UUDENKAUPUNGIN LINTUVUOSI 2010

Tarkkailua Vekaran pohjoiskärjessä toukokuussa 2010

Lintuharrastuksen oleellisimpia elementtejä on yllätyksellisyys, ja sitä tarjosi taas kulunut lintuvuosi 2010 Uudenkaupungin alueella, kuten varmaan muuallakin. Mukaan mahtui sekä iloisia yllätyksiä että toteutumattomia odotuksia. Vuonna 2010 Uudenkaupungin alueella nähtiin yhteensä 224 lintulajia, mikä kolmen vuoden kirjanpidossa sijoittuu keskimmäiseksi – kuusi vähemmän kuin vuotta aiemmin. Uusia lajeja Uudellekaupungille ei löydetty vaikka ”melkein uusia” nähtiin useampia. Näin ollen pysyttiin edelleen lukemassa 299 ja rajan katkaisua odotetaan taas ensi vuodelle. 

Vuoden helpoimmiksi puutteiksi jäivät luhtahuitti, pohjantikka, pähkinähakki ja toisena vuonna peräkkäin taviokuurna. Puuttumaan jäi myös monta muuta sellaista lajia jotka oli nähty kahtena edellisenä vuonna: viiriäinen, arosuohaukka, liejukana, tunturikiuru ja hippiäisuunilintu. Alueen vakioharvinaisuuksista jäivät näkemättä myös kyhmyhaahka, leveäpyrstökihu, pikkukajava, kuhankeittäjä ja pohjansirkku. Valtakunnallisesti runsaana esiintyneet heinäkurppa ja viitatiainen jäivät niin ikään löytymättä Uudenkaupungin alueelta. Koko vuodelta Tiira-havaintotietokantaan ilmoitettiin alueelta yht. 7666 havaintoa, eli keskimäärin 21 havaintoa vuoden jokaiselta päivältä – lähes tuhat enemmän kuin vuotta aiemmin. Ahkerimmin alueelta havaintojaan ilmoittivat Pekka Alho, Raimo Heinonen, Veera-Lotta Lehtinen, Erkki Lehtovirta, Harri Päivärinta, Kari Rissanen, Juhani Salmi, Teppo Sarvilinna ja Olli Tenovuo.

  Koskikara korennon toukilla ruokailemassa Pitkäluodon sulassa 

Varpuspöllö uudenvuodenpäivänä Kukaisten kylässä 

Alkutalvi alkoi pitkästä aikaa todella talvisissa merkeissä ja Pohjois-Euroopassa koettiinkin kovin talvi pitkiin aikoihin. Niinpä merialueet olivat jäässä jo edellisen vuoden puolelta lähtien, mikä oleellisesti vaikuttaa talven linnustolliseen kuvaan. Kylmä ja luminen talvi piti otteensa aina maaliskuun puoliväliin saakka. Talvinen sää luonnollisesti vaikutti muuhunkin kuin merilinnustoon ja epätavallisia talvehtijoita ei juuri löytynyt. Tammikuun mainittavimpia havaintoja olivat sarvipöllö Lyökissä (ainoa uusi laji tammikuulle), valkoselkätikka Korsaaressa, kangaskiuru Häpönniemessä, sepelkyyhky Kukaisilla, pari ampuhaukkaa ja yhteensä kahdeksan varpuspöllöä. Pihabongausviikonloppu 24. - 25.1. tuotti paljon havaintoja – peräti 698 kpl - mutta ei suuria yllätyksiä, vähälukuisista lajeista mainittakoon fasaani ja lehtopöllö. Koko helmikuulta ilmoitettiin vain 217 havaintoa, eikä mitään kovin poikkeuksellista havaittu. Mukavimmat helmikuun havainnot olivat uivelo, hiiripöllö, lehtopöllö, helmipöllö, pari maakotkaa, uuttukyyhky sekä kangaskiuru joka nähtiin viimeisen kerran juuri helmikuun puolella uutena helmikuun lajina. TLY:n alueen koskikarojen kartoituksessa Uudenkaupungin alueelta laji löytyi vain Pitkäluodon penkereen sulista. Vuoden lajeja oli helmikuun loppuun mennessä kertynyt 59 eli peräti 15 vähemmän kuin vuotta aiemmin vastaavaan aikaan.

Jäidenlähdön aikaa Vasikkarissa 25.4. 

 Laulujoutsenten muutto oli huhtikuussa näyttävää, Vasikkari 12.4.

  Metsähanhia Vasikkarissa päämuuttopäivänä 12.4.

  Myös merimetsojen meno oli näyttävää, Vasikkari 2.4. 

Keväällä Uudenkaupungin merialue alkoi vapautua jäästä vasta huhtikuun puolivälistä alkaen mutta merelle ei huhtikuun puolella vielä ollut asiaa. Kevättä hallitsivat jälleen suurten lintujen muutot jotka tarjosivat muutaman todella hienon muuttopäivän. Toinen alkukevään piirre oli peltojen sulamisvesilammikoille kertyneet lepäilijät jotka loivat kevääseen vanhan ajan lintukevään tuntua. Ensimmäiseksi kevätmuuttajaksi voitaneen laskea koilliseen matkannut laulujoutsen 2.3. Valkiamerellä. Laulujoutsenella nähtiin sittemmin hienoja muuttoja: kaikkien aikojen toiseksi paras lukema 379 m 2.4. Vasikkarissa ja vielä 12.4. 263 m samoin Vasikkarissa. Metsähanhella nähtiin unohtumattomat ennätysmuutot: 1394 m Vasikkarissa 12.4. ja kolme päivää myöhemmin samalla paikalla vielä 1240 m. Kallelassa lepäili 620 linnun kertymä metsähanhia 17.4. Haahkan paras muuttopäivä oli ”vain” 4665 m 15.4. Vasikkarissa ja merimetson 1175 m 15.4. Vasikkarissa. Kevään muuttoennätyksen tekivät kaakkuri 131 muuttajalla Vasikkarissa 25.4., merikotka 23 muuttajalla Valkiamerellä 3.4., suokukko 166 yksilöllä Vasikkarissa 8.5., mustaviklo 19 muuttajalla Vasikkarissa 8.5. ja liro 612 muuttajalla Vasikkarissa 8.5. Töyhtöhyyppiä lepäili Valkiamerellä ennätykselliset 653 yks 7.4., valkovikloja 34 yks Kytämäenraumassa 1.5. ja mustarastaita 60 yks Vekarassa 31.3.

 Merisirri lienee jokakeväinen jos ulkoluodoille pääsee oikeaan aikaan, Korkiaränni 6.5.

Saapumisennätyksiä tehtiin tai sivuttiin seuraavasti: ruskosuohaukka 2.4. Vasikkarissa, kalasääski 3.4. Kallelassa, punajalkaviklo 3.4. Vanhatiellä, rantasipi 11.4. Valkiamerellä, metsäkirvinen 15.4. Vasikkarissa, pensassirkkalintu 14.5. Vekarassa, luhtakerttunen 15.5. Vekarassa ja kultarinta 13.5. Vekarassa. Kevätkuukausien harvinaisuuksia olivat pikkujoutsen (2 havaintoa), lyhytnokkahanhi (5 havaintoa yht. 21 yksilöstä), tundrahanhi (useita havaintoja, enimmillään 14 yks), jääkuikka (+ 1 määrittämätön), merisirri (2 havaintoa), etelänkiisla, mustaleppälintu (2 havaintoa), sitruunavästäräkki, sepelrastas, idänuunilintu ja huippuna toinen havainto alueelta pikkuhuitista 29.5. alkaen Hiunjärvellä.

Kesäkausi jäi harvinaisuuksien osalta jälkeen edellisestä vuodesta. Meriveden ollessa melko matalalla kahlaajiakaan ei nähty niin suuria määriä kuin sellaisina kesinä jolloin korkean veden takia rannikon kahlaajarannat ovat veden peitossa. Kuitenkin kesäkauteen mahtui taas muutamia aikakirjoihin ja muistoihin jääviä havaintoja ja kokemuksia. Kesäkuu oli viileähkö ja melko tuulinen, mutta heinäkuu ja suurin osa elokuuta poikkeuksellisen lämpimät ja heinäkuun lopulla Suomessa rikottiinkin kaikkien aikojen lämpöennätys. Vaikka lepäileviä kahlaajia ei tavattu ennätysmääriä, koettiin sen sijaan hurja kahlaajien muuttopäivä 31.7. Vasikkarissa, jolloin ennätyksensä tekivät sekä tylli 115 yksilöllä, pulmussirri 10 yksilöllä että suosirri peräti 3005 yksilöllä. Viimeksi mainittu on koko maamme suurin syysmuuttolukema. Muista kahlaajahavainnoista mainittakoon 35 taivaanvuohta Vähä-Harmaaletolla 7.8. ja 30 muuttavaa valkovikloa Vasikkarissa 6.8. Lajinsa ennätys oli 224 muuttavaa selkälokkia Vasikkarissa 22.8. (myös TLY:n ennätys).

 Heinäkuun lopulla oli paitsi hienoja muuttoja niin myös kovia ukkosia, Vasikkari 28.7.

Suosirrien menoa Vasikkarissa massapäivänä 31.7.

Selkälokki teki muuttoennätyksen, Vasikkari 22.8.

