Määrityskäsikirja III - petolinnut

Tällä sivulla ovat seuraavat lajit / lajiparit / lajiryhmät: idänmehiläishaukka / mehiläishaukka, haarahaukka, isohaarahaukka / haarahaukka, aromerikotka: nuoret ja esiaikuiset, pikkukorppikotka: 1-3 kv-linnut, hanhikorppikotka, munkkikorppikotka, käärmekotka, aro-/niitty-/sinisuohaukka, sirovarpushaukka / varpushaukka, arohiirihaukka / hiirihaukka, arokotka / pikkukiljukotka / kiljukotka, keisarikotka, pikkukotka, vuorikotka, pikkutuulihaukka / tuulihaukka, punajalkahaukka 2kv k, n + juv / nuolihaukka, välimerenhaukka / punajalkahaukka, välimerenhaukka / nuolihaukka, keltapäähaukka / aavikkohaukka, aavikkohaukka / tunturihaukka, tunturihaukka / muuttohaukka, keltapäähaukka / muuttohaukka


 

 Idänmehiläishaukka / Mehiläishaukka

 

Tuntomerkki

Idänmehiläishaukka

Mehiläishaukka

  • siiven alapinnan tarkka väritys - karpaalialueen kuviointi* sekä (k) toiseksi uloimman tumman juovan pituus kyynärsiivellä ja sijainti käsisiivellä tai (n) kyynärsiiven tummien juovien keskinäinen etäisyys ja uloimman tumman poikkijuovan sijainti käsisulissa
  • karpaalialueella ei selvää laikkua tai vain pieni tumma läiskä; koiraalla toiseksi uloin juova sijaitsee käsisulissa kovertumien alun kohdalla (lähempänä sulkien kärkeä kuin mehiläishaukalla) ulottuen kyynärsiivellä vartaloon saakka; naaraalla kyynärsiivellä kolme tummaa juovaa tasaisin välimatkoin, käsisulissa uloin juova lähellä sulan kärkeä
  • vaihtelevanlaajuinen selvä tumma karpaalilaikku käsittäen suurimman osan käsisulkien alapeitinhöyhenistä; koiraalla toiseksi uloin juova  käsisulissa sijaitsee n. puolivälissä peitinhöyhenten kärkien ja kovertumien välillä (kauempana käsisulkien kärjestä kuin idänmehiläishaukalla), häviää kyynärsiivellä isojen peitinhöyhenten alle ennen vartaloa; naaraalla kyynärsiivellä kolme tummaa juovaa mutta ei tasavälein: leveämpi väli siiven tumman takareunan ja tätä seuraavan juovan välissä, käsisulissa uloin juova lähempänä sulkien tyveä
  • pyrstön juovien leveys ja sijainti (erit. k*)
  • pyrstö pääosin tumma (mustalta näyttävä), keskellä leveä vaalea juova (k); kuten mehiläishaukalla mutta pyrstön tyven juova hieman leveämpi (n)
  • pyrstössä leveähkö subterminaalinen tumma juova ja toinen kapeampi pyrstön alapeitinhöyhenten kärkien tasolla
  • harittajien lukumäärä*; siipien erit. kärkiosan muoto ja leveys; siiveniskun nopeus ja syvyys
  • kuusi sormimaista käsisulkaa (sulkasatoisilla joku voi puuttua); siivet leveät, kärjestään ”täyteläiset”; siivenisku raskaampi ja hitaampi
  • viisi selvemmin erottuvaa käsisulkaa (joillain mehiläishaukoilla 6. käsisulka voi olla pitkähkö eroten tavallista selvemmin käsisiiven takareunasta, yl. kuitenkin vähemmän kuin idänmehiläishaukalla); siivet kapeammat ja erit. kärjestä sirommat ja selvemmin kapenevat; siivenisku kevyempi ja nopeampi
  • koko*; pyrstön ja pään koko ja muoto; ruumiinmuoto
  • vaikuttaa suuremmalta ja kotkamaisemmalta, pyrstö suhteessa lyhyempi ja leveämpi, myös pää suhteessa leveämpi, ruumiiltaan raskaampi ja leveämpi
  • vaikutelmaltaan pienempi, haukkamaisempi, tyypillisen pitkä- ja kapeapyrstöinen ja ohutpäinen, solakampi (mitoissa päällekkäisyyttä, tuntomerkki edellyttää suoraa vertailua tai hyvää tuntumaa mehiläishaukoista)
  • kurkun tarkka kuviointi
  • monilla kurkun alaosassa tumma U-mallinen reunuskuviointi, osalla myös tämän sisällä tumma keskusjuova (monilla kuviointi samantapaista kuin mehiläishaukalla)
  • ei selväpiirteisiä tummia kuvioita
  • silmän väri (k)
  • tummanpunainen
  • keltainen

 

Lintujen sukupuolen määritys helpottaa lajinmääritystä: molemmilla lajeilla ad. koiras on päästä laajalti harmaa (naaraalla harmaata vain silmän seudussa) ja myös selkäpuolelta selvästi harmaasävyisempi kuin ruskeampi ja himmeämpi naaras. Koiraalla siiven takareuna on leveälti tumma erottuen myös selkäpuolelle, naaraalla siipisulat taas ovat tiheämmin ja kapeammin juovaiset. Nuorilla siivet ovat kapeammat, siipisulat harvaan juovaiset, siiven takareuna ja -kärki leveälti tummat, silmä tumma ja vahanokka keltainen. Nuorten lintujen varma erottaminen mehiläishaukasta ei nykytiedoilla ole vielä mahdollista. Vanhojen lintujenkin osalta tunnetaan välimuotoisia yksilöitä (mahdollisesti risteymiä?) joiden varma määritys ei ole mahdollista maastossa.

 


 

Haarahaukka

 

Tuntomerkki

Haarahaukka

  • lentotapa* (siiveniskun joustavuus, nopeus ja syvyys); siipien asento liidossa/kaartelussa*; siipien muoto (erit. tasalevyisyys ja kärjen leveys) ja pituus; harittajien lukumäärä
  • lentotapa huomattavan rento ja vaihteleva, siiveniskut hitaammat ja veltommat kuin esim. hiirihaukalla, liitoa us. runsaasti; edestä/takaa katsottuna liidossa rennosti alaspäin taipuneet, täysin erilainen kuin ruskosuohaukan jäykkä V-kuvio ja yl. myös hyvin erilainen kuin mehiläis-/hiirihaukan suorempi ja jäykempi profiili, kaarrellessa siivet enemmän vaakatasossa; alta/päältä katsottuna siivet tyypillisesti hieman eteenpäin kaartuneet ja karpaalinivelestä loivalla kulmalla; siivet pitkät ja kapeat, kyynär- ja käsisiipi melko tasaleveät tai kyynärsiipi vaikuttaa hieman leveämmältä - ei mehiläishaukan (ja vähemmässä määrin hiirihaukan) selvästi vartaloa kohti kapenevaa kyynärsiipeä, ruskosuohaukan selvästi kapeampaa käsisiipeä tai pikkukotkan kotkamaisesti pullistuneempaa kyynärsiiven takareunaa; ei-sulkasatoisella linnulla erottuu kuusi selvää harittajaa (esim. hiiri-, mehiläis- ja ruskosuohaukalla viisi, vain kotkilla kuusi)
  • pyrstön muoto (erit. kärjen kes-keltä* ja kulmista), pituus (suhteessa siiven leveyteen) ja liikuttelutapa
  • pyrstö pitkä ja kapea (pitempi kuin siipien leveys); tyypillisesti lovipäinen ja loven reunat viistot, levitetyssä pyrstössä lovi kuit. us. katoaa ja pyrstö muistuttaa tällöin hyvin paljon teräväkulmaista kolmiota (sulkasatoisilla linnuilla pyrstö saattaa olla jopa selvästi pyöreäpäinen jos uloimmat pyrstösulat ovat keskenkasvuisia); kiertää us. pyrstöään pituusakselin ympäri
  • kyynärsiiven yläpinnan väritys*; selkäpuolen yleissävy/tasavärisyys; pään sävyero ruumiseen
  • sekä vanhalla että erit. nuorella linnulla kyynärsiiven poikki vinosti vaalea leveähkö vyö joka us. erottuu selvästi muuten varsin tummasta siiven yläpinnasta (ruskosuo-, hiiri- ja mehiläishaukalla ei vastaavaa väritystä), muutenkin koko selkäpuoli (mukaanlukien pyrstön yläpinta) tasasävyisen tummanruskea; pää vaikuttaa usein selvästi ruumista vaaleammalta, vanhoilla harmaasävyinen ja nuorilla lähinnä kermansävyinen
  • siiven alapinnan väritys: käsisiiven vaalean laikun sijainti, muoto*, värisävy ja juovaisuus; takareunan väri ja väriero muuhun siipeen; siipisulkien juovaisuus
  • tumman karpaalinivelseudun ympärillä kaarimaisesti vaalea laikku (kirkkaampi juv. linnulla) ulottuen yl. siiven takareunaan ja lähes etureunaan asti (ruskosuohaukalla samalla alueella vaaleaa yl. selvästi heikommin erottuvana, hiiri- ja mehiläishaukalla ei yl. vastaavalla tavalla erottuvaa laikkua - tai laikun alueella näkyy selvää leveähköä pitkittäisjuovitusta -  pikkukotkalla yl. vaaleaa kiilamaisesti takareunassa käsi- ja kyynärsulkien välissä); takareuna hyvin tasavärinen muun siiven kanssa, ei tummempana erottuvaa takareunaa kuten yl. hiiri- ja mehiläishaukalla (näkyy parhaiten vaaleampien käsisulkien kohdalla); siipisulat tiheään poikkijuovaiset melko karkein juovin (näkyy parhaiten käsisiivellä)
  • vatsapuolen viiruisuus ja värisävyt
  • vanha lintu vatsapuolelta yl. melko tasavärisen tummanruskea usein hieman punaruskeasävyinen, nuoret linnut voivat olla melko vaaleitakin, kauttaaltaan vanhalla tummaviiruinen ja nuorella vaaleaviiruinen
  • pyrstön poikkijuovaisuus ja yläpinnan värisävy sekä pyrstösulkien kärjen muoto
  • pyrstö koko matkaltaan tasaisen poikkijuovikas ilman leveämpää kärkivyötä, juovat kuit. melko himmeät ja kapeat (erit. juv linnulla) eivätkä erotu kovin kauas (ruskosuohaukan ja pikkukotkan pyrstö tasavärisemmät, hiiri- ja mehiläishaukalla juovitus selvempää ja yl. selvä leveämpi kärkivyö); yläpinnaltaan yl. tummanruskea eikä juuri erotu muusta selkäpuolesta mutta joillain voi olla ruosteensävyinen (ei kuitenkaan isohaarahaukkamaisen kanelinhohtavaa); pyrstösulkien kärjet ovat epäsymmetrisesti terävät (mikä aiheuttaa pyrstön loven vinoreunaisuuden) ja myös pyrstön ulkokulmat näin ollen terävät, kun taas kaikilla muilla mahd. vertailulajeilla (isohaarahaukkaa lukuunottamatta) pyrstösulkien kärjet ovat melko tasa- tai pyöreäkärkiset ja symmetriset (mikä aiheuttaa suorareunaisen loven jos keskimmäiset pyrstösulat ovat keskenkasvuiset)

