KANALINNUT, KUIKAT, UIKUT, LIITÄJÄT, MERIMETSOT, HAIKARAT

Päivitetty 28.2.2024 

Tässä tiedostossa ovat seuraavat lajit: pyy, riekko, teeri, metso, peltopyy, viiriäinen, fasaani, kaakkuri, kuikka, amerikajääkuikka, jääkuikka, pikku-uikku, silkkiuikku, härkälintu, mustakurkku-uikku, myrskylintu, myrskykeiju, merimetso, kaulushaikara, lehmähaikara, jalohaikara, harmaahaikara, kattohaikara.


PYY, Bonasia bonasia

230213bbon8.jpg

Pyy, Uki Pullonkari 23.2.2013. 

Pyyn todellisesta runsaudesta Ukin alueella on vaikea saada varmaa käsitystä ilmoitettujen havaintojen perusteella. Tiiran havaintotietokannassa havainnot ovat keskittyneet Pyhämaalle, Ukin keskustan eteläpuolelle sekä Pitkäluotoon. Nämä kuvannevat paremminkin retkeilyaktiivisuutta kuin pyyn todellista levinneisyyttä. Poikueista on ilmoitettu vain kaksi havaintoa. Pyy lienee todellisuudessa melko säännöllinen laji sopivissa biotoopeissa, mutta kantaa ei voi sanoa runsaaksi. Ulkosaariston suurilla saarilla lajia ei ole nähty. Liesluodon metsät ovat varmimpia paikkoja lajin tapaamiseen ja Taipaleenlahden seudulla on myös vahvahko kanta.


RIEKKO, Lagopus lagopus

laglag_070518_fin_sodankyl_jjn_2350.jpg

Riekko, Sodankylä 18.5.2007. Kuva J. J. Nurmi (www.jjn.1g.fi).

Riekko oli aikanaan Ukin ulkosaariston mielenkiintoisimpia nähtävyyksiä. Sitä esiintyi säännöllinen kanta Pyhämaan ulkosaarilla: Vekarassa, Ärväskivellä, Hylkikarilla ja Kajakulmassa. Jokunen havainto on myös mantereen puolelta. Tietojen mukaan esiintymä olisi vanhaa perua, ainakin 1920-luvulta saakka. Lintuharrastajien säännöllisiä havaintoja on vuosilta 1968 - 1983, enimmillään on nähty yhdeksän lintua kerrallaan. Laji on ilmeisesti pesinyt Kajakulmassa vielä vuonna 1983. Viimeiset ilmoitetut havainnot Ukin alueelta ovat vuodelta 1987, jolloin keväällä kuultiin ääntä Kankaronvuorella ja syksyllä nähtiin yksi lintu Kajakulman koillispuolella olevassa Iso-Haurusessa sekä vihoviimeisenä Kankarovuorelta 1994. Ainakin osittain lajin häviäminen saattaa liittyä leudontuneisiin talviin, jolloin talvipukuinen lintu on helppo saalis pedoille loistaessaan valkeana tummassa maastossa. Laji tuskin menestyisi alueella enää istutettunakaan, sääli. Ärväskiven nummelta pelmahtanut riekkoparvi on jäänyt ainakin allekirjoittaneelle ikuisesti mieleen.


TEERI, Tetrao tetrix

250513ttet.jpg

Koiras teeri, Uki Vekara 25.5.2013. 

Teeri on surullisesti vähentynyt Ukin alueella kuten muuallakin Etelä-Suomessa. Laji on ollut jopa runsas sekä mantereen puolella että rannikolla, mutta etenkin mantereen kanta tuntuu lähes kadonneen. Tammikuussa 1980 Ahmasveden jäällä nähtiin enimmillään 60 yks, mikä tuntuu nykyään käsittämättömältä. Samana talvena Kalannin Korvenjärvellä nähtiin 19 yks. Tuon jälkeen havaintokannassa suurin lukema on 14 yks Vekarasta helmikuussa 1996. Vuoden 2000 jälkeen on vain kerran nähty yli kymmenen lintua yhtenä päivänä, parhaana noteerauksena on 12 yks 21.9.2008 (neljällä eri saarella). Viime vuosien havainnot keskittyvät vahvasti Pyhämaan alueen rannikolle ja saariin sekä Vekaraan, mutta näilläkin seuduilla määrät ovat selvästi vähenemässä. Laji tulisi ehdottomasti rauhoittaa koko Etelä-Suomessa.


METSO, Tetrao urogallus

170513turo1.jpg

Metsokukko, Uki Vasikkarintie 17.5.2013. 

Metsolla menee lähes yhtä huonosti kuin teerellä, joskaan lajin alamäki viime vuosina ei liene ollut yhtä jyrkkää. Toisaalta Ukin alue ei liene koskaan ollut vahvaa metsoseutua, koska yhtenäiset isot metsäalueet ovat melko harvassa. Ilmoitettujen havaintojen perusteella voidaan arvioida lajilla viime vuosilta olevan noin kahdeksan reviiriä. Kun suuret alueet Ukia ovat varsin vähän retkeiltyjä, lajin kokonaisparimäärä alueella lienee jossain 20 seutuvilla. Suurin määrä yhdeltä paikalta havaintotietokannassa on 6 yks Haukharjasta elokuussa 1995. Useimmin metso on nähty Vasikkarintien varrella, mikä lienee puhtaasti havainnoinnin ansiota. Lintuharrastajien kulkureiteillä metsoa kannattaa tähyillä myös Kuivarauman - Esimon maastossa, Pyhämaan Leton tiellä, Kammelan kylän lähistöllä sekä Lyökissä.