Kesä – elokuussa harvinaisuuksia nähtiin kohtuullisesti, ilman suuria ihmeellisyyksiä. Naaras allihaahka vietti jo yhdettätoista kesäänsä Vasikkarin – Harmaalettojen merialueella 10.7. – 6.8. välisenä aikana, jalohaikara nähtiin 19.8. hetken aikaa Ruotsinluodossa (vasta toinen havainto alueelta), pikkuhuitti jatkoi ääntelyään Hiunjärvellä 13.6. asti, mustapyrstökuiri nähtiin Mustaklupilla 16.7., esiaikuinen tunturikihu ruokaili Vähä-Harmaaletolla harmaalokin raadolla 27.8., kuusi pikkutiiraa muutti Vasikkarissa 30.7. ja päivää myöhemmin yksi mustatiira, samoin Kalaletolla muutti mustatiira 26.7., mustaleppälinnun poikue nähtiin Hangossa 15.6., nuori kirjokerttu nähtiin Vähä-Harmaaletolla 14.8. ja idänuunilintu lauloi Kursilassa 20.6.

Syksyllä odotettua itäisten harvinaisuuksien juhlaa ei nytkään koettu, muutamista ennusteista huolimatta. Syksy oli säiltään kohtalaisen lämmin ja näkyvän muuton osalta poikkeuksellisen hiljainen – ns. kovat muuttopäivät jäivät lähes kokonaan puuttumaan. Vaelluslintujakaan ei ollut mitenkään runsaasti liikkeellä, poikkeuksena närhi ja hömötiainen joista viimeksi mainitun liikehdintä näkyi selvästi ulkoluodoillakin. Syksyn kohokohdat liittyivät muutamaan saarilta löytyneeseen harvinaisuuteen. Tämänkin syksyn ominaispiirre oli poikkeuksellisen alhaalla ollut merivesi, jopa yli -40 cm lokakuun puolivälissä! Syysretkeilykausi katkesi talven tuloon jo marraskuun kolmannella viikolla.

 Syksyllä pääsi tuulen puolesta merelle ilahduttavan usein, merialuetta 8.11.

Mainittavia syksyn osalta ennätyksellisiä määriä olivat 2000 telkkää Lintuluodossa 2.10., 71 merisirriä ja 2160 kalalokkia ulkoluodoilla 17.10., 854 harmaalokkia ja 101 merilokkia Käätyjärvellä 13.10., 50 mustarastasta ja 150 laulurastasta Vekarassa 9.10., 8 pikkusieppoa Vekarassa 20.9. ja 165 närheä 22.9. Niittuluodonkarilla. Myöhäisyysennätyksiin ylsivät ruisrääkkä Vekarassa 9.10., jänkäsirriäinen Harmaaletolla 29.8., punakuiri Ärväskivellä 8.11., mustaviklo Klopilla 9.10., valkoviklo 17.10. Vekarassa, rantasipi 2.10. Vasikkarissa, pikkulepinkäinen 8.10. Mattisissa sekä lapinsirkku 2.11. sekä Iso-Harmaaletolla että Vekarassa.

 Merisirri teki uuden päiväennätyksen, Vähä-Harmaaletto 22.10.

Syyskausi tarjosi muutamia ilahduttavia harvinaisuuksia. Listalla voidaan mainita pikkujoutsen 2 yks Kytämäenraumassa 1.-8.10., jalohaikara 11.9. Pitkäluodossa, jääkuikka 17.11. Klopin vesillä, isovesipääsky 2.10. Pertunletolla, aroharmaalokki 9.9. kaatopaikalla, sinipyrstö 20.9. Vähä-Harmaaletolla ja 2.10. Ärväskivellä, sepelrastas 2 yks 2.10. Vekarassa ja 1 yks 9.10. Ärväskivellä, viisi muuttohaukkaa, harjalintu 16.10 Saarnistossa, isokirvinen 28.9. Kurulmissa, taigauunilintu 20.9. Vekarassa, pähkinänakkeli 1.10. Varanpäässä ja 9.10. Lyökissä sekä kirjosiipikäpylintu 7.9. Kallelassa. Näistä isovesipääsky, sinipyrstö ja aroharmaalokki olivat vasta toiset havainnot Uudenkaupungin alueelta.

Syksyn harvinaisuussatoa, sinipyrstö Vähä-Harmaaletolla 20.9.

Isovesipääsky Pertunletolla 2.10.

Jääkuikka Liesluodon edustalla 17.11. 

Joulukuu jatkoi sitä mihin talvi alkuvuodesta jäi – toinen kylmä ja luminen talvi peräkkäin ja merialueen rantavedet jäätyivät jo marraskuun lopulla eikä sen jälkeen loppuvuoden aikana lämpötila juuri plussan puolella käynyt saaristossakaan. Talvinen viima hyydytti sekä linnut että lintuharrastajat, ja joulukuun havaintosaalis jäi todella vaatimattomaksi. Ainoana mainittavana kannattaa tuoda esille 100 tiklin parvi Sundholmassa 21.12.

Seuraavaa vuotta odotellessa, Lyökki marraskuun lopulla