Millainen on aivovammapotilaan oikeusturva? - osa 5Sunnuntai 3.6.2018 - Olli Tenovuo Aiempiin blogeihin pääset täältä Miksi tilanne on tällainen? Olen neljässä edellisessä blogissani tuonut esille niitä ongelmia, joita aivovammapotilaat joutuvat sosiaaliturva- ja oikeusjärjestelmässämme kohtaamaan. Pohdin tässä osiossa niitä eri taustatekijöitä minkä takia nykyisessä tilanteessa ollaan. Jos asian haluaa ilmaista lyhyesti, syy nykyiseen tilanteeseen on raha. Yhteiskuntamme on päättänyt, että liikenteessä ja työssä sattuneet tapaturmat korvataan eri tavalla kuin muut tapaturmat tai sairaudet. Lisäksi korvausvastuu (ja samalla päätöksenteko) tässä asiassa on annettu tapaturmavakuutusyhtiöille. Tämä kuvio on lähtökohtaisesti erittäin ongelmallinen: liiketaloudellisen periaattein toimivat yritykset on lakisääteisesti asetettu korvaamaan jotain niin monitahoista kuin ihmisen alentunut terveys ja työkyky. Tämä ongelma kärjistyy aivovammoissa, joita ei turhaan ole sanottu ihmisen monimuotoisimmaksi sairaudeksi, hänen monimutkaisimmassa elimessään. Kun lisäksi suuri osa vammautuneista on nuorehkoja, on esim. työkyvyttömyyden korvauksessa kysymys suurista summista – niin potilaalle kuin yhtiöllekin. Yritysten ainoa tavoite on tuottaa omistajilleen voittoa. Se on yksinkertainen kiistämätön tosiseikka, joka viime kädessä jyrää kaikki muut tavoitteet. En tunne tarkemmin vakuutusmatematiikkaa, mutta yksinkertaisuudessaan on tietysti kysymys siitä, että vakuutusmaksutulojen pitää olla suurempia kuin korvausmenot – mitä enemmän, sitä paremmat voitot. Varmaan suurin osa vakuutuksenottajista on jossain vaiheessa saanut kirjeitä, joissa yhtiö ilmoittaa vakuutusmaksujen noususta korvausmenojen kasvun takia. Tässähän ei sinänsä ole mitään väärää, näin kaikki yritykset toimivat. Vääryys syntyy siinä kun korvausasioita ei ratkaista oikeudenmukaisesti, mikä ei varmastikaan ole ollut lainsäätäjän tarkoitus – mikään yritys ei saa toimia epärehellisesti. Sellainen epäoikeudenmukaisuus mitä näissä asioissa korvaustoiminnassa tapahtuu, täyttää monen mielestä petoksen tunnusmerkit. Syyttävän sormen pitäisikin osoittaa sinne jossa on mahdollistettu se, että vakuutusyhtiöt voivat rahastaa vammautuneiden terveyden kustannuksella, eli poliittisiin päättäjiin ja lainsäätäjiin. Nämä tahot eivät varmasti voi myöskään vetäytyä sen taakse, että eivät ole tienneet asiasta. Uskon että kaikki tietävät oikeudenmukaisuuden vaatimuksen olevan varsin vahvasti rakennettu suomalaisten arvomaailmaan, eikä kai kukaan tosissaan ajattele että näistä asioista jatkuvasti kansalaisten taholta valitetaan ilman että siihen olisi aihetta. Lakisääteisistä vakuutuksista huolehtivilla yhtiöillä on huomattava vaikutusvalta yhteiskunnassamme, ja nykyään ne lähes kaikki ovat osa suurempaa finanssikonsernia johon kuuluu vakuutustoiminnan lisäksi myös pankkitoimintaa – esimerkkinä vaikkapa OP-vakuutus, joka syntyi kun Osuuspankki ja Pohjola-vakuutus yhdistyivät. On selvää, etteivät nämä suuret yhtiöt halua luopua ’lypsävästä lehmästä’. Puhutaanpa sitten tapaturmavakuutuksesta tai liikennevakuutuksesta, niin tuottavuus voi olla kymmeniä prosentteja liikevaihdosta - ks. esimerkiksi https://www.kauppalehti.fi/uutiset/tapaturmavakuutus-huippukannattava-bisnes/HFgnrKPr Vakuutuskorvausjärjestelmän epäoikeudenmukaisuudesta on keskusteltu niin kauan kuin muistan alaa seuranneeni, 90-luvun alkupuolelta saakka. Viime aikoina käydyssä julkisessa keskustelussa on todettu sama asia – tämä yhteiskunnan kipupiste nousee julkiseen keskusteluun vähän väliä, mutta mitään ei ole tapahtunut. On syytä kysyä miksi? Helppo selitys on jo luettavissa edellä – vaikutusvaltaiset finanssitalot tietysti haluavat pitää kiinni merkittävästä tulonlähteestä. Ehkä on syytä kuitenkin mennä hieman syvemmälle siihen, miksi valtiovalta ei korjaa asiaa, joka on useiden poliitikkojenkin mielestä huomattava epäkohta puoluekannasta riippumatta. Ei tarvitse olla mitenkään epäluuloisen luonteenlaadun omaava henkilö kun on helppo todeta, että monet valtion instanssit ovat mukana nykyisessä järjestelmässä ja siinä miten se on luotu. Tästä esimerkkeinä ovat mm:
