Espanja 2026ANDALUCIA, ESPANJA 8.-30.3.2026 Lähes jokavuotiseksi muodostunut kylmän vuodenajan retkemme Reijan kanssa Andaluciaan ajoitettiin tällä kertaa aiempaa myöhemmäksi, koska halusimme nähdä erityisesti petolintujen ja muidenkin lintujen kevätmuuttoa. Aiemmat retkemme ovat ajoittuneet aikavälille 15.11.–5.2., jolloin ei oikein ole enää syysmuuttoa eikä vielä kevätmuuttoa. Lähdimme matkaan sunnuntaina 8.3. aamupäivällä suoralla bussiyhteydellä Turun linja-autoasemalta Helsinki-Vantaan kentälle, ja sieltä Norwegianin lennolla Malagaan. Perillä oltiin aikataulussa ja hakeuduttiin varattuun autovuokraamoon malagacar.com, jonne on kentältä oma kuljetuksensa melko tiheästi. Saimme käyttöömme sovitun Nissan Quashqain ja suuntasimme tuttuja teitä pitkin kohti Tarifaa ja Facinasta, saapuen samoin tuttuun majapaikkaamme sopivasti illan hämärissä. Ystävällinen isäntäväki toivotti tervetulleeksi ja kotiutumisen jälkeen väsymys jo kutsui yöpuulle. Ensimmäisenä aamuna 9.3. hakeuduimme majapaikan pihamaalle katsomaan tapahtuuko jotain, ja kyllähän tapahtui. Lähes 700 haarahaukkaa matkasi valtavassa parvessa kohti luodetta, lisäksi nähtiin ensimmäiset käärme- ja pikkukotkat sekä tietysti hanhikorppikotkia, joita tällä seudulla nyt näkee käytännössä koko ajan. Muutama tervapääsky muutti jo pohjoiseen ja kotoisia peippojakin oli vielä näillä seudulla kymmenien yksilöiden muuttoparvi. Lyhyen aamutarkkailun jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Tarifaa tapaamaan velipoikaa Jormaa, joka puolisonsa Outin kanssa oli majoittunut Tarifan rantahotelliin, toki piti myös kaupassa käydä. Ajomatkalla parinsadan kattohaikaran parvi matkasi tien yli pohjoiseen. Rantahotellin parvekkeelta ja kattoterassilta näkyi vielä n. 360 haarahaukkaa lisää sekä 150 kattohaikaran parvi sen kummemmin varsinaisesti tarkkailematta. Suulat ja riuttatiirat lentelivät rannan edustalla. Vaihdettiin kuulumisia, ruokailtiin ja käytiin yhdessä kaupassa.
Kattohaikaraparvi ottaa korkeutta muuttomatkallaan Tiistai 10.3. oli sään takia harvoja päiviä, jolloin ei lähdetty minnekään kauemmaksi, vaan tuulen ja luvattujen sateiden takia pysyteltiin ”kotinurkissa”. Kävelyretki läheisen vuoren rinteellä ja lähimaastossa tuotti mm. muuttavan pikkukorppikotkan, n. 130 hanhikorppikotkaa, retken ainoan ja Andalucian kevään ensimmäisen nuolihaukan, huutelevan iberianvihertikan ja asuinpaikan lähipuussa istuskelevan minervanpöllön. Erittäin sateisen talven jäljiltä luonto oli joka paikassa kauniin vihreää, mutta hiekkateillä näkyivät kyllä sateiden jäljet kuoppina ja urina.
Minervanpöllö istuskeli useaan otteeseen majapaikan lähipuissa Keskiviikkona 11.3. suuntasimme aamulla Jorman ja Outin kanssa yhdelle lempipaikoistamme, La Jandan luoteiskulmaan Rio Celeminin alueelle. Sateisen talven jäljiltä alueen pelloilla oli edelleen melko paljon vettä ja sen ansiosta myös paljon lintuja. Retken ensimmäiset alppi- ja vaaleakiitäjät lentelivät lähistöllä, lähes tuhannen flamingon porukka piti protkotustaan, pronssi-iibiksiä oli n. 350 ja kurkiakin muutti vielä lähes 300. Haikaroita näkyi neljää lajia ja petolintuja 7 lajia, mutta merkittävää petomuuttoa ei tuntunut olevan käynnissä. Retken ainoiksi jääneet sulttaanikanat käyskentelivät kattohaikaroiden seurassa. Paluumatkalla pysähdyttiin töyhtöiibisten pesäpaikalla, jossa pesänrakennus oli vilkkaassa käynnissä, yksilöitä oli ainakin 30. Käytiin syömässä vieressä olevassa ravintolassa mukava espanjalainen päivällinen ja koukattiin vielä sen jälkeen Barbaten altaille. Paikalla oli mm. 125 avosettia, 14 välimerenlokkia ja 11 eri kahlaajalajia, muttei varsinaisesti yllätyksiä. Kierrettiin vielä Atlanterran huikeiden huviloiden kautta, näytettiin ”vieraillemme” millaisia ovat upeat loma-asunnot Atlantin rannalla. Näihin ei taida olla ilman lottovoittoa varaa…
Flamingoja Rio Celeminissä Torstai oli taas tuulinen päivä, mutta päätimme yrittää meristaijausta Tarifan itäpuolen Punta Camorrossa. Aamukävelyllä kotoisasti punarinta ja peukaloinen lauloivat, etelänpuukiipijän laulu edusti vähemmän tuttua äänimaailmaa. Punta Camorrossa oli odotetun tuulista eikä kovalta itätuulelta ollut helppo hakea suojaista tarkkailupaikkaa. Välimerenliitäjiä matkasi vaivattoman oloisesti vastatuuleen ja täällä vähälukuinen merilokki suuntasi länteen. Pensassirkuilla taisi olla reviiri tarkkailupaikkamme lähellä. Oikein mitään muuttoa ei ollut, joten emme tuulessa jaksaneet kauempaa taistella.
Lehmähaikara on seudulla todella yleinen, toisinaan joka lehmällä on oma haikaransa. Aamuisin näkee näiden lentävän "työpaikalle" ja illalla yöpymään. Perjantaina 13.3. lähdimme aamusta sovitusti viemään Jormaa ja Outia Malagaan, ja samalla oli ohjelmassa käynti Guadalhorcen suistossa. Se on Andalucian suosituimpia lintupaikkoja Donanan ohella. Ajomatka Malagaan kestää sen verran, että perille suiston retkeilyalueella ehdittiin vasta puolen päivän aikoihin, mikä toki vaikutti lintujen havaittavuuteen, eikä Malagan kuuma aurinko helpottanut pohjoisen asukkien orientoitumista näihin tarkkailuolosuhteisiin. Yhteensä 48 lajia havaittiin suiston alueella, odottamattomimpana (on siinäkin sana…) vaihtopukuinen pikkulokki, joka on lähes harvinaisuus näillä main. Muita kivoja olivat pari kaitanokkalokkia ruusunsävyisine vatsoineen ja n. 120 mustanmerenlokkia eli ”mumeloa”. Pari ruokokerttusta jutusteli ruovikoissa tuoden Suomen kesäillat mieleen. Perjantai-iltapäivän ruuhkassa onnistuttiin viemään Jorma ja Outi hotellilleen Malagan keskustaan ja lähdettiin takaisin kohti Facinasia – olipa helpotus päästä pois taas kaupungin vilinästä!
