustasävyinen, hohto nähtävissä vain riittävän lähelle hyvässä valaistuksessa)
  • selvemmin violetinhohtoinen kuin amerikantukkasotka ja ilman vihreää sävyä
  • us. punaruskeaa sävyä jos toisena osapuolena ollut punasotka
  • lilanruskean kaularenkaan esiintyminen (jp)
  • kapea lilanruskea kaularengas, erotettavissa vain hyvässä valaistuksessa koht. lähelle (näkyvyys riippuu myös kaulan asennosta)
  • ei kaularengasta

Naaraat ja juv. linnut

  • pään ja kurkun värisävy sekä pään tarkka kuviointi* (erit. silmärenkaan voimakkuus*)
  • vaalean ruskeanharmaasävyinen, päälaelta selvästi tummempi, silmän takana valkea silmäjuova joka voi puuttuakin; kurkku, kaulan yläosa, ohjas ja korvan peitinhöyhenet yl. laajalti vaaleammat - joillain yksilöillä kuit. tukkasotkamaisesti pää kauttaltaan melko tumma lukuunottamatta vaaleampaa nokantyveä (juv linnuilla pään kuviointi epäselvempää), selvä voimakas valkea silmänympärysrengas (katkeaa etureunasta)
  • lähes yksivärisen tumman mustaruskea, poski hieman vaaleampi, ei selviä vaaleita juovia silmän takana mutta nokan tyven ympärillä yl. valkeampi alue, ei yl. mainittavasti erottuvaa silmärengasta
  • yleisvärisävy
  • keskim. hieman vaaleampi ja punasävyisempi
  • keskim. tummempi ja mustemmanruskea

Sotkaristeymiä tunnetaan useita, monilla selvänä erona vaaleampi selkä verrattuna amerikantukkasotkaan (esim. puna- ja tukkasotkan risteymillä jotka voivat muuten muistuttaa amerikantukkasotkaa). Ongelmallisimpia tukkasotkan ja amerikantukkasotkan risteymät joiden piirteitä yllä lähinnä esitetty. Mahdollisten naarashybridien tunnistamisesta ei ole olemassa tietoa.

 


 

Amerikantukkasotka / Amerikanpuna- + Punasotka: naaraat ja juv linnut

 

Tuntomerkki

Amerikanpunasotka: n + juv

Amerikanpuna- ja Punasotka: n + juv

  • selkä-/vatsapuolen värisävy ja välinen sävyero*
  • selkäpuoli keskim. selvästi punasotkaa tummempi ja yl. myös amerikanpunasotkaa tummempi - tummanmustanruskea, väriero vatsapuoleen suurempi kuin kummallakaan punasotkalajilla joskin vatsapuoli tummemman ruosteenruskeasävyinen kuin punasotkilla
  • selkäpuoli keskim. vaaleampi, erit. punasotka jolla keskiruumis erottuu yl. vaaleampana ja kontrasti vatsapuoleen hyvin vähäinen; myös amerikanpunasotkalla selkäpuolen sävy vaaleampi, lämpimämpi ja enemmän punertavan suklaansävyinen, kontrasti vatsapuoleen selvä mutta kuit. vähäisempi kuin amerikantukkasotkalla; vatsapuoli mol. punasotkilla us. vaaleamman (voi olla tummemmankin) ruskea
  • pään värisävy sekä vaaleiden kuvioiden laajuus, sijainti ja värisävy; päälaen sävyero muuhun päähän; silmärenkaan selvyys; tumman poikkijuovan esiintyminen vaaleassa nokantyvilaikussa
  • pää vaalean ruskeanharmaasävyinen, vaaleaa yl. selvästi nokan tyvellä, kurkussa, ohjaksessa ja korvan peitinhöyhenten alueella sekä yl. vaalea silmäjuova; päälaki erottuu yl. selvästi muttei tarkkarajaisesti tummempana; silmärengas keskim. selvempi, leveämpi ja valkeampi kuin punasotkilla; nokantyven laikku yl. tasaisen vaalea kuten muukin nokanympärys
  • pään värisävy us. punaisemman ruskea, ei yl. yhtä selvää silmäjuovaa, vähemmän vaaleaa sekä nokan tyvellä että korvan seudussa eikä yhtä valkeasävyistä kuviointia kuin amerikantukkasotkalla, päälaki samansävyinen muun pään kanssa; silmärengas yl. kapeampi, epäselvempi ja ruskeasävyisempi mutta päällekkäisyyttä esiintyy kaikkien kolmen lajin välillä; punasotkalla kapea tumma suupielijuova joka katkaisee vaalean nokanympäryksen
  • siiven yläpeitinhöyhenten värisävy* ja kontrasti kyynärsulkiin
  • siiven etureuna (yläpeitinhöyhenet) tummanruskea, keskim. selvästi tummempi kuin punasotkilla ja kontrasti vaaleisiin kyynärsulkiin voimakas
  • siiven etureuna vaaleamman ruskea - harmaasävyisempi ja kontrasti kyynärsulkiin vähäisempi, erit. punasotkalla
  • kupeiden värirajan muoto*
  • kupeiden väriraja yl. selvästi S-muotoinen
  • kupeiden väriraja yl. selvästi suorempi
  • pään (erit. päälaen) muoto*
  • pää suippo, korkein kohta selvästi silmän takana minkä jälkeen niska laskee melko jyrkästi, päälaki ”pörröisemmän” näköinen
  • amerikanpunasotkalla pää yl. selvästi pyöreämpi, punasotkalla hieman suipompi mutta yl. selvästi vähemmän kuin amerikantukkasotkalla, päälaki tasaisempi kuin amerikantukkasotkalla
  • nokan muoto ja väritys
  • nokka pitemmältä vaikuttava ja erit. kärjestä kapeampi, kärjestä laajemmin musta ja kärjen takana oleva vaalea alue valkeampi ja selvärajaisempi (loppukesällä kuit. usein hyvin epäselvä)
  • nokka lyhyemmältä ja leveämmältä vaikuttava, kärjen musta alue hieman pienempi, kärkiosan vaalea alue yl. harmaampi ja vähemmän vyömäinen (erit. punasotkalla)
  • rinnan värisävy
  • rinta tummemman ruosteensävyisen ruskea kuin punasotkilla
  • rinta enemmän kuparin- tai kastanjan- kuin ruosteensävyinen
  • koko ja ruumiinmuoto
  • suorassa vertailussa yl. havaittavasti pienempi kuin punasotkalajit, mitoissa kuit. päällekkäisyyttä, muodoltaan lyhyempi
  • keskim. suurempia  ja erit. punasotka muodoltaan pitkänomaisempi kuin amerikantukkasotka

 

 


 

Ruskosotka / Tukkasotka / Risteymät

  