PELTOPYY, Perdix perdix

perdixperdix.jpg

Peltopyitä, Mynämäki 7.2.2010. 

TLYn kuntien lajiluettelon mukaan peltopyy on havaittu Ukin alueella, mutta havaintotietokannassa ei ole yhtään havaintoa. Vanhojen lintuatlasten karttojen perusteella laji olisi pesinytkin Ukissa. Joku asiasta tietävä voinee antaa tarkempaa informaatiota. Tiettävästi laji oli talvisin esim. Hangossa melko säännöllinen 20 - 30 vuotta sitten. Ilmeisesti nykyään laji ei esiinny Ukin alueella. Pitkästä aikaa ensimmäinen ilmoitettu havainto on pariskunnasta Valkiamerellä toukokuussa 2020.


VIIRIÄINEN, Coturnix coturnix

cotcot_070222_cyp_paphos_jjn_1698.jpg

Viiriäinen, Kypros 22.2.2007. Kuva J. J. Nurmi (www.jjn.1g.fi).

Viiriäinen on nähty - tai itse asiassa kuultu - Ukin alueella 8 kertaa. Varhaisin havainto on entisen Uudenkaupungin maalaiskunnan alueelta (liitetty Ukiin 1969) 5.-10.6.1953. Vuonna 2000 viiriäisiä esiintyi tavallista runsaammin, ja silloin Ukissakin havaittiin kaksi lintua: 4.6. Hyynisissä ja 18.6. yllättäen Putsaaressa. Kallelassa oli 1.-9.7.2006 kaksi lintua. Kolme viimeisistä havainnoista on Valkiameren pelloilta: 24.5.2008, 21.6.2009 ja 3.-4.7.2009. Tuorein havainto on Koivulasta 22.5.2014.


FASAANI, Phasianus colchicus

240513pcolc.jpg

Fasaaninaaras, Uki Lahti 24.5.2013.

Fasaani on Ukin alueella vähälukuinen, aiemmin lähes harvinainen. Viime vuosina havainnot ovat lisääntyneet, joko lauhojen talvien tai istutusten tai todennäköisimmin molempien ansiosta. Havainnot hajautuvat varsin laajalle alueelle, pääasiassa kuitenkin Ukin kaupunkialueen pohjoispuolelle. Säännöllisimmin lajia on nähty Lepäisissä, Peteksessä/Lahden kylässä, Pietolassa ja Kallelassa. Suurimmat määrät ovat olleet 14 yks Lepäisissä sysskuussa 2017, 12 yks Kettelissä 1.2.2003 ja 10 yks Kalannin asemalla 28.1.2018.


KAAKKURI, Gavia stellata

gaviastellata.jpg

Kaakkuri, Uki Harmaaletot 25.7.2009. 

Gavia-suvun linnut ovat eräs mielenkiintoisimpia kohteita merimuuton tarkkailijoille Ukin alueella. Aivan eteläisimmän Dragsfjärdin saariston ohella Ukin saaristo on alueemme parhaita paikkoja näiden lajien muuton seuraamiseen. Kaakkureita pesinee säännöllisesti Ukin alueella muutamia pareja, vaikka ilmoituksia pesinnöistä on havaintokannassa vähän. Kesäaikaan ilmeisesti mantereen lammilla pesiviä kaakkureita näkee säännöllisesti merialueella kalastamassa. Kaakkuri on alkukeväästä ja loppusyksystä selvästi runsaampi tavallisista Gavia-lajeista, ja TLYn alueen parhaat kaakkurisummat on ilmoitettu Ukista. Lajia nähdään säännöllisesti myös talvella niin kauan kuin avovettä riittää. Useimmiten kaakkurimuutto seuraa uloimpia saaria, mutta etenkin lännen puoleisilla tuulilla muutto on myös mantereen niemiltä hyvin nähtävissä. Myös muutolla lepäilevät linnut keskittyvät yleensä melko kauas rannikosta.

Muutto

Varhaisin pohjoiseen matkaava kaakkuri on nähty jo helmikuun lopulla, 25.2.1995 Pyhämaan Letolla. Maaliskuussakin kaakkuri on vielä vähälukuinen, ilmaantuen useimpina vuosina vasta aivan maalis - huhtikuun vaihteessa. Suurimmat kaakkurimuutot nähdään monina vuosina huhtikuun loppupuolella. Kuun alkupuoliskon paras päiväsumma on 55 yks 14.4.2007 Pyhämaan saarilla. Paras huhtikuun muuttolukema on 131 m Vasikkarissa 25.4.2010. Lepäilevänä suurin määrä on 20 yks Vekarassa 29.4.2000. Kaakkureita muuttaa koko toukokuun ajan, mutta päiväsummat ylittävät harvoin 50 yksilöä, Merkittävä poikkeus on TLYn alueen paras kaakkuripäivä, joka nähtiin niinkin myöhään kuin 31.5.1996, jolloin Vekarassa muutti 200 yks. Toiseksi paras lukema onkin aivan alkukuusta, 183 m 2.5.2010 Vasikkarissa. Pohjoiseen päin menevä muutto loppuu kesäkuun puoliväliin mennessä, eikä lajilla esiinny varsinaista sulkasatomuuttoa. Kuitenkin alkukesästä näkee etelään matkaavia ilmeisesti vain tulevia pesimäseutuja katsastaneita 2kv lintuja, esim. 1.6.2000 Vasikkarissa yht. 20 2kv lintua S.