Monissa keskusteluissa on tuotu esille miten vakuutuslaitosjärjestelmämme on esimerkki suomalaisesta korruptiosta, joka perustuu ns. Hyvä veli –järjestelmään. Melko pienet piirit johtavat suuria yrityksiä, istuvat ristiin toistensa hallituksissa, vaihtavat sujuvasti yrityksistä valtionhallintoon ja päinvastoin, sekä suuryrityksistä toisiin jne. Tämä vallankäyttö luonnollisesti hyödyttää suuryrityksiä ja suurta osaa työnantajaleiristä, mutta ehkä vähemmälle huomiolle on jäänyt, että myöskään ammattiyhdistysliikkeet eivät ole tämän valtapelin ulkopuolella. Tämä näkyy mm. siinä, että ammattiyhdistysliikkeillä on edustusta vakuutusyhtiöiden hallituksissa, ja samoin AY-liikkeen edustus on kaikissa valituselimissä, vaikka tämä ei kyllä mitenkään näy päätöksenteossa. Lienee jokin hyvä syy, miksi nämä työntekijöiden edustajatkaan eivät ole oikeudenmukaisuuden toteutumisen puolella vaan asettuvat melko johdonmukaisesti tukemaan vakuutuslaitosten etuja. Tutkivalla journalismilla olisi paljon pengottavaa siinä, millä tavoin eri tahojen taloudelliset intressit on valjastettu osaksi nykyistä järjestelmää. Eräänlaisena näyttönä siitä, ettei nykyisen järjestelmän muuttamiseen ole suuressa osassa valtionhallintoa mitään todellista halua on myös se, että vakavasti otettavaa selvitystä siitä, mitä nykyinen järjestelmä yhteiskunnallemme maksaa ja ketkä siinä ovat voittajia ja ketkä häviäjiä, ei ole tehty. Arkityössä on helppo havaita miten näiden ihmisten asiat kuormittavat valtavasti terveydenhuoltojärjestelmää, sosiaalijärjestelmää ja oikeusjärjestelmää, mukaan lukien myös välilliset seurausvaikutukset potilaiden koko lähipiiriin. On hyvin vaikea uskoa, että nykyinen järjestelmä olisi yhteiskunnan kannalta edullinen ja tarkoituksenmukainen. Tämä ei koske pelkästään lakisääteisiä vakuutuksia vaan myös työkyvyttömyyseläkkeitä. Eläkeyhtiöiden ja työantajien eläkekuluissa varmaan säästetään nykykäytännössä, mutta väitän että jossain muualla nämä säästöt muuttuvat suuremmiksi kustannuksiksi. Hiljattain tuli vastaan tapaus, jossa henkilö oli pitkään ollut työkyvytön mutta eläkettä ei myönnetty. Kun se sitten useiden vuosien jälkeen myönnettiin, maksettavan eläkkeen määrä oli tippunut alle puoleen siitä mikä se olisi ollut jos eläke olisi myönnetty sairauspäivärahakauden jälkeen. Tämä siis siksi koska ansiot olivat monen vuoden peruspäivärahakauden takia laskeneet niin vähäisiksi. Tällaiset esimerkit sekä ne, joissa muutamaa vuotta ennen eläkeikää työntekijät irtisanotaan laittavat ajattelemaan, että eläkeyhtiöillä ja työantajilla on sovittuja käytäntöjä, joilla molempien kuluja saadaan laskemaan. Toivottavasti olen väärässä. Entinen STM:n ylijohtaja on aikanaan esittänyt huolen siitä onko nykyinen eläkeratkaisujärjestelmä perustuslain mukainen (https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000001796440.html). Kyse on siitä, että merkittävä julkisen vallan käyttö kuuluu viranomaisille, ja epäilemättä työkyvyttömyyseläkepäätöksen tekeminen on merkittävää yksilöön kohdistuvaa valtaa. En tiedä onko mainittua kysymystä sen koommin selvitetty. Jos perustuslain mukaisuus on kyseenalaista tavanomaisissa eläkeratkaisuissa eläkevakuutusyhtiöiden taholta, on se sitä varmasti vielä suuremmassa määrin niissä eläkeratkaisuissa, jotka tehdään lakisääteisissä vakuutuksissa tapaturmavakuutusyhtiöiden toimesta. Olisi tähänkin asiaan hyvä kuulla jonkun perustuslakiasiantuntijan näkemys tai mieluiten esim. oikeuskanslerin selvitys. Otan lopuksi esiin vielä yhden mahdollisen selityksen sille, miksi olemme nykyisenkaltaisessa tilanteessa. Olen välikäsien kautta kuullut aikanaan hyvin korkeassa asemassa olleen henkilön kertoneen, miten 90-luvun alun lamassa valtio oli konkurssin partaalla, jolloin taloudellista potentiaalia omanneet vakuutusyhtiöt tarjoutuivat pelastamaan tilannetta. Vastapalvelukseksi haluttiin järjestelmä, jossa vakuutusyhtiöt pystyvät käytännössä itse sanelemaan lakisääteisiin vakuutuksiin liittyvät korvattavuusasiat. Tämä olisi varsin luonnollinen selitys sille miten nykyinen järjestelmä on luotu yhtiöille ”pomminvarmaksi”, kuten erään vakuutuslääkärin lausuma kuului. Jos edellä mainittu on totta, valtiojohdon ja pankkilaitoksen virheiden maksajaksi on jo 25 v ajan laitettu asiaan täysin syyttömät kansalaiset, jotka ovat ns. selkänahastaan maksaneet todella kovaa hintaa, osa oman henkensä kustannuksella. Olivatpa asiat miten tahansa, oikeusvaltiona itseään markkinoivan Suomen olisi korkea aika jo oikaista järjestelmään liittyvät epäkohdat, ja sillä tavoin edesauttaa todellisen oikeudenmukaisuuden ja yhteiskuntarauhan toteutumista. |
|
Avainsanat: Taustasyyt |