Mustanmerenlokki on nuoruuspuvun jälkeen häkellyttävän valkoinen
Meikäläinen kiikaroimassa Guadalhorcen suistossa, kuva J. Tenovuo Lauantaina 14.3. suuntasimme aamulla Cueva del Moron alueelle ja Bolonian rannalle, eli lähikohteisiin. Odotetusti sinirastaat laulelivat kalliolla ja hanhikorppikotkat rakentelivat pesiään, mutta muuta kummempaa ei ylhäällä nähty. Bolonian rannalla piipersivät tutut mustajalkatyllit ja pulmussirrit, yksinäinen välimerenlokki kyhjötti hiekalla, harjalintu lepatti ohi ja retken eka ruostepääsky saalisteli haarapääskyjen seurassa. Iltapäivällä lähdettiin Tarifan suuntaan kauppareissulle ”takakautta” kiertäen tien CA-9210 kautta. Sillä on hyvin vähän liikennettä ja aiempien havaintojen perusteella vaikutti, että pedot mm. jatkavat mereltä tultuaan kyseistä reittiä, joka kulkee kahden vuorialueen välissä. Käsitys osoittautui oikeaksi kun tarkkailupysähdyksellä nähtiin 120 kattohaikaran parvi, 110 hanhikorppikotkaa ja 70 haarahaukkaa. Tien varrella parissa paikassa käärmekotkat päivystivät tolpan nokassa. Iltapäivällä klo 15 jälkeen käväistiin vielä Punta Camorrossa, ja iltapäivämuutolla meni vielä 400 kattohaikaraa ja 80 haarahaukkaa.
Sinirastas laulaa kaunista lauluaan kalliolla
Mustajalkatylli Bolonian hiekalla
Välimerenlokki on alueen lokeista vähälukuisin Sunnuntaina 15.3. lähdettiin aamulla kohti Tarifan ”niemimaan” itäisintä kulmaa Punta Carneroa, koska tuuli oli lännestä. Kyseinen paikka on Algecirasin lahden suulla Gibraltaria vastapäätä. Aamulla autosta nähtiin kotikylän liepeillä reissun eka punapäälepinkäinen. Punta Carnerossa vietettiin hieman runsas neljä tuntia, tullessamme paikalla oli yksi paikallinen harrastaja nimeltään Juan, jonka satuimme tapaamaan myöhemmin vielä parikin kertaa. Häneltä kuultiin hyviä vinkkejä muuton sijoittumisesta ja ajoittumisesta, tarkkaan ottaen Reija kuuli espanjan kielitaidollaan. Päivän mittaan paikalle tuli aika paljon muutakin väkeä, iltapäivän puolella mm. suomalaisiakin Mauri Leivo puolisoineen. Päivä oli huikean hieno. Pian tultuamme muuttivat ensimmäiset mustahaikarat (päivän summa 38), erilaisia kiitäjiä muutti vähän väliä pohjoiseen, ja vähitellen salmen yli alkoi valua käärmekotkia (yht. 262), pikkukotkia (yht. 40), haarahaukkoja (yht. 54) ja kattohaikaroita (yht. 407). Lisäksi nähtiin pari pikkukorppikotkaa, karimetso jökötti läheisellä luodolla, muuttohaukkoja muutti kolme ja vuoden ensimmäinen käki kukkui lähistöllä. Ilahduttavasti monet pedot salmen ylityksen jälkeen alkoivat ottaa korkeutta edustan rannan tuntumassa ja nousivat väliin ylemmäs aivan tarkkailupaikan vierestä. Ongelma vain oli ettei tiennyt pitäisikö tarkkailla vai väijyä kamera valmiina koska joku peto putkahtaa taas läheltä näkyviin. Muutto taisi jatkua pitkään koska majapaikan luona Facinasissa nähtiin vielä 160 haarahaukkaa. Illalla käytiin auringonlaskukävelyllä Bolonian rannassa ja ihmeteltiin minne lehmähaikarat suuntaavat yöpymään kun iltaisin menevät parvissa kovaa vauhtia merta kohti.
Käärmekotkat olivat kuvattavissa eri näkökulmista
Monilla höyhenpuku oli enemmän tai vähemmän repaleinen
Tyypillinen näky: pikkukotka tulossa ja laivoja taustalla
Myös pikkukotkia sai katsella eri kulmista mielin määrin Seuraavana päivänä tuuli oli taas idässä ja varsin reipas. Punta Camorrossa oli väkeä – mm. tämä Juan – mutta oli kovin hiljaista ja Juan kertoi, että näin kovalla tuulella kannattaa mennä Cueva del Morolle tarkkailemaan, pedot menevät sieltä jos niitä menee. Uskoimme paikallista asiantuntijaa ja suuntasimme sinne. Pian eteen tupsahtelikin haarahaukkoja jostain mereltä päin, mutta varsin niukasti kuitenkin. Täälläpäin harvalukuiset kanahaukat pitivät soidinlentoa. Juan tuli itsekin paikalle ja oli ihmeissään kanahaukoista, joita ei silloin enää näkynyt. Iltakävelyllä kotikylällä nähtiin pari alppikiitäjää ja punapäälepinkäinen. Taisi olla vähän ”välipäivä”.
Vaikka monet haarahaukat menivät korkealla niin eivät kaikki, aurinko paistaa siipi- ja pyrstösulkien läpi Tiistai 17.3. oli erittäin tuulinen, suorastaan myrskyisä itätuuli, mantereellakin n. 22 m/s. Niinpä varsinainen retkeily jätettiin suosiolla tekemättä. Käytiin Tarifassa katsomassa aaltoja ja kaupassa. Tarifan rannalla kierteli 100 meriharakan parvi ja matkalla tien yli lensi pikkukotka, ja tälläkin tuulella mereltä tuli Tarifassa olon aikana kolme käärmekotkaa.
Käärmekotka on todella upea lintu ja yksilöiden välillä on paljon värityseroja Keskiviikoksi 18.3. luvattiin paljon hiljaisempaa tuulta, ja hyvän muuttopäivän toivossa suunnattiin Punta Camorroon. Heti klo 10 jälkeen alkoikin tapahtua ja ”The Strait” alkoi täyttyä ylimuuttajista. Ennen muuton alkua länteen oli matkannut pari isokihua ja kolme lunnia. Aika leveällä rintamalla salmen yli alkoi valua petoa ja haikaraa, jotkut onneksi ihan läheltäkin. Tuulen voimistuminen hiljalleen ei tuntunut haittaavan menoa. Päivän summana neljän tunnin tarkkailulla oli 19 mustahaikaraa, 45 kattohaikaraa, 9 pikkukorppikotkaa (harmi kyllä huomattiin vasta vähän liian myöhään kun olivat jo päällä), 284 käärmekotkaa ja 232 pikkukotkaa. Haarahaukkoja meni vain viisi. Illansuussa käytiin eka kertaa La Jandassa, retkilistalle saatiin kapustarinta ja vahanokka. Harjalintu ilahdutti olemuksellaan kuten aina. La Jandan tie oli suljettu noin puolivälissä pitkää suoraa, emme selvittäneet miksi. Aika hiljaista oli La Jandassa talviretkiin verrattuna.
Pikkukotka oli päivän laji ja osa meni todella läheltä
Pikkukotka nousemassa rantaviivan jälkeen Torstaina 19.3. päätimme lähteä parin päivän reissulle vähätuulisemmille seuduille kohti länttä. Matkalla pysähdyttiin parilla laguunilla näkemättä mitään kummempaa, tuulikin oli vielä kova. Bonanzan suola-altaillakin tuuli, mutta siellä pystyy lintuja katsomaan autosta. Eilen Punta Camorrossa tapaamamme hollantilaisornitologikin oli paennut tuulta tänne, meillä löytyi yhteinen tuttavakin Ellermaan Marguksesta, tämä kaveri tekee kertomansa mukaan luonnon entisöimishankkeita ja niissä merkeissä olivat tutustuneet. Bonanzan altailla oli satoja kahlaajia (suosirrejä, pulmussirrejä, punajalkavikloja lähinnä) sekä huikea 350 kaitanokkalokin parvi. Retken ainoat marmorisorsat (pariskunta) uiskentelivat kanavassa. Laguna de Tarelossa oli iso haikarakolonia (30 kapustahaikaraa, 55 yöhaikaraa, 14 silkkihaikaraa) ja uiskentelemassa mustakaulauikkuja, valkopääsorsia ja punapäänarskuja. Sieltä jatkettiin kohti pohjoista ja tuulikin oli jo asettunut. Upealla pinjametsikön pohjoispuolitse vievällä pitkällä suoralla ihmeteltiin kapustahaikaroiden, haarahaukkojen ja isohaarahaukkojen pesimäpuuhia sekä erityisesti soidintavia pikkukotkia, joiden soidinääni toi mieleen lähinnä jonkun tikan. Kattohaikarat ja kapustahaikarat rakensivat pesiään ja vähän matkan päässä lähempänä Guadalquivir-jokea arokiurut ja lyhytvarvaskiurut lauloivat ja sinirinta hyppeli tien vieressä. Jatkettiin joen viertä pitkin kulkevaa Carretera del Practicoa runsaat 15 km vielä pohjoiseen, tie oli alkupäästään erinomainen asfalttitie. Yhden lammen rannalla lepäili 38 tundrakurmitsaa avosettien seurassa, pitkäjalkoja oli siellä täällä, viisi hietatiiraa lensi jokea pitkin, kattohaikaran pesiä oli vähän joka paikassa ja myös haarahaukat pesivät rantapuissa. Täälläkin oli rantametsässä soidintava pikkukotka, jonka nyt tunnistimme jo äänestä. Todella hieno iltapäivä eikä ihmisiä juuri missään. Yöksi hakeuduttiin pieneen hotelliin El Cuervon kaupunkiin eli ”Korppiin” (opiskelimme ennen matkaa paljon lintujen espanjankielisiä nimiä, mistä osoittautui olevan paljon hyötyä). Hotellilla saimme myös illallisen kun ravintola avautui klo 20.