Myöhemminkin kesällä merialueella näkee kaakkureita lennossa myös etelään, mutta näistä on vaikea sanoa ovatko merialueella kalastelevia yksilöitä vai esim. pesinnässään epäonnistuneita lintuja, esim. 10.7.1995 Vasikkarissa yht. 10 yks S. Varsinainen syysmuutto näyttäisi alkavan elokuun lopulla. Syksyllä kaakkurin määrät ovat paljon vähäisempiä kuin keväällä, ilmeisesti erilaisten muuttoreittien, ulompana merellä tapahtuvan muuton ja pitemmän muuttokauden takia. Syyskuun maksimi on vain 14 m 26.9.1999 Santakareilla, ja lokakuun maksimi 40 m Vekarassa 4.10.1999. Muuttavia lintuja näkee vielä pieniä määriä koko marraskuun ajan, esim. 28.11.1999 Vasikkarissa 5 m. Joulu - tammikuussa näkee enää yksittäisiä lintuja, suurimpien päiväsummien ollessa vain neljä lintua. Myöhäisimmät kaakkurit ennen kevätmuuttajia on nähty 20.1.2007, Harmaaletoilla 3 yks.


KUIKKA, Gavia arctica

gaviaarctica.jpg

Kuikka, Uki Vähä-Harmaaletto 30.4.2009. 

Kuikka on Ukin alueella harvalukuinen pesijä (5 - 10 paria) mutta etenkin keväällä runsas läpimuuttaja merialueella. Kaakkurin tapaan kalastelevia kuikkia näkee pitkin kesää merialueella, ja myös ilmeisiä pesimättömiä kiertelijöitä. Myöhäissyksyllä ja talvella kuikka on kaakkuria selvästi vähälukuisempi. Muuttoreitit ovat pääosin samat kuin kaakkureilla, mutta lähinnä keväällä osa kuikista muuttaa rannikkolinjaa seuraten eikä ulointa saarijonoa myöten. Talvikuukausilta tunnetaan runsaat 20 havaintoa, joista kaksi helmikuulta: 10.2.2008 1 yks Hirsilettojen luona ja 14.2.2020 2 SW Santakareilla.

Muutto

Kuikka on kaakkuria myöhäisempi saapuja, mitä osoittaa sekin että maaliskuulta on vain jokunen  havainto, varhaisimpana 16.3.2008 1 S Vekarassa. Huhtikuun alkupuolella kuikka on vielä vähälukuinen, mutta runsastuu nopeasti loppukuusta. Paras huhtikuun muuttopäivä on ollut 140 m Vasikkarissa 26.4.2003. Lajin päämuutto on kuitenkin toukokuun puolivälissä - loppupuolella, ja ylivoimaisesti paras päivälukema on Vekarasta 27.5.1998 nähty 2415 muuttavaa. Määritetyissä kuikissa ei ole päästy muulloin yli tuhannen yksilön lukemiin. Kuitenkin lajilleen määrittämättömiä Gavioita on nähty enimmillään 4100 m Vekarassa 25.5.1991 ja vielä seuraavana päivänä 3010 m. Vekarasta on useita yli tuhannen Gavian  päiviä ja Kajakulmastakin yksi (2300 m 24.5.1969). Mantereelta suurin määrä määritettyjä kuikkia on 500 m Vasikkarissa 16.5.1998. Kaakkurin tavoin muutto loppuu kesäkuun puoliväliin mennessä, mutta 1.6.1997 nähtiin vielä Vasikkarin merialueella 299 määritettyä kuikkaa + 979 määrittämätöntä Gavia-lintua.

Myöhemmin kesällä kuikka on ainakin Pyhämaan merialueella käytännössä päivittäinen laji. Ensimmäiset syysmuuttajat ilmaantuvat elokuun puolivälissä, jolloin näkee usein myös juv lintuja emojensa seurassa matkalla etelään. Syysmuuton määrät ovat monta kertaluokkaa kevättä pienemmät tunnetun "silmukkamuuton" takia, ja syyskuun maksimi on vain 30 m Vasikkarissa 23.9.2007. Päämuutto on lokakuun puolivälin paikkeilla, parhaan päivälukeman ollessa 304 m Vähä-Harmaaletolla 9.10.2021. Määrittämättömistä kuikkalinnuista maksimit ovat kuitenkin 440 m 12.10.1993 ja 425 m 5.10.1999 Vekarassa. Marraskuussa näkee enää yksittäisiä, päivämaksimin ollessa vain neljä lintua.


AMERIKANJÄÄKUIKKA, Gavia immer

amerikanjaakuikka_11_islanti_06_08.jpg

Amerikanjääkuikka, Islanti 23.6.2008. Kuva J. Tenovuo (www.jtenovuo.com).

Amerikanjääkuikka on nähty Uudessakaupungissa viidesti: 3.12.1994 talvipukuinen lintu Hangossa, 26.6.1998 juhlapukuinen lintu pohjoiseen Vasikkarissa, 22.11.2014 talvipukuinen ad lintu Vekarassa, 11.10.2015 talvipukuinen lintu Vekarassa ja 21.11.2018 talvipukuinen lintu Fräkälin vesillä.


JÄÄKUIKKA, Gavia adamsii

171110gada3.jpg

Nuori jääkuikka, Uki Liesluodonputa 17.11.2010. 

Jääkuikka on eräs niistä meristaijaajan toivelajeista, joka silloin tällöin toteuttaakin toiveet. Ukin alue on eteläisen saariston ohella todennäköisimpiä paikkoja lajin tapaamiseen. Jääkuikan nähdäkseen kannattaa pyrkiä tarkkailemaan uloimmille saarille, sillä laji harvoin ainakaan muuttolennossa eksyy pois avomeren tuntumasta. Niinpä Ukin havainnoista ainakin 15 on saarilta, yhden tarkemman havaintopaikan (vuodelta 1954) ollessa epäselvä. Tämän hetkisten tietojen perusteella vain ARK-merkinnällä varustetut on ilmoitettu ja "virallisesti" hyväksytty.

Kaikki havainnot:

                      16.5.1954 1 yks Pyhämaalla

                      8.11.1975 1 yks SSE Pyhämaan ulkomerellä

                      5.5.1990 2 jp Vekarassa muuttavana aamun aikana

                      8.5.1993 2 jp muutolla Vekarassa aamun aikana (ARK)

                      7.5.1994 2kv lintu Ärväskivellä (ARK)

                      16.5.1997 2 yks muutolla Vekarassa

                      24.10.1998 1 tp SW Vekarassa

                      10.5.2002 2 jp muutolla Vekarassa

                      15.10.2006 1 jp S Pohjaisissa

                      5.5.2007 1 jp N Harmaaletoilla

                      10.5.2010 1 jp N Vekarassa

                      17.11.2010 1 1-kv Klopin - Liesluodon merialueella (ARK)

                      8.10.2016 1 tp/juv Vekarassa

                      6.-10.1.2019 1 2kv lintu Pullonkarissa

                      10.1.2020 1 2kv lintu Fräkälin vesillä

                      5.1.2022 1 tp lintu Vasikkarissa

Lisäksi määrittämättömästä jääkuikkalajista on ilmoitettu kuusi havaintoa: Hylkikari 1.6.1997, Pooki 17.5.1998, Vasikkari 24.10.1998, Vasikkari 7.5.2000, Liesluoto 12.5.2007, Vekara 6.10.2014.


PIKKU-UIKKU, Tachybaptus ruficollis

pikku-uikku_9_hanko_12_05.jpg

Pikku-uikku, 17.12.2005 Hanko. Kuva J. Tenovuo (www.jtenovuo.com).

Pikku-uikku on tunnetusti vaikeasti havaittava laji, etenkin pesimäaikaan. Ukista on Tiira-tietokannassa ilmoitettuna havainnot yhteensä 18 linnusta, jakautuen yllättävänkin tasaisesti ympäri vuotta. Tämän lisäksi muistikuvissa on "kuulopuheet" ainakin parista ulkosaaristohavainnosta, Ärväskiveltä ja Nurmisesta, mutta tarkemmat yksityiskohdat puuttuvat. Kaikki ilmoitetut havainnot:

                      11.1. - 4.2.1976 1 yks Kammelan sulassa

                      26. - 29.4.1978 1 yks Heinäisissä, Lounatkarin salmessa

                      28.7.1978 1 yks Hiunjärvellä

                      13. - 15.3.1981 1 yks Lepäisten tien varrella

                      7.11.1987 1 yks Kuljussa

                      22.10.1988 1 yks Kuljussa

                      19.10.1991 1 yks Pitkäluodossa

                      17. - 18.10.1992 1 yks Kuljussa

                      12.9.1998 1 yks Lamminjärvellä

                      28. -29.7.1999 1 yks Kuljussa

                      2.10.1999 1 yks Kuljussa

                      27.4.2009 1 yks Lamminjärvellä

                      29.10.2013 1 yks Sorvakossa

                      30.11.2014 1 yks Salmerin telakka

                      23.11.2015 1 yks Hangontie

                      6.11.2016 1 yks Pitkäluoto

                      17.2.2019 1 yks Kursilansalmessa

                      28.10.2020 1 yks Kasarmilahdella

                      5.11.2020 1 yks Hangossa

Kuljun vesialue Kuivarauman kylässä (usein myös Esimon nimellä havainnoissa) näyttää siis olevan selvästi todennäköisin tapaamispaikka lajille, ja myös mahdollinen pesimäpaikka.

 


SILKKIUIKKU, Podiceps cristatus

110513pocri1.jpg

Silkkiuikku, Uki Pullonkari 11.5.2013. 

Silkkiuikku on yleinen pesimälaji koko Ukin alueella mutta puuttuu ulkosaaristosta paitsi läpimuuttajana. Vahva kanta on sekä alueen lintujärvillä että ruovikkoisilla merenlahdilla, ja suurimmissa yhdyskunnissa pesii kolmisenkymmentä paria. Muuttoaikoina rannikolle saattaa kerääntyä melko suuria esiintymiä. Varsinaisessa muuttolennossa lajia näkee melko vähän, eikä koskaan suuria päiväsummia. Talvihavaintoja on yli 20 yksilöstä, suurimman kertamäärän ollessa 4 yks Varanpäässä 22.1.2001. Helmikuulta on ilmoitettu vain yksi havainto, Vasikkarissa 16.2.2008.

