UUDENKAUPUNGIN LINTUVUOSI 2017

Kaikki kuvat Uudestakaupungista vuodelta 2017, yhtä lukuun ottamatta suurenevat klikkaamalla

Tammikuun alussa meri oli auki mutta maassa hieman lunta 

Yleensä tällaisella säällä ollaan merellä mutta toki rannikoltakin on helppoa selata vesilintuja kaukoputkella

Jälleen yksi lintuvuosi takana, melko keskimääräinen vaikka jokaisessa vuodessa on omat ominaispiirteensä. Tälle vuodelle luonteenomaista olivat kylmä kevät ja alkukesä mikä näkyi huonona poikastuottona ja lintujen vähyytenä syksyllä sekä monien lajien keskimääräistä vaatimattomampana esiintymisenä. Kylmän loppukevään takia monet hyönteissyöjät jäivät ilm. muualle pesimään eivätkä saapuneet tänne Pohjolaan. Vuoden lajimääräksi kertyi kuitenkin hieman keskiarvoa parempi 227 ja saatiinpa jälleen kaksikin uutta lajia kun mäntysirkku havaittiin Hangossa ja punapyrstölepinkäinen Vekarassa, lajit numero 308 ja 309.  Ensimmäistä kertaa kymmenen vuoden aikana puuttumaan jäivät ruisrääkkä ja vuorihemppo ja nyt toista vuotta peräkkäin myös pensassirkkalintu. Lajeja joita on keskimäärin ainakin joka toinen vuosi nähty mutta ei 2017 olivat allihaahka, luhtahuitti, mustapyrstökuiri, isolokki, pähkinänakkeli ja kirjosiipikäpylintu.

Ilmoitettujen havaintojen lukumäärä oli lähes täsmälleen sama kuin vuotta aiemmin eli nyt 7302 havaintoa. Ahkerimmat ilmoittajat olivat Pekka Alho, Raimo Heinonen, Antti Karlin, Hannu Kormano, Juha Kylänpää, Arto Lehtinen, Rauno Laine, Erkki Lehtovirta, Matti Lempiäinen, Rauli Lumio, Harri Päivärinta, Jori Ruohonen, Jukka Saario, Juhani Salmi, Veera-Lotta Salmi, Teppo Sarvilinna ja Olli Tenovuo.

Tämä upea koiras mäntysirkku oli toinen vuoden uusista lajeista Uudellekaupungille. Kuva P. Alho.

Pilkkasiipiä on yleensä merkittäviä määriä talvisinkin jos merialue vain on avoinna

Talvi 2016-2017 oli jälleen lauha eikä merialue jäätynyt lainkaan, pienen pakkaskauden takia rannoilta ei kuitenkaan päässyt enää keskitalvella merelle. Vuosi alkoi lintujen kannalta erinomaisen lupaavasti ja tammikuun lopussa oli koossa jo 73 lajia. Mukana oli monia yllätyksiä ja todellisia harvinaisuuksia kuten härkälintu 2.1. Kettelin kalasatamassa, kaksi maakotkaa, pikkuruokki Vasikkarissa 2.1., viisi uuttukyyhkyä, yhteensä 20 turkinkyyhkyä, varpuspöllö, lehtopöllö, valkoselkätikka, pari koskikaraa, punarinta, seitsemän isolepinkäistä, 40 tiklin parvi, kaksi lapinsirkkua Mähkärlässä ja huippuna tietysti 13.1. Hangosta löytynyt koiras mäntysirkku. Helmikuu kasvatti alkuvuoden lajimäärää vielä neljällä eli yhteensä 77 lajiin, mikä jäi hiukan edellisestä vuodesta. Nämä neljä olivat helmikuun puolella tullut töyhtöhyyppä (28.2.), naurulokki, kalasatamasta löytynyt 3kv grönlanninlokki ja hemppo. Alkutalven mainittavia määriä edustavat 40 tukkakoskeloa Miklinkarilla 2.1., 119 pilkkasiipeä Vasikkarissa 17.2. ja 300 keltasirkkua Mähkärlässä 18.1. Mäntysirkku oleili Hangossa koko helmikuun ja grönlanninlokki kalasataman alueella samoin koko helmikuun lopun.