Retken ainoat marmorisorsat nähtiin, laji on Espanjassakin vähälukuinen
Haarahaukkoja pesi rantametsiköissä Seuraavana aamuna syötiin periespanjalainen aamupala hotellin baarissa paikallisten katsoessa meitä pitkään. Ensiksi suunnattiin kaupungin laidalla olevaan Laguna de Los Tollosiin, joka osoittautui erinomaiseksi lintupaikaksi. Retkilajeiksi saatiin harmaasorsa, merihanhi, mustaviklo, silkkiuikku, törmäpääsky sekä harakkakäki – vieläpä parittelevat harakkakäet! Sateinen ja tuulinen sää oli saanut pääskyt kerääntymään lammelle – arviolta n. 400 haarapääskyä, 60 räystäspääskyä, 6 ruostepääskyä ja 3 törmäpääskyä, sekä toistasataa erimerkkistä kiitäjää kaikkea kolmea lajia. Lammella oli punapäänarskuja, valkopääsorsia ja mustakaulauikkuja ja neljä hietatiiraa käväisi paikalla. Mitähän kaikkea rantapusikoissa laulaisi jos olisi kaunis hiljainen aamu? Lajeja nähtiin 56 tässä kelissä parin tunnin aikana. Matka jatkui takaisin pisteeseen, josta eilen lähdettiin pois jokirannasta, nyt oli tarkoitus jatkaa kohti pohjoista Brazo del Esteen. Rantatielle päästyä meitä kohtasi reissun erikoisin episodi, kun vastaan tuli Guardia Civil sekä panssariauto. Autoista astui ulos kolme aseistettua miestä, yksi tuli minun luokseni kysymään papereita ja yksi asettui Reijan viereen auton ulkopuolelle kivääri ojossa, kolmannen seisoessa automme edessä kiväärin kanssa. Syynäsivät, mistä automme oli peräisin ja katsoivat takaluukkuun. Vasta kotimaassa Hesarin jutun perusteella arvasimme, että syynä on Guadalquivirin toimiminen huumereittinä, pikaveneiltä kätketään lastit rantaan, josta kuriirit käyvät ne hakemassa. No, me tuskin lähtökohtaisestikaan näytimme huumekauppiailta, tosin en tiedä miltä ne yleensä näyttävät. Brazo del Estessä tiet olivat sateen jäljiltä aika ikävässä kunnossa ja auto sen jälkeen myös. Lintuja oli kuitenkin mukavasti, mm. afrikanhanhi, 310 avosettiä, 4 räyskää, 450 pronssi-iibistä, hienosti kuvattavissa olevat yöhaikarat, pari ruskohaikaraa, ampuhaukka, 16 mustapääkutojaa, ja kultapiispa. Yhteensä 69 lajia ja monta retkilajia. Käytiin välillä syömässä läheisessä kaupungissa matkalla kohti ”kotiseutuja” ja löydettiin samalla sopivasti omatoimipaikka auton pesulle. Sieltä jatkettiin vielä Laguna de Medinaan, jossa vietettiin loppuiltapäivän 1.5 tuntia. Järvellä oli täälläkin valtavasti pääskyjä, n. 2000 haarapääskyä ja jonkin verran muitakin pikkupääskyjä. Lisäksi mm. kolme pikkulokkia ja n. 110 mustanmerenlokkia mainittavimpina. Illaksi ehdittiin ”kotiin” ennen pimeän tuloa, oli todella kiva parin päivän reissu.
Hietatiira on tyylikäs lintu
Mustapääkutojaa on vain muutamilla paikoilla, ehkä varmimmin Brazo del Estessä
Ruskohaikara on varsin vähälukuinen, parvia emme ole toistaiseksi nähneet
Pieni yöhaikaraporukka oli hyvin kuvattavissa
Nuori lintu on varsin eri näköinen
Avosettejä Brazo del Estessä Lauantaina 21.3. suunnattiin aamulla kohti Barbaten altaita. Jo autosta nähtiin n. 160 haarahaukan parvi aamumuutolla. Barbatesta löytyi yksi paksujalka, 105 avosettiä, neljä pääskykahlaajaa ja Barbaten kaupungin yllä matkasi pohjoiseen huikea 800 kattohaikaran parvi ja lisäksi 80 haarahaukkaa. Muuttohaukka istuskeli lietteillä. Lietteiden kaupungin puoleisella reunalla meidät pysäytti ensiksi pensaassa istuskellut lännenrusokerttu, mutta muuten siellä oli aika tyhjää. Facinasissa tehtiin iltakävely kaupungin länsikulmassa olevalle kävelyreitille, ja nähtiin mm. yöhaikara, pikkukotka ja minervanpöllö.
Lännenrusokertut alkoivat vasta saapua kuun lopulla
Lännenrusokertun kuvausta, kuva Reija
Barbaten rantaa Sunnuntaina 22.3. oli vaihteeksi taas aika tuulista. Aamulla mentiin Faro Camarinal majakalle, mutta oikein mitään muuttoa ei ollut, välimerenliitäjiä ja suulia oli kyllä merellä joitakin. Paluumatkalla pysähdyttiin La Jandan alkupätkälle, jossa päästiin kuvaamaan punapäälepinkäistä ja rusotaskua. Iltapäivällä tehtiin vielä kävely Barbaten lounaispuolella Torre del Tajoon pinjametsikön halki, näkemättä oikeastaan mitään kummempaa. Metsät ovat todella hiljaisia ainakin iltapäivisin, ehkä tuulenkin takia, mutta kiva on välillä kävellä autossa istumisen tai paikallaan staijaamisen sijaan.
Punapäälepinkäinen tyypillisesti puskan latvassa
Rusotaskuja nähtiin vain muutama Viimeinen reissuviikkomme alkoi 23.3. vaihteeksi melko reippaassa itätuulessa. Olimme silti päättäneet suunnistaa muuton toiveessa (kun kuitenkin vähän hiljaisempi tuuli kuin muina päivinä) Punta Camorroon, mutta ajoimme nyt ylempänä tutka-aseman jälkeen olevalle tarkkailupaikalle. Siellä olivat jo meitä ennen Inglorious Bustards linturetkifirman retkeläiset, ilm. brittiläisiä harrastajia kymmenkunta. Sinnittelimme ylhäällä reippaassa tuulessa n. 1.5 h nähden 64 pikkukotkaa ja 36 käärmekotkaa, kunnes päätimme etsiä suojaisamman tarkkailupaikan. ”Bustardsien” Simon Tonkin neuvoi kokeilemaan Observatorio de La Penaa, joka osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi. Siellä sää oli mitä leppoisin ja näkymät avarat. Kolmen tunnin tarkkailun aikana nähtiin 1120 kattohaikaraa, 16 käärmekotkaa, 265 pikkukotkaa ja 335 haarahaukkaa, monet menivät melko mukavasti mutta harva niin hyvin kuvattavissa kuin Gibraltarin salmen rantatöyräillä. Paikalla oli mm. ruotsalaisia lintuharrastajia. Illalla käytiin vielä La Jandassa, mainittakoon sieltä rusotasku ja sinisuohaukka.