Tuntomerkki

Ruskosotka

Tukkasotka

Risteymät

  • siipijuovan kirkkaus erit. käsisiivellä* sekä siiven alapinnan kontrasti vatsapuoleen
  • puhtaan valkea voimakkaasti erottuva juova joka muodoltaan kuin tukkasotkan mutta erit. käsisiiven kärkiosassa selvästi valkoisempi ja kirkkaampi (naaraalla kärjestä hieman harmaasävyisempi kuin koiraalla mutta ero tukkasotkaan kuit. selvä), myös siiven alapinta hyvin valkea kontrastoituen jyrkästi tummaruskeisiin kupeisiin
  • siipijuova selvästi valkea vain kyynärsiivellä, erit. käsisiiven kärkiosassa aina selvästi harmaasävyinen ja paljon vähemmän kontrastikas kuin ruskosotkalla, myös siiven alapinta harmaasävyisemmän vaalea eikä yhtä voimakasta kontrastia vatsapuoleen
  • siipijuova ei koskaan yhtä kirkkaanvalkea kuin ruskosotkalla, erit. punasotkaristeymissä siipijuovassa selvästi harmahtava sävy
  • niskatöyhdön esiintyminen
  • ei koskaan niskatöyhtöä tai sen aihetta
  • kaikissa puvuissa jonkinasteinen töyhtö havaittavissa (joskus vaikeasti havaittavissa)
  • yl. töyhdön aihe jos toisena osapuolena tukkasotka
  • alaperän ja pyrstön alapeitinhöyhenten valkean värin sävy, laajuus, jyrkkärajaisuus ja kontrastikkuus*; vatsan vaalean värin sävy, laajuus ja värirajojen jyrkkyys*; yleisvärisävy erit. kupeilla*, päässä ja rinnassa
  • alaperä jyrkkärajaisesti kokonaan puhtaan valkea erottuen yl. hyvin kauas muuten hyvin tummasta linnusta, myös lennossa erottuu selvästi tummasta alavatsasta, nuorilla linnuilla osittain ruskeankirjava; koiraalla vatsa kirkkaan valkea loistaen räikeästi muuten hyvin tummasta alapuolesta, nuorella ja naaraalla (erit. kesällä) harmaanruskeat eivätkä erotu niin jyrkästi, vaalea alue pienempi erit. kyljissä ja alavatsalla joissa ruskea väri ulottuu lähelle keskivatsaa, väriraja keskim. jyrkempi kuin tukkasotkalla erit. vatsan alaosassa (lennossa valkean alavatsan näyttää katkaisevan leveä tumma vyö); yleissävyltään aina hyvin tumma; jp koiras selvästi, naaras ja nuori himmemämmin päästä, rinnasta ja kyljistä tumman kastanjanruskea, selkä kaikissa puvuissa mustanruskea näyttäen us. lähes mustalta, vaaleimmansävyinen juv linnuilla (jotkut juv linnut voivat olla väreiltään melko lähellä tummaa tukkasotkaa erit. kauempaa nähtynä)
  • alaperä saattaa olla valkea mutta ei yl. yhtä kirkkaasti tai laajasti eikä erit. yhtä tarkkarajaisesti (joillain yksilöillä ero ruskosotkaan saattaa olla varsin vähäinen); vatsa ei koskaan yhtä räikeän kirkkaanvalkea kuin koiras ruskosotkalla (yl. likaisenvalkea) mutta yl. laajemmin vaalea erit. sivu- ja takaosistaan ja vars. takaosassa raja tummempaan alavatsaan hyvin vähittäinen (lennossa alavatsa suttuinen, ei läheskään yhtä selviä ja jyrkkärajaisia värieroja kuin ruskosotkalla); yleissävyltään tummanruskea hieman vaihtelevan sävyinen mutta ei koskaan niin punertavaa tai ”mahonkia” sävyä kuin yl. ruskosotkalla (sävyero ruskosotkaan selvin yl. kyljissä)
  • alaperässä yl. vähemmän valkeaa tai väri epäpuhtaampi; usein kupeilla tai selässä harmaasävyisiä höyheniä tai kupeet harmaasävyisemmät (ilman ruskosotkalle tyypillistä punertavaa sävyä)
  • pään muoto ja koko; koko ja ruumiinmuoto
  • hieman suhteessa isopäisempi, otsa luisumpi, pään korkein kohta selvästi silmän takana ja pään muoto kekomaisempi; hieman tukkasotkaa pienempi (38-42 cm, mitoissa päällekkäisyyttä), suorassa vertailussa yl. havaittavissa, muodoltaan solakampi
  • pää suht. pienempi, otsakulma selvästi jyrkempi ja pää pyöreämpi, päälaki matalampi, korkein kohta silmän tasalla tai silmän edessä; ruskosotkaa keskim. suurempi (40-47 cm), leveämmän mallinen
  • päälaki usein matalampi, vähemmän huipukas kuin ruskosotkalla
  • iiriksen väri
  • iiris koiraalla valkoinen, naaraalla ja nuorella tumman punaruskea, nuorilla us. harmaasävyinen (ei koskaan keltainen)
  • iiris ad linnuilla yl. keltainen, nuorilla ja joillain hyvin harvoilla naarailla tummanruskea
  • iiris yl. keltasävyinen
  • nokan muoto ja erit. kärjen väritys
  • nokka pitempi ja kiilamaisempi, vaikuttaa kapeammalta; vain kynsi musta, kärjen läheltä ja reunoista vaaleampi, muuten noenharmaa
  • nokka lyhyempi ja leveämpi ja harjastaan hieman enemmän notkolla; nokka hieman vaaleamman harmaa mutta kärjestä laajemmin musta ja kärjen takana us. selvempi vaalea vyöhyke kuin ruskosotkalla
  • nokassa usein kärjen lähellä selvä valkeahko vyö ja kärki laajemmin musta; nokka us. lyhyempi

Ruskosotkia muistuttavat risteymät yl. joko rusko- ja punasotkan tai rusko- ja tukkasotkan risteymiä.

 

 


 

Pikkulapasotka / Lapasotka / Tukkasotka / Risteymät

m>   

Tuntomerkki

Pikkulapasotka

Lapasotka

Tukkasotka

Risteymät

pään muoto* ja töyhdön selvyys pää selvästi kulmikas mutta korkea, korkein kohta yl. ”kuhmuna” takaraivolla eli päälaki suipompi, koiraalla takaraivolla pieni töyhdön aihe (vähemmän töyhtömäinen kuin tukkasotkalla) pää tasaisesti pyöreä, ei töyhtöä tai sen aihetta, korkein kohta silmän tasalla, päälaki tasaisempi kuin pikkulapasotkalla pää neliömäinen, päälaelta tasaisempi, korkein kohta silmän tasalla tai etupuolella, lähes aina jonkinlainen töyhtö takaraivolla pään muoto vaihteleva mutta yl. pyöreämpi pikkulapasotkalla, päälaki matalampi, yl. jonkinlainen töyhdön aihe havaittavissa jos tukkasotka toinen osapuoli
nokan koko, muoto ja tarkka väritys (erit. mustan määrä ja muoto nokan kärjessä) nokan muoto lähellä tukkasotkaa (harja enemmän notkolla kuin lapasotkalla mutta aavistuksen vähemmän kuin tukkasotkalla), musta rajoittunut kynteen, joka pienehkö, muuten väriltään tasaisen siniharmaa (koirailla yl. hieman tukkasotkan nokkaa tummempi, naarailla taas vaaleampi), lähellä kärkeä vaaleansinisävyinen muuta nokkaa vaaleampi vyöhyke; nokka pienempi ja lyhyempi kuin lapasotkalla nokka suurempi ja erit. kärkiosastaan leveämpi sekä harjasta suorempi kuin muilla, musta lähinnä vain kynnessä joka kuit. melko kookas (selvästi kookkaampi kuin pikkulapasotkalla), muuten perusväri tasaisen siniharmaa kuten pikkulapasotkalla nokka kooltaan pikkulapasotkamainen mutta mustaa laajemmalti nokan kärjessä kuin vain kynnen alueella nokan värisävy yl. hyvin lähellä pikkulapa- tai lapasotkaa mutta nokan kärjessä us. laajemmin mustaa kuin vain kynnessä (voi rajoittua kynteen) ja myös tyvestä us. tummempi (=ei tasavärisen siniharmaa)
siipijuovan värisävy ja leveys käsi-/kyynärsiivellä siipijuova käsisiivellä harmaa, selvä raja valkeaan siipijuovaan kyynärsiivellä, hyvin poikkeuksellisesti joillain (yl. ad. koirailla) kokovalkea siipijuova koko matkalta valkea, joillain (lähinnä ad. naarailla) käsisiivessä harmaasävyinen siipijuova koko matkalta valkea (sekä lapa- että tukkasotkalla käsisiiven kärjessä sävyltään harmaampi mutta tyvessä yl. selvästi valkea) siipijuova yl. käsisiivestä valkeampi kuin pikkulapasotkalla (voi olla vaikea luotettavasti nähdä nopeasiiveniskuiselta linnulta)
koko*, ruumiinmuoto ja uintiasento tukkasotkan kokoluokkaa (38-45 cm), keskim. hieman pienempi, lapasotkaa yl. selvästi pienempi, lyhyempi ja kapearuumiisempi; sirompi ja kevytliikkeisempi; kaula suht. lyhyempi; uidessa selkä vaikuttaa tasaisemmalta ja pitää pyrstöään us. viistosti pystyssä yl. selvästi pikkulapasotkaa suurempi (42-51 cm), ääriyksilöillä kuit. päällekkäisyyttä, muodoltaan leveämpi ja raskastekoisempi, kaula suht. pitempi lapasotkaa pienempi mutta pikkulapasotkaa yl. hieman suurempi (40-47 cm), uidessa pyrstö yl. vaakatasossa ja selkä pyöreämpi kuin pikkulapasotkalla