Yksi vuoden suurharvinaisuuksista oli kalasatamassa parisen viikkoa viihtynyt kolmannen vuoden grönlanninlokki. Kuva R. Heinonen.

Haahkojen ja merimetsojen muutto on aikaistunut mutta määrät vähentyneet huippuvuosista

Harmaahaikara kuuluu nykyään aikaisimpien kevätmuuttajien joukkoon

Kanadanhanhi ja valkoposkihanhi kuuluvat linnuston menestyjiin myös Uudessakaupungissa ja varhaistavat saapumistaan vuosi vuodelta

Kevät käynnistyi reippaasti jälleen jo maaliskuussa. Aikaisia kevätkauden tulijoita olivat merihanhi 2.3., kanadanhanhi 1.3., ristisorsa 13.3., lapasorsa 9.4., haahka 3.3., merimetso 1.3., harmaahaikara 2.3., sinisuohaukka 18.3., piekana 7.3., kurki 14.3., selkälokki 22.3., räyskä 2.4., kalatiira 5.4., käenpiika 9.4., niittykirvinen 18.3., luotokirvinen 19.3., västäräkki 18.3., ja kulorastas 12.3. Kuten voi todeta, oikeastaan kaikki aikaiset havainnot ajoittuvat alkukevääseen, sillä kylmä loppukevät ei luonut edellytyksiä saapumisennätyksille. Muuttajamääristä mainittavia ovat 509 kyhmyjoutsenta Vasikkarissa 1.3., 325 laulujoutsenta Vasikkarissa 18.3., metsähanhia 18.3. 1507 muuttavaa Vasikkarissa ja 2500 lepäilevää Kallelassa, 400 merihanhea Valkiamerellä 23.3., 583 tukkasotkaa Vasikkarissa 13.3., 4220 haahkaa Vasikkarissa 5.4., 1820 pilkkasiipeä Vasikkarissa 12.5, 249 kaakkuria Vähä-Harmaaletolla 1.5. ja 1000 kapustarintaa Kallelassa 12.5..

Taigametsähanhien muutto tapahtuu nykyään noin kuukautta aiemmin kuin ennen muinoin ja on yksi kevään ehdottomia kohokohtia

Kevätkauden harvinaisuuksia tai pikkuharvinaisuuksia olivat pikkujoutsen (vain yksi havainto!), ainakin 23 lyhytnokkahanhea, jalohaikara Vasikkarissa 18.3., kolme haarahaukkaa, seitsemän merisirriä, viisi etelänkiislaa, grönlanninlokki 1.3. saakka Kalasatamassa, valkoselkätikka, vain yksi mustaleppälintu, kahdeksan sepelrastasta, vain yksi pikkusieppo ja mäntysirkku 19.3. saakka. Yhtään muuttohaukkaa tai nokkavarpusta ei nähty ja sekä luhta- että viitakerttusesta vain yksi havainto!

Lyhytnokkahanhi on nykyisin kevätmuutolla jokavuotinen usealla havainnolla, tässä pari lintua metsähanhen perässä

Merisirri on keväisin vähälukuinen mutta säännöllinen - kunhan vain luodoille pääsee

Pikkusieppo oli vuonna 2017 vähälukuinen muuttajana eikä yhtään reviiriäkään havaittu

Kesäkausi oli loppukevään tavoin kohtalaisen viileä eikä helteisistä kesäpäivistä tarvinnut nauttia (tai kärsiä). Kesäkauden aikana ei lintumaailmassa tapahtunut mitään erikoista mutta pesimämenestys linnuilla vaikutti pääosin vaatimattomalta ja pesinnät olivat selvästi myöhässä keskimääräisestä. Laulujoutsenen runsastuminen ja vakiintuminen pesimälintuna myös Lounais-Suomessa ja saaristossa näkyy koko ajan lisääntyneinä havaintoina, pesintöjä kuluneena kesänä ulkosaaristossa ainakin kaksi ja lisäksi pesimättömiä lintuja avomeren reunalla koko kesän. Pyhämaan merialueelle on vakiintunut myös valkoposkihanhia pesimään monille luodoille, 4.6. laskettiin yhteensä 19 paria. Yksinäinen sepelhanhi havaittiin taas keskikesällä ja yksittäisiä alleja tuntuu nykyään joka kesä oleilevan merialueella. Melanitta-lajeja jäi poikkeuksellisen paljon oleilemaan merialueelle – mahtoivatko jättää kokonaan pesimättä? Kesäkuun alussa 6.6. laskettiin Harmaalettojen merialueelta 1800 pilkkasiipeä ja 500 mustalintua.