Pikkukotka oli muuttavana paljon yleisempi kun osasimme odottaa, suurin osa vaaleaa värimuotoa
 Tummaa värimuotoa näkyi paljon vähemmän
Tiistai 24.3. oli taas todella tuulinen päivä, emmekä siksi lähteneet oikeastaan mihinkään. Päivällä käytiin kävelyllä läheisen Embalsen luona koska sen lähellä on kukkulan suojassa oleva tie, tai niin ainakin ajattelimme. Kyllä sielläkin silti tuuli ihan tarpeeksi. Retkilajiksi saimme kivikkotöyhtökiurun.
 Ainakin meille töyhtökiurujen tunnistus maastossa on vaikeaa, kuvasta näkee paremmin nokan mikä on paras tuntomerkki, tässä tavallinen töyhtökiuru Keskiviikkona 25.3. päätimme lähteä taas tuulta pakoon, nyt Cadizin seudulle. Aloitimme meille uudesta paikasta Marisma de Cetinasta, joka olikin erinomainen lintupaikka. Hiljaisessa aamussa saimme heti aluksi nauttia laulavista etelänsatakielistä ja ruokosirkkalinnuista, viimeksi mainittuja oli peräti 5 kpl. Altailla oli n. 800 flamingon ja muun peruslajiston lisäksi kymmenittäin keltavästäräkkejä, retken ainoat karikukko ja kuovisirri, 12 pääskykahlaajaa, 35 kaitanokkalokkia, 7 hietatiiraa ja 8 pikkukiurua. Retken ensimmäiset mehiläissyöjät hyrisivät ylitsemme pohjoiseen, yhteensä n. 50 yks. Todella upea aamu ja 74 lajia tältä paikalta. Jatkettiin Cadizin kaupungin rannoille Marambayhin, jossa oli kuitenkin melko tuulista ja aika vähän lintuja, niittysuohaukka kuitenkin muutti ohi. Iltapäivä vietettiin Laguna de La Algaidan luona, jossa mehiläissyöjiä muutti sielläkin vähän väliä (n. 70 yks), iberianvihertikka huusi ja kaksi vuoriuunilintua löytyi reunapuista. Päivä oli oikein onnistunut eikä näille paikoille aja Facinasista kuin noin tunnin.
Pääskykahlaajia Marisma de Cetinassa
Täkäläisen keltavästäräkin iberiae alalajin tunnistaa valkoisesta kurkusta erona tutumpaan flavaan Torstaina 26.3. suuntasimme vaihteeksi mielipaikkaamme Rio Celeminiin, kun tuuli ei taaskaan houkuttanut rannalle menoon. Olimme paikalla koko aamupäivän. Flamingot, kattohaikarat ja pronssi-iibikset olivat paikalla entiseen tapaan, kattohaikaroita myös muutti jonkin verran. Retken ensimmäinen ja ainoa rääkkähaikara lensi ohitsemme. Pikkukotkia muutti 16, niittysuohaukkoja 4 ja haarahaukkoja 1280! – kaartelevia ”tolppia” ilmaantui etelästä yksi toisensa jälkeen. Myös mehiläissyöjillä oli muuttopäivä, yht. 355 muuttavaa – suurin osa melko korkealla mutta joku parvi matalammaltakin, vaikea vaan ehtiä kameralla mukaan kun siinä vaiheessa kun ääni kuuluu niitä jo vilistää ohi joka puolelta. Retken eka kuningaskalastaja käväisi sillalla, vuoriuunilintu kuului pusikosta ja pääskyjä muutti pohjoiseen jatkuvasti, ainakin 500 yks, paljon myös törmäpääskyjä. Hieno aamu taas tässä hienossa paikassa. Facinasin iltakävelylläkin nähtiin vielä 25 mehiläissyöjän parvi, 6 pikkukotkaa ja 4 punapäälepinkäistä.
Mehiläissyöjiä nähtiin vain lennossa
Vuoriuunilintu oli aika helppo löytää kutsuäänestä Perjantai 27.3. päätettiin taas viettää vähätuulisemmilla seuduilla. Ajoimme aamulla hienoja maaseututeitä pitkin uudelleen Laguna de Los Tollosiin, matkalla harakkakäki lensi tien yli. Los Tollosissa meidät vastaanotti lähes heti pari liitohaukkoja, jotka ilm. pesivät lähistöllä. Järven luona oli paljon tervapääskyjä ja vaaleakiitäjiä, joita yritin kuvata. Pari hietatiiraa lensi yli, järvellä lauloi ryti- ja rastaskerttunen ja mehiläissyöjiä lensi yli n. 25 kpl. Rantapusikoissa lauloi kolme etelänsatakieltä ja pari vahanokkaa istahti aidalle ihan eteen juuri siksi aikaa, että en ehtinyt ottaa niitä kameran tähtäimeen. Rauhallisen aamun jälkeen ajettiin Jerez de la Fronteran Ikeaan syömään ja siitä jatkoimme iltapäiväksi Laguna de Medinaan. Kolmen tunnin retki siellä tuotti 57 lajia (päätettiin ettei lähdetä ”kotiin” ennen kuin 50 täynnä), uutena retkilajina ruskosotka. Ilmeisesti reissun päättymistä enteillen kotikuntamme Ruskon mukaan näkyi myös ruskohaikara ja ruskosuohaukka. Muita mainittavia olivat n. 350 mustanmerenlokkia, 2 mustahaikaraa, 2 niittysuohaukkaa, n. 300 räystäspääskyä ja 4 etelänsatakieltä. Viimeksi mainituista yksi alkoi laulaa ihan päämme yläpuolella kun olimme pitkospuilla pysähtyneenä.
Vaaleakiitäjä oli varsin yleinen
Vertailuksi tervapääsky, eivät nämä vähänkään huonossa valossa ole mitään helppoja Lauantai 28.3. oli viimeinen retkipäivämme näillä seuduilla. Suuntasimme ensin La Jandan länsipäähän, oikeastaan sen lounaisnurkasta lähtevälle tielle. Sekin oli poikki noin kilometrin jälkeen, koko silta oli romahtanut joten emme yrittäneet edes vauhdin kanssa ylitse. Tuolla pätkällä saimme retkilajeiksi pensaskertun ja käenpiian, punapäälepinkäisiä oli neljä sekä yksi yöhaikara. Jatkoimme Benalup Casas-Viejasin kautta ja Rio Celeminin ohi kohti La Jandan luoteiskulmaa, ajatuksena päästä länsipäässä menevälle tielle. Pysähdyimme tutulle rinteelle ennen tuon tien alkua koska sieltä on loistavat näkymät peltoalueille länteen ja etelään. Etelänsatakieli lauloi taustalla ja punapyy protkotti läheisen ladon harjalla. Yllättäen reissun eka nummikirvinen lensi vierestämme, mehiläissyöjiä ja haarahaukkoja muutti. Yhtäkkiä Reija tokaisi ”mikäs tossa tulee” vaikka oli saman tien tajunnut mikä siinä lentää. Nostin kiikarit kohti isoa lintua ja hetken hämmennyksen jälkeen sain huutaa ”isotrappi!!” Lintu lensi majesteettisesti kohti etelää ja kaarsi laskeutuen hiukan näkymättömiin La Jandan pelloille. Laji on viimeksi nähty näillä seuduilla 13 vuotta sitten! Jatkoimme matkaa La Jandan länsipään tielle (joka oli ajettavassa kunnossa) ja yritimme jatkaa La Jandan kanaalin vartta läpi, mutta se tie oli tosiaan myös aiheesta poikki koska oli aika pahasti sortunut parista kohtaa. Niinpä käännyimme ja palasimme samaa kautta Facinasiin mitä olimme tulleet. Olipa upea päätös tälle reissulle!
Isotrappi oli jättiyllätys Sunnuntai 29.3. oli lähtöpäivä ja lähdimme jo aamuhämärässä, lehtopöllön huutaessa lähimetsässä. Tarkoitus oli yrittää Casaresista mustataskua, ajoimme kyllä kaupunkiin mutta sen päätie oli remontissa ja jouduimme keskelle mitä erikoisinta vuoristokaupunkia ja päätimme luopua parkkipaikan etsimisestä ja jatkaa matkaa. Seuraava pysähdyspaikka oli hieno Rondan kaupunki, jonne mentiin varsin vuoristoista ja mutkaista reittiä. Rondassa hoitui retkilistalle alppivaris (16 yks ainakin) ja kaupungin reunalla parveili n. 70 alppikiitäjää. Rondasta jatkettiin Fuente de Piedraan, joka oli sunnuntain takia espanjalaisten ulkoilijaperheiden täyttämä. Kun tuulikin oli kova, niin viihdyimme vähemmän aikaa kuin alun perin ajateltiin. Kovassa tuulessa tervapääskyt ja vaaleakiitäjät lensivät matalalla ja käytin aikaa niiden kuvaamiseen. Järvellä oli tuhansia flamingoja mutta emme käyttäneet enempää aikaa järven selaamiseen. Pois lähtiessä tuloreitin vieressä olevalla lammella kalasteli hienosti useita valkoposkitiiroja. Jatkoimme matkaa El Torcal de Antequero nimiselle vuoristopaikalle, joka olikin maisemiltaan upea ja erikoinen. Sielläkin oli varsin paljon sunnuntaiulkoilijoita. Retkilajiksi saatiin vuorisirkku, muuten aika vähän lintuja tuolla ylhäällä, eniten mustaleppälintuja ja yksi pari alppivariksia. Lopuksi vielä ajeltiin Guadalhorcen suistoon, koska retkeilyyn oli aikaa koko valoisa aika. Sieltä ei listalle enää tullut mitään mainittavaa, tuulta oli melko paljon ja linnut hiljaisia. Tehtiin auton luona viimeiset pakkaamiset ja eväiden tuhoamiset ennen kuin ajettiin auton luovutukseen. Meille yllätyksenä saimme lisälaskun ylittyneistä kilometreistä, sopimukseen kuului ”unlimited mileage” mutta tarkemmin katsottuna sen jälkeen olevassa tekstissä mainitaan, että auto täytyisi käydä vaihtamassa toiseen 2500 km jälkeen, yli menevistä veloitetaan 0.40 €/km, ja meillä tuli kilometrejä yli 3300. Oppi taas, että näissä pitää koko sopimus lukea tosi tarkkaan läpi.
El Torcalin maisemia
Valkoposkitiira on tosi kaunis
Kaikki sirkut ovat hienoja lintuja, tässä vuorisirkku
Alppivaris vasten Rondan kallioita
Reija Rondan upeissa maisemissa Finnairin lento lähti noin tunnin myöhässä ilmeisesti lentokenttähenkilökunnan lakon takia, eli lähemmäs klo 02 yöllä. Samasta syystä Helsingin päässä lähes kukaan ei saanut ruumasta matkatavaroitaan, meille ne tulivat vasta 3 päivää myöhemmin. Aamiaiseen oli kentällä sopivasti aikaa ennen kuin suora bussiyhteys Turkuun lähti klo 9.10. Tosi kiva reissu taas maailman parhaassa seurassa, retkilajeja kertyi 177 vaikka emme niitä metsästäneet mitenkään, esim. Tarifan kyläbulbulia emme nyt käyneet katsomassa. Muutamien lajien summia reissultamme: välimerenliitäjä 33, kattohaikara 3424, mustahaikara 59, kapustahaikara 189, silkkihaikara 145, yöhaikara 63, ruskohaikara 3, pronssi-iibis 1341, pikkukorppikotka 12, hanhikorppikotka 559, käärmekotka 607, pikkukotka 641, haarahaukka 3572, isohaarahaukka 14, niittysuohaukka 7, mustanmerenlokki 589, välimerenlokki 19, kaitanokkalokki 387, hietatiira 20, avosetti 468, pääskykahlaaja 16, alppikiitäjä 84, vaaleakiitäjä 51, punapäälepinkäinen 21, mehiläissyöjä 537. Monien runsaiden lajien lukemat ovat paljonkin alakantissa, esim. kattohaikaran ja vaaleakiitäjän. Retkeilystä Andaluciassa Seuraavat asiat ovat paikalla käyneille varmaan tuttuja, mutta ehkä uusille menijöille näistä on hyötyä. Espanjassa ei ole jokamiehen oikeuksia, ja siksi on varsin rajoitettua missä voi kulkea. Havainnot keskittyvätkin vahvasti varsinaisille lintupaikoille, joita on ihan Google Mapsiinkin merkitty. Isot tiet ovat hyväkuntoisia mutta pientareita tai pysähtymislevikkeitä ei ole juuri lainkaan, minkä takia autosta havaittua on usein mahdotonta jäädä enempää tarkastelemaan. Lisäksi takana tulevat ajavat usein hyvin lähellä ja melko reipasta vauhtia. Hiekkatiet ovat yleensä aika huonokuntoisia ja jos haluaa kierrellä (esim. Brazo del Estessä, La Jandassa tai Donanassa) autossa olisi hyvä olla kunnon maavara. Tarifa on Euroopan tuulisin kaupunki minkä saimme taas konkreettisesti huomata, mielestämme aiemmin ei ole ollut ihan näin tuulista. Todella heikkotuuliset päivät ovat harvinaisia ja mietimmekin, onkohan täällä koskaan ollut tyyntä. Vallitseva tuuli on suoraan idästä puhaltaen Välimereltä Atlantille (Levante-tuuli), myös päinvastaiset länsituulet ovat tavallisia. Merilintuja voi kovilla länsi- ja lounaistuulilla nähdä Tarifan kärjessä olevalta Isla de las Palomasilta (jonne pääsyyn tarvitaan joku maksettu opas, esim. Birding the Strait, saareen vie lukittu portti), tai esim. Cadizin kärjestä, tai tietysti veneretkiltä, joita tehdään lähinnä valassafareina Tarifasta. Salmen yli tulevaa muuttoa on siis kovillakin tuulilla mutta kyllä parhaat muuttopäivät ovat tuuleltaan heikkoja tai kohtalaisia. Tuulen suunta määrittelee, meneekö valtavirta ”niemimaan” itä- vai länsiosasta, kovemmilla itätuulilla ainakin haarahaukat menevät vielä reilusti Tarifasta länteen. Lähikuvaukseen parhaat paikat ovat lähellä rantaa mutta ei vesirajassa vaan ylempänä, silloin saa pedoista kuvia usein myös yläpuolelta. Mantereen puolella muutto menee pääosin jo korkeammalla. Petomuutto käynnistyy yleensä vasta klo 10 jälkeen, mutta heikkotuulisina päivinä joskus aiemminkin. Lintujen lauluaktiivisuus oli vielä yllättävän vaisua, voi toki osin johtua tuulisista säistä. Monet listallamme olevat ”toivelajit” (lännenorfeuskerttu, taiturikultarinta, sininärhi, ruostepyrstö) saapuvat pääosin vasta huhtikuun puolella, ja ajatus onkin ensi vuonna tehdä taas pari vk myöhemmin alkava ”laulajaretki”. Maaliskuu on kuitenkin oikea aika petomuutolle, vaikutti että käärmekotkat tulevat hiukan ennen pikkukotkia, mehiläishaukat lienevät pääosassa sitten joskus huhtikuussa. Monet talvikaudella runsaat lajit olivat jo vähäisiä, esim. kurjet ja monet kahlaajat ja mm. liitohaukkoja ja vuorikotkia oli paljon vähemmän kuin talvisin, viimeksi mainittua emme tällä reissulla sattuneet näkemään. Monet lajit pesivät pääosin pohjoisempana Espanjassa ja olivat varmaan hakeutuneet reviireilleen. Aika uusi kirja Birds of Spain antaa aika hyvän kuvan eri lajien levinneisyydestä ja muuttoajoista, myös eBirdistä on löydettävissä miten eri lajien havainnot eri paikoissa jakautuvat eri kuukausina. Talvikuukausina ja vielä maaliskuussa voi etenkin öisin olla suht. viileää, mikä kannattaa huomioida majoitusta varatessa, että jokin lämmitysmahdollisuus on. Monet ruokakaupat ovat sunnuntaisin kiinni ja toisaalta sunnuntaisin ravintolat ovat täynnä espanjalaisia, joten paikan saaminen voi olla vaikeaa.
