Hylkikari

 Hylkikarin koillisosan katajikkoa, niittyä ja lahdelmia

Hylkikari on alueen "hyljeksityimpiä" saaria. Se on biotoopiltaan erinomaisen monipuolinen, mutta kieltämättä kokonsa takia vaikeasti hallittavissa ja raskas kiertää. Pesimäaikaan saari on maihinnousukiellossa. Saaren vedet ovat erittäin karikkoiset ja hyvät maihinnousupaikat puuttuvat. Avoveneellä pääsee yleensä - tuulesta riippuen - maihin muutamassa paikassa, jotka on merkitty karttaan nuolilla. Muuton seurantaan yleensä otollisin paikka on saaren länsikärjessä olevan loiston lähellä - sieltä näkee ainakin merimuuton parhaiten. Saaren pohjoiskärjestä taas hallitsee parhaiten molemmin puolin saarta kulkevat muutot. Itäkärjestä näkee parhaiten mantereen puolella tapahtuvan liikehdinnän. Tarkkailupaikat on merkitty punaisilla rasteilla. 

Koillisosan niittyrantaa, täällä parhaat lintubiotoopit

Paikalliset linnut keskittyvät saaren koillisosaan, joka on kahlaajien suosiossa, mutta järven ympäristössä nähdään myös vesilintuja ja koillisrannan pusikoissa pikkulintuja. Viimeksi mainittujen osalta erinomaista aluetta ovat myös etelä - lounaisrannan lepikot. Saaren pohjoisosan keskellä on avointa soistunutta lampareiden rikkomaa maastoa ja itäkärjessä taas laaja nummialue. Saaren keskiosassa on pieniä männiköitä. Linnustollisesti köyhintä on saaren luoteisosa.

Saarella pesii monipuolinen lajisto, mm. useita pareja teeriä, kurki, isokuovi ja taivaanvuohi. Varsinaisia merilintuyhdyskuntia ei ole, lukuun ottamatta koillisrannan tiirakoloniaa. Hylkikarilla on toistaiseksi retkeilty varsin vähän. Parhaat saarella nähdyt lajit ovat hippiäisuunilintu ja jääkuikkalaji.

Kaakkoispuolen rannat rantapöheikköineen ovat myös hyvää maastoa

Alla Hylkikarin keskiosaa Ärväskiveltä kuvattuna, yllä Melanitta-parvi