Muutto

Varhaisin kevätmuuttaja on havaittu 16.3.2008 Vekarassa. Liesluodossa nähtiin 29.3.2007 jo neljä paikallista ja kaksi muuttavaa lintua. Maaliskuun puolelta on vain kolme muuta havaintoa. Huhtikuun puolella silkkiuikku yleistyy melko nopeasti jos jäätilanne sallii, mutta suurimmat määrät nähdään vasta huhtikuun lopulla. Suurin kerääntymä on 67 yks Pitkäluodossa 23.4.2002 ja suurin muuttajamäärä 20 m Vasikkarissa 25.4.1998. Kevään suurin lepäilijälukema on kuitenkin toukokuun alusta, 100 yks Pitkäluodossa 2.5.2004. Pohjoiseen matkaavia silkkiuikkuja näkee vielä koko toukokuun ajan, esim. 25.5.1997 yht. 5 m N Vasikkarissa.

Kesällä merialueella näkee usein eri suuntiin matkaavia silkkiuikkuja, mutta varsinainen syysmuutto näyttää käynnistyvän heinäkuun alkupuolella - esim. 7.7.2001 Vasikkarissa jo yht. 20 yks S. Heinäkuun lopulla voi jo nähdä kerääntymiäkin, esim. Vasikkarissa 29.7.2006 yht. 77 paikallista. Silkkiuikun syysmuuttokausi on hyvin pitkä. Elokuussa etelään matkaajia näkee ulkomerelläkin, ja suurin kertymä on 130 yks Pullonkarissa 20.8.2002. Juuri samansuuruinen määrä nähtiin 7.9.2003 Hylkikarilla. Lokakuussa määrät alkavat vähetä, mutta useiden kymmenien lintujen lukemia yhdeltä paikalta voi vielä nähdä. Syksyllä suurin muuttolennossa nähty määrä on 23 m 5.9.2004 Vasikkarissa. Marraskuussa määrät ovat jo selvästi vähäisiä, ja parhaat päivälukemat ovat vain viisi lintua.


HÄRKÄLINTU, Podiceps grisegena

290411pgri.jpg

Härkälintuja, Uki Vasikkari 29.4.2011.

Uudenkaupungin merialueet ovat TLYn parhaita härkälintuseutuja Jurmon vesien ohella, sekä lepäilijöiden että muutolla olevien lintujen suhteen. Erityisesti laji on mieltynyt Vekaran vesiin. Pesivänä laji on Ukissa vähälukuinen mutta vuosittainen, esim. Makeanvedenaltaalla ja Hiunjärvellä. Ahmasvedellä on pesinyt 1970-luvulla 16 - 18 paria, mutta nykytilanne ei ole kirjoittajan tiedossa. Suuria yhdyskuntia ei ole, V-S Linnut kirjassa Ukin parimäärä on arvioitu 21 - 40 pariin. Laji on aikanaan pesinyt myös Vekarassa. Talvikaudella laji lienee säännöllinen ulkomerellä niin kauan kuin avovettä riittää, ilmoitettuja havaintoja on yli 20. Vielä 20.1.2007 Vekarassa nähtiin 4 yks. Helmikuulta ainoa havainto on 1 yks Vekarassa 10.2.2008.

Muutto

Maaliskuussa härkälintu on nähty vain kahdesti: 29.3.2014  ja 1.3.2021, molemmissa muuttava lintu Vasikkarissa. Seuraavaksi aikaisin keväthavainto on 7.4.2012 jolloin Vasikkarissa nähtiin 1 yks. Laji yleistyy nopeasti ja jo 12.4.2008 nähtiin Vekarassa 14 yks. Päämuutto ajoittuu huhti - toukokuun vaihteeseen. Huhtikuun paras päivälukema on 62 yks Ärväskivellä 26.4.2008 ja toukokuun 41 yks Vekarassa 1.5.2007. Muuttolennossa suurin määrä on vain 27 yks, Harmaaletoilla 18.4.2022. Summan vaatimattomuus johtunee siitä, että muuttoa ei ole tarkkailtu ulkoluodoilla ilta-aikaan, jolloin härkälinnut mieluiten liikkuvat.

Kesällä härkälintuja saattaa nähdä pesimäpaikkojen ulkopuolella lähinnä merialueella, mutta vähälukuisena. Heinäkuussa näkee silloin tällöin etelään matkaavia yksilöitä, ilmeisesti pesinnässään epäonnistuneita. Varsinaisesti syysmuutto käynnistyy elokuussa, ja 26.8.2006 nähtiin Vekarassa jo 15 paikallista. Koko syyskuun ajan laji on tavallinen, parhaan päiväsumman ollessa 47 yks 21.9.2008, suurin osa Vekarassa. Lokakuussa yli 30 parasta päivää ovat kaikki Vekarasta, suurimpana lukuna 34 yks 27.10.2005. Muuttolennossa härkälintua näkee syksyllä selvästi kevättä vähemmän, ja paras lukema on 9 m 9.10.2021 Harmaaletolla. Marraskuussa härkälintu on vielä yleinen, ja paras päivä on 33 yks 16.11.1997, tietysti Vekarasta.


MUSTAKURKKU-UIKKU, Podiceps auritus

podicepsauritus.jpg

Mustakurkku-uikku, Uki Vasikkari 7.8.2009. 

Mustakurkku-uikku tuntuu runsastuneen pesimälajina Ukin alueella, ja lajia tapaa yleisenä lintujärvillä sekä ruovikkoisilla merenlahdilla. Suuria yhdyskuntia (> 10 paria) on ainakin Vekarassa, Lyökissä ja Kursilansalmessa. Muuttoaikoina laji on merialueilla yleinen, mutta muuttolennossa harvinainen. Talvikaudella laji on nähty kahdesti: 5.12.1999 1 yks Pyhämaan kirkonkylässä ja 23.1.2005 2 yks Pullonkarissa.

Muutto

Mustakurkku-uikun varhaisin havainto on 2.4.2015 1 yks Huhtakarissa. Seuraavat ovat viikkoa myöhemmin 9.4. jolloin on nähty 2 yks Vasikkarissa vuonna 2005 ja 1 yks Pullonkarissa vuonna 2007. Mustakurkku-uikkukin yleistyy nopeasti muuton alettua, sillä jo 15.4.2007 Vekarassa oli 15 yks. Päämuutto on jo huhtikuun lopulla, mitä kuvaa esim. 12 yks Liesluodon edustalla 23.4.2006. Muuttajia näkee toukokuun jälkipuoliskolle asti.

Kesällä mustakurkku-uikkuja voi satunnaisesti nähdä matkalla etelään, esim. Vasikkarissa 3.6.1996 3 yks S tukkakoskeloparvessa.

Varsinainen syysmuutto alkanee heinäkuun lopulla, jolloin on todennäköisintä nähdä merellä etelään matkaavia mustakurkku-uikkuja. Mitään kerääntymiä ei kuitenkaan ole havaittu. Syyskuussa määrät ovat pesimäpaikoillakin jo hyvin vähäiset, ja ainoa yli 5 yks suurempi päiväluku on merialueella 21.9.2008 lasketut 7 lintua. Lokakuultakin on ilmoitettu vielä kymmeniä havaintoja, mutta marraskuulta ei yllättäen ainoatakaan!

 


MYRSKYLINTU, Fulmarus glacialis

myrskylintu_2_norja_06_06.jpg

Myrskylintu, 27.6.2006 Norja. Kuva J. Tenovuo (www.jtenovuo.com).

Myrskylintu on nähty Ukin alueella kerran, 9.2.1995 seurasi yksi yksilö merentutkimusalus Arandaa Uudenkaupungin aluevesillä Vekarasta länteen.


MYRSKYKEIJU, Oceanodroma leucorrhoa

Myrskykeiju on tavattu Ukissa kerran, tosin lähes hengettömänä kuten monet lajia koskevat havainnot. Lokalahden Varanpäässä löydettiin huonokuntoinen myrskykeiju 20.1.1960, lintu on nyttemmin Turun Yliopiston kokoelmissa.


MERIMETSO, Phalacrocorax carbo

phalacrocoraxcarbo.jpg

Merimetso, Uki Vasikkari 3.10.2009. 

Merimetso on valtavasti yleistynyt Ukin alueella viimeisten kymmenen vuoden aikana kuten muuallakin merialueillamme. Esimerkiksi Vasikkarissa vuosittain havaittujen yksilöiden määrä oli 1990-luvun puolivälissä alle 1000 yks, kun nyt on parhaimpina vuosina nähty noin 8500 yks! Tämänkin lajin osalta Ukin merialue on TLYn parasta seutua, sekä muuton että lepäilijöiden määrien kannalta. Lajilla on tiettävästi vain yksi n. sadan parin pesimäyhdyskunta kunnan eteläosassa. Kalastelevat parvet liikkuvat melko pitkälle myös sisämaan puolelle sopiviin vesistöihin, ja muutolla osa parvista menee selvästi mantereen yllä, hieman tuulioloista riippuen. Vaikuttavimmat merimetsoilmiöt ovat yli 1000 linnun muuttopäivät sekä kalastelevat jättiparvet loppukesällä - alkusyksyllä. Merimetsoja näkee merialueella nykyään ympäri vuoden, vaikkakin aivan sydäntalvella vain harvakseltaan. Talvikauden suurin päivälukema on 51 yks Vasikkarista 7.12.1996, ja tammikuussa on nähty enimmillään 17 yks. Helmikuun havainnot koskevat usein jo kevätmuuttajia.

Muutto

Merimetso on hyvin aikainen saapuja, ja varhaisimmat muuttajat on nähty 20.2.2023 Vasikkarissa, ja 23.2.2008 nähtiin yhteensä jo 66 m. Helmikuun puolelta on muutamia muitakin havaintoja. Maaliskuun alkupuolella muutto on vielä vähäistä, mutta merimetso runsastuu huomattavasti maaliskuun loppupuoliskon aikana. Niinkin varhain kuin 21.3.2000 on Vasikkarissa nähty jo 707 muuttavaa, mikä on maaliskuun suurin summa. Yli sadan linnun muuttopäivät ovat maaliskuun lopulla jo yleisiä. Päämuutto tapahtuu kuitenkin huhtikuun alkupuolella - puolivälissä, ja parhaana päivänä 15.4.2011 nähtiin Vasikkarissa yht. 1722 muuttavaa. Kuun puolivälin jälkeen määrät vähenevät selvästi, mutta aivan huhtikuun lopullakin voi vielä nähdä pari - kolmesataa muuttajaa. Toukokuun paras lukema on 250 m Vasikkarissa 7.5.2006.

Nykyään eri suuntaan matkaavia merimetsoja näkee koko kesän, ja näistä on vaikea sanoa ovatko ne kalassa käyviä emoja vai pesimättömiä kiertelijöitä. Esimerkiksi 25.6.2006 Vasikkarissa nähtiin yhteensä 68 yks matkalla S ja 41 yks matkalla N, ja muutaman kymmenen linnun päivät ovat merialueella yleisiä.

Merimetson syysmuuton voi katsoa alkavan heinäkuun puolivälissä, jolloin määrät alkavat selvästi runsastua. Enimmillään heinäkuun puolella on nähty 430 yks Vasikkarissa 21.7.2007, joista 160 S, 220 N ja 50 paikallista. Elokuussa määrät kasvavat edelleen, ja tämä loppukesä - alkusyksy on otollisinta aikaa nähdä kalastelevia jättiparvia. Suurin kerääntymä on 1500 yks Ärväskivellä 21.8.2007 ja suurin elokuun päivälukema 1814 yks Vasikkarissa 17.8.2008, näistä 1014 muuttavana ja 800 paikallisena. Yli tuhannen linnun päiviä on useita. Päämuutto jatkuu koko syyskuun, ja alueen muuttoennätyksenä on 3200 m ulkosaarilla 6.9.2009 joista noin 2200 yks yhdessä parvessa. Syyskuussakin on nähty myös 1500 yks:n parvi paikallisena Pohjaisissa 23.9.2007. Vielä lokakuun alkupuolella muutto voi olla vilkasta, ja paras lukema lokakuulta on 1220 m Vekarassa 6.10.2006. Lokakuun alkupuoliskon jälkeen määrät vähenevät selvästi, päivälukemien jäädessä enintään pariin sataan yksilöön. Kuitenkin vielä 4.11.1999 Vasikkarissa muutti yht. 260 lintua S, mikä on selvästi marraskuun paras lukema.


KAULUSHAIKARA, Botaurus stellaris

botste_050317_fin_kaarina_jjn_3435.jpg

Kaulushaikara, 17.3.2005 Kaarina. Kuva J. J. Nurmi (www.jjn.1g.fi).

Kaulushaikara pesii alueella vuosittain ainakin muutaman parin voimin. Havaintotietokannassa ei ole yhtään havaintoa 1980-luvulta ja 1990-luvultakin vain yksi! Vuoden 2007 Ukulissa olleessa kaulushaikarakatsauksessa Ukin alueelle oli sijoitettu kolme reviiriä: Ahmasvedelle, Alhontaanjärvelle sekä Uki - Pyhäranta - Laitila kunnanrajalle. Näiden paikkojen lisäksi laji on havaittu ainakin Pietilänlahdella, Sorvakossa, Pitkäluodossa, Lamminjärvellä, Torlahdella, Kuljussa, Palsajärvellä ja Karhussa. Lisäksi Hangossa on 14.2.2001 nähty tuoreita kaulushaikaran jälkiä. Makeanvedenaltaan alueella pesinee nykyään ainakin 2 ellei 3 paria. Varhaisin keväthavainto on 21.3.2020 jolloin puhaltelija oli saapunut jo sekä Lamminjärvelle että Taipaleenlahdelle. Ainoat syyshavainnot ovat yöaikaan ylilentävän ääntä Lepäisiltä 24. ja 27.9.2017 (sama lintu?), 1 yks yömuutolla Kurulmissa 16.10.2018 ja 1 yks Vekarassa 19.10.2019. Lisäksi on yksi talvihavainto: 1 yks Kurulmissa 18.12.2020.

 


LEHMÄHAIKARA, Bubulcus ibis

bubu_img_3111.jpg

Lehmähaikara, Uki Tammisto 5.7.2011. Kuva P. Alho. 

Varsin odottamattomana vieraana tavattiin lehmähaikara 5.7.2011 Tammistontien pelloilla, ollen 300. laji Uudellekaupungille. Havainto on vasta Suomen kolmas. Lintu oli paikalla vielä seuraavana aamuna mutta otti siivilleen ja jatkoi matkaansa lounaaseen. Vehmaan alueella aiemmin marras-joulukuussa 2020 seikkaillut lehmähaikara havaittiin myös Uudenkaupungin puolella Peteksessä 7.12.2020.


JALOHAIKARA, Egretta alba

jalohaikara.jpg

Jalohaikara, Uki Pitkäluoto 17.4.2016. Kuva P. Alho.

Jalohaikara on yleistynyt selvästi viime vuosina ja nähty Ukissa nyt jo reilusti yli 20 kertaa, ensimmäisen havainnon ollessa 2.9.2004 jolloin 1 yks nähtiin Hangon seudulla. Varhaisin keväthavainto on  18.3.2017 1 m Vasikkarissa ja myöhäisin 5.12.2018 1 yks Käätyjärvellä. Havaintoja on maalis - joulukuulta kaikilta muilta kuukausilta paitsi kesäkuulta ja hyvin monilta eri paikoilta rannikolta ja saarilta lintulahdille ja -järville. Useimmiten havainnot ovat koskeneet yksinäistä lintua mutta enimmillään on nähty jopa 18 yks Kuivaraumassa 30.8.2022.


HARMAAHAIKARA, Ardea cinerea

ardeacinerea.jpg

Nuori harmaahaikara, Uki Ärväskivi 2.8.2009. 

Harmaahaikara on vakiintunut Ukin alueella sekä säännölliseksi pesimälajiksi että runsaaksi loppukesän - alkusyksyn kiertelijäksi. Hangon seudulla on pesinyt lajin kolonia jo yli kymmenen vuoden ajan, kooltaan noin 15 - 25 paria. Yksittäisiä pesintään viittaavia havaintoja on tehty muuallakin, mutta tiedossani ei ole varmoja pesälöytöjä. Harmaahaikarat saapuvat melko varhain keväällä, mutta keväisin laji on selvästi vähälukuisempi kuin loppukesällä. Nuoret linnut alkavat kiertelynsä kesä - heinäkuun vaihteessa, ja erityisesti heinä - elokuun ajan harmaahaikaroita näkee vähän joka paikassa. Syyskuussa laji on vielä yleinen mutta harvinaistuu talvea kohti. Talvella lajista on ilmoitettu yli 50 havaintoa, jotka neljää lukuun ottamatta kaikki ovat joulukuulta - muut ovat 2 yks 16.1.2009 Pullonkarilla, 1 yks 12.2.2012 Lepäisissä, 1 m 9.1.2021 Vasikkarissa ja 1 m 19.1.2021 Vasikkarissa.

Muutto

Ensimmäiset harmaahaikarat saapuvat melko säännöllisesti jo maaliskuun puolella, varhaisimpana 28.2.2024 1 yks Kemirantiellä. Myös pesimäpaikalleen linnut saapuvat varhain - esim. 24.3.2007 koloniassa nähtiin jo 48 yksilöä! Ylivoimaisesti suurin osa maaliskuun havainnoista onkin tehty joko pesimäpaikalta tai Lautvedeltä. Keväinen päämuutto on huhtikuun puolivälin tienoilla, jolloin Pitkäluodossa on nähty enimmillään 19 paikallista lintua 11.4.2006 ja muutolla 14 lintua (neljässä parvessa) 23.4.2005 Liesluodossa. Huhtikuussa 2008 Hangon seudun koloniassa laskettiin jopa 135 lintua 19.4. - lieneekö osa näistä ollut muuttomatkalla levähtäviä? Toukokuun alussa pesimäpaikkoja lukuun ottamatta näkee vielä yksittäisiä lintuja, mutta loppukuusta laji on jo harvalukuinen. Loppukevään - alkukesän yksittäishavainnoista on vaikea sanoa ovatko ne saalistusmatkoilla olevia pesijöitä vai pesimättömiä kiertelijöitä, mutta varsinainen kevätmuutto päättynee toukokuun puoliväliin mennessä. Kesäkuun loppupuolella kiertelijät ovat suorastaan harvinaisia.

Heinäkuun puolella harmaahaikara yleistyy nopeasti, esim. Vasikkarissa 7.7.2001 jo 16 yks neljässä parvessa ja 12.7.1999 18 yks viidessä parvessa. Elokuussa esiintyminen on samankaltaista, sekä paikallisia että erisuuntiin lentäviä yksilöitä tai pikku parvia näkee käytännössä päivittäin. Elokuun suurin päiväsumma on 20 yks Kuljussa 13.8.2004. Syyskuun paras lukema 14 yks on samalta paikalta 15.9.1996. Lokakuun alkupuolella harmaahaikaroita näkee vielä melko yleisesti, parhaana päivänä 15 m Vekarassa 2.10.2004. Loppukuusta laji on jo selvästi vähälukuisempi, suurimman päiväluvun ollessa enää neljä lintua Kuljussa 17.10.2004. Marraskuulta on vielä 16 havaintoa, maksimissaan neljästä yksilöstä (Lautvedellä 26.11.2000).


KATTOHAIKARA, Ciconia ciconia

ciccicUki.jpg

Kattohaikara, Uki kaatopaikka 30.4.2013. Kuva P. Alho.

Kattohaikara eksyy harvoin länsirannikolle ja on Ukissa melko kovan luokan harvinaisuus, josta on tehty kymmenen havaintoa: 6.5.2004 1 yks Lautveden rannalla, samoilla seuduilla 1 yks 10.4.2005, 28.4.-3.5.2013 1 yks joka nähtiin sekä Raviradalla, Golfkentän luona että kaatopaikalla, 11.5.2013 2 yks Kalannin Pehdossa, 4.-5.6.2013 1 ilm. sama lintu Pietilässä ja Elkkyisissä, 26.4.2015 1 yks Heikkalan pelloilla, 24.4.2018 1 yks Kalannin Pappilassa, 12.-14.4.2019 1 yks Kaatopaikalla ja lähimaastossa sekä 1.6.2019 1 yks Golfkentän lähellä.