Vahvoja mielipiteitä, vähän tietoa

Lauantai 7.4.2018 klo 13:15 - Olli Tenovuo

HS:n 25.3. artikkelin jälkeen keskustelu on käynyt kuumana monilla eri foorumeilla. Periaatteessa keskustelu asioista on yleensä hyvä asia, mutta tässä tapauksessa en ole aivan vakuuttunut. Hyvin vahvoja mielipiteitä on esitetty puoleen jos toiseen, ja tuntuu että ainakin potilaille tästä keskustelusta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että keskustelun pohjaksi ei tällä hetkellä ole mitään luotettavana pidettävää totuutta. Joidenkin mielestä HS:n artikkeli tarjosi sellaista, mutta voin vakuuttaa että sen tarjoama näkökulma oli yksisilmäinen. Sattumalta tiedän mitä kaikkea artikkelissa esim. ei kerrottu, vaikka sillä olisi varmasti ollut vaikutusta lukijoiden tulkintaan.

Kuten monissa kirjoituksissa - mm. Lääkärilehdessä - on todettu, nyt on tärkeää selvittää mitä asiassa on pidettävä totena. Tuon tässä nyt vain esiin muutaman näkökohdan, jotka ovat jääneeet keskustelussa vähäiselle huomiolle:

- Validiaa syytetään siitä, että siellä ei arvioita ole tehty Käypä hoito -suosituksen mukaisesti. Kukaan ei ole ns. tarjonnut lihaa luiden ympärille tämän väitteen suhteen. Validian aiempi ylilääkäri teki tästä myös sisäisen selvityksen, eikä löytänyt perustetta tälle väitteelle. Miksi kukaan ei yksilöi mitä tällä tarkoitetaan?

- Validiaa on syytetty siitä että siellä on tehty lievistä vammoista vaikeita. Totuutena vaikeusasteesta on pidetty yo-sairaaloiden (kaikkienko?) arvioita. Millä perusteella? Keskustelussa sekoitetaan kaksi käsitettä, mikä on alkuperäisen vamman vaikeusaste (joka on yleensä mahdoton varmuudella jälkikäteen määrittää) ja mikä on jälkitilan vaikeusaste. Asetuksella määrätty haittaluokituskin toteaa että nämä ovat yleensä suhteessa toisiinsa. Lukemattomat tieteelliset tutkimukset osoittavat, että alkuvaiheen vaikeusasteesta ei voi päätellä jälkitilan vaikeusastetta, suuntaan tai toiseen. Näin ollen on aiheellista kysyä, onko jälkitilan oireisto luotettavammin arvioitavissa polikliinisellä lyhyellä käynnillä usein ehkä suhteellisen kokemattoman arvioitsijan toimesta, kuin viikkojen kestoisella jaksolla moniammatillisen kokeneen arvioitsijajoukon toimesta. Nyt on tehty lähtökohtaisesti "huutoäänestyksellä" päätös siitä että toinen arvio on oikea ja toinen on väärä. Minä en ainakaan olisi valmis tuollaiseen näkemykseen ilman perusteellista selvitystä, jossa on ehdottomasti kuultava myös potilasta ja hänen omaisiaan.

- Kokonaan on jäänyt huomioimatta että päätöksen Validian jaksosta ei ole tehnyt sen enempää lähettävä lääkäri kuin Validia, vaan rahoittajataho. Tämä on ollut joko vakuutusyhtiö, Kela tai harvoin mahdollisesti julkinen terveydenhuolto. Jokaisessa näistä on ollut runsaasti käytettävissä tietoa potilaan terveydestä päätöstä tehtäessä, ja päätöksen on tehnyt asiantuntijalääkäri.

- Päätös korvausriidan viemisestä oikeuteen on aina viime kädessä potilaan ja vain hänen, yhdessä juristinsa kanssa. Juristin velvollisuus on arvioida onko kanne oikeutettu ja on hyvän asianajotavan vastaista ajaa kannetta joka ei ole oikeutettu ja jolla ei ole siksi menestymisen mahdollisuutta. Juristilla on mahdollisuus nimetä kaikki haluamansa todistajat heiltä suostumusta kysymättä. Oikeuskäsittelyissä kaikilla todistajilla on velvollisuus kertoa koko totuus, "siitä mitään salaamatta, siihen mitään lisäämättä, taikka sitä muuttamatta". Voin vakuuttaa että asianajajat hiostavat asiantuntijatodistajia puolin ja toisin aivan yhtäläisesti.

- Olen todennut että Validian toiminnassa on ollut mielestäni arvostelun sijaa, mutta en katso olevani millään tavalla vastuussa siitä miten Validiassa on toimittu. Olen lähettänyt potilaita sinne koska potilaat ovat pääsääntöisesti olleet jaksoihin erittäin tyytyväisiä. En tietenkään olisi ehdottanut potilailleni jaksoja joista tuntuisi olevan haittaa. On vaikea kuvitella että potilaat olisivat tyytyväisiä siihen että heistä "olisi tehty sairaampia kuin ovatkaan". Validiassa on ymmärtääkseni pitkään seurattu potilastyytyväisyyttä, eivätkä läheskään kaikki potilaat ole vammautuneet vakuutusten piiriin kuuluvissa tapaturmissa.

- Tässä yhteydessä Validiaa on syytetty myös siitä että hoidettavissa olevat asiat ovat jääneet hoitamatta ylidiagnostiikan takia. Tämä on kummallinen väite, koska Validia ei koskaan ole hoitava taho, vaan hoitovastuu on jossain muualla, Validiassa käydään vain kuntoutusjaksolla. On hoitavan lääkärin vastuulla allekirjoittaako hän kaikki siellä tehdyt arviot, liittyivätpä ne esim. hoitoon tai työkyvyn arvioon. Validia on tehnyt arviot sen perusteella miltä tilanne on siellä jakson aikana moniammatillisesti näyttänyt, ja kyllä minun kokemukseni mukaan usein pyrkinyt vaikuttamaan hoidettavissa oleviin asioihin kuten esim. kipuun sekä fysioterapian että lääkityksen keinoin. Siellä on usein toteutettu myös psykiatrisia arvioita.

- Allekirjoittaneesta on artikkelissa haluttu välittää kuvaa ylidiagnostiikan suosijana. Todettakoon, että olen 17 kertaa antanut lausunnon jossa olen todennut että aivovamman puolesta en voi ottaa selvää kantaa ja 7 kertaa lausunnon jossa olen todennut että mielestäni ei ole kysymys aivovammasta. Näissä kaikissa on kuitenkin aivovammadiagnoosi tehty jossain muualla. En voi olla silti varma että olen ollut oikeassa. Olen lukemattomissa esityksissä tuonut esille diagnostiikan ongelmia ja varoittanut että ylidiagnostiikka on potentiaalisesti haitallisempaa kuin alidiagnostiikka. Valitettavasti meillä ei ole tällä hetkellä lääketieteellistä työkalua jolla yksittäisen ihmisen kohdalla voitaisiin jokin varmuudella oikea vastaus tuottaa. Senkin takia tässä asiassa omista nurkistaan huuteleminen ja toisten syyllistäminen ei johda mihinkään muuhun kuin potilaiden entistä suurempaan ahdinkoon.

Avainsanat: aivovammat, Validia