Silkkikerttu on yleinen ja yksi suosikeistamme reippalla laulullaan Andalucian linnustosta yleisesti Suomalaisille Espanjan linturunsaus on häkellyttävä, tietysti muuttoaika tuo oman lisänsä. Laiduneläimiä ja -maita on joka paikassa, myös vapaana keskellä kyläalueita (esim. omalla piha-alueellamme muuleja, lehmiä, lampaita, kanoja, aaseja) mikä osaltaan selittänee linturunsautta – ilmiö, jonka havaitsee myös esim. Öölannissa. Hyönteisravinnon runsauden takia mm. pääskyt, kottaraiset (2 lajia) ja varpuset (2 lajia) ovat todella runsaita. Myös samettipääkerttu ja mustapäätasku ovat todellisia joka paikan lintuja, kuten myös turkinkyyhky. Koska vesialueita on suht. vähän, vesilinnut ja kahlaajat keskittyvät hyvin niille. Petolintuja ja haikaroita on ”joka paikassa”, runsaimpina haarahaukat, tuulihaukat, hanhikorppikotkat, kattohaikarat ja lehmähaikarat. Varislintuja on hyvin vähän, hiukan naakkoja ja vähän harakoita, muutama korppi, variksia ei lainkaan. Avomaiden lajistolle on biotooppia määrättömästi, mutta oikeastaan ainoita tavallisia lajeja avomailla ovat töyhtökiuru ja harmaasirkku sekä erityisesti tikli, hemppo ja viherpeippo, jotka ovat kaikki todella runsaita. Paikoitellen löytää arokiuruja ja lyhytvarvaskiuruja, pikkukiurut ovat harvemmassa. Metsissä olemme retkeilleet vähemmän, ne ovat joko pinja-, korkkitammi- tai oliivipuuvaltaisia ja suhteellisen vähäisiä lintumääriltään. Tavallisia metsälajeja ovat lähinnä mustarastas ja mustapääkerttu ja hiukan vähälukuisempana keltahemppo. Tiaiset ja etelänpuukiipijä ovat vähälukuisia, samoin nakkeli. Lokeista tavallisia ovat etelänharmaalokki ja selkälokki (sikäläinen alalaji), paikoitellen mustanmerenlokkikin – tiirat ovat riuttatiiraa lukuun ottamatta lähes harvinaisia. Biotoopiltaan vaateliaille lajeille pitää tietää ”oikeat” paikat. EBirdistä on helppo seurata mitä missäkin on nähty, tosin havaintojen tulemisessa on tunnin viive ja pitempikin, riippuen miten kukin havaintolistansa lähettää. Äänimaailmassa on eniten opettelemista, vaikka toki paljon kotimaasta tuttujakin lajeja on, niin suuri osa äänimaailmaa on erilaista kuin meillä, ja ottaa aikansa että tulee kunnolla tutuksi. Meille vielä pääosin tuntemattomia ovat aamuinen laulukuoro metsissä ja pensaikkoalueilla sekä yölaulajat, näihin toivottavasti pääsemme tutustumaan ensi kerralla.
Harmaasirkun rahisevaa laulua kuulee paljon, pari pesimäpuuhissa
Silkkihaikara on yleinen, jalohaikaraa emme nyt nähneet ainuttakaan
Mustapäätasku on todella yleinen, monet jo ruokkivat poikasiaan
Myös turkinkyyhky on todellinen jokapaikan lintu
Mustakottarainen tuntui olevan tavallista kottaraista yleisempi, molemmat hyvin runsaita
Mustaleppälintu ansaitsee myös paikan tavallisten lintujen listalla Ohjeita muutamista lintupaikoista Alla omia kokemuksiamme alueen lintupaikoista, Donanan aluetta en tässä yhteydessä käsittele kun olemme siellä liikkuneet vähemmän – vaatii käytännössä oman yöpymisensä jos haluaa retkeillä Sevillan länsipuolella. Tuulisuuden lisäksi eräs hiukan huono puoli alueen muutontarkkailussa on valaistus, sillä saapuva kevätmuutto tulee enemmän tai vähemmän vastavalossa, syksyllä tietysti on toisin, mutta syysmuutosta meillä ei ole omaa kokemusta. La Janda La Janda on valtavan laaja avomaa-alue Tarifan luoteispuolella n. 20 km Tarifasta. Se vaikuttaa olevan erityisen hyvä talvikaudella, lintujen määrä riippuu siitä, kuinka paljon pelloilla on vettä ja kuinka paljon alueen halki kulkevassa kanaalissa on vettä. Alue on aikanaan ollut kosteikko ja sen entisöinnistä on puhuttu mutta en tiedä tuleeko toteutumaan. Useimmiten retkeilty paikka on Canal Principal Este, jonne käännytään kuvan 1 täpän kohdalta, samasta kohtaa kääntyy vasemmalle tie Zaharaan ja Barbateen. Heti mutkan jälkeen avautuvat pellot molemmin puolin ja lintujen katselu voi alkaa. Autolla kannattaa ajaa tie alas ja joko jättää sinne ja kävellä kanaalin vartta (molemmat suunnat ovat hyviä) tai jatkaa autolla vasemmalle kanaalin viertä menevää suoraa, mutta tie on aika kuoppainen ja nyt siis tällä haavaa puolesta välistä poikki. Auton saa veivaamalla juuri käännettyä kapealla tiellä tulosuuntaan ettei tarvitse peruuttamalla poistua. Kaukoputki kannattaa olla mukana sillä alueella on usein petoja ja pelloilla muutakin mielenkiintoista. Kanaalia pitkin lentää usein haikaroita.
Kuva 1 - sisäänkäynti La Jandan päätielle Toinen paikka päästä La Jandaan on kuvan 2 täpän kohdalta lähtevä tie, on notkossa ja pitää olla tarkkana ettei aja ohi jos tulee idästä, La Jandan opastaulu kyllä näkyy alamäessä. Tämä tie oli nyt poikki noin kilometrin päästä, mutta yleensä sitä pitkin on päässyt saman suoran toiseen päähän, josta puhuttiin edellä. Tämän tien varrella on yleensä vähemmän lintuja mutta lajisto vähän erilaista.
Kuva 2 - sisäänkäynti La Jandan lounaisnurkasta Kolmas ja viime kokemusten perusteella paras paikka on alueen luoteiskulmassa oleva Rio Celemin. Kuva 3 täpän kohdalla olevalla sillalla on hyvä tarkkailupaikka, ympärillä on joka puolella kosteita peltoalueita, ja myös petoja näkyy hyvin. Joen varrella on hyviä pensaikkoja pikkulinnuille, sillalta voi kävellä kolmeen eri suuntaan niin pitkälle kuin haluaa. Tällä alueella on ollut runsain ja monipuolisin linnusto viime kerralla. Kyseistä tietä jos jatkaa eteenpäin tulee ylänkö ja suora tienpätkä, jonka varrella on usein petoja, suoran jälkeen ajetaan maatilan vierestä eteenpäin ja kuvan 4 täpän kohdalla on hyvä tarkkailupaikka, josta näkee laajoille peltoalueille lännessä ja etelässä. Tietä edelleen jatkettaessa kohti Antigua laguna de La Jandaa (aika huonossa kunnossa) päästään La Jandan länsipäässä olevalle suoralle, joka yhtyy toisessa päässä edellisissä kappaleissa mainittuihin teihin (jos ne eivät ole poikki). Tuon tien varrella on hyviä pusikkoja (Canal Intercolector) ja näkymä myös peltoalueille itään.