 

Haarahaukka voidaan sekoittaa lähinnä mehiläishaukkaan, hiirihaukkaan, ruskosuohaukkaan, tummaan pikkukotkaan (ks. ”tumma pikkukotka/haarahaukka”) ja isohaarahaukkaan (ks. ”isohaara-/haarahaukka”). Kaikki ylläolevat tuntomerkit eivät erottele haarahaukkaa kaikista em. lajeista.


 

Isohaara- / Haarahaukka

 

Tuntomerkki

Isohaarahaukka

Haarahaukka

  • pyrstön pituus, kärjen muoto*, yläpinnan väri* ja väriero ruumiiseen sekä juovien esiintyminen/ voimakkuus
  • pyrstö hyvin pitkä ja syvään halkioinen, erit. suljetussa pyrstössä syvän V-kirjaimen mallinen lovi, levitetyssäkin pyrstössä keskusta selvästi reunoja lyhyempi; sekä juv. että erit. ad. lintu pyrstön yläpinnalta selvästi ruosteenpunasävyinen ja tummempaa hentoa poikkiviirutusta vain pyrstön reunalla
  • pyrstö pitkä muttei yhtä huomiotaherättävästi kuin isohaarahaukalla, kärjen lovi selvästi matalampi häviten levitetyssä pyrstössä us. kokonaan; pyrstön yläpinta selvästi ruskeampi, tumman-keskiruskea ja myös keskeltä poikkiviiruinen
  • käsisiipien alapinnan laikut (niiden värisävy*, laajuus* erit. suhteessa siiven takareunaan, läpikuultavuus, kuvioinnin voimakkuus ja jyrkkärajaisuus) sekä siipien alapeitinhöyhenkentän tasavärisyys
  • sekä ad. että juv. linnulla voimakkaasti kontrastoituvat puhtaan valkeat laikut, jotka etuosastaan puhtaan valkeat rajoittuen jyrkästi mustiin käsisulkien kärkiin, laikku yl. myös laajempi kyynärsulkien suuntaan kuin haarahaukalla ja myös tyvestään selvemmin rajoittuva kuin haarahaukalla; pienet alapeitinhöyhenet ruosteensävyiset tai kellertävät ja keskimmäiset ja isot mustahkot
  • yl. selvästi muttei läheskään yhtä voimakkaasti erottuva tai puhtaansävyinen laikku kuin isohaarahaukalla, jatkuu keskim. lyhyemmän matkaa kohti kyynärsulkia häipyen melko vähittäin tummempiin kyynärsulkiin; siiven alapeitinhöyhenkenttä melko tasasävyisen ruskea
  • siipien pituus* (istuessa kärkien etäisyys pyrstön kärjestä) ja muoto (erit. kyynärsiiven leveys suht. käsisiipeen ja harittajien lukumäärä)
  • siivet vielä haarahaukkaakin kulmikkaammat, liidossa ja kaarrellessa selvästi eteen työntyneet ja karpaalinivelestä voimakkaasti kulmalla, käsisiipi selvemmin kyynärsiipeä kapeampi kuin haarahaukalla, viisi erottuvaa harittajaa
  • siipien asento suorempi ja siivet enemmän tasalevyiset, suht. lyhyemmät ja leveämmät kuin isohaarahaukalla, kuusi erottuvaa harittajaa (jos käsisulkia ei sulkasadossa)
  • yleisvärisävy*; pään värisävy ja sävyero ruumiseen
  • sävyltään yl. selvästi punaruskeasävyisempi kuin haarahaukka, erit. rinnasta ja siiven alapeitinhöyhenistä, nuori lintu hiekansävyisempi; pää yl. huomattavan vaalea erottuen selvästi punaruskeasävyistä ruumista vaaleampana
  • yleissävyltään yl. selvästi tummempi ja ruskeampi, voi olla vatsapuolelta hieman punaruskeaan vivahtava muttei koskaan yhtä terrakotan sävyinen kuin monet isohaarahaukat, juv. linnut vaaleampia mutta kellanruskeampia kuin yl. isohaarahaukat (yleissävyltään melko punaruskeita haarahaukkoja esiintyy); pää yl. selvästi ruumista vaaleampi mutta ero ei yhtä silmiinpistävä kuin isohaarahaukalla
  • kyynärsiiven yläpinnan vaalean kentän selvyys sekä siiven keskimmäisten ja isojen yläpeitinhöyhenten väritys
  • keskim. vielä selvemmin erottuva vaalea kenttä kyynärsiivellä kuin haarahaukalla, keskimmäisten ja isojen yläpeitinhöyhenten keskustat hyvin tummat ja reunat leveälti vaaleat
  • kyynärsiiven vaalea kenttä yl. selvästi erottuva muttei yhtä voimakkaasti kuin isohaarahaukalla, keskimmäiset ja isot yläpeitinhöyhenet varsin tasasävyiset ilman selviä tummia höyhenkeskustoja
  • lentotapa* ja siipien asento liidossa/kaartelussa
  • lentotapa vielä kevyempi ja sirompi kuin haarahaukalla, lähes tiiramainen; ruumis laskee ja nousee siiveniskujen tahdissa, siiveniskut syvät ja joustavat
  • lentotapa kevyt ja letkeä muttei yhtä siro ja tiiramainen kuin isohaarahaukalla
  • koko ja ruumiinmuoto
  • keskim. selvästi suurempi (ääriyksilöillä päällekkäisyyttä), pitempi ja pitkäsiipisempi vaikuttaen toisaalta vielä hontelommalta, ruumis pitempi ja solakampi
  • keskim. pienempi ja sopusuhtaisempi, ruumis lyhyempi ja pulleampi
  • tumman naamarin esiintyminen; nokan väri ja kontrasti vahanahkaan
  • ei tummana erottuvaa naamaria; nokka yl. kellertävä eikä juurikaan erotu myös keltaisesta vahanahasta
  • monilla silmän ympärillä tummaa tehden vaikutelman tummasta naamarista; musta nokka yl. kontrastoituu voimakkaasti keltaiseen vahanahkaan
  • pyrstön alapinnan kärkivyön leveys ja kontrasti tyviosaan (juv)
  • keskim. kapeampi kuin haarahaukalla (joillain ei yhtenäistä vyötä lainkaan), kontrasti tyviosaan yl. selvä muttei kovin voimakas
  • yl. leveä tumma yhtenäinen kärkivyö joka saattaa olla hyvinkin jyrkästi pyrstön vaaleasta tyviosasta erottuva

Isohaarahaukan ja haarahaukan risteymiä on todettu.

 


 

Aromerikotka - nuoret ja esiaikuiset

 