Laulujoutsen pesii Uudenkaupungian alueella nykyään usean parin voimalla, niin järvillä kuin merialueella

Allista on tullut vakituinen kesävieras

Vuosi oli mustalintulajien suhteen poikkeuksellinen, toukokuun lepäilijämassat jäivät vaatimattomaksi mutta kesäkuun alkupuolella sekä mustalintuja että etenkin pilkkasiipiä oli vielä paljon

Pilkkasiiven tilanteesta saa Uudessakaupungissa väärän käsityksen - lepäilijäkeskittymien takia Pyhämaan merialue onkin valittu IBA-alueeksi

Mustalintua tapaa Pyhämaan merialueelta ympäri vuoden

Keskikesällä mustalinnut vaikuttavat pelottomammilta kuin muulloin - voivatko tietää ettei silloin ole metsästysaika?

Kesän kohokohta on aina kahlaajien muutto. Tänä kesänä lepäilijöiden osalta ei hätyytelty ennätyksiä mutta muutamia hienoja muuttoja päästiin näkemään. Vanhojen kahlaajien päämuutto tapahtui normaalia myöhemmin: 5.8. laskettiin Vasikkarista 191 tylliä ja 1173 suosirriä. Toinen hyvä muuttopäivä oli 20.8. jolloin Vasikkarista nähtiin mm. 78 tundrakurmitsaa, peräti 763 tylliä (Suomen ennätys!), 73 isosirriä ja 349 suosirriä. Pulmussirrejä nähtiin koko kesän aikana vain 34 yks joista neljä poikkeuksellisesti kevätmuuttajina kesäkuun alussa. Vesipääsky oli aiemmin erityisesti heinäkuussa ilahduttavan runsas etenkin Harmaaletoilla – nyt nähtiin koko kesän aikana yhteensä vain 10 yks. Vekarassa havaittiin 6.6. kaksi etelänkiislaa ja Vasikkarissa muutti 16.7. illalla 850 naurulokkia. Satakielestä kirjattiin koko kesältä vain 10 yksilöä! Viitasirkkalintuja havaittiin kolme mutta pensassirkkeleitä ei siis ainuttakaan. Myös luhta- ja viitakerttunen olivat huomattavan vähälukuisia. Kesän ainoa rastaskerttunen havaittiin Ahmasvedellä ja kirjokerttu pitkästä aikaa Vekarassa – toivottavasti palaisi maaston entisöimisen ansiosta pesimälajiksi. Idänuunilinnusta tehtiin vain yksi havainto kuten myös pikkusieposta mutta viimeksi mainittu ilmeisesti jo muuttava elokuun lopulta. Kuhankeittäjä vihelteli Kurulmissa 13.6. Edellä tuli mainittua myös kesäkauden parhaat lajit joten sillä saralla kesä 2017 oli erittäin heikko ilman ainuttakaan varsinaista harvinaisuutta.

Kaikennäköiset kahlaajat ovat kesän parasta lintuantia, tässä tylli, pulmussirri, isosirri ja suosirrejä

Tylli teki komean muuton Suomen ennätyksen

Syksyinen kahlaajamuutto oli tänä vuonna selvästi myöhässä ainakin vanhojen lintujen osalta, nuoret kahlaajat ovat kuvaajalle helpompia kun pelkäävät yleensä vähemmän

Isosirri on keväisin hienossa puvussa mutta syksyisin esiintyy täällä paljon runsaampana

Kyllä nuori isosirrikin on silti ihan tyylikäs lintu

Pulmussirri kevätmuutolla ei ole jokavuotista herkkua

Vesipääsky on käynyt valitettavan paljon vähälukuisemmaksi kuin 10-20 vuotta sitten