Kuva 3 - Rio Celemin
Kuva 4 - tarkkailupaikka La Jandan luoteiskulmassa Punta Camorro Punta Camorro on tunnetuin tarkkailupaikka Gibraltarin salmen yli tulevalle muutolle. Sinne kääntyy toinen tienhaara vasemmalle liikenneympyrän jälkeen kun lähdetään Tarifasta kohti itää, roskisten kohdalta. Kuvan 5 täpän osoittamalle paikalle pystyy hyvin ajamaan ja siinä on runsaasti parkkitilaa. Kovalla itätuulella on hankala löytää suojaista paikkaa tarkkailulle, jollei jää auton suojaan – auton voi ajaa alueen reunalle nokka kohti Afrikkaa, kunhan pysäyttää ennen pudotusta. Vaihtoehtona on kävellä itään vievää rantatietä eteenpäin, rannan tuntumasta tulee parikin vanhaa bunkkeria, joiden suojasta löytyy tuulensuojaa, mutta matkaa ja kantamista tulee muutamia satoja metrejä. Autolla saa mennä vain luvan kanssa. Beach House Tarifaa vuokrataan, ja se on yksi vaihtoehto. Vaihtoehtona on myös jatkaa parkkipaikalta kohti takaviistossa olevaa merivartioasemaa ja ajaa sen ohitse viimeisen kameran kohdalle, ”Trafico” nimiselle lintujenkatselupaikalle. Siellä ei ole mitään infraa mutta onpahan kukkula, josta on laajimmat näkymät sekä itään että länteen ja usein pedot nousevat niiltä main mantereen ylle. Itätuulella tämäkin on aika suojaton.
Kuva 5 - Punta Camorro Punta Carnero Mirador Aves Punta Carnero on hyvä paikka reippaalla länsituulella, koska silloin usein muuton valtavirta saapuu Eurooppaan näiltä main. Paikka on kuvan 6 täpän kohdalla, pieni tasanne, johon mahtuu parisen kymmentä henkeä, eturivin paikkoja varten kannattaa tulla ajoissa. Gibraltar näkyy hyvin vasemmalla. Auto kannattaa ajaa hiukan tasanteen ohi ja jättää tien reunan levennykseen, tasanteen kohdalla olevan ylöspäin lähtevän tien pätkälle ei kannata jättää koska siitä saattaa omistaja kulkea autollaan. Tänne ajaa Tarifasta reilu puolisen tuntia, pitää tällä hetkellä koukata Algecirasin länsilaidan kautta koska oikotie CA-224 on remontissa.
Kuva 6 - Punta Carnero Mirador el Estrecho Tarifan tien varrella oleva näköalakahvila (kuva 7) on yksi mahdollinen paikka, näkymä on todella laaja mutta kuvaajalle ei paras vaihtoehto, koska monet linnut menevät kauempaa. Parkkitilaa on.
Kuva 7 - Mirador del Estrecho Cazalla Toinen hieman vastaava paikka on lähempänä Tarifaa oleva Cazalla (kuva 8), jonne vie oma sivutiensä Tarifan päätieltä, mutta pitää tulla idän suunnasta, eli Tarifassa asuvan pitää ensin käydä kääntymässä jossain, jotta pääsee Tarifaan vievän tien oikeaan laitaan. Paikka katsoo myötävaloon mutta on todella korkealla, eikä ole kuvaamiseen oikein sopiva paikka – helposti saavutettava toki. Syksyllä tämä lienee paljon parempi vaihtoehto.
Kuva 8 - Cazalla Observatorio de La Pena Tämä on erinomainen alavalla maalla oleva muutontarkkailupaikka (kuva 9), josta on helppo löytää tuulen suojaa ja on muutenkin vähätuulisempi kuin rannikon paikat. Näkymät ovat laajat ja suuri osa pedoista lähtee tästä alkavaa solaa pohjoiseen, toki keskimäärin korkeammalla kuin rannikolla. Tilaa on hyvin autoille, tie kääntyy päätieltä roskisten kohdalta.
Kuva 9 - Observatorio de La Pena Cueva del Moro ja Faro Camarinal Cueva del Morosta (kuvan 10 yläkulmassa) on mahtavat näkymät itään ja koilliseen mutta ei laajaa sektoria. Olemme pitäneet tätä vain paikkana, jossa on hyvä kuvata kalliolla pesiviä hanhikorppikotkia ja sinirastaita, mutta itätuulilla myös petoja menee kallioiden edestä pohjoiseen. Perille asti voi hyvin ajaa ja parkkipaikkakin löytynee (täällä on aina jokunen asuntoauto), tai jos haluaa pusikoista yrittää vaikkapa ruskokerttua voi pysähtyä jo aiemmin tien varteen parkkialueelle ennen kohti Camarinalin majakkaa vievää kävelytietä (sendero). Sekin on ihan mukava kävelyreitti ja Camarinalin majakalta on hyvät merinäkymät, mutta aika korkealla merilintustaijausta ajatellen (tosin portaat vievät alemmas lähemmäs merta). Majakalle pääsee myös toista lyhyempää kävelytietä jos ajaa Atlanterran itäreunalla olevalle parkkialueelle (merkitty kuvaan).
Kuva 10 - Cueva del Moro ja Faro Camarinal Playa de Bolonia Bolonian ranta (kuva 11) on hyvin suosittu ulkoilupaikka eikä sinne kannata sen takia varmaan viikonloppuisin saati kesäaikaan mennä. Ei ehkä varsinainen lintupaikkakaan mutta erittäin kaunis ranta ja hyvä paikka mustajalkatyllien kuvaamiseen, joita sieltä löytää aina ihmisistä ja koirista huolimatta, yleensä myös pulmussirrejä ja satunnaisesti muuta kivaa.
Kuva 11 - Playa de Bolonia Barbaten altaat Barbate on alueen paras ja monipuolisin kahlaajapaikka. Alueelle käännytään täpän (kuva 12) kohdalta (keltaisia roskiksia), siihen voi jättää auton tai halutessaan ajaa siitä talojen taakse oikealle mistä pääsee altaiden viereen autolla, joskaan kovin märällä kelillä en suosittele, muutenkaan saappaat ei ole täällä huono vaihtoehto jos maa on märkää. Altaiden polkuja pääsee hyvin kävelemään tavallisillakin kengillä, mutta yleensä lintumaailmaa tarkkaillaan siitä mistä altaiden polut lähtevät. Periaatteessa tietäkin pääsee ajamaan eteenpäin ja ollaan kerran niin tehty, ilman hyvää maavaraa en silti suosittele. Aika varma paikka nähdä välimerenlokkeja ja ainakin talvisin paksujalkoja. Lähin paikka myös nähdä flamingoja Rio Celeminin ohella. Jos aikaa on niin hyvä pysähtyä myös Barbate-joen suulla, siellä on nähty mm. hyviä tiiroja ja Restaurante Curron jälkeen lähtevää tietä pääsee altaita näkemään toisesta suunnasta. Talvisin töyhtöiibikset ruokailevat näiden maatilojen pihamailla, pesimäaikaanhan ne löytyvät La Barca de Vejeristä, missä on lintuja varten oma tarkkailutasanne.
Kuva 12 - Barbaten altaat Laguna de Medina Laguna de Medina on noin tunnin ajomatkan päässä ja varmaan seudun paras lintujärvi, olettaen että veden korkeus on sopiva – olemme nähneet sen kuivanakin. Tarkkailupaikalle on täpällä (kuva 13) merkityltä parkkipaikalta mukava kävelyreitti leveitä pitkospuita pitkin, niillä kannattaa pysyä ja matkalla voi jo nähdä kaikenlaista. Valo on suhteellisen hyvä koko päivän, mutta kuvaamiseen linnut ovat pääosin melko kaukana. Linnusto on monipuolista ja järven lisäksi kannattaa katsella taivaalle.
Kuva 13 - Laguna de Medina Marisma de Cetina Marisma de Cetina on loistava lintupaikka, sinne käännytään täpän (kuva 14) kohdalta, kannattaa ajaa metsikön läpi ja jättää auto sinne missä pinjametsä päättyy ja jatkaa siitä jalan, altaille ei kuitenkaan autolla pääse. Matkalla on jo paljon katsottavaa ja kuunneltavaa. Altaille mennessä on paikan opastaulut ja paikalla kaksikin tarkkailukojua. Tällä laajalla alueella saa helposti kulumaan vaikka koko päivän – vesilintuja, kahlaajia, lokkilintuja, flamingoja, maalintuja ym.
Kuva 14 - Marisma de Cetina Laguna ja Pinar de Algaida Aivan Cadizin yliopiston vierestä lähtee reitti (kuva 15) tälle laajalle alueelle, jossa myös on helposti koko päiväksi katsottavaa. Portin jälkeen oikealle mennessä pääsee lagunoille ja suoraan jatkaessa mennään hyvää kävelytietä metsäalueen läpi ja jos jaksaa kävellä pääsee näkemään myös vesialueita vajaan kilometrin päässä ja halutessaan voi jatkaa sillan yli vastapäiselle saarelle, jossa kosteikoita ja toisella rannalla avoin meri.
Kuva 15 - Laguna ja Pinar de Algaida Punta Canteras Erityisesti aamulla ja vielä keskipäivällä kannattaa käydä Punta Canterasissa (kuva 16), josta näkee hyvin Cadizin lahden ranta- ja merialueet ja paikallisestikin voi löytää kaikkea mukavaa. Laaja parkkialue ja lyhyt kävelymatka niemen kärkeen. Viikonloppuisin voi olla paljon ulkoilijoita.
Punta Canteras Costa Ballena Costa Ballena (kuva 17) on talvikaudella hyvä paikka vaikka onkin aika urbaani. Kahdella altaalla on valkopääsorsia, pikku-uikkuja, mustanmerenlokkeja ja kahlaajiakin, ja täällä on ollut mm. pikkulapasotka. Valokuvaamiseen on hyvät edellytykset sillä linnut ovat täällä tottuneet ihmisiin.
Kuva 17 - Costa Ballena Puerto de Chipiona Chipionan satama (kuva 18) on tunnettu pikkukiitäjistään, voi siellä toki jotain muutakin nähdä. Kiitäjät pesivät täpällä merkityssä rakennuksessa mutta talvikaudella ne ovat päivisin jossain poissa eli paikalle pitää mennä joko aamulla tai myöhään iltapäivällä. Pesimäaikaan varsikin jos on poikasia niin liikennettä on koko päivän.
Kuva 18 - Puerto de Chipiona Salinas de Bonanza ja lähistön lagunat Bonanzan suola-altaat on erinomainen lintupaikka, jossa on katsottavaa moneksi tunniksi. Sinne mennään täpällä (kuva 19) merkitystä kohdasta ja tietä voi jatkaa niin pitkälle kuin pystyy ajamaan. Tien päästä vasemmalta pääsee kävelemään joen rantaan. Altailla on aina paljon kahlaajia ja kaitanokkalokit tuntuvat viihtyvän täällä, samoin paikalla on aina runsaasti flamingoja ja pitkäjalkoja. Lähellä on ainakin kolme hyvää Lagunaa, joissa samalla kannattaa käydä – tuotto vaihtelee vuodenajan ja vesitilanteen mukaan. Lagunas de Martin Miguel (kuva 20) on tarjonnut ainakin talvella rääkkähaikaroita ja kruununokikanan, Lagunas de Camino Colorado (kuva 21) on pikkuhaikarapaikka ja ainakin Laguna de Tarelolla (kuva 22) kannattaa käydä, vesilintuja, uikkuja ja haikaroita. Auto jätetään täpän kohdalle pinjametsikkön ja siitä lyhyt kävely tarkkailupiiloille. Myös Tarelon lounaiskulmassa kannattaa käydä ja maastokelpoisella autolla mahdollisesti jatkaa tietä eteenpäin, pääsee näkemään Bonanzan altailla olevia lintuja, joita ei muualta näe.
Kuva 19 - Salinas de Bonanza
Kuva 20 - Lagunas de Martin Miguel
Kuva 21 - Lagunas de Camino Colorado
Kuva 22 - Laguna de Tarelo Marismas de Trebujena Hakeudu tielle CA-9027 ja aja tätä pitkää suoraa kohti pohjoista. Viimeistään vasemmalle jäävän pinjametsikön pohjoispään paikkeilla kannattaa pysähtyä, siinä pesii kapustahaikaroita, haarahaukkoja ja pikkukotkia sekä kattohaikaroita. Jatka tien päähän ja käänny vasemmalle (täppä, kuva 23) hiekkatielle, joka vie kosteikkoalueiden halki kohti Bonanzan suola-altaita, katsottavaa on koko matkalla ja aja niin pitkälle kuin viitsit/pystyt, tien päässä on Bonanzan ”Observatorio de Aves”. Guadalquivir on koko ajan vieressä. Jos jatkat täpän kohdalta asvalttitietä sillan yli pohjoiseen, voit pysähtyä ITI Marismas de Trebujena kohdalla ja kävellä paikkaan ”Caseta de Observacion de Aves”. Jatka pitkin rantaa kulkevaa Carretera del Practicoa, hyvässä kunnossa pitkän matkaa ja tuleepa siellä yhdessä kohtaa vastaan oikealla lintutornikin. Katsottavaa on joka paikassa ja aikaa saa kulumaan niin paljon kuin sielu sietää. Tie jatkuu joen rantaa kunnes tullaankin jo seuraavan kappaleen paikalle – matkaa tulee yhteensä 31.4 km koko ajan joen vartta pitkin. Halutessasi poistu tietä A-8150 pitkin ennen Brazo del Esteä.
Kuva 23 - Marismas de Trebujena Brazo del Este Brazo del Este on kosteikko ja peltoalue (kuva 24), jonka poikki kulkee leveä mutta paikoin (etenkin sadekelillä) huonokuntoinen tie (SE-9009 ja erityisesti SE-659, jälkimmäinen muuttui parhaiden paikkojen jälkeen ajokelvottomaksi). Sinne lähdetään esim. kuvan 24 täpän kohdalta, kokonaismatkaa on vajaa 13 km. Parhaat paikat ovat siellä missä tie kulkee kahden joenmutkan yli. Katsottavaa on kuitenkin paljon koko matkalla ja lajisto monipuolista. Jos on ollut sateista, niin auto tulee kyllä tolkuttoman kuraiseksi ja punertava kura kuivuessaan on todella tiukassa.
Kuva 24 - Brazo del Este Guadalhorcen suisto Alueelle on kätevintä mennä jättämällä auto Calle Guadalhorcen varrelle (kuva 25) (yksisuuntainen katu, vain etelästä pohjoiseen), sinne päästäkseen kun tulee lentokentällekin vievään isoon risteykseen niin pitää valita toinen erkanemisluiska oikealta, oikeanpuolimmainen vie lentokentälle. Google Maps neuvoo vain käyttämään erkanemiskaistaa oikealle, joka tarkkaan tulkittuna vie siis lentoasemalle. Kadun varteen jätettäessä autoon ei kannata jättää varastettavaa sillä kuulemma tiedetään, että täällä liikkuu lintuturisteja, joiden autosta löytyy arvotavaraa. Kadun varrelta noustaan kävelytielle, kuljetaan kävelysillalle ja sieltä löytyykin pian alueen paikallisopasteet.
Kuva 25 - Guadalhorcen suisto Etenkin Cadizin alueelta löytyy vielä muitakin hyviä lintupaikkoja, jotka eivät meille ole vielä kunnolla tuttuja. |
