Millainen on aivovammapotilaan oikeusturva? - osa 6

Torstai 5.7.2018 - Olli Tenovuo

Aiempiin blogeihin pääset täältä

Mitä pitäisi tehdä?

Aiemmat blogini ovat toivottavasti tuoneet esille ne lukuisat ongelmat joita aivovamman saaneet potilaat yhteiskunnassamme kohtaavat. Luettelo ei tässä mielessä ole toki ollut täydellinen, vaan olen keskittynyt niihin seikkoihin jotka aiheuttavat vammautuneiden oikeusturvan kannalta merkittäviä ongelmia. Periaatteessa on olemassa monia eri keinoja, joilla nykytilanteeseen voisi saada parannusta. Jaottelen ne seuraavassa toimijoiden mukaan.

Potilaat ja heidän läheisensä

Aivovammapotilaiden joukosta on alkanut kuulua selvästi ääniä jotka sanovat, etteivät enää aio hyväksyä sellaista asemaa joihin järjestelmämme on monet vammautuneet saattanut. Pidän tätä ehkä tärkeimpänä asiana nykytilanteen muuttamiseksi. Vaikka monet muutkin toimijat voivat tehdä paljon, en ole muiden tahojen motivaation suhteen yhtä toiveikas. Aivovammapotilaita ja heidän läheisiään on siksi paljon – satoja tuhansia – että potilaiden vaatimuksilta ei mikään taho voi sulkea korviaan. On erittäin tärkeää, että aivovammapotilaat liittyvät etujärjestöihinsä ajamaan yhteisiä asioitaan. Mietitäänpä vaikka kuinka paljon syöpäjärjestöt ja Sydäntautiliitto ovat saaneet aikaan ja kuinka paljon painoarvoa näiden järjestöjen mielipiteillä on. Aivovammaliiton ongelmana on se, että vammansa luonteen takia nämä ihmiset eivät ole erityisen hyviä ajamaan omia asioitaan – eivät pysty tai jaksa, tai molempia. Sen takia omaisten rooli on erityisen tärkeä. Aivovammapotilaiden tulisi painostaa sekä poliittisia päättäjiä että vakuutuslaitoksia asiantilojen korjaamiseksi. Samoin potilaiden ja heidän läheistensä ei pitäisi hyväksyä epäoikeudenmukaista, asiatonta tai asenteellista kohtelua, tapahtuipa se esim. terveydenhuollon tai vakuutuslaitosten taholta. Jos epäkohtia ei nosteta esille, ei ole kovin todennäköistä, että niitä korjataan. Valinnanvapauden myötä potilaat voivat myös enemmän vaikuttaa siihen missä heitä hoidetaan – senkin pitäisi vähitellen alkaa vaikuttaa siihen miten näitä ihmisiä kohdellaan.

Terveydenhuolto

Suurin yksittäinen asia terveydenhuollossa olisi vammojen alkuarvioinnin ja kirjaamisen huomattava parantaminen. Tämä on valitettavasti helpommin sanottu kuin tehty. Vammatapahtuminen moninaisuuden, erittäin yleisten sekoittavien tekijöiden, päivystystyön kiireisyyden ja päivystyksestä vastaavien tahojen kokemattomuuden takia järjestelmästä on erittäin vaikeaa rakentaa aukotonta. Parantamisen varaa kuitenkin on roimasti. Sen pitäisi tapahtua omasta halusta tarjota potilaille parempaa hoitoa, eikä siksi että laiminlyönneistä aletaan tehdä valituksia tai kanteluita. Omassa tutkimusryhmässämme olemme valinneet keinoksi etsiä tutkimuksen kautta uusia työkaluja, joilla näitä ongelmia voitaisiin ratkaista. Olen melko vakuuttunut, että jossain vaiheessa seuraavan kymmenen vuoden aikana näiden vammojen arviointi voi tapahtua luotettavasti verikoeanalyysien avulla. Sekä koulutuksella, tutkimuksella että hoitopolkujen kehittämisellä on kuitenkin vielä paljon työsarkaa edessä.

Vakuutuslaitokset

Olen monesti ihmetellyt, minkä takia mikään vakuutusyhtiöistä ei ole lähtenyt käyttämään korvauspolitiikkaansa kilpailuvalttina. Ehkä ovat toistaiseksi laskeneet, että nykyinen järjestelmä on kannattavampi, ja toisaalta ihmiset eivät ehkä ajattele näitä asioita ennen kuin jotain on jo tapahtunut. Kuten aiemmin kirjoitin, harva mieltää liikennevakuutusta henkilövakuutuksena vaan ajoneuvovakuutuksena. Työnantajille taas on edullista, että tapaturmavakuutusmaksut pysyvät mahdollisimman alhaisina. On siis monia syitä, miksi nimenomaan lakisääteisissä vakuutuksissa normaali kilpailuasetelma asiakastyytyväisyydestä ei toimi. Ehkä kuitenkin korvauskäytännöiltään reilusti toimiva yhtiö vähitellen voisi saada asiakaskunnan luottamuksen laajemminkin, vaikka ei olisikaan kaikkein halvin. Ihmisethän ottavat vakuutuksia juuri sen takia, että on turvaa jos jotain tapahtuu. Olen satoja kertoja kuullut ihmisten hämmästyksen siitä, kun luultu turva onkin muuttunut päinvastoin taakaksi, joka vamman lisäksi kuormittaa näitä ihmisiä ja vie heidän vähiä voimavarojaan. Niille, jotka nimettöminä ja kasvottomina tekevät näitä päätöksiä, olisi suotavaa joskus tulla konkreettisesti katsomaan, mitä nämä päätökset ihmisille ja heidän perheilleen merkitsevät. Tilannetta voisi verrata siihen, että on helppo lähettää ohjus matkaan ja olla ajattelematta mitä kohteessa tapahtuu, sen sijaan että näkisi läheltä sen hädän mitä napin painalluksellaan saakaan aikaan.