Syyskaudesta jäi mieleen ainakin se, että viikonlopuille sattui harvinaisen usein hyviä veneilykelejä, mikä on ollut syksyisin harvinaista. Syksy oli kaiken kaikkiaan leuto eikä pahaa kylmänpurkausta tullut missään vaiheessa, toki sen verran että muutolle kykenevät vaihtoivat maisemaa. Syksyn mainittavia harvinaisuuksia tai pikkuharvinaisuuksia olivat viisi lyhytnokkahanhea 21.9. Kytämäenraumalla, samalla paikalla jalohaikara 23.9.-1.10., muuttohaukkoja nähtiin yhteensä 11 ja merisirrejä runsaat puolitoista sataa, aroharmaalokki nähtiin 6.10. kaatopaikalla ja 3.11. satamassa, hiiripöllöjä nähtiin yhteensä 8, harjalintu ilahdutti Vekarassa 21.10., valkoselkätikasta tehtiin neljä havaintoa (enemmän kuin pikkutikasta!), tunturikiuruja nähtiin mukavasti yhteensä viisi, isokirvinen oli Vekarassa 17.9., sinipyrstö Vähä-Harmaaletolla 6.10., sepelrastas Vekarassa 21.10., hippiäisuunilintu Vähä-Harmaaletolla 6.10. (sinipyrstöä katsellessa!), yhteensä 27 taigauunilintua ja kahdeksan idäntiltalttia, pikkusirkku Vekarassa 24.9. ja 30.9. ja sokerina pohjalla vanha punapyrstölepinkäinen Vekarassa 11.10.

Tällaisella säällä on nautinto sekä retkeillä että kuvata merellä

Merisirrien kuvaamiseen ei liene paljon parempia ja monipuolisempia maisemia kuin Pyhämaan luodot

Idäntiltaltteja oli syksyllä 2017 useita

Ohi tiksutellen lentänyt sirkku ei ollutkaan pohjansirkku vaan pikkusirkku, taitavat nykyään olla jo lähes yhtä harvinaisia

Punapyrstölepinkäinen palkitsi ahkerat Vekaran retkeilijät. Kuva T. Lindroos.

Viivyttelijöitä tai merkittäviä määriä ei havaittu jonoksi asti, maininnan arvoisia ehkä 104 uiveloa Pitkäluodossa 16.11., kaulushaikara Lepäisissä 21.10., metsäviklo ja käki 17.9. Vekarassa, käenpiika 6.10. Harmaaletolla, räystäspääsky (mitä ilmeisimmin sama lintu) 15.10. Vekarassa ja Ärväskivellä, sinirinta havaittiin Harmaaletolla vielä 11.10. ja hernekerttu Klopilla 20.10. Tiltaltteja havaittiin 30.9. saarilla yhteensä 170 yks, eniten Santakareilla 80 yks ja urpiaisia muutti 21.10. Vähä-Harmaaletolla 2000 yks.

Sinirinta oli tänä vuonna vähälukuinen, niin kuin monet muutkin hyönteissyöjät

Tiltaltteja oli lokakuun alussa luodoilla "joka pensaassa"

Urpiaisia oli syksyllä 2017 poikkeuksellisen runsaasti

Vuoden loppu sujui lauhassa säässä, joulukuu oli käytännössä jäätön ja lumeton. Mainittavia havaintoja olivat viisi myöhäistä metsähanhea Tammistossa 4.12., maakotka Vekarassa 19.12., 34 merisirriä saarilla 17.12., viirupöllö Hangossa 2.12., valkoselkätikka Lepäisillä 26.12. ja vuoden ainoa taviokuurna Lepäisillä 2.12.

Loppuun vielä joitain onnistuneita kuvia vuodelta - muuttavat meriharakkaparvet ovat todella hienoja katsella

Räyskäkoloniat vaikuttivat myös kärsivän kylmästä kesästä poikastuoton suhteen

Avomeren tunnelmaa kesäiltana

Merimetso iltapesulla

Haahkakoiraita jää merialueelle sulkimaan selvästi enemmän kuin aiemmin

Nuorisojengi harnaahylkeitä ulkoluodolla

Seuraavaa veneilykautta ja kesää odotellessa