Jp koiraat

hartiahöyhenten ja selän kuvioinnin voimakkuus ja värisävy* kuviointi mustempaa ja karkeampaa kuin lapasotkalla erottuen kirjavampana, näyttää kauemmaskin tummemmalta kuin lapasotka kuviointi hennompaa kuin pikkulapasotkalla ja kauemmas näyttää tasavärisen harmahtavalta, pikkulapasotkaa vaaleampi kuviointi yl. hennompaa kuin pikkulapasotkalla (lapasotkamaisempaa tai vielä hennompaa kuin lapasotkalla)
kupeiden (erit. takaosan) värisävy ja kuviointi erit. kupeiden ylätakaosassa heikkoa harmaasävyistä kuviointia joka selkeänä näkyy vain hyvin lähelle mutta kauemmas antaa likaisemman vaikutelman, joillain kupeet laajemminkin tummakuvioiset kupeet puhtaanvalkeat tai lähes puhtaanvalkeat (tummempaa kuviointia vaihtopuvussa), vaaleammat kuin pikkulapasotkalla kupeilla saattaa olla hyvin hienoa harmaata kuviointia, yl. hennompaa kuin pikkulapasotkalla
pään hohteen värisävy (jp) lilanhohtoinen, poskien seudusta kaulalle us. myös vihertävää hohtoa vihreähohtoinen (hohteen sävyt nähtävissä luotettavasti vain melko lähelle hyvässä valossa, joissain kulmissa lapasotkallakin voi näkyä lilaa) syvän violetinhohtoinen joillain punertavaa hohdetta
tertiaalien kuviointi ja kärkiosan värisävy yl. myös tertiaaleissa selkeästi poikkijuovaisuutta kuten muualla selässä mutta kärkiosastaan tummat tertiaalit melko tasavärisen tummat, poikkijuovitusta ei juuri erotu tertiaalit tasaisen tummat tertiaalit yl. vaaleat myös kärkiosasta
sisimpien kyynärsulkien (voi uidessa näkyä kolmiona kupeen takaosassa mustan alaperän yläkulmassa) värisävy mustahkot mustahkot mustahkot yl. vaaleat
iiriksen värisävy keltainen mutta himmeämpi kuin tukkasotkalla keltainen keltainen us. oranssisävyinen

Naaraspukuiset

korvan peitinhöyhenten väritys sekä valkean höyhenyksen määrä ja sävy nokan tyvellä (ei juv) korvan peitinhöyhenten alue us. tasavärinen muun pään kanssa mutta monilla vaaleampi alue, ei kuit. niin selvä valkea laikku kuin usein lapasotkilla; nokan tyvellä keskim. pienempi valkea alue kuin yl. lapasotkalla korvan peitinhöyhenissä yl. muuta päätä selvästi vaaleampi laikku, voi puuttua; myös nokantyvellä yl. laajemmin valkeaa kuin muilla korvan peitinhöyhenet yl. melko tasaväriset muun pään kanssa; nokan tyvellä yl. vain vähän valkeaa mutta vaihtelee, laajimmillankin yl. epätarkkarajaisemmin kuin lapasotkalajeilla korvan peitinhöyhenten väritys vaihteleva, samoin nokantyven valkean määrä vaihteleva
selkäpuolen ja kupeiden välinen sävyero kupeet vain melko vähän selkää vaaleammat ero keskim. hieman selvempi kuin pikkulapasotkalla mutta ei yl. käytännön merkitystä yl. melko selvä sävyero tumman selän ja vaaleamman kyljen välillä ed. väliltä tai samanlainen
hartioiden ja kupeiden höyhenkärkien värisävy osalla kärjet vaaleanharmaasävyiset, ikäänkuin huurteiset kuten pikkulapasotkalla saattaa olla vaaleampaa sävyä mutta ei huurteista vaikutelmaa kuten lapasotkilla
valkean määrä alaperässä alaperä pääosin tummanruskea mutta us. joukossa valkeaa kirjailua kuten pikkulapasotkalla alaperä vaihtelee puhtaanvalkeasta kokonaan tummaan alaperä us. laajemmin valkea kuin pikkulapasotkalla jos toinen vanhempi ollut tukkasotka
pään ja rinnan ruskean sävy selvästi punaruskehtavaa sävyä yl. ruskeampi kuin pikkulapasotkalla ilman vastaavaa punasävyä (mutta melko laajaa vaihtelua) selvästi ruskea ilman punertavia sävyjä vaihteleva, voi olla identtinen pikkulapasotkan kanssa

Npuk linnuissa risteymien poissulku us. mahdotonta.

 


 

Kyhmyhaahka / Haahka

 

Tuntomerkki

Kyhmyhaahka

Haahka

  • pään, erit. otsan  ja niskan muoto*
  • otsa korkeampi ja alareunastaan hieman koholla, korkein kohta silmän takana, nokan ja otsan välinen kulma suurempi kuin haahkalla, pää lyhyempi ja päälaki tasaisempi ja niskasta pyöreämpi mutta jyrkemmin laskeva, pää vaikuttaa kaiken kaikkiaan lyhyemmältä eikä yhtä kolmiomaiselta
  • otsa hyvin luisu, kulma nokkaan lähes olematon, pää kulmikkaampi niskasta, korkein kohta silmän tasalla tai edessä ja pään kokonaisvaikutelma kolmiomaisempi, vaikuttaa pitemmältä
  • koko ja siiveniskun nopeus
  • hieman pienempi (47-63 cm) ja kompaktimpi, mitoissa paljon päällekkäisyyttä ja merkitystä vain suorassa vertailussa mutta esim. lentävästä parvesta voi erottua haahkojen joukosta melko selvästi sirompana, lyhyempänä ja lyhytkaulaisempana; lento nopealyöntisempää
  • keskim. hieman suurempi (50-71 cm) ja rotevampi; lento raskaampaa ja siiveniskut hitaammat

Naaraspukuiset 

  • suupielen muoto* ja ympäröivän höyhenyksen värisävy; nokan pituus, muoto*, väritys, asento sekä kynnen väri ja koko; nokan höyhenrajan muoto ja ulottuminen suhteessa sieraimeen nokan harjalla ja ylänokan sivulla 
  • suupieli kaartuu ylemmäs tehden ”hymyilevän” vaikutelman ja suupielen höyhenet kärjistään vaaleat muodostaen nokan tyvelle vaalean alueen (tumman suupielen halkoma) joka rajoittuu jyrkästi tummaan nokkaan; nokka selvästi lyhyempi (27-34 mm) ja sopusuhtaisempi, harja selvästi notkolla ja tyvellä joskus keväällä koirasmaisen kyhmyn aihetta (muulloinkin tyvestä korkeammalta vaikuttava, matalin juv linnuilla), us. melko selvästi tummemmanharmaa (joskus lähes mustahko) kuin haahkalla mutta kynnen takana us. vaaleampi laikku (voi näkyä kauaskin n. 200 m päähän), pitää nokkaa us. enemmän vaakasuorassa, kynsi tumma ja pienempi ja vähemmän koukkumainen; nokantyven höyhenys työntyy vähemmän nokkaan (jää selvästi sierainten taakse) ja muodoltaan pyöreämpi, nokan harjalla höyhenys työntyy selvästi pitemmälle kuin haahkalla (sierainaukkojen tasalle tai lähelle niitä) (höyhenraja muodostaa sivulta S-mallisen kuvion)
  • suupielet nokanreunan suuntaiset, suorat ja höyhenissä ei vaaleampia kärkiä, nokan tyvellä höyhenys ei erotu vaaleampana eikä selvää värikontrastia muodostu; nokka selvästi pitempi (51-61 mm) ja kiilamaisempi, harjastaan suora, väriltään vaaleammanharmaa (vaalean siniharmaa) eikä vaaleampana erottuvaa laikkua kärjessä, nokka us. hieman alaviistoon roikkuen, vaalea sekä kookkaampi ja koukkumaisempi kynsi; höyhenys työntyy nokan sivulla pitkälle kapenevana kiilana (sierainten tasalle asti), nokan harjalla ei selvää höyhenkiilaa (höyhenys jää selvästi sierainaukkoa ylemmäs) (höyhenraja muodostaa sivulta syvän V-mallisen kuvion)
  • kupeiden tummien kuvioiden muoto (ad n)
  • kupeiden höyhenkuvioinnit suomumaiset, tummat kuviot höyhenten kärkiosassa kaarevia-nuolimaisia ja höyhenten keskustassa tumma täplä, myös rinnassa höyhenten kärjessä selvästi kaarimallinen tumma kuvio
  • kupeet tumman pystyviiruiset, höyhenten tummat kuviot selvästi suoremmat kuin haahkalla sekä kupeilla että rinnassa
  • silmärenkaan ja -juovan selvyys*
  • erit. nuorilla mutta myös joillain ad naarailla selvä vaalea silmänympärysrengas joka kookkaampi silmän yläpuolella (muodostaen usein selvän vaalean laikun silmän ylle) ja silmän takana alaskaartuva vaalea silmäjuova muodostaen silmälasimaisen kuvion
  • joillain yksilöillä samantapainen vaalea juova silmän takana mutta ei yhtä selväpiirteisenä ja pitkänä kuin kyhmyhaahkalla ja erityisesti silmänympärysrengas puuttuu tai epäselvempi; monilla silmän yllä vaaleampaa mutta ei yhtä puhtaana ja laikkumaisena kuin kyhmyhaahkalla
  • ruumiin ja pään yleisvärisävy* sekä pään sävyero selkäpuoleen
  • yl. selvästi punaruskean-kuparinsävyinen, pää joskus kullansävyisen ruskea (juv linnut vaaleampia ja himmeämpiä) ja erit. ad linnuilla usein selkäpuolta vaaleampi, joillain yksilöillä hyvinkin vaalea
  • yl. selvästi harmaammanruskea, jotkut yksilöt kuit. lämpimämmän punaruskeita erit. talvisin mutta usein tummempia ja himmeämpiä kuin kyhmyhaahka (Atlannin pohjoisosien kannoilla sävy yl. punaisempi, enemmän kyhmyhaahkamainen); pään sävyero selkäpuoleen us. vähäisempi
  • siiven alapinnan väritys ja kontrastikkuus*
  • siiven alapeitinhöyhenet melko puhdasvärisen vaaleat erottuen valkeana kenttänä joka kontrastoituu selvästi kapeaan etu- ja leveään takareunaan jotka tummia
  • siiven alapeitinhöyhenet osittain harmaankirjavat ja lähinnä vain kainalot valkeat, siiven alapinta kokonaisuudessaan tummempi ja vähemmän kontrastikas
  • hartiahöyhenten kuviointi sekä purjemaisten selkähöyhenten esiintyminen (ad n)
  • hartiahöyhenet kirjavammat kuin haahkalla, kärkiosassa tumma nuolikuvio ja höyhenen keskellä selvät vaaleat alueet; joillain ad. naarailla selässä koiraan tapaan pienet purjemaiset höyhenet
  • antaa tasaisemman ja viiruisemman vaikutelman, höyhenten kuviointi yksivärisempi eikä höyhenten keskustoissa selvää vaaleaa kuviointia
  • leuan ja kurkun värisävy (ad n)
  • leuka ja kurkku yl. selvästi ympäristöä vaaleammat mutta epätarkkarajaisesti ja melko pieneltä alueelta
  • eivät yl. merkittävästi eroa muusta pään värityksestä