Poliittiset päättäjät

Kuten olen aiemmissa osioissa tuonut esille, itse järjestelmässä on lukuisia epäkohtia jotka ovat mahdollistaneet nykyisen kaltaisen tilanteen ja pitävät sitä monin tavoin yllä. Tässä oikeusvaltiossamme rikollisten oikeusturva on monin verroin parempi kuin vammautuneiden. Kun rikollisten vapautumiseksi riittää se, että jää pieni epäily syyllisyydestä, niin vammautuneet ovat päinvastaisessa asemassa: pientäkin epäilyä tai jopa veruketta voidaan käyttää heidän oikeuksiensa polkemiseen. Asiaa voisi lähteä korjaamaan monella eri tavalla. Vähin, mitä pitäisi tehdä on poistaa vakuutuslaitosten oikeus määrätä hoitopaikka. 

Onkohan kukaan edes selvittänyt tai testannut, onko nykyinen käytäntö edes perustuslain mukainen. Perustuslain 124§ mukaan Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle.” Kun lakisääteisten vakuutusten puitteissa päätetään niin merkittävistä asioista kuin henkilön työkyvyttömyydestä ja loppuiän ansioista, niin miten tällaisia päätöksiä voidaan tehdä yksityisten yritysten palkkalistoilla olevien henkilöiden toimesta? Eikö kyseessä ole ilman muuta merkittävä julkisen vallan käyttö? Mielestäni olisikin välttämätöntä, jos tietyt tapaturmat edelleen halutaan pitää erityisessä asemassa korvattavuuden suhteen, että nämä asiat siirrettäisiin pois liiketaloudellisin periaattein toimivilta yrityksiltä viranomaisille. Jos jostain syystä tähän ei lähdetä, niin ainakin lakisääteisiin vakuutuksiin liittyvä kirjanpito tulisi pitää erillisenä kaikesta muusta finanssitoiminnasta ja sille määrätä tiukka katto siten, että toiminnan voitot kattavat tiukasti määritellyt toiminnan pyörittämiseen kuluvat kustannukset. Toisin sanoen, valvonnalla pitäisi aukottomasti kontrolloida, ettei ihmisten hädällä tehdä rahaa. 

Monilla muillakin tavoilla voisi nykyisen järjestelmän epäkohtia korjata. Jos terveyteen liittyvä asia etenee korvausriitaan, asetelma on nykyisellään vammautuneelle hyvin epätasa-arvoinen, kuten olen aiemmin kirjoittanut. Tasapuolinen asetelma olisi sellainen, jossa vakuutusyhtiön todistajana on päätöksen tehnyt vakuutusyhtiön lääkäri ja vammautuneen todistajana hänen vammansa todennut lääkäri. Kumpikaan ei saisi ”ostaa” asiantuntijalausuntoja. Luin juuri hiljattain oikeuden päätöstä, jossa vammautuneen lääkäritodistajilla suurin yksittäinen palkkiopyyntö oli ollut 1200 € ja vakuutusyhtiön todistajilla puolestaan 7068 €! Tällä ei toki ole ollut vaikutusta mielipiteeseen, eihän…

Eräs mahdollisuus olisi myös, että lääketieteelliset kiistat ratkaistaisiin lääketieteellisen asiantuntijaelimen toimesta nykyisten valituselinten sijaan, joissa vakuutuslääkäreillä on suhteeton sananvalta. Tämän asiantuntijaelimen kokoonpano pitäisi saada yksiselitteisesti riippumattomaksi, ja epäselvissä tapauksissa asia pitäisi ratkaista heikomman osapuolen eduksi, mikä on myös yleinen oikeusperiaate.

Lopuksi

Olen tässä blogisarjassa omiin kokemuksiini ja näkemyksiini perustuen tuonut esille niitä lukuisia epäkohtia, joihin vammautuneet nykyisellään joutuvat. Kun Suomi esittää olevansa mallikelpoinen oikeusvaltio, on ollut hämmentävää nähdä miten näissä asioissa oikeusturva on mennyt vuosien mittaan vain huonompaan suuntaan. Toivottavasti potilaat (= potentiaalisesti me kaikki) saavat muutoksen aikaan etenkin poliittisia päättäjiä riittävästi painostamalla. Olen varma, että se olisi lopulta kaikkien etu. Nykyisen kehityksen jatkuminen saattaisi alkaa uhata jo yhteiskuntarauhaa, siksi paljon vihaa on ollut aistittavissa ilmassa.

Avainsanat: Ratkaisuja