Öölanti

ÖÖLANTI 27.7.-2.8.2019

Reijan kanssa Öölannin kesälinnustoon ja ennen kaikkea kahlaajiin tutustumassa. Ruotsin laivalla Tukholmaan ja sieltä omalla autolla Öölantiin. Majoituttiin saaren keskivaiheilla mutta lähempänä itärantaa olevassa Gårdbyn kylässä ja siellä olevassa Eksgården Kråg och Rum -nimisessä majoituspaikassa. Todella viehättävä ja mukava maalaismiljöö ja oikein onnistunut valinta myös sijainnin perusteella. Menomatkalla Öölantiin alettiin tietysti jo laskea retken lajeja, mitään oikein maininnan arvoista ei havaittu mutta 37 lajia kuitenkin. Perillä majapaikassa vasta iltasella.

Seuraavana päivänä ei säiden takia varsinaisesti linturetkille vielä lähdetty, ainoastaan kierreltiin vähän majapaikan lähistöllä. Illalla viiriäinen äänteli läheisellä niityllä. Retkilajeja kertyi lisää vain vähän toistakymmentä. Keskiviikkona 29.7. päästiin sitten paremmin linturetkeilyn makuun ja vietettiin suurin osa päivästä Beijershamnissa, joka on suojeltu laaja niitty- ja lieteranta-alue saaren länsirannalla vain muutama kilometri saaren ”pääkaupungista” Färjestadenista etelään. Sää oli edelleen melko tuulinen mikä hiukan haittasi havainnointia. Lintuja oli todella paljon, mm. 2500 merihanhea, 30 ristisorsaa, 12 avosettia, 450 töyhtöhyyppää, 5 jänkäsirriäistä, 30 mustavikloa, 40 keltavästäräkkiä – kahlaajalajeja yhteensä 21. Paikalla oli nähty hiljattain valkoperäsirri, jota ei nyt kuitenkaan löytynyt. Käväistiin myös Västerstadsvikenillä etelämpänä, jossa sielläkin 1200 merihanhea, ja retken ensimmäiset isohaarahaukat sekä riuttatiirat. Paluumatkalla poikettiin itärannalla Stenåsabadetilla, josta voisi mainita 550 mustalintua. Päivän loputtua retkilajeja koossa 96.

Beijershamnin niittyalueet olivat todella komeat, eipä vastaavia Suomesta juuri löydy

Sepelkyyhky oli valinnut alueen sisääntulon reviirikseen

Pikkulepinkäinen oli Öölannissa melko yleinen, varmaan sekä biotooppien että ravinnon runsauden takia

Västerstadsvikenin maisemaa, ilmeisesti pesimättömiä kurkia lepäilemässä

Torstai 30.7. pyhitettiin kuuluisalle Ottenbyn niemelle saaren eteläkärjessä. Aamulla tarkkailtiin pääosin ruotsalaisten harrastajien seurassa muuttoa eteläkärjessä majakan lähistöllä, ja myöhemmin kierrettiin niemen sekä länsi- että itärannan lintupaikkoja. Riuttatiiroja näkyi moneen otteeseen, muita mainittavia pari heinätavia, kaksi mustatiiraa ja retken ainoa sepelsieppo. Paluumatkalla poikettiin uudelleen Västerstadsvikenillä, sillä sinne oli ilmestynyt paikalliseksi tundravikla, jota saatiinkin rauhassa ihailla. Samalla saatiin neuvoa hollantilaisia lintuharrastajia siitä miten kaukoputken vastavalosuoja tulee esiin :).

Ottenbyn majakka Långe Jan, lintuasema on puuston takana mutta sen alueelle ei ole vapaata pääsyä

Ottenbyn eteläkärjen länsirantaa

Merimetsoja, lokkeja, hylkeitä ja joutsenia oleili eteläkärjen reunakarikoilla

Melko luottavainen vaihtopukuinen koirashaahka ruokaili rantavedessä

Pääskyt olivat ilahduttavan runsaita koko Öölannissa ja Ottenbyssä nämä tietysti olivat rengastettuja

Eteläkärjen alue vähän kauempaa kuvattuna. Paikalla oli paljon vierailijoita ja ravintola, jossa voi lounastaa.

Näkymää Ottenbyn niemen itärannalla olevasta lintutornista, maisema toi mieleen Afrikan savannit

Myös niemen länsiranta oli yhtä hienoa avomaastoa, kateellisena katsoi suomalainen lintuharrastaja tällaisia biotooppeja

Riuttatiirojen ääni tuli Ottenbyn niemellä tutuksi kun sitä kuuli melkein koko ajan

Päivän lopuksi ihalitiin sympaattista tundraviklaa Västerstadsvikenillä

Perjantaina 31.7. käytiin uudestaan Beijershamnissa sekä päivemmällä Ruotsin lintutieteellisen yhdistyksen hienossa kaupassa Mörbylångassa. Mukaan lähti mm. pari staijauskeppiä ja muuta mukavaa. Beijershamnissa nähtiin mustapyrstökuiri ja pikkutiira mainittavimpina ja lintukaupan pihalla kuvattiin ylilentävää isohaarahaukkaa. Päivemmällä etsittiin metsälajeja ja saatiin listalle mm. vihertikka, peltojen päällä kierteli nuori arosuohaukka ja vanha niittysuohaukka. Lauantaina 1.8. oli käytännössä matkapäivä, aamulla käytiin saaren pohjoisosassa ilman mainittavia uusia havaintoja. Suomessa oltiin 2.8. aamulla. Retkilajeja kertyi 130.

Beijershamnin pengerpolulla keskusteltiin kuka tästä kulkee ensin

Isohaarahaukkoja oli eri puvuissa ja sulkasatovaiheissa

Nuori arosuohaukka rundaili pellon päällä

Ja vähän matkan päässä vanha niittysuohaukka

Nuori vihertikka on melko hupaisan näköinen otus

Öölanti oli todella mukava kokemus ja vahvasti jäi halu tulla uudelleen. Laiduntavaa karjaa oli vähän joka puolella ja sen myötä esim. pääskyt, kottaraiset ja varpuset todella runsaita. Meillä harvinaiset isohaarahaukka ja riuttatiira osuivat usein kiikariin. Avonainen maasto helpotti havainnointia ja hyviä kahlaajarantoja oli vähän joka puolella. Tiestö hyväkuntoista ja liikkuminen helppoa. Ihanteellinen paikka asua lintuharrastajalle, kuten tietysti saaren havaintohistoriakin osoittaa. Pelkästään Ottenbyssä on tavattu n. 400 eri lintulajia.