1.talvipuvun koiraat

  • nokan väri*, (erit. tyven) muoto ja pituus
  • nokka alkaa jo loppusyksyllä muuttua oranssisävyiseksi, usein tyveltä jo melko varhain jnkv koholla eikä yhtä suoralinjainen kuin haahkalla, nokka lyhyempi
  • nokka vaihtelevan harmaasävyinen, nokan harja suora ilman tyvikohoumaa ja nokka pitempi
  • valkean esiintyminen hartiahöyhenissä*
  • ei koskaan valkeaa
  • yl. aina ainakin osittain valkeat

Haahkan ja kyhmyhaahkan risteymiä on kuvattu, nämä piirteiltään vaihtelevan välimuotoisia.

 


 

Silmälasihaahka / Haahka: naaraspukuiset

 

Tuntomerkki

Silmälasihaahka: npuk

Haahka: npuk

  • silmänympärystän, leuan ja kurkun värisävy ja sävyero* muuhun päähän, erit. etuosaan
  • silmänympärys laajalta pyöreähköltä alueelta hyvin vaaleanruskea eroten selvästi muuta päätä ja erit. tummanruskeaa ohjasseutua vaaleampana, leuka ja kurkku silmänympäryslaikun kanssa samansävyiset (mutta sijainnin takia huonommin erottuvat)
  • pää varsin tasasävyinen, silmän yllä us. pieni vaaleahko täplä muttei silmälasihaahkamaista suurta vaaleaa läiskää
  • nokan tyvihöyhenyksen muoto* sekä nokan värisävy ja pituus
  • höyhenys peittää laajalti nokan tyven samettimaisena ruskeana ”tossuna” sieraimeen asti, nokan ja höyhenyksen raja alaspäin viisto, nokka yl. sinisävyisempi kuin haahkalla, lyhyempi (kynsi pieni ja vaalea)
  • tyvihöyhenys ulottuu kiilana nokan sivulle, nokan ja höyhenyksen raja Z-mallinen, nokka yl. harmaasävyisempi kuin silmälasihaahkalla, pitempi
  • selkäpuolen (erit. hartiahöyhenten), kupeiden ja rinnan kuvioinnin muoto, tiheys ja voimakkuus (ei juv)
  • voimakkaammin kuvioidut mustin poikkijuovin, erit. selvästi hartiahöyhenissä mutta myös kupeilla juovat leveämpiä ja harvemmassa kuin haahkalla
  • selkäpuoli ja hartiahöyhenet heikommin kuvioidut, eivät yl. yhtä selvästi juovikkaat vaan pikemmin täplikkäät, kupeet tiheämmin kirjaillut
  • puvun yleisvärisävy
  • kirkkaamman kellan- tai ruosteenruskeampi
  • himmeämmän ruskea
  • koko ja kaulan pituus lennossa
  • haahkaa keskim. selvästi pienempi mutta mitoissa päällekkäisyyttä ja erolla merkitystä lähinnä vain suorassa vertailussa; lyhytkaulaisempi suorassa vertailussa
  • keskim. selvästi hieman suurempi; pitkäkaulaisempi
  • siiven alapeitinhöyhenten tummuus
  • keskim. tummemmat kuin haahkalla
  • keskim. vaaleammat

 

 


 

Allihaahka: naaraspukuiset

 

Tuntomerkki

Allihaahka: naaraspukuiset

  • pään muoto*; kaulan pituus*; koko*; siiveniskun nopeus; pyrstön pituus ja asento uidessa*
  • pää silmiinpistävän kulmikas, otsan ja nokan välinen kulma jyrkkä, päälaki hyvin tasainen, päälaen ja niskan välinen kulma jyrkkä, varsin erimallinen kuin millään muulla vesilinnulla; huomattavan lyhytkaulainen sekä uidessa että lennossa (eroaa selvästi esim. Anas-lajeista); huomattavasti haahkaa pienempi, telkän kokoluokkaa (sinisorsaa pienempi); siivenisku selvästi nopeampi kuin esim. Somateria-lajeilla; pyrstö pitkä ja suipohko (näyttää myös lennossa melko pitkältä), yl. viistosti pystyssä eroten melko selvästi Somateria- ja Anas-lajeista
  • yleisvärisävy* ja tasavärisyys sekä koko höyhenpuvun kuviointi
  • hyvin tummanruskea, lähes mustanruskea, hieman kuparinsävyinen (juv lintu vähemmän kuparinsävyinen ja vaaleampi) - yl. selvästi esim. haahkaa ja sinisorsaa tummempi; kauempaa näyttää hyvin tasaväriseltä, höyhenten kuviointi pienempää ja tasaisempaa kuin esim. Somateria- tai Anas-lajeilla mutta selvästi kirjavampaa kuin Melanitta-lajeilla
  • nokan höyhenrajan ja itse nokan muoto
  • höyhenraja pystysuora, aivan erimallinen kuin Somateria-lajeilla, nokka ikäänkuin päähän liimattu, kooltaan melko pieni ja muodoltaan sorsamainen, hyvin erilainen kuin Somateria-lajeilla
  • siipien ääni lennossa*
  • telkkääkin voimakkaampi viheltävä ääni
  • silmän seudun väritys
  • aina selvästi vaalea silmänympärys joka erottuu hyvin muuten hyvin tummasta päästä, osalla lisäksi silmän taakse kaartuva vaalea silmäjuova
  • siipipeilin, siiven isojen yläpeitinhöyhenten ja kyynärsulkien kärkien väritys sekä (ad naaraat) tertiaalien väritys ja muoto
  • violetin-tummansininen mol. puolilta leveähkön valkean juovan reunustama (juv linnuilla ruskehtava, sinisävyä vähän tai ei ollenkaan ja valkeat juovat kapeammat) - yl. silmiinpistävämpi kuin haahkalla (päällekkäisyyttä esiintyy); tertiaalit pidentyneet roikkuen yl. selvästi kyljen takaosan päällä, ad naaraalla yl. selvästi valkeakärkiset
  • sukellustapa ja parven käyttäytymistapa
  • levittää siipensä sukeltaessaan, siivenkärjet ja pyrstö näkyvissä viimeksi kolmiomaisessa muodossa; parvi usein käyttäytyy huomiotaherättävän yhtäaikaisesti esim. sukeltaessa
  • siiven alapinnan ja kainaloiden väritys ja kontrastit
  • kainalot ja siiven alapeitinhöyhenet huomattavan valkeat, siipisulat harmaasävyiset, siiven etureuna kapealti tumma rajoittuen jyrkästi valkeaan keskiosaan (esim. mustalinnulla siiven alapinta tumma)

Allihaahkan on pariin otteeseen kuvattu risteytyneen haahkan kanssa.

 


 

Virta-alli: naaraspukuiset

  

Tuntomerkki

Virta-alli npuk

  • yleisvärisävy ja tasavärisyys* (erit. valkean värin esiintyminen vatsalla*, siivillä ja kaulalla)
  • hyvin tumman mustanruskea ja tasavärinen lukuunottamatta pään kuviointeja, höyhenpuvussa sävyeroja havaittavissa yl. vain läheltä hyvässä valossa, näyttää kauempaa yhtenäisen tummalta, kuitenkin keskivatsalla vaaleampaa kuviointia mutta ei yhtenäistä vaaleaa kenttää (esim. allilla aina laajalti puhtaan valkeita alueita), kaula kokonaan tumma (naaras allilla yl. aina poskea vaaleampi), siivet yksivärisen tummat sekä alta että päältä
  • koko* ja ruumiinmuoto; pään ja nokan koko ja muoto; pyrstön pituus*, muoto ja asento uidessa*
  • pienikokoinen (tukkasotkan kokoluokkaa, esim. Melanittoja selvästi pienempi ja lyhyempi), muodoltaan typäkkä ja kompakti mutta pitkäpyrstöinen, lennossa hieman telkkämäinen; pää pieni ja huomattavan pyöreälinjainen; pieni ja kapeahko nokka, kapeampi kuin esim. allilla; pitkähkö suippokärkinen (ei jouhimainen) pyrstö joka uidessa us. viistosti pystyssä
  • pään valkeiden kuvioiden muoto*, sijainti ja koko
  • muuten kokotummassa päässä kaksi kauas erottuvaa valkeaa laikkua - pieni pyöreähkö laikku keskellä päätä korvan peitinhöyhenten seudussa ja toinen suuri puolipallomainen laikku pään etuosassa ohjaksen alueella ulottuen yl. myös silmän päälle
  • käyttäytyminen*
  • vilkas, uintiasento korkea, nyökyttelee uidessa päätään, usein heiluttaa pyrstöään, toisinaan sukeltaa suoraan rannalta tai lennosta
  • tertiaalien väritys (vp koiraat)
  • vp koirailla tertiaaleissa leveälti valkeat sisähöydyt tehden tertiaaleista pitkittäisjuovikkaat

 


 

Amerikanmustalintu / Mustalintu: koiraat 1.tp lähtien

  

Tuntomerkki

Amerikanmustalintu

Mustalintu

  • nokantyven kyhmyn koko, muoto ja väritys erit. sivulta* sekä keltaisen värin määrä ja sijainti nokkakyhmyn etupuolella; sierainten sijainti suhteessa keltaiseen väritykseen ja nokan kärkeen; mustan alueen leveys nokan alareunassa; nokan pituus ja kynnen muoto
  • kyhmy matalampi mutta sekä leveämpi että erityisesti pitempi ulottuen yli nokan puolivälin ja sierainten yli (tasaisemmin ”turvonnut” ja laakeammin nouseva, ikäänkuin nokan koko tyviosa turvoksissa, harjan sivuprofiili kuin hyppyrimäki, 1. tp linnulla loppusyksystä alkutalvesta heikommin kehittynyt kyhmy joka vähitellen muistuttaa ad lintua); kokonaan keltainen myös sivulta (1. tp linnulla väritys us. haaleampi mutta laajuus ainakin lopputalvesta sama); kyhmyn etupuolelta nokka yl. kokonaan musta kynsi mukaanlukien;  sieraimet lähempänä nokan kärkeä kuin nimialalajilla, n. nokan puolivälissä, sierain sijaitsee aivan keltaisen osan kärjessä; nokan alareuna tasaleveälti musta jatkuen taaksepäin vaakasuorasti mustasta kynnestä, n. 1/4 nokan korkeudesta; nokka keskim. hieman lyhyempi (42-45.5 mm), nokan kynsi hieman kaarevampi erottuen selvemmin
  • kyhmy korkeampi mutta selvästi kapeampi ja etenkin lyhyempi (selvemmin puolipallomainen hyvin erottuva kyhmy, sivuprofiili kuin kivi loivan ylämäen laella), käsittää vain n. kolmasosan nokasta ja päättyy yl. sieraimen tasalle; päältä yl. ainakin osittain keltainen mutta sivulta aina ainakin tyvipuoliskosta musta (edestä/päältä katsottuna saattaa joillain yksilöillä näyttää tyvestäkin kokonaan keltaiselta); kyhmyn etupuolella nokan harja yl. selvästi keltainen, keltainen väri ulottuu yl. kapeana juosteena harjalla mustaan kynteen asti; sierain selvästi lähempänä tyveä kuin kärkeä, n. 1/3 nokan mittaa tyvestä, sierain sijaitsee keltaisen osan tyvellä; alareuna leveämmin musta (tyvellä laajalti musta), n. 1/3 nokan korkeudesta; nokka hieman pitempi mutta mitoissa päällekkäisyyttä (43-51 mm), kynsi laakeampi ja huonommin erottuva

Osa ad. naaraista saattaa olla erotettavissa seuraavasti: americanalla osalla ad. naaraista melko laajalti keltaista nokan tyviosassa ulottuen myös nokan sivulle (nimialalajilla keltaista yl. vain aivan sieraimen lähialueella, ei koskaan nokan tyven sivulla); americanalla nokka hennompi, harja hieman koverampi, tyvi matalampi ja kapeampi, kynsi hieman enemmän koholla ja yl. selvästi lyhyempi, otsakulma jyrkempi (nimialalajilla nokka jykevämpi, leveämpi ja korkeampi tyvestä, harja suorempi, kynsi vähemmän erottuva, otsakulma loivempi); americanalla posket keskim. vaaleammat ja tasavärisemmät erottuen vielä jyrkemmin päälaesta kuin nimialalajilla (nimialalajilla posket usein suttuisemmat, tummemmat ja eivät aivan yhtä jyrkästi päälakeen kontrastoituvat); americanalla ruumiinhöyhenys yl. tasavärisemmän yhtenäisen tumma (nimialalajilla ruumiinhöyhenys yl. kirjavampi, seassa vaaleampaa höyhenystä). 

Juv linnut erotettavissa ad. naaraista vaaleankirjavan vatsan perusteella.

 


 

Pilkkaniska / Mustalintu: naaraspukuiset

 

Tuntomerkki

Pilkkaniska: npuk

Mustalintu: npuk

  • pään ja niskan vaaleiden alueiden koko*, sijainti ja värisävy sekä posken alueen sävyero* päälakeen
  • vaihtelevat, monilla valkeasävyinen (ei yl. puhtaanvalkea) pyöreähkö laikku nokan tyvellä ja toinen samansävyinen sirppimäisempi laikku korvan peitinhöyhenten yläosassa, ad linnuilla erit. talvella ja keväällä laikut huomattavasti epäselvemmät ja vain aavistuksen muuta poskea vaaleammat; ad linnuilla talvella ja keväällä sen sijaan niskassa yl. selvästi erottuva vaaleampi (joskus valkea) kolmiomainen laikku (puuttuu juv linnulta); poski yl. selvästi päälakea vaaleampi mutta ei yhtä suurta kontrastia kuin mustalinnulla, joillain juv. linnuilla kuit. poski saattaa olla hyvin tasavärisen vaalea ja mustalintumainen
  • ei yl. selviä vaaleita laikkuja poskella (joillain 1.tp koirailla voi olla laikkumaisesti vaaleaa mutta ei yl. yhtä selvästi kuin pilkkaniskalla) joka melko tasasävyisen vaalea, niskassa ei koskaan selvää laikkua; poski aina selvästi vaaleasävyinen kontrastoituen melko voimakkaasti tummaan päälakeen
  • nokan koko, (erit. tyviosan) muoto* ja väritys sekä tyvihöyhenyksen muoto
  • nokka suurempi ja leveämpi ja erit. tyviosasta ”paisuneempi” (vähiten juv. ja 1.tp naarailla), nokan harja suorempi; nokan tyviosan sivulla (ad. linnulla) us. tummempi laikku, nokassa ei koskaan keltaista, nokan harjalla höyhenys ulottuu kohti nokan kärkeä selvänä kielekkeenä
  • nokan harjalla puolivälissä yl. selvää kulmaa, nokka koverampi ja kokonaisuudessaan hennompi, lyhyempi ja kapeampi; nokan sivulla ei tummempaa laikkua ja nokan harjalla ja sierainten seudussa us. keltaista, höyhenraja hyvin suora eikä nokan harjallakaan selvää uloketta
  • pään muoto* ja koko; kaulan paksuus ja pituus
  • pää huomattavan matala ja kulmikas, otsa luisu jatkuen nokasta ilman selvää kulmaa (profiili haahkamainen), korkein kohta silmän edessä tai tasalla, päälaki tasainen hieman taaksepäin laskeva, niska melko suora ja kulma päälaen ja niskan välillä jyrkkä; kaula melko selvästi tukevampi ja lyhyempi
  • pää selvästi pehmeä- ja pyöreälinjaisempi, otsa jyrkempi ja kulma nokkaan suurempi, päälaki pyöreä ja korkein kohta melko keskellä, niska tasaisesti kaartuva ilman selvää kulmaa; kaula kapeampi ja pitempi (huom. asento)
  • siipisulkien ja peitinhöyhenten sävyero erit. alapinnalla
  • siipisulat yksisävyisen mustanruskeat, ei sävyeroa siipisulkien ja peitinhöyhenten välillä siiven ylä- tai alapinnalla
  • käsisulat erottuvat hyvässä valossa us. selvästi peitinsiipeä vaaleampina hopeanharmaasävyisinä erit. siiven alapinnalla (hyvässä valossa yli 1 km etäisyydelle, kauas tai huonossa valossa näyttävät kokonaan tummilta)
  • sukellustapa ja siipienräpyttelyasento uidessa*
  • sukeltaessa hyppää yl. eteenpäin levittäen samalla siipensä, räpytellessä pitää kaulaa jäykkänä viistosti ylöspäin
  • sukeltaessa pitää yl. siivet supussa, räpytellessä laskee yl. kaulan ”velttona” alas
  • jalkojen väri
  • oranssi- tai keltasävyiset
  • harmaa- tai ruskeasävyiset
  • iiriksen väri
  • joillain ad. linnuilla selvästi vaalea, harmaa tai keltasävyinen
  • aina tumma
  • siivenkärjen muoto
  • siivenkärki terävämpi, käsisiiven takareuna suorempi
  • siivenkärki tylpempi, käsisiiven takareuna kaarevampi

  

 


 

Melanitta f. stejnegeri / deglandi /fusca: ad. koiraat

 

Tuntomerkki

M.f.stejnegeri

M.f.deglandi

M.f.fusca

  • koko nokan tarkka väritys*; nokantyven kyhmyn koko ja muoto*; värirajan muoto nokan tyvellähöyhenrajan muoto ja sijainti suhteessa sieraimeen
  • nokka yl. punasävyisin - kynsi kärjestään laajalti oranssi tyveltä valkeahkoin reunoin mutta nokan harja kynnen yläpuolelta kyhmyyn asti musta, muu vaalea osa nokasta oranssin-karmiininpunainen, alanokan kärkiosa (nokan kärjen kapea alareuna) kellanoranssi; nokan tyvellä kaikkein kookkain puolipallomainen sierainkyhmy; väriraja nokan tyveä kohti yl. selvemmin kapeneva (= mustaa enemmän nokan alareunassa) ja takareuna kärkeä kohti kupera; höyhenraja ulottuu keskim. kauemmas (= lähemmäs sierainta, 1-4 mm) nokan sivulla, nokan harjalla jää hieman lähemmäs tyveä
  • nokan kynsi kärjestään yl. punaisempi kuin alalajilla stejnegeri, samaa sävyä kuin nokan reunat jotka leveälti oranssinpunaiset (yl. oranssimmansävyiset kuin stejnegerillä), kynnen tyviosa laajalti oranssin-valkeansävyinen (eikä nokan harja musta kuten stejnegerillä), nokan yläosat kyhmyä lukuunottamatta kellanoranssit läheltä kyhmyä usein osin valkeat, alanokka reunaoistaan kärkeen asti musta; kyhmy pienempi kuin stejnegerillä mutta selvästi suurempi kuin fuscalla, selvästi nouseva kohouma nokan harjalla vaalean ja mustan värin rajalla; väriraja kahden muun alalajin väliltä hieman kiilamainen, takareunasta vino; höyhenraja ulottuu nokan sivulla kuten stejnegerillä, nokan harjalla kauemmas ja yhtä kauas kuin sivulla
  • nokka yl. ilman selviä punertavia sävyjä - kynsi likaisenkeltainen tyvestä harmaasävyinen, muu vaalea osa kirkkaan oranssinkeltainen ja ulottuu keskim. paljon taaemmas lähelle suupieltä kuin muilla alalajeilla, alanokka reunoilta kärkeen asti musta; kyhmy kaikkein pienin, nokan sivuprofiili kovera ja sierainkyhmy erottuu vain vähän tai ei ollenkaan; väriraja pystysuorin, usein vain pieni tumma pykälä vaalean alueen alanurkassa; höyhenraja jää sekä sivulla että harjalla yl. kauemmas sieraimista kuin muilla alalajeilla (ilm. vaihtelua voi olla paljonkin ja höyhenrajan havaitseminen maastossa vaikeaa mustasta nokantyvestä)
  • valkean silmälaikun muoto*
  • kuunsirppimäinen leveähkö ylöspäinsuuntautuva laikku joka yl. ulottuu selvästi silmän yläpuolelle
  • paljon kuten alalajilla stejnegeri mutta kärki (eli yläosa) yl. hieman kapeampi, vielä sirppimäisempi, voi joskus olla hyvin samanlainen kuin fuscalla
  • yl. selvästi pienin laikku rajoittuen lähinnä vain silmän ympärille, ainoastaan pieni pykälä takareunassa, ulottuu yl. vain silmän yläreunan tasalle (laikkujen koossa melko paljon yksilöll. vaihtelua)
  • kupeiden värisävy* ja tasavärisyys
  • kupeet kiiltävänmustat, joitain yksittäisiä ruskehtavia höyheniä voi olla seassa pesimäajan ulkopuolella (hyvin kuluneena hieman ruskeasävyisemmät)
  • kupeet selvästi ruskeasävyiset (eivät koskaan kiiltävänmustat) ja vaaleammat kuin muilla, kärjistä vaaleammat antaen joskus hyvinkin kirjavan ja vaalean vaikutelman erit. kuluneessa puvussa
  • kuten alalajilla stejnegeri
  • kaulan pituus ja asento
  • yl. lyhyt- ja tukevakaulaisempi vaikutelma
  • kuten stejnegerillä
  • us. ojentaa kaulaansa ”kirahvimaisesti” vaikuttaen pitkä- ja kapeakaulaisemmalta

Muiden kuin ad. koiraiden varma erottaminen maastossa ei nykytietojen mukaan ole mahdollista. Erinomaisissa olosuhteissa mahdollisesti erotettavissa nokan tyven profiilin (kookkampi laakea pullistuma deglandilla ja stejnegerillä verrattuna fuscaan), sieraimen muodon (fuscalla pienempi ja pyöreämpi kuin muilla, erit. deglandilla pitkä ja soikea), otsakulman muodon (turvonneemman nokantyven takia jyrkempi sekä deglandilla että stejnegerillä kuin fuscalla), nokan höyhenrajan muodon (stejnegerillä ja deglandilla nokan sivuilla suuntautuu suupielestä kohti sieraimen alareunaa ja sieraimen takareunan tasalta melko pystysuoraan ylös ulottuen stejnegerillä suorana nokan harjalle mutta deglandilla vielä nokan harjalla tekee pykälän kohti nokan kärkeä - fuscalla suuntautuu suupielestä ylemmäs yli sieraimen kohti nokan harjaa ja jää paljon kauemmas sieraimesta jonka takaa nousee pienen matkaa suoraan ylös nokan harjalle). 

 


 

Pikkutelkkä: naaraspukuiset

 

Tuntomerkki

Pikkutelkkä: npuk

  • pään valkean kuvion tarkka muoto*, sijainti ja koko sekä pään värisävy
  • silmän takana ja pääosin alapuolella epäsäännöllisen soikion muotoinen puhtaanvalkea laikku, naaraalla hieman kapeampi kuin juv tai vp koiraalla; pää harmaammanruskea kuin telkällä (myös risteymillä yl. tummempi ja punaruskeasävyisempi)
  • koko*
  • telkkää selvästi (ei päällekkäisyyttä) ja myös uiveloa (jnkv päällekkäisyyttä) pienempi
  • selkä- ja vatsapuolen värisävyt ja välinen sävyero*
  • selkäpuoli hyvin tumman harmaanruskea ja vatsapuoli melko vaaleanharmaa, selkä keskim. tummempi ja vatsa vaaleampi kuin muilla telkillä  - selkä- ja vatsapuolen välillä suurempi kontrasti
  • iiriksen väri
  • iiris tumma (muilla telkillä vaalea, myös uivelon ja telkän risteymällä yl. vaaleampi)
  • nokan väritys
  • puhtaan vaaleanharmaa (ilman telkkämäisiä keltaisia sävyjä)
  • valkean siipipeilin esiintyminen/ koko sekä siiven yläpeitinhöyhenten väritys
  • keskim. pienempi (erit. lyhyempi) siipipeili kuin telkällä, siiven yläpeitinhöyhenet kauttaaltaan tummat
  • siiven alapeitinhöyhenten värisävy
  • siiven alapeitinhöyhenet melko selvästi vaaleammat kuin muilla telkillä (valkean-harmaankirjavat kun muilla telkillä mustahkot)
  • kaulan etuosan värisävy ja tasavärisyys
  • puhtaan tummanruskea (uivelon ja telkän risteymillä us. vaaleampi tai kirjavampi)
  • siipien ääni lennossa ja lentotapa
  • lennossa siivet äänettömät, ei telkkämäistä viuhinaa; lento hyvin nopeaa ja huristavaa

 


  

Amerikantelkkä / Telkkä

  

Tuntomerkki

Amerikantelkkä

Telkkä

  • pään tarkka muoto* ja kokovaikutelma
  • otsa jyrkempi (lähes pystysuora), korkein kohta yl. pään etuosassa silmän tasalla, otsan jälkeen päälaki litteämpi, niska tuuheampi ja täyteläisempi kuin telkällä - pää näyttää kookkaammalta ja pitemmältä mutta matalammalta, soikealta tai jopa neliömäiseltä
  • otsakulma loivempi (selvästi viisto) ja korkein kohta keskemmällä päätä silmän takana, sen jälkeen pää jyrkemmin loiveneva ja niska ohuempi, vähemmän tuuhea - pää näyttää pienemmältä ja lyhyemmältä mutta korkeammalta, kolmiomaiselta (mol. lajeilla pään muoto saattaa vaihdella katselukulman ja linnun asennon, käytöksen ja höyhenten märkyyden mukaan; juv linnuilla pään muoto ei ole useinkaan täysin kehittynyt)
  • kyynärsiiven yläpeitinhöyhenten tarkka väritys* sekä valkeiden kyynärsulkien lukumäärä (siipipeilin leveys)
  • isojen peitinhöyhenten tyvet mustat muodostaen valkean peitinhöyhenkentän keskelle selvän mustan poikkijuovan, pienet peitinhöyhenet mustat eli valkea siipilaikku pienempi jääden kauemmas siiven etureunasta kuin telkällä (koiras); isojen peitinhöyhenten tyvellä enemmän mustaa kuin telkällä muodostaen selvemmän ja tasaisemman poikkijuovan, ylimmäiset keskimmäiset peitinhöyhenet selvästi tyvestä harmaasävyiset, valkokärkiset (us. valkeaa hyvin vähän), pienet peitinhöyhenet mustahkot harmaakärkiset (naaras); kaikki pienet ja keskimmäiset peitinhöyhenet mustahkot, joskus keskimmäisten alin rivi kärjestään harmaa (juv) - naarailla ja nuorilla kyynärsiiven etuosa pääosin tumma; valkeita kyynärsulkia 4-6, siipipeili jnkv kapeampi
  • peitinhöyhenalue yhtenäisen valkea, isojen peitinhöyhenten tyvessä mustaa joka yl. valkeiden keskimmäisten peitinhöyhenten peitossa mutta saattaa näkyä mustina täplinä (ei yhtenäistä juovaa kuten amerikantelkällä), myös pienet peitinhöyhenet valkeat tuoden valkean siipilaikun lähelle siiven etureunaa (koiras); isojen peitinhöyhenten kärjet ja alimmaisten keskimmäisten peitinhöyhenten tyvet mustat muodostaen siivelle kaksi selvää tummaa poikkijuovaa, keskimmäiset ja pienet peitinhöyhenet pääosin valkeat, pienet etureunastaan osin harmaat (naaras); vaihtelevasti harmaa-valkeasävyiset (tummimmat juv naarailla), keskim. kuitenkin enemmän valkeaa tai vaaleaa sävyä kuin amerikantelkällä (juv) - naarailla ja suurella osalla nuoria kyynärsiiven etuosa yl. selvästi vaalea (näkyen usein myös uidessa: kolme valkeaa laikkua kyljessä, amerikantelkällä enint. kaksi), juv. naaraat kuit. usein hyvin samanlaiset kuin ad. naaras amerikantelkkä; valkeita kyynärsulkia 7-8, siipipeili jnkv leveämpi
  • nokan koko ja muoto sekä sieraimen koko
  • nokka lyhyempi mutta erit. tyvestä korkeampi (nokan profiili jyrkemmin nouseva) kuin telkällä mutta toisaalta kärkeä kohti selvemmin kapeneva - ylhäältä katsottuna kapenee tasaisesti kohti kärkeä, kynsi pitempi ja leveämpi kuin telkällä, kynnen takana selvempi notko joka voi antaa kärjestä ylöspäin kääntyvän vaikutelman; tekee selvästi kolmiomaisemman ja lyhyemmän vaikutelman jota jyrkkä otsa korostaa (koirailla vaikuttaa us. suht. pienemmältä kookkaamman pään takia kuin naaraalla); sierain suurempi, erit. pitempi
  • nokka pitempi mutta matalampi ja leveämpi, kärjestä leveämpi - ylhäältä katsottuna sivuilta melko tasaleveä ja kärki pyöreä, kynsi lyhyempi ja kapeampi, nokan harja myös kynnen takaa varsin suora; tekee selvästi pitemmän ja lusikkamaisemman vaikutelman (1-2kv linnuilla nokan muoto saattaa olla vielä kehitykseltään kesken, telkän amerikkalainen alalaji hieman isonokkaisempi ja ero tämän ja amerikantelkän välillä voi olla suorassakin vertailussa olematon); sierain pienempi, yl. lyhyempi
  • koko
  • keskim. hieman telkkää suurempi (42-53 cm) mutta mitoissa paljon päällekkäisyyttä, merkitystä vain joillain yksilöillä suorassa vertailussa
  • keskim. hieman pienempi (42-50 cm)

Juhlapukuiset koiraat

  • valkean poskilaikun muoto*, koko ja jyrkkärajaisuus sekä pään hohteen värisävy
  • laajempi, erit. korkeampi sirppimäinen laikku joka ulottuu silmän eteen ja yläpuolelle (vaihtopuvussa laikku voi olla vain osittain kehittynyt ja tällöin päällekkäisyyttä telkkään); pää hyvässä valossa violetinhohtoinen, joissain olosuhteissa voi vaikuttaa vihertävältä
  • pienempi selvästi pyöreämallinen laikku, ei ulotu silmän eteen (sulkasatoisilla linnuilla saattaa olla sirppimäinen mutta jää aina silmän alapuolelle); vihreähohtoinen (molemmat saattavat näyttää kauempaa tai huonossa valossa samansävyisen tummilta, hohteen sävy voi hieman riippua valaistuksesta)
  • hartiahöyhenten valkean kuvioinnin muoto*, mustan kannus-kuvion esiintyminen rinnan sivulla* sekä kupeen yläreunan mustan juovan paksuus
  • hartiahöyhenissä valkeita pyöreähköjä laikkuja rivissä, muuten selkäpuoli tasaisen musta (lennossa selässä selvästi vähemmän valkoista kuin telkällä); rinnan sivulla - kyljen etureunassa musta alaspäin suuntautuva selvä kannusmainen kuvio lähes vesirajaan asti; kupeen yläreunassa paksu tasainen musta juova ennen siiven valkeita laikkuja
  • hartiahöyhenet pääosin valkeat, valkean poikki kapeita mustia vinojuovia; rinnan sivulla väriraja tasainen tai pieni musta piste erottuu rinnan-kyljen rajalla, ei selvää alaspäin suuntautuvaa mustaa pykälää kuten amerikantelkällä; kupeen yläreunan juova hyvin ohut ja joskus epäyhtenäinen

Naaraspukuiset

  • pään tummuus ja tarkka sävy sekä ruskean värin ulottuma niskassa
  • pää hieman tummemman ruskea, tumman suklaan sävyinen, joillain yksilöillä (ilm. juv koiraita) aavistuksen purppuraan vivahtava, mattasävyisempi kuin telkällä, tummin juv koiraalla; ruskea väri ulottuu keskim. alemmas kuin telkällä, näkyy vain pään ollessa ojennettuna
  • hieman vaaleamman ja lämpimämmän sävyinen (maitosuklaan sävyinen), aavistuksen punaruskeampaan vivahtava (juv koirailla tummin ja melko lähellä amerikantelkän sävyä), us. hohtavampi (valossa myös vaaleana hohtava) kuin mattapintainen amerikantelkkä; ruskea väri jää ylemmäs kuin amerikantelkällä (erolla merkitystä lähinnä suorassa vertailussa)
  • nokan keltaisen alueen tarkka sävy, koko* ja muoto (tp alkukevääseen asti)
  • talvella ja keväällä nokka laajalti keltainen värin ulottuessa nokan sivulla lähelle tyviosaa, joillain yksilöillä koko nokka kynttä lukuunottamatta keltainen (erit. P-Amerikan länsiosan kannoilla) - keltaisen sävy yl. ruskean- tai oranssinkeltainen; muulloin nokka vaihtelee kokotummasta likaisenkeltaiseen
  • talvella ja keväällä nokan kärkiosassa melko kapea keltainen vyö, hyvin poikkeuksellisesti nokka saattaa olla kokonaan keltasävyinen - keltaisen sävy yl. vaaleampi ja vähemmän oranssi kuin amerikantelkällä; muulloin nokka us. kokotumma (voi olla likaisen kellansävyinen samaan tapaan kuin amerikantelkällä)
  • kaulan valkean renkaan leveys (ad jp n)
  • keskim. hieman kapeampi
  • keskim. leveämpi
  • iiriksen tarkka värisävy (ad n ja vaihtopuk. koiraat)
  • yl. hieman vaaleampi kuin telkällä, voi olla samansävyinen
  • yl. hieman tummemmankeltainen
  • selkäpuolen tarkka värisävy
  • us. hieman tummempi ja ruskeasävyisempi kuin telkällä
  • us. hieman vaaleampi ja harmaampi (erolla merkitystä vain suorassa vertailussa ja päällekkäisyyttä esiintyy)

Myös lajien välisiä hybridejä on todettu. Naaraspukuisten hybridien määrittäminen maastossa ilm. lähes mahdotonta ja osa naaraspukuisista linnuista mahdotonta määrittää lajilleen hybridien mahdollisuuden takia.

 


 

 

Harjakoskelo / Tukkakoskelo : naaraspukuiset

  

Tuntomerkki

Harjakoskelo

Tukkakoskelo

  • harjan muoto ja tuuheus*; koko*; pyrstön asento uidessa*
  • harja yl. huomattavan tuuhea ja täyteläisempi koko niskan-takaraivon korkeudelta; selvästi tukkakoskeloa pienempi, telkän kokoinen; pitää pyrstöä usein viistosti pystyssä viuhkasorsien tapaan
  • harja yl. selvästi ohuempi ja matalampi rajoittuen joko lähinnä niskaan tai erottuen selvästi lyhyempänä ja harvempana; selvästi harjakoskeloa suurempi mutta ääriyksilöiden ero melko vähäinen; pyrstön asento kuten muilla vesilinnuilla
  • nokan pituus* ja väritys; ohjaksen ja silmänympärystän väritys; pään ja harjan värisävyt ja keskinäiset sävyerot
  • nokka selvästi lyhyempi (enint. 41 mm), pääosin mustahko mutta tyvessä kellertävää; ohjas ja silmänympärys kauttaltaan samaa tummaa sävyä kuin muu pää; pää tummempi, harmaanruskea ja harja tummemman punertavanruskea vain kärjestä vaaleampi, sävyero näiden välillä us. melko vähäinen
  • nokka selvästi pitempi (yli 48 mm), ainakin sivuilta aina selvästi punainen, harjaosasta us. mustahko; ohjaksessa us. vaalea juova ja usein myös vaaleaa sekä silmän ylä- että alapuolella; pää yl. selvästi vaaleampi vaalean ruosteensävyinen ja harja tumman punaruskea, näiden välillä yl. varsin selvä sävyero
  • kyynärsiiven yläpinnan väritys (valkean määrä kyynärsulissa ja kyynärsiiven etuosan värisävy)
  • kyynärsiivellä selvästi vähemmän valkeaa, ei puhtaanvalkeaa siipipeiliä vaan us. vain valkeita poikkijuovia ja isojen peitinhöyhenten tyvellä kapeahko valkea pitkittäisjuova, kyynärsiiven etuosa varsin tumma, mustanharmaa
  • kyynärsiivellä melko iso puhtaanvalkea siipipeili jonka etupuolella vielä leveä valkea suorakaide, kyynärsiiven etureuna vaaleanharmaa
  • selkäpuolen värisävy*, tasavärisyys ja kontrasti vatsapuoleen
  • selkäpuoli keskim. selvästi tummempi, tumman harmaanruskea ja tasasävyinen kontrastoituen melko selvästi vaaleampaan vatsapuoleen
  • selkä yl. selvästi vaaleampi, harmaankirjava vain vähän ruskeasävyinen ja yl. vain aavistuksen vatsapuolta tummempi
  • kyynärsulkien alapinnan väri ja sävyero alapeitinhöyheniin
  • tummat, kyynärsiiven takareuna erottuu selvästi alapeitinhöyheniä tummempana
  • kyynärsiipi lähes kauttaltaan vaaleanharmaa eivätkä kyynärsulat erotu alapeitinhöyheniä tummempana


 

 Valkopääsorsa / Kuparisorsa

 

Tuntomerkki

Valkopääsorsa

Kuparisorsa

  • nokan tyven* ja höyhenrajan muoto
  • nokka tyvestään selvästi paisunut laakeanmuotoisesti, selvimmin koirailla mutta selvästi myös naarailla, nokan harjassa selvä pykälä ylöspäin tyviosassa (pesimäajan ulkopuolella vähemmän paisunut kuin pesimäaikana mutta tällöinkin muoto yl. melko selvä); höyhenraja lähes pystysuora, suupielen kohdalla pieni pykälä
  • nokantyvi ei koskaan paisunut ja nokanharja tasaisesti nouseva; höyhenraja kaareva nokkaa kohti yl. selvästi kupera
  • yleisvärisävy*; selkäpuolen sävyero vatsapuoleen
  • harmaanruskeampi kuin juhlapuvussa mutta kuit. yl. selvästi punaruskeasävyisempi kuin kupariviuhkasorsa, sävyero selkä- ja vatsapuolen välillä yl. melko vähäinen
  • tumman harmaaruskea, punaruskeaa sävyä yl. hyvin vähän, selkäpuoli useimmiten melko selvästi vatsapuolta tummempi
  • koko ja ruumiinmuoto; pään koko ja muoto; selän profiili*; uintiasennon korkeus
  • selvästi suurempi (43-48 cm) mutta ääriyksilöillä päällekkäisyyttä, raskasrakenteisempi, suuri- ja matalapäisempi, päälaki melko tasaisesti kaartuva ja matala, erit. nokkaan nähden pää vaikuttaa matalalta ja tukevalta, selän profiili korkeampi ja pyöreämpi, lähes kyttyrämäinen, ui korkeammalla
  • pienempi (35-43 cm), sirompi, pää selvästi korkeampi, kapeampi ja sirompi, päälaki selvemmin huipukas, selän profiili matalampi ja tasaisempi, ui matalammalla
  • alaperän ja vatsan värisävy ja kuviointi
  • alaperä yl. tummempi kuin kupariviuhkasorsalla paitsi juv. linnuilla - vaihtopuk. koiraalla harmaa-vaaleanruskeasävyinen, ad. naaraalla pohjaväriltään vaaleanruskean-valkean sävyinen mutta tummankirjava (samanmuotoista mutta himmeämpää kirjailua kuin kupeilla), juv. linnulla valkea; vatsa vaihtopuk. koiraalla harmaan-vaaleanruskeansävyinen ja kuvioton, ad naaraalla vaaleanruskean-valkean sävyinen tummaviirukuvioinen alaperän tapaan, juv linnulla harmaanruskea ja kuvioton
  • alaperä vaihtopuk. koiraalla ja ad. naaraalla valkea, juv. linnulla valkeahko selvästi harmaanruskeajuovainen; vatsassa vaihtopuk. koiraalla valkealla pohjalla harmaanruskeaa juovitusta, ad. naaraalla valkealla pohjalla harmaanruskeaa juovitusta, juv. linnulla valkeasävyinen ja harmaanruskean kirjava (eli samanikäisillä lajien välillä aina eroa mutta eri ikäiset yksilöt saattavat näistä lajeista muistuttaa toisiaan)

Naaraspukuiset

  • posken tumman juovan muoto*, leveys ja sävy; tumman päälaen värisävy ja värirajan sijainti nokan tyvellä; poskien vaalean alueen värisävy ja kontrasti päälakeen
  • posken tumma juova keskim. selvästi leveämpi ja enemmän kohti nokan alareunaa kaartuva, mustasävyisempi; päälaki mustasävyisempi, ulottuu yl. nokan puolivälin alapuolelle; poski keskim. puhtaamman valkea ja kontrastoituu jyrkemmin mustempisävyiseen päälakeen (juv. koirailla poski saattaa olla kokonaan valkea ja päälaki mustahko muistuttaen tällöin ad. kupariviuhkasorsakoirasta, väriraja kuit. korkeammalla silmän yläpuolella kuin kupariviuhkasorsalla)
  • poskijuova kapeampi mutta kuit. selvästi erottuva pehmeälinjainen, vaakasuorempi ja ruskeasävyisempi juova; päälaki ruskeasävyisempi, jää yl. nokan puolivälin yläpuolelle; poski keskim. likaisemman vaalea ja kontrasti ruskeasävyisempään päälakeen heikompi
  • puvun tumman kirjailun selvyys
  • kirjailu selväkuvioisempaa mustaa hienoa aaltokuviota
  • puvun kirjailu epäselvempää, erottuu huonommin tummemmasta taustasta ja karkeampaa

Ad koiraat vaihtopuvussa

  • pään tumman värin laajuus silmän ja niskan seudussa
  • jää silmän yläreunan tasalle tai sen yläpuolelle, ohjas valkea; päälaen tumma väri päättyy niskan yläosassa valkeaan vyöhön, niskan alaosa jälleen tumma
  • päälaki ja niska yhtenäisen tummat, silmän seudussa tumma ulottuu silmän alareunan tasalle ja siitä vaakasuoraan nokan tyvelle

Risteymiä k.o. lajien välillä on kuvattu runsaasti ja ovat vaihtelevan välimuotoisia sekä muoto- että pukutuntomerkkien suhteen.