Tuntomerkki

Aromerikotka - nuoret ja esiaikuiset

  • siiven alapinnan väritys - sisimpien käsisulkien väritys* sekä väriero (myös sen jyrkkyys) kyynärsulkiin ja ulompiin käsisulkiin; siiven keskimmäisten alapeitinhöyhenten ja kainaloiden väritys ja kontrasti* ympäristöön
  • sisimpien käsisulkien tyviosat laajalti valkeat muodostaen kookkaan lähes neliömäisen laikun (merikotkalla ei koskaan vastaavaa laikkua, maakotkalla laikku aivan erimuotoinen ulottuen juovamaisena kyynärsulkien tyvelle); siiven keskimmäiset alapeitinhöyhenet (mukaanlukien käsisulkien alapeitinhöyhenet) ja kainalot vaalean kellanruskeat muodostaen siiven alapinnalle koko peitinsiiven mittaisen leveän vaalean juovan joka erottuu selvästi tummanruskeista siiven etureunasta ja isoista peitinhöyhenistä
  • siipien muoto*, lentotapa* ja siipien asento kaartelussa/liidossa
  • siivet pitkähköt ja kapeat ja yl. selvästi karpaalinivelestä kulmalla, hyvin erimalliset kuin merikotkan ”ladonovimaiset” siivet ja kulmikkaammat myös kuin maakotkan siivet; lentotapa selvästi merikotkaa kevyempi, siivenlyönnit nopeammat, liikkuminen kaikkiaan ketterämpää; myös maakotkaan verrattuna siroliikkeisempi ja ”rennompi”; siivet liidossa vaakasuorassa tai vain vähän kaarella (ei merikotkamaisesti kuperat tai maakotkamaisesti V-asennossa) ja kaarrellessa vaakasuorat
  • pyrstön muoto ja pituus sekä pyrstösulkien ja pyrstön yläpeitinhöyhenten väritys
  • pyrstö pitempi kuin merikotkalla, kulmikkaampi kuin maa- tai merikotkalla, ei viuhkamainen vaan pyrstön kärki loivan kulman muotoinen; pyrstösulat tasavärisen tummanruskeat (subad. merikotkalla yl. sisähöydystä selvästi vaaleat) ja pyrstön yläpeitinhöyhenet vaaleat erottuen vaaleampana ”hevosenkenkänä” (subad. merikotkalla yl. tummemmat tai ainakin vähemmän erottuvat) (aromerikotkalla pyrstö lähestyy vähitellen ad. linnun selvästi kaksiväristä väritystä)
  • koko; ruumiinmuoto; pään koko ja kaulan pituus
  • hieman merikotkaa pienempi, kilju- ja merikotkan välistä; ruumiinmuoto erit. merikotkaan verrattuna selvästi solakampi - luo jopa ”haarahaukkamaisen” vaikutelman; pää melko pitkä ja solakka (yl. selvästi merikotkan päätä pienempi), kaula pitkähkö
  • ruumiin vatsapuolen värisävyt ja kuvioinnin voimakkuus
  • vatsapuoli melko tasavärisen harmaanruskea, rinta yläosastaan yl. selvästi tummempi muodostaen värirajan (joskus myös merikotkalla selvä väriraja), ei yl. selvää viiruisuutta (subad. merikotkalla vatsapuoli yl. huomattavan pitkittäisviiruinen ja kirjava)
  • selkäpuolen tasavärisyys sekä yläselän, hartiahöyhenten ja siiven yläpeitinhöyhenten värisävy ja kuviointi
  • tumman harmaanruskeat epäselvin vaalein reunuksin jotka selvimmät siiven yläpeitinhöyhenissä (tasavärisempi kuin esim. juv. merikotkalla jolla vaalean punaruskeasävyiset suurin mustahkoin kärkikuvioin luoden mustatäpläisen vaikutelman n. 2 tp. asti)
  • silmän ympärystän väritys
  • silmän ympärillä mustahko kuviointi luoden naamiomaisen vaikutelman, ei kaikilla yksilöillä erotu kovin hyvin (vastaavaa kuviointia ei esiinny muilla WP-alueen kotkilla)
  • nokan koko, muoto ja väritys
  • nokka selvästi pienempi kuin merikotkalla, lähellä maakotkaa, kapeampi ja suht. pitempi ja tyviosastaan yl. puhtaamman vaaleanharmaa ja kärjestä selvemmin musta (väriraja jyrkempi ja kontrasti kärjen ja tyven välillä selvempi)

 

 


 

Pikkukorppikotka - 1-3 kv linnut

 

Tuntomerkki

Pikkukorppikotka - 1-3 kv

  • koko*, muoto ja mittasuhteet (erit. pyrstön muoto* ja pituus; siipien pituus, muoto ja asento; pään ja nokan muoto ja pituus*)
  • hiirihaukan ja maakotkan väliltä, selvästi partakorppikotkaa pienempi; pyrstö pitkähkö (mutta lyhyempi kuin partakorppikotkalla) ja kiilamainen; siivet pitkähköt mutta kuit. partakorppikotkaa lyhyemmät, kyynärsiivestä tasaleveät mutta käsisiivestä melko selvästi kapenevat, siivet jäykähköt, kaartelee siivet vaakatasossa tai käsisiipi hieman alempana, liidossa siivet alaspäin mutkalla; pää pienehkö ja suippo, nokka petolinnuksi huomattavan pitkä ja kapea
  • pyrstön (erit. reunojen) värisävy* ja sävyero ruumiiseen
  • pyrstö erit. reunoiltaan us. läpikuultavan oranssinruskehtavan sävyinen ja erottuu selvästi ruumista vaaleampana sekä selkä- että vatsapuolella
  • siipien yläpinnan ja koko ruumiin värisävyt ja tasavärisyys (erit. vaaleiden alueiden esiintyminen/ sijainti); pään ja kaulan värisävyt ja kontrasti ympäristöön
  • yl. kauttaaltaan melko tumma, vatsapuoli vain vähän selkäpuolta vaaleampi (nuorella partakorppikotkalla vatsapuoli huomattavasti päätä ja selkäpuolta vaaleampi); osalla linnuista vaaleita alueita lähinnä ruumiin takaosassa sekä selkä- että vatsapuolella, osalla voi olla selvät vaaleat siipijuovat kyynärsiivellä mutta ei ns. Aquila-laikkua käsisiiven tyvellä; koko pää, kaula ja kurkku vaaleasävyiset (vaalean lihansävyiset) ja selvästi tummaa selkä- ja vatsapuolta vaaleammat, kurkku erottuu selvästi vaaleana laikkuna muuten tummasta vatsapuolesta
  • siiven keskimmäisten alapeitinhöyhenten väri ja väriero muuhun siipeen (erit. 2-3kv)
  • juv linnulla us. tummat tai vain heikosti vaaleampana kuultavat (kauempaa tummat) mutta 2 kalenterivuonna lisääntyvästi valkeaa kontrastoituen jyrkästi muuten tummaan siiven alapintaan
  • kyynärsiiven takareunan sahalaitaisuus
  • kyynärsulat kärjestä terävät tehden kyynärsiiven takareunan sahalaitaiseksi
  • lentotapa (siiveniskun luonne)
  • siivenisku lepattavampi kuin esim. Aquila-kotkilla

 

 


 

Hanhikorppikotka

 

Tuntomerkki

Hanhikorppikotka

  • koko*, muoto ja mittasuhteet (erit. siipien koko, asento* kaartelussa/ liidossa, kyynärsiiven takareunan muoto, käsi- ja kyynärsiiven leveysero sekä harituksen voimakkuus; pään koko ja asento lennossa; pyrstön muoto ja pituus suht. siipien leveyteen; ruumiinmuoto)
  • siivet hyvin pitkät ja leveät, kaarrellessa loivassa V-asennossa ja liidossa tasaisena tai loivasti kaarella kärki yl. jnkv roikkuen, kyynärsiiven takareuna selvästi pullistunut, käsisiipi selvästi jknv kyynärsiipeä kapeampi, hyvin voimakas haritus; pää pieni roikkuen lennossa us. alaviistoon; pyrsö lyhyt (selvästi siipien leveyttä lyhyempi) ja kulmikas; ruumis tynnyrimäinen ja roikkuu us. selvästi siipien tason alapuolella
  • siiven ylä*- ja alapeitinhöyhenten väriero siipisulkiin sekä siiven alapeitinhöyhenten väritys
  • siiven yläpinnalla voimakas kontrasti vaaleiden peitinhöyhenten ja mustahkojen siipisulkien välillä; siiven alapinnalla samansuuntainen väriero muttei yhtä selvä; siiven alapeitinhöyhenet yl. ruskean ja valkean kirjavat
  • kaulurin esiintyminen ja pään värisävy
  • vaalea kauluri joka ei yl. näy kovin kauas; pää valkeahko tai hieman ruosteensävyinen mutta erottuu yl. varsin kauas vaaleana
  • jalkojen ja nokan värit
  • jalat aina harmaat, nokka vaihtelee tummanharmaasta sarvenväriseen
  • lentotapa (siiveniskun nopeus ja syvyys)
  • lento hyvin ”työlästä”, siiveniskut hitaat ja syvät (hitaammat ja syvemmät kuin munkkikorppikotkalla)

 

 


 

Munkkikorppikotka

 

Tuntomerkki

Munkkikorppikotka

  • yleisvärisävy* ja tasavärisyys* (erit. siivillä)
  • hyvin tumma, mustasävyinen (juv.) tai tummanruskea (ad.) (hyvin vanhoilla linnulla enemmän vaaleaa muttei hanhikorppikotkamaisia kontrasteja), ei koskaan selvää kontrastia tummien siipisulkien ja vaalean peitinsiiven välillä kuten hanhikorppikotkalla ainakin siiven yläpinnalla mutta ad. linnuilla siiven isot alapeitinhöyhenet yl. erottuvat vaaleampana juovana
  • siipien muoto (erit. tasalevyisyys sekä takareunan muoto ja sahalaitaisuus) ja asento kaartelussa/ liidossa* sekä harittajien lukumäärä ja pituus
  • siivet hyvin tasaleveät muistuttaen merikotkaa mutta eroten selvästi hanhikorppikotkasta, siiven takareuna selvästi suorempi ilman pullistunutta kyynärsiipeä mutta us. voimakkaasti sahalaitaiset, kaarrellessa vaakatasossa (selvä ero hanhikorppikotkaan), liidossa käsisiivestä hieman alastaivutettuina (us. selvä pykälä karpaalinivelessä); seitsemän hyvin pitkää harittajaa
  • koko*
  • valtavan suuri, merikotkaakin yl. selvästi suurempi
  • pään koko (erit. suhteessa ruumiiseen), muoto ja värisävy
  • pää huomattavan pieni ja muuhun kokoon nähden laiha (verrattuna esim. Aquila-lajien päähän), muuta ruumista vaaleampi ruskehtavasävyinen muttei koskaan niin selvästi vaalea kuin hanhikorppikotkalla
  • pyrstön muoto, pituus (suhteessa siiven leveyteen) ja väritys
  • pyrstö tasavärisen tumma, kärjestään kiilamaisempi kuin hanhikorppikotkalla, pyrstö varsin lyhyt vain n. puolet siipien leveydestä
  • jalkojen väri ja kontrasti vatsapuoleen
  • jalat vaalean punertavasävyiset erottuen lähempää jyrkästi mustasävyisestä vatsapuolesta
  • nokan koko ja väritys
  • nokka valtavan suuri, kärkiosastaan musta (juv) tai sarvenvärinen (ad) ja tyvestä vaaleanpunainen (juv) tai sinertävä (ad)

 

 


 

Käärmekotka

 

Tuntomerkki

Käärmekotka

  • koko vatsapuolen väritys*: siiven alapinnalla erit. yleisvärisävy* ja sen tasaisuus (koko alapinnan kuviointi), karpaalialueen väritys sekä käsisulkien kärkiosien väritys ja kontrasti muuhun siipeen; ruumiin vatsapuolen yleissävy ja kuvioinnin voimakkuus; pään ja kaulan väriero* muuhun vatsapuoleen
  • siipien alapinnat yleissävyltään hyvin vaaleat, lähes valkeat kuten muukin vatsapuoli, karpaalialueella ei tummaa laikkua kuten esim. vaaleilla mehiläishaukoilla, käsisulat eivät koskaan mustat vaan yleensä melko vaaleat ja ainoastaan reunoilta tummemmat, siipisulat lähempää katsoen harvakseltaan kuvioidut; vatsapuoli us. hyvin vaalea ja ”haalistunut”, monilla kuitenkin pää ja kaula tummemmat erottuen muusta vatsapuolesta tummana huppuna; vatsapuoli vaihtelee lähes puhtaan valkeahkosta voimakkaasti tummatäpläisiin, yl. vatsa kuit. harvakseltaan tummatäpläinen
  • koko* (edestä ruumiin koko suht. siipien kärkiväliin); siipien muoto ja asento liidossa*/kaarrellessa; harituksen voimakkuus
  • yl. vaikuttaa varsin kookkaalta, edestä katsoen ruumis suht. pienempi siipien kärkiväliin verrattuna kuin millään muulla päiväpetolinnulla; siivet kookkaat ja leveät, kaarrellessa tasaisen vaakasuorassa ja liidossa vain vähän kaarevana, käsisiipi lievästi roikkuen mutta sivulta katsoen etureuna terävästi kulmalla; haritus keskim. selvempää kuin pienemmillä petolinnuilla muttei yhtä voimakasta kuin yl. kotkilla
  • lentotapa* (siiveniskujen nopeus ja raskaus, lekuttelutapa sekä pyrstön käyttö)
  • lentotapa laiskahko, siiveniskut hitaat ja raskaat lähes hidastetut ja ylösvienti selvästi nopeampi (lento joskus lähes pöllömäistä), saalistaessaan pysähtyy välillä lekuttamaan rennommin kuin kalasääski, liitäessä usein kiertää pyrstöään haarahaukkojen tapaan
  • siiven yläpinnan väritys ja kontrastit (erit. pienten ja keskimmäisten yläpeitinhöyhenten väriero* muuhun siipeen); selän tasavärisyys
  • siiven yläpinta kaksisävyinen harmaanvaaleiden piph:n ja keph:n erottuessa yl. selvästi muusta ruskeanharmaasta siiven yläpinnasta vaaleampina (vatsapuoleltaan tummimmilla yksilöillä yl. myös selkäpuolella vähäisin kontrasti); selkä yl. hyvin tasasävyisen ruskeanharmaa (ei pikku- tai vuorikotkamaisia kuvioita)
  • pyrstön poikkijuovien määrä ja leveys; pyrstön muoto kärjessä ja erit. kulmissa, leveys tyvellä sekä pituus; levitetyssä pyrstössä uloimpien pyrstösulkien yläpinnan tyviosan väri
  • supussa ollessaan vaikuttaa tummalta vain tyvestään hieman vaaleammalta mutta levitettynä reunoilta laajalti vaalea yl. nähtävissä 3-4 leveää tummaa poikkijuovaa; pyrstö kapeatyvinen, kärjestä teräväkulmainen ja melko tasapäinen, lyhyehkö; pyrstön yläpinnalla tyvi reunoiltaan valkea (näkyy vain pyrstön ollessa levitettynä)
  • pään ja nokan koko
  • pää istuessa hyvin suuri ja pöllömäinen muttei lennossa erotu erityisen kookkaana, nokka erit. kokoon nähden varsin pieni
  • jalkojen pituus ja väri sekä istuessa höyhenyksen raja
  • jalat varsin pitkät ja höyhenettömät, väriltään vaalean harmaansinisävyiset
  • silmän väri
  • silmät keltaiset

 

 


 

Aro- /Niitty- / Sinisuohaukka

Tuntomerkki

Arosuohaukka

Niittysuohaukka

Sinisuohaukka

  • siiven erit. kärkiosan muoto* (erit. harittajien lukumäärä*, käsi- ja kyynärsiiven leveys ja suht. pituus sekä käsisulkien keskinäiset pituudet l. siipikaavio) sekä käsisulkien sulkimisvaihe
  • siipien muoto sini- ja niittysuohaukan välistä, leveämmät kuin niittysuo- mutta kapeammat kuin sinisuohaukalla (joillain ad. naarailla saattaa olla sinisuohaukan luokkaa), siiven kärki aina kapeampi ja terävämpi kuin sinisuohaukalla mutta niittysuohaukkaan verrattuna käsisiipi yl. lyhyempi ja kolmiomaisempi; niittysuohaukan tapaan käsisiipi yl. selvästi kyynärsiipeä kapeampi tehden Falcomaisen vaikutelman; harittajia neljä kolmen pisimmän muodostaessa siiven kärjen (juv linnuilla ei käytännössä eroa siiven muodossa suht. niittysuohaukkaan); ad. yl. sulkinut kaikki käsisulat IX-X mennessä, juv. sulkii vasta 2kv keväällä
  • siivet hyvin pitkät ja kapeat, kapeammat kuin arosuohaukalla (juv linnuilla ei välttämättä eroa) ja selvästi kapeammat kuin sinisuohaukalla; käsisiipi yl. selvästi kyynärsiipeä kapeampi tehden Falcomaisen vaikutelman; ad. linnuilla elokuun loppuun mennessä yl. 4-6 käsisulkaa sulkinut ja loput talvehtimisalueilla (koirailla keskim. vähemmän), juv. linnut voivat vaihtaa talvehtimisalueilla osan käsisulistaan
  • siiven kärki selvästi leveämpi ja ”täyteläisempi” kuin muilla, siivet muutenkin leveämmät ja tasalevyisemmät kuin muilla (käsisiipi ei juurikaan kyynärsiipeä kapeampi, siiven kärki Accipitermäinen), harittajia viisi (paitsi jos harittajia sulkasadon takia puuttuu, tällöin käsisiipi voi näyttää myös kapeammalta, ongelma lähinnä loppukesällä); ad. linnuilla sulkiminen yl. aro- ja niittysuohaukan välistä (=yl. sulkinut IX-X mennessä), juv. kuten arosuohaukka
  • lentotapa* (siiveniskun keveys, nopeus ja jäykkyys sekä lennon heittelehtivyys)
  • koirailla lento hyvin kevyttä ja nopeampaa kuin sinisuohaukalla, siivenisku melko nopea mutta jäykkä; naarailla ei yhtä kepeää kuin niittysuohaukalla mutta yl. kevyempää kuin sinisuohaukalla
  • lento hyvin kevyttä, eleganttia ja liihottelevaa, heiluvampaa kuin arosuohaukalla
  • lento voimakkaampaa, hitaampaa ja raskaampaa kuin muilla
  • ruumiin tukevuus ja pyrstön suht. pituus
  • naaraat keskim. sini- ja niittysuohaukan välistä, yl. selvästi niittysuohaukkaa rotevampi mutta sinisuohaukkaa laihempi mutta jotkut ad. naaraat sinisuohaukan kokoluokkaa, koiraat sen sijaan huomattavasti sinisuohaukkaa pienempiä ja kevytrakenteisempia
  • hennoin ja solakoin, yl. huomattavasti sinisuohaukkaa hontelompi, ero arosuohaukkaan vähäisempi, pyrstö suht. pisin ja kapein
  • vartalo keskim. selvästikin tukevampi kuin muilla, vatsa ja alaperä täyteläisimmät
  • maassa siivenkärkien etäisyys pyrstön kärjestä
  • siivet hieman lyhyemmät kuin niittysuohaukalla jääden hieman pyrstön kärjestä
  • siivet pisimmät ja ulottuvat n. pyrstön kärjen tasalle
  • siivet lyhyimmät ulottuen istuessa n. 3/4 pyrstöstä (5 cm pyrstön kärjestä)
  • jalkojen pituus
  • jalat suht. pisimmät
  • jalat lyhimmät, suht. kuin sinisuohaukalla
  • jalat suht. yl. lyhyemmiltä kuin arosuohaukalla

Koiraat (2kv syksystä lähtien, joillain jo 2kv keväästä):

  • siiven ylä- ja alapinnan väritys (käsisulkien mustan alueen muoto*; takareunan väritys; juovien esiintyminen kyynärsulissa* ja sisimmissä käsisulissa; yläpinnan värisävyt ja sävyerot*; kainalohöyhenten ja siiven alapeitinhöyhenten väritys)
  • siiven kärjessä vain musta kiilmainen alue neljässä käsisulassa, uloimmassa käsisulassa ei mustaa ja toiseksi uloimmassakin vain puolivälistä lähtien; takareunassa ei tummaa tai vain hyvin heikosti (lähinnä subad. koirailla) erottuva tummasävyisempi reunus; ei juovitusta; siiven yläpinnalla ei selviä sävyeroja; kainalot ja siiven alapeitinhöyhenet ad. linnulla kuviottomat mutta 2kv koirailla saattaa olla heikkoa kirjailua siiven alapeitinhöyhenissä
  • kärjen musta alue kuten sinisuohaukalla; takareuna tumma mutta ei yhtä leveälti ja kontrastikkaasti kuin sinisuohaukalla; kyynärsulissa mustat pitkittäisjuovat jotka näkyvät selvästi sekä ylä- että alapinnalla; siiven yläpinta kolmivärinen, pienet ja keskimmäiset yläpeitinhöyhenet selän tapaan tumman siniharmaat; isot peitinhöyhenet, käsisulkien peitinhöyhenet, kyynärsulat ja sisimmät käsisulat hopeanharmaat ja muut käsisulat mustat; kainalot ja siiven alapeitinhöyhenet punaruskean juovikkaat
  • lähes koko käsisiipi musta, yl. viisi ulointa käsisulkaa peitinhöyhenten alta näkyvältä osaltaan mustat; 2kv syksyllä (yl. elo-syyskuussa) siivenkärjen musta muistuttaa arosuohaukkaa kahden uloimman sulan ollessa vielä vaihtumattomat ja vaaleat ja siivenkärki vaikuttaa tavallista terävämmältä kasvussa olevien käsisulkien takia; kyynärsiiven takareuna musta tai tumma, myös sisimpien käsisulkien kärjet muuta sulkaa tummemmat mutta eivät erotu yhtä selvästi tummana reunuksena kuin kyynärsiivellä; ad. linnulla kyynärsulat sekä ylä- että alapinnalla kuviottomat (2kv koiraalla voi olla poikkijuovamaista epäsäännöllistä kuviointia kyynärsulissa mutta ei sisimmissä käsisulissa); siiven yläpinta melko tasasävyisen siniharmaa mutta tummempi kuin arosuohaukalla, erit. yläselkä, hartiahöyhenet ja piph-keph hieman tummemman siniharmaat (mutteivät yhtä tummat kuin niittysuohaukalla); kainalohöyhenet kuviottomat
  • pään ja ruumiin värisävyt ja välinen sävyero sekä kuvioinnin esiintyminen vatsapuolella
  • pää ja selkäpuoli huomattavan vaaleat tehden usein lähes valkean vaikutelman; vatsapuoli hyvin tasavärisen vaalea, pää ja rinnan yläosa hieman tummemmat muttei yhtä voimakasta ja jyrkkää kontrastia kuin sinisuohaukalla
  • päästä ja selkäpuolelta selvästi tummempi kuin arosuohaukka, selkä tumman siniharmaa; vatsapuolella rinnan alaosassa ja vatsassa vaihtelevasti ruosteenruskeasävyistä pitkittäisjuovitusta
  • ed. väliltä, tummempi kuin arosuohaukalla mutta vaaleampi (vaaleansinisempi) kuin niittysuohaukalla; rinnan alaosa ja vatsa valkeat erottuen varsin jyrkästi siniharmaasta eturuumiista, ei niittysuohaukkamaista ruskeaa juovitusta
  • pyrstön yläpeitinhöyhenten väritys
  • pyrstön yläpeitinhöyhenet valkeat hennon harmaalla juovituksella (näyttävät maastossa vaaleanharmailta)
  • pyrstön yläpeitinhöyhenet valkeat harmain kuvioin mutta eivät useinkaan erotu muusta selkäpuolesta
  • pyrstön yläpeitinhöyhenet yl. laajalti valkeat tehden selvän hevosenkenkämäisen laikun pyrstön tyvelle
  • uloimpien pyrstösulkien poikkijuovituksen värisävy ja tiheys
  • uloimmissa pyrstösulissa näkyy pyrstön ollessa levitettynä hentoa harmahtavaa juovitusta (hennompaa ja tiheämpää kuin ad. niittysuohaukalla)
  • lähinnä levitettynä pyrstössä näkyy neljä punaruskeaa juovaa uloimmissa pyrstösulissa, leveämpiä ja harvemmassa kuin muilla
  • pyrstön reunasulissa hyvin hentoa teiheää harmaasävyistä juovitusta joka vain poikkeuksellisesti nähtävissä, heikompaa mutta tiheämpää kuin arosuohaukalla

Naaraspukuiset:

  • siiven alapinnan tarkka väritys ja kuviointi (käsisulkien poikkijuovien sijainti* ja leveys - erit. harittajien värisävy/juovaisuus ja vaalean* tai tumman puolikuun esiintyminen karpaalialueella; käsisiiven takareunan - eli sisimpien käsisulkien kärjen - väritys*; kyynärsiiven alapinnan pitkittäisjuovien voimakkuus, jatkuminen käsisiivelle, ulottuminen vartaloon ja keskinäiset leveyssuhteet; käsi- ja kyynärsiiven alapintojen sävyero; siiven alapeitinhöyhenten kuviointi ja kuvioiden värisävy) sekä kainalohöyhenten kuviointi
  • käsisiiven takareuna vaikuttaa vaalealta (käs. kärjissä enint. vähän tummaa) tehden käsisiipeen ”avoimen” vaikutelman (erit. ad mutta myös juv. linnulla), käsisulat harvemmin juovaiset kuin muilla juovituksen (selvempää eli paksumpaa juv. linnulla) keskittyessä lähinnä sulkien keskiosaan (jolloin karpaalialueeseen jää vaalea puolikuu - us. erotettavissa kauaskin - ja harittajat pääosin vaaleat), ad. naaraalla karpaalialueella us. tumma puolikuu käsisulkien tyven tummista poikkijuovista, harittajat pääosin vaaleahkot vain reunalta ja aivan kärjestä epätarkkajaisesti tummemmat; kyynärsiiven pitkittäisjuovat kapeammat kuin sinisuohaukalla ja häviävät näkyvistä yl. paljon ennen vartaloa sitä ennen jo kaventuen, ad. naaraalla yl. erottuu yksi vartaloa kohti kapeneva vaalea juova lähellä siiven takareunaa, osalla toinen heikompi vaalea juova lähempänä alapeitinhöyheniä mutta vaaleat juovat selvimmillään ja leveimmillään lähellä käsisiipeä häviten yl. näkyvistä ennen vartaloa (koko siivelle tulee vartaloa kohti tummeneva vaikutelma), juv. linnulla kyynärsiiven juovat hyvin vaihtelevat mutta yl. samankaltaiset kuin ad. naaraalla; käsisiipi yl. selvästi kyynärsiipeä vaaleampi sekä ad. että erit. juv. linnuilla, ad. naaraalla kyynärsiiven alapeitinhöyhenet sekä kainalot yl. hyvin tummat korostaen tummaa kyynärsiipeä, jos kuviointia erottuu se on yleensä vaaleita täpliä iph alueella ja vaaleita reunuksia yl. tummasävyisten piph ja keph alueella, juv. linnulla piph ja keph yl. vaaleahkon okransävyiset ja iph melko juovikkaat
  • käsisiipi vähemmän ”avoin” juovituksen jakautuessa tasaisemmin käsisulkiin ja siiven reuna selvemmin tumma kuin arosuohaukalla, juv linnulla harittajat selvemmin tummat vaikuttaen Buteomaisen tummilta; kyynärsiipi juv. linnuilla tummahko mutta ad. naarailla vaaleapohjainen; ad. naaraalla siiven alapeitinhöyhenet kirjavat tehden ruudukkaan vaikutelman, myös kainalohöyhenissä sama voimakkaan juovikas kuviointi (vain joskus juv. linnulla)
  • kyynärsiiven alapinnalla leveät tummat pitkittäisjuovat jotka jatkuvat yhtenäisenä käsisiiven puolelle, kaikkiaan tumma takareuna mukaanlukien kolme leveää tummaa pitkittäisjuovaa jotka kaikki jatkuvat jonkin matkaa käsisulkien puolelle ja erottuvat selvinä myös vartaloon asti; käsisulat yl. selvästi ja tasaisesti poikkijuovaiset (joillain 1kv ilm. koirailla käsisulkien juovitus vähäisempää muistuttaen arosuohaukan kuviointia)
  • pään tarkka väritys: korvan peitinhöyhenten tumman laikun viiruisuus, sävy, muoto ja ulottuvuus suhteessa nokan tyveen (kurkun vaalean alueen leveys); silmän ylä- ja alapuolen valkeiden alueiden laajuus, muoto ja yhtyminen; ohjasalueen väritys; kaulurin pituus/ muoto*, värisävy, kuviointi ja tarkkarajaisuus)
  • koph yl. tummemmat (laajemmalti tummat) ja tasavärisemmät kuin niitty- tai sinisuohaukalla korostaen vaaleaa kauluria joka erottuu selvempänä (juv linnuilla puhtaan vaaleana, ad. linnuilla tummatäpläisenä) ja yl. täydellisenä (niskasta kurkkuun asti), silmän yllä ja alla kapeahkot valkeat alueet, koph tumma alue ulottuu nokan tyveen saakka (kurkun vaalea alue kapeampi kuin niittysuohaukalla); ohjas tumma; joillain ad. naarailla kuit. pään kuviointi voi olla varsin vaatimaton tai toisaalta yhtä voimakas kuin juv. linnuilla
  • pää yleisvaikutelmaltaan vaaleampi ja viiruisempi kuin arosuohaukalla; koph laikku pienempi eikä us. ulotu suupieleen asti (kurkun vaalea alue leveämpi); ohjas vaalea; silmän ympärillä laajemmin valkeaa jotka yhtyvät yl. silmän takana, kauluri us. heikosti kehittynyt tai puuttuu kokonaan eikä ilm. koskaan täydellisenä niskasta kurkkuun
  • koph tumma laikku yl. selvimmin viiruinen eikä erotu yhtä tasaisen tummana kenttänä; kauluri keskim. heikommin kontrastoituva kuin esim. arosuohaukalla (voivat olla mol. lajeilla samanlaiset)
  • siipisulkien yläpinnan värisävy ja juovien esiintyminen/selvyys (erit. kyynärsulissa)
  • ad. naaraalla kyynärsulat erottuvat yl. selkäpuolen tummimpana osana, kuviointia ei us. erotu lainkaan mutta joillain voi erottua heikohkosti (yl. selvimmin tumma takareuna), ei niittysuohaukkamaista pitkittäisjuovaa kyynärsulissa
  • kyynärsulat yl. harmaasävyiset ja näillä erottuu tumma pitkittäisjuova koiraslintujen tapaan
  • muistuttaa lähinnä ad. naaras arosuohaukkaa mutta siiven juovitus näkyy keskim. hieman selvemmin
  • vatsapuolen värisävy, viirutuksen määrä/ja-kautuminen sekä viirujen muoto erit. alavatsalla ja housuissa
  • ad. naaraalla us. pää ja eturuumis vatsapuolelta selvästi vatsaa ja alaperää tummemmat (rinta voimakkaasti kuvioitu ja siitä alaspäin heikosti) värirajan kulkiessa siiven alapeitinhöyhenten tasalla, ad. naaraalla alavatsan ja housujen kuviointi yl. pisaramallista; juv. linnulla ei kuviointia tai heikkoa epäselvää viirutusta kupeilla
  • koko rinta tasaisemmin viiruinen ja juovat nuolimaisempia kuin ad. naaras arosuohaukalla; juv. linnulla yl. rinnan sivut yl. heikosti viiruiset
  • vatsapuoli voimakkaimmin viiruinen, yl. viirutus hyvin selvää sekä juv. linnuilla että erit. ad. naarailla (joillain juv. linnuilla kuviointi rajoittunut vain rinnan yläosaan jolloin voi muistuttaa arosuohaukkaa)
  • pyrstösulkien poikkijuovien värisävy ja leveys
  • pyrstön poikkijuovat yhtä leveät kuin sinisuohaukalla mutta keski. hieman vaaleammanharmaat
  • pyrstön poikkijuovat kapeimmat ja vaaleimmanharmaat
  • pyrstön poikkijuovat leveät, yhtä leveät kuin arosuohaukalla mutta keskim. hieman tummemman harmaat

Ikämääritys helpottaa oleellisesti lajinmääritystä erit. naaraspukuisten kohdalla, ikätuntomerkit:

  • koko vatsapuolen, erit. rinnan yleisvärisävy* ja kuvioinnin voimakkuus* (syksyllä): juv. linnun vatsapuoli lämpimän okransävyinen erit. syksyllä, yleensäkin ad. naaras pohjaväriltään valkeampi ja kuvioinniltaan voimakkaampi kuvioinnin käsittäessä us. koko vatsapuolen erit. rinnassa jossa pohjaväri voi peittyä kokonaan 
  • selkäpuolen ja siiven yläpinnan väritys: yleisvärisävy*; kyynär- ja käsisulkien sävyero*; siipisulkien ja isojen peitinhöyhenten kuvioinnin selvyys; (syksyllä) isojen peitinhöyhenten kärkien väri; (keväällä) peitinhöyhenten ja yläselän sävyero kyynärsulkiin: juv. linnun yleisväri syksyllä tummanruskea (tuoreena ei lainkaan harmaata sävyä), keväällä taas 2kv lintu hyvin haalistuneen harmaanruskea ja selvästi ad. naarasta vaaleampi; kyynärsulat juv. linnulla tasaisen tummat ja kuviot yl. selvästi huonommin erottuvat kuin ad. linnuilla sekä selvästi käsisulkia tummemmat - ad. naaraalla kyynärsulat selvästi valkeahkopohjaiset selvästi erottuvin kuvioin eikä selvää eroa kyynär- ja käsisulkien välillä; ad. naaraalla siipisulat ja iph:t poikkijuovin; juv. linnulla syksyllä iph kärjet harmaanruskeat selvästi erottuvin tummin vaalean ruosteenruskeat muodostaen siivelle kapean mutta selvästi erottuvan pitkittäisjuovan; kuluneilla 2kv linnuilla selkä ja peitinhöyhenet erottuvat selvästi tummahkoja kyynärsulkia vaaleampina
  • pään kuvioinnin voimakkuus*:  juv. linnulla pää keskim. voimakkaammin kuvioitu, päälaki ja koph tummemmat ja vaalea kaulus selvemmin erottuva
  • sulkasadon vaihe ja (keväällä) puvun kuluneisuus: nuorilla linnuilla ensimmäiset sulkasadon merkit vasta myöhään 2kv keväällä; 2kv keväällä lintujen puku hyvin kulunut ja selvästi kuluneempi kuin ad. naaraiden

 Risteymiä saattaa esiintyä ja niittysuohaukasta tunnetaan melanistinen muoto.

 


 

 

Sirovarpushaukka / Varpushaukka

 

Tuntomerkki

Sirovarpushaukka

Varpushaukka

  • siiven kärjen muoto* (harittajien lukumäärä* ja pituus; käsisiiven leveys ja pyöreys; siipikaavio), siiven takareunan suoruus (erit. kyynärsiiven pyöreys) sekä siipien suhteellinen pituus ja leveys
  • siiven kärki selvästi terävämpi kuin varpushaukalla ja harittajia vain kolme tai neljä, lyhyempiä kuin varpushaukalla ja siivenkärki muodostuu yl. selvästi 2-4 käsisulista joihin nähden 1. on melko vähän lyhyempi ja 5. sulautuu jo täysin siiven suoraan takareunaan; käsisiipi kapeampi kuin varpushaukalla ja siivet suorempilinjaiset (takareuna us. hyvin suora) ja tasaleveämmät, suht. pitemmät ja kapeammat
  • siiven kärki selvästi leveämpi ja pyöreämpi, harittajia kuusi (sulkasadon aikana elo-syyskuussa voi olla vähemmän ja muistuttaa enemmän sirovarpushaukkaa) ja selvästi yl. pitempänä sormimaisempana, siivenkärki muodostuu melko pyöreänä 2.-6. käsisulista joihin nähden 1. on paljon lyhyempi, myös 6. käsisulka erottuu selvästi siiven takareunasta harittavana, käsisiipi leveämpi; siivet kauttaaltaan pyöreämpilinjaiset ja takareuna loivan S-kirjaimen mallinen (erit. kyynärsiiven takareuna pulleampi), siivet suht. lyhyemmät ja leveämmät
  • harittajien kärkiosan väri ja kontrasti* muuhun siipeen (erit. alapinnalla, erit. ad) sekä (ad k) siiven alapinnan yleisväri* ja kuvioinnin voimakkuus
  • harittajat kärjestään mustat kontrastoituen voimakkaasti muuten hyvin vaaleisiin (erit. ad. koiraalla) siiven alapintoihin, siiven yläpinnalla sama kontrasti nähtävissä hyvässä valaistuksessa; juv. linnuilla harittajien kärjet eivät ole mustat mutta kuitenkin useimmiten vaikuttavat muuta siipeä tummemmalta, lähinnä juv. naarailla harittajat voivat olla vaaleat vain tummin poikkijuovin ollen hyvin varpushaukkamaiset; ad. koirailla siiven alapinnan yleisväri hyvin vaalea (muistuttaen pikkutuulihaukkaa), vaihdellen lähes valkeasta vaaleanharmaasävyiseen ja lähes kuviottomat, yl. kuviointi erottuu heikkona vain lähelle
  • harittajat kaikissa puvuissa vaaleakärkiset (eivät koskaan mustat), vaalealla pohjalla tummia harvoja poikkijuovia, myöskään siiven yläpinnalla eivät erotu muuta siipeä tummempina; yleispohjaväri aina vaalea muttei koskaan yhtä puhtaan vaaleaa vaikutelmaa kuin ad. koiras sirovarpushaukalla, kuviointi aina varsin voimakasta ja melko kauas erottuvaa
  • silmäkulmajuovan esiintyminen; poskien väritys; ohjaksen väri; silmän väri
  • pää hyvin tasavärinen, ei koskaan selvää vaaleaa silmäkulmajuovaa (juv. linnuilla sulkasadossa voi olla vaaleaa juostetta); posket erit. ad linnuilla muun pään kanssa tasasävyisen tummat eivätkä juv. linnullakaan varpushaukkamaisesti erotu vaaleampana; ohjas kaikissa puvuissa pääosin tumma, juv. linnuilla voi olla vähän vaaleaa kirjavuutta; silmä aina tumma, hyvin tummanruskea vaikuttaen yl. mustalta
  • useimmissa puvuissa selvä valkea silmäkulmajuova, ad. koirailla voi kuit. olla heikko tai puuttua; posket kaikissa puvuissa yl. selvästi päälakea vaaleammat joko valkea tai punaruskea (ad koiras) pohjaiset (voivat kuit. joskus vaikuttaa melko tummalta); ohjas useimmissa puvuissa pääosin vaalea tai ainakin vaaleankirjava; silmä aina pupillia lukuunottamatta keltainen
  • vatsapuolen kuvioinnin muoto (erit. kupeilla ja rinnassa*) (juv), tiheys ja (ad) värisävy
  • juv. linnuilla vatsapuolen kuviointi yl. pitkittäissuuntaista muodostuen rinnassa pitkistä pisaramaisista kuvioista ja kupeilla yl. aina harvaa mutta voimakasta poikkijuovitusta, ad. linnuilla viirutus tiheämpää kuin varpushaukalla ja koiraalla vatsapuoli tiheään oranssinpunertavan poikkijuovainen näyttäen kauempaa melko tasaisen lohenpunaiselta, ad. naaraalla sävyltään punertavamman - ruosteensävyisen ruskeaa
  • juv. linnuilla kuviointi yl. poikkisuuntaista mutta voi olla joskus melko selvästikin rinnassa täplämäiseltä vaikuttavaa, kupeet hyvin tiheään poikkijuovaiset poiketen yl. selvästi juv. sirovarpushaukan kuvioinnista, viirutus ad. linnuilla harvempaa, koirailla ei yl. yhtä oranssinpunaista kuin sirovarpushaukalla ja naaraalla selvemmin tummanruskeaa, ei niin ruosteensävyistä
  • selkäpuolen värisävy (+1kv)
  • ad. koiras selkäpuolelta kauniin harmaa, vaaleamman siniharmaa kuin varpushaukka, ad. naaras melko tumman ruskeasävyinen vain vähän harmaaseen vivahtava
  • ad. koiras harmaa mutta mustemman tai likaisemman harmaa kuin sirovarpushaukka, naaras taas selvästi tumman likaisenharmaa eroten selvästi ruskeasta sirovarpushaukasta
  • kurkun kuviointi (n + juv)
  • kurkun keskellä koko kurkun matkalta tumma pitkittäisjuova
  • ei koskaan selvää kurkkujuovaa
  • lentotapa* (lentoradan suoruus; siiveniskujen syvyys, nopeus ja jäykkyys; liitojen/iskusarjojen pituus)
  • lentorata suorempi ja lento Falcomaisempaa, siiveniskut nopeampia ja matalampia sekä vähemmän jäykkiä, iskusarjat pitempiä ja liidot lyhyempiä
  • lentorata vaihtelevampi (laskeva ja nouseva) ja siiveniskut ikäänkuin vaivalloisemmat, hitaampia ja syvempiä sekä jäykempiä, iskusarjat yl. lyhyempiä ja liidot pitempiä
  • pyrstön poikkijuovien määrä ja leveys sekä pyrstön suhteellinen pituus
  • pyrstön poikkijuovia yl. kuusi tai enemmän ja kapeampia, pyrstö suht. lyhyempi kuin varpushaukalla
  • pyrstön poikkijuovat leveämpiä ja niitä yl. viisi tai vähemmän, pyrstö suht. pitempi
  • nokan tyven värisävy ja kontrasti vahanahkaan
  • nokka kauttaaltaan myös tyvestä tummanharmaa kontrastoituen voimakkaasti kirkkaankeltaiseen vahanahkaan
  • nokka tyveltään vaaleanharmaa ja kontrasti tämän takia yl. paljon vähäisempi, myös vahanahan keltainen väri keskim. hieman haaleampi
  • jalkojen koko
  • nilkka selvästi tukevampi kuin varpushaukalla
  • nilkat hoikemmat

 

 


 

 

Arohiirihaukka / Hiirihaukka

 

Tuntomerkki

Arohiirihaukka

Hiirihaukka

  • koko*, muoto ja mittasuhteet (siipien pituus*, leveys ja kärjen pyöreys; pään ja kaulan esiintyöntyvyys; pyrstön suht. pituus; ruumiin tukevuus)
  • kookas (suorassa vertailussa hiirihaukkaa yl. selvästi kookkaampi, 50-57 cm ja siipiväli 136-163 cm, ääriyksilöiden ero maastossa kuit. vähäinen); pitkäsiipinen (muistuttaen piekanaa mutta tätäkin kookkaampi) ja erit. käsisiipi pitempi kuin hiirihaukalla, siivenkärki pyöreämpi; pää ja kaula esiintyöntyvämmät (maassa kuit. vaikuttaa suht. pienipäisemmältä); pyrstö suht. pitempi; ruumis leveämpi ja tukevampi
  • keskim. selvästi pienempi (39-47 cm ja siipiväli 100-125 cm) ja lyhytsiipisempi erit. käsisiiven osalta, siivenkärki neliömäisempi; pää ja kaula vähemmän esiintyöntyvät; pyrstö suht. lyhyempi; ruumis kapeampi ja hennompi
  • lentotapa* (siiveniskun nopeus*, syvyys ja joustavuus; kaarrosten laajuus ja nopeus) sekä kyynär- ja käsisiiven asennot* liidossa/kaartelussa
  • siivenisku hidas, syvä ja voimakas mutta joustava, lento raskasta ja lähes kotkamaista, kaarrokset hitaampia ja laajempia; kaarrellessa siivet loivassa V-asennossa siten että kyynär- ja käsisiiven välissä selvästi pieni kulma, liidossa kyynärsiipi selvästi ylöspäin viistossa ja käsisiipi melko vaakasuorassa (muistuttaa siipien asennoiltaan piekanaa) siivenkärkien taittuessa enemmän ylöspäin kuin hiirihaukalla
  • siivenisku nopeampi, matalampi ja voimattomampi, siipi hieman jäykempi, lento kevyempää (haukkamaisempaa); kaarrokset nopeampia ja pienempiä; liidossa siivet tasaisemmat vain vähän kyynärsiivestä yläviistossa, käsisiivestä vaakatasossa tai usein hieman alaviistossa ja kärjestä vain vähän taipuneet, myös kaarrellessa siivet lähinnä vaakatasossa
  • pyrstön ylä- ja alapinnan tarkka väritys ja kuviointi (erit. ad)
  • pyrstö yleensä yleissävyltään vaalea ja kärkiosastaan sekä ylä- että alapinnalta oranssin-ruskeasävyinen ja tyviosasta valkeahko (voi kuluneilla linnuilla hohtaa kauttaaltaan lähes valkeana), osalla ad. linnuista pyrstön kärkiosassa poikkijuovitusta muttei koskaan hiirihaukkamaista leveää subterminaalivyötä (paitsi harvinaisilla tummilla muodoilla); vaaleilla juv. linnuilla pyrstön kärkiosassa yl. hentoa poikkijuovitusta ja kärkiosa harmaasävyisempi kuin ad. linnulla, hiirihaukkaan verrattuna pyrstön sävy harmaampi ja juovitus keskittynyt lähinnä vain kärkiosaan mutta välimuotoisilla juv. linnuilla pyrstön kuviointi hyvin samanlaista kuin hiirihaukoilla (poikkijuovitus kuit. yleensä selvemmin rajoittunut vain ulkohöytyyn)
  • pyrstö useimmiten tummempi ja kauttaaltaan poikkijuovainen joskin kärkivyötä lukuunottamatta saattavat näkyä vain lähelle, juv. linnuilla sävyltäään us. vähemmän harmaa ja juovitusta yl. selvemmin myös pyrstön tyviosassa (erit. punaruskeilla linnuilla pyrstö voi joskus olla lähes viiruton, tällöin läheltä nähtynä pyrstösulkien sekä sisä- että ulkohöydyt yl. punaruskeat kun arohiirihaukalla sisähöydyt ovat valkeahkot)
  • siiven alapinnan väritys (karpaalilaikun koko, väritys ja kontrasti* ympäristöön; siaph:n keskinäiset värityserot; ss:n poikkijuovituksen voimakkuus)
  • yleensä voimakkaasti erottuva tumma pyöreä karpaalilaikku (yhtenäisen musta tai vain vähän vaaleaa uloimpien isojen käsisulkien peitinhöyhenten tyvellä) erottuen varsin selvästi melko vaaleista siiven alapeitinhöyhenistä ja useimmiten hyvin valkeahohtoisista käsisulkien tyviosista; siiven alapeitinhöyhenet yl. tasasävyisemmät eivätkä keskimmäiset alapeitinhöyhenet erotu samalla tavalla vaaleampina kuin yl. hiirihaukalla; käsisulkien tyvet yl. hyvin heikosti tai ei lainkaan juovaiset
  • karpaalilaikku yl. heikommin erottuva ja pienempi rajoittuen vain isojen käph:n alueelle, jos ulottuu myös laajemmalla välissä us. selvästi vaaleaa ja muodostuu musta pilkkukuvio), käsisulkien tyviosat eivät useinkaan yhtä hohtavan valkeat kuin arohiirihaukalla mikä myös vähentää kontrastia; siiven alapeitinhöyhenet useimmiten selvästi kolmisävyiset - tumman punaruskeat pienet alapeitinhöyhenet, vaaleat keskimmäiset ja jälleen tummemmat mustanruskeat hieman juovikkaat isot alapeitinhöyhenet; käsisulkien tyvet yl. selvemmin poikkijuovaiset
  • siiven yläpinnan väritys (käsisulkien tyven vaalean alueen koko ja selvyys*; siyph:n värisävy* ja sävyero siipisulkiin; karpaalilaikun selvyys)
  • käsisulkien tyvellä yl. varsin laaja ja selvä vaalea laikku ulottuen erit. juv linnuilla uloimpiin käsisulkiin asti; siiven pienet ja keskimmäiset yläpeitinhöyhenet yl. erottuvat vaaleana hiekanvärisenä kenttänä ja siiven etureuna vaaleampi kuin siipisulat; siipisulat sävyltään yl. harmahtavammat ja useimmiten selvästi poikkijuovaiset; karpaalilaikku erottuu us. siiven yläpinnallakin tummempana alueena, siiven takareuna erottuu yl. selvemmin mustana
  • käsisulkien tyven vaalea lautuma keskim. pienempi ja heikommin erottuva tai puuttuu; siiven yläpeitinhöyhenet eivät yl. erotu yhtä kontrastikkaan vaaleana eivätkä us. tummuudeltaan juuri eroa siipisulista; siipisulat sävyltään tummemmat (mustemmanruskeat, eivät yhtä harmaat) ja juovitus erottuu siksi heikommin; karpaalialue ei yl. erotu muuta siipeä juurikaan tummempana; siiven tumma takareuna erottuu yl. heikommin
  • koko vatsapuolen värisävyt ja sävyerot (erit. pään, kurkun ja rinnan väri* ja väriero* muuhun vatsaan) sekä rinnan, vatsan, kupeiden ja housujen kuviointi
  • pää yl. huomattavan vaalea lähempää nähtynä melko tasaisen oljensävyinen kurkun ja rinnan ollessa samaa sävyä (tummilla ja joillain punaruskeilla muodoilla pää kuit. samma tummuutta kuin muukin vatsapuoli, näillä voi olla myös rinnassa hiirihaukkamainen vaaleampi vyö), tyypillisillä linnuilla vatsa ja kupeet tumman kastanjanruskeat erottuen selvästi vaaleasta rinnasta, mutta tumma voi olla rajoittunut vain kupeille ja housuihin tai puuttua kokonaan jolloin koko alapuoli lähes valkea; rinta ja vatsa kuviottomat tai selvästi heikommin kuvioidut ilman useimpien hiirihaukkojen pisara- tai juovakuviointia
  • pää ei yl. erotu yhtä vaaleana ja myös rinta keskim. tummasävyisempi kuin arohiirihaukalla eikä kontrastoidu yhtä voimakkaasti vatsaan ja kupeisiin, sen sijaan rinnan keskellä usein vaaleampi poikkivyö, housut usein vaaleat (jotkut yksilöt erit. keväällä kuit. hyvin vaaleita erit. pääsätä ja rinnasta); useimmiten rinnasta alaspäin vatsapuolella tummaa pisara- tai juovakuviointia
  • nokan ja sen koukun koko
  • nokka keskim. kookkaampi ja jykevämpi lisäten kotkamaista vaikutelmaa, koukku keskim. pitempi
  • nokka keskim. ohuempi ja hennompi eikä yhtä kotkamainen ja koukku lyhyempi
  • viiksi- ja silmäjuovan voimakkuus
  • erit. silmän takana usein tumma juova joka kuit. erottuu vain lähelle mutta keskim. selvempi kuin hiirihaukalla; usein heikko mutta havaittava tumma viiksijuova joka myös keskim. selvempi kuin hiirihaukalla (voi puuttua)
  • osalla linnuista tumma silmäjuova joka kuitenkin keskim. heikompi, viiksijuova keskim. heikompi tai puuttuu (päällekkäisyyttä)
  • jalkojen pituus
  • jalat pitemmät ja kookkaammat
  • jalat hieman lyhyemmät ja hennommat
  • asento maassa
  • asento maassa keskim. vaakasuorempi
  • maassa keskim. pystymmässä asennossa

Arohiirihaukka on sekoitettavissa lähinnä vain hiirihaukan vulpinus-alalajiin, josta tunnetaan useita erilaisia värimuotoja, myös arohiirihaukkaa suuresti muistuttavia vaalean punaruskeita värimuotoja. Yllä vertailu väritykseltään lähinnä tyypilliseen arohiirihaukkaan mutta lajit voivat väritykseltään olla lähes identtiset (erit. voimakkaasti viiruiset ruskeasävyiset juv. linnut sekä kauttaaltaan punaruskeat tai tummanruskeat värimuodot, tasaisen punaruskeat arohiirihaukat hyvin harvinaisia ja yl. hyvin syvän punaruskeita). Väritystuntomerkeistä vain siipisulkien alapinnan kuviointi koskee myös tummia värimuotoja.

 


 

 

Arokotka / Pikkukiljukotka / Kiljukotka

 

Tuntomerkki

Arokotka

Pikkukiljukotka

Kiljukotka

Muototuntomerkit

  • siiven erit. kärjen muoto* (7. käs  pituus ja muoto; kärjen pyöreys; harittajien pituus; harituksen voimakkuus erit. edestä nähtynä), pituus (erit. kyynär- ja käsisiiven suht. pituus), leveys (myös tasalevyisyys) ja kiinnityskohta ruumiiseen edestä nähtynä
  • 7. käsisulka aina selvästi erottuva ja sormimainen, erit. ad. linnulla; siipi ad. linnulla hyvin tasapäinen, nuorella hieman pyöreämpi, syvään sormimainen; voimakkaasti luutamaisesti harittavat; siipi varsin pitkä, kyynär- ja käsisiipi molemmat varsin pitkät ja samaa pituusluokkaa; siivet kiinnittyvät ruumiseen varsin ylhäällä jolloin ruumis ”roikkuu” siipien alapuolella
  • 7. käsisulka heikoimmin erottuva ja erit. juv. linnulla ei käytännössä erotu siiven takareunasta, muodoltaan us. pyöreäpäinen; kärjen muoto pyöreäpäisin pyöristyen sekä etu- että takareunasta, sormet eivät niin syvään halkoiset kuin muilla; haritus varsin vähäinen; siipi melko lyhyt, sekä kyynär- että käsisiipi melko lyhyet (samaa pituusluokkaa); siivet kiinnittyvät ruumiseen melko keskelle
  • 7. käsisulka yl. varsin selvästi erottuva, sormimainen ja erit. ad. linnulla terävähkö kuten muutkin harittajat; siiven kärki edellisten välistä, melko tasapäinen joskin nuorilla hieman pyöristyneempi, sormet pitkähköt; haritus selvä muttei aivan yhtä voimakas kuin arokotkalla; siipi keskipitkä, kyynärsiipi selvästi lyhyt sekä verrattuna käsisiipeen että arokotkan kyynärsiipeen; siivet kiinnittyvät ylös kuten arokotkalla
  • koko, rotevuus (myös ruumiin suht. koko edestä katsottuna) sekä pään muoto ja suht. koko
  • suurin, raskastekoisin ja kotkamaisin, edestä ruumis vaikuttaa suht. pienikokoiselta; pää suht. kapeampi, pitempi ja kotkamaisempi kuin kiljukotkalajeilla
  • pienin ja haukkamaisin, edestä ruumis vaikuttaa suhteellisesti varsin kookkaalta; pää suht. pyöreämpi ja pallomaisempi kuin arokotkalla
  • kooltaan edellisten väliltä, myös edestä ruumiin suht. koko edellisten väliltä (koon osalta päällekkäisyyttä kaikkien lajien välillä); pään muoto kuten pikkukiljukotkalla
  • lentotapa* (siivenlyönnin nopeus ja joustavuus; siiven suoruus yläasennossa; siiven asento liidossa/kaartelussa)
  • lento kotkamaisen majesteettista, siivenlyönti hidas ja siipi oikenee yläasennossa suoraksi; siivet liidossa selvästi kulmalla karpaalinivelestä alaspäin roikkuvat
  • siivenlyönti melko nopea ja voi vaikuttaa haukkamaiselta, siipi säilyttää yläasennossakin kuperan muotonsa; siivet alaspäin taipuneet mutta vähemmän ja pyöreämmin kuin muilla lajeilla (ei niin selvästi kulmalla)
  • lentotapa ed. väliltä, siipi säilyttää yläasennossa selvästi kuperan muotonsa muistuttaen Ciconia-lajeja; siivet voimakkaasti alaspäin kulmalla
  • pyrstön suht. pituus ja leveys sekä kärjen muoto
  • pyrstö yl. suht. pitempi ja pyöreäpäisempi kuin kiljukotkalajeilla
  • pyrstö suht. pitempi ja kapeampi kuin kiljukotkalla (voi kuluneena näyttää lyhyeltä)
  • pyrstö suht. leveämpi ja lyhyempi kuin pikkukiljukotkalla
  • nokan koko, sieraimen muoto, suupielen pituus suhteessa silmään sekä silmäkuopan syvyys
  • suurin ja kotkamaisin nokka, sierain soikea, suupieli pisin ulottuen silmän takareunaan, silmäkuoppa syvä ja varjostunut antaen linnulle tuiman ilmeen
  • pienin ja hennoin nokka, sierain pyöreä, suupieli ulottuu silmän keskiosaan, silmäkuoppa matalampi ja ilme kiltimpi kuin arokotkalla
  • nokka edellisten väliltä (juv. lintujen nokat hennommat kuin ad. lintujen, esim. ad. kiljukotkan nokka voi olla samankokoinen kuin juv. arokotkan), sierain pyöreä, suupielen pituus ja silmäkuoppa kuten pikkukiljukotkalla
  • istuessa jalkojen pituus ja housujen tuuheus
  • jalat keskim. lyhimmät ja housut tuuheimmat
  • jalat yl. pisimmät ja housut tiukimmat
  • sekä jalkojen pituus että housujen tuuheus ed. väliltä

Värituntomerkit

  • siiven yläpinnan väritys (siyph värisävyt, tasavärisyys ja sävyero* ss; käs tyven vaalean laikun kirkkaus, tarkkarajaisuus, koko, muoto ja muodostuminen; mahd. vaaleiden pitkittäisjuovien lukumäärä*, leveys ja yhtenäisyys; ss:n mahd. hohteen sävy)
  • siyph ruskeasävyiset vaihdellen vaalean harmaanruskeasta melko tummanruskeaan, erottuvat kuitenkin (mustan)harmaanruskeita siipisulkia vaaleampina muodostaen selvän kontrastin (juv + imm) tai tasavärisen tummanruskeat ilman selvää kontrastia (ad); käsisulkien tyvellä laaja harmaasävyinen epätarkkarajainen lautuma joka käsittää lähes koko käsisiiven sulkien kärkiä lukuunottamatta; juv. linnulla yläpinnalla kapea yhtenäinen vaalea juova isojen peitinhöyhenten kärjissä, joskus myös keskimmäisten peitinhöyhenten kärjissä; ad. arokotkalla siipisulkien yläpinnalla myös harmahtava hohde jollaista ei tummilla kiljukotkilla
  • yksilöittäin ja iän mukaan hyvin vaihteleva mutta siiven yläpinnalla aina ± selvä kontrasti vaaleampien peitinhöyhenten ja tummempien siipisulkien välillä, 1.syksyn linnulla yläpinnalla piph ja keph kauniin suklaanruskeat kontrastoituen selvästi mustanruskeisiin ss:iin ja iph:iin, imm. ja ad. linnuilla yläpeitinhöyhenet lähes aina ”moniväriset” sisältäen erisävyisiä melko jyrkkärajaisia höyhenkenttiä mutta kokonaisuutena ss:ia selvästi vaaleammat (tyypillisillä yksilöillä esiintyy peitinsiiven tyviosassa vaaleanruskea kolmio); muodostuu sekä käs tyviosien valkeista ruodista että vaaleista ulkohöydyistä erottuen kirkkaampana ja tarkkarajaisempana pyöreähkönä valkeana laikkuna lähinnä sisimpien käs tyvellä; juv. linnuilla yläpinnalla usein iph vaaleiden kärkien muodostama vaalea tai valkeahko mutta melko kapea siipijuova, joka muodostunut helmimäisesti (näyttävät kauempaa kuit. yhtenäisiltä juovilta, imm. linnuilla kuit. aina kapeahko ja epäyhtenäinen), osalla myös toinen hennompi juo-va em. juovan edessä
  • siiven yläpinta on melko tasavärisen ruskeanmusta tai tummanruskea (imm. linnuilla kontrasti selvin ja usein melko helposti havaittava) (harvinainen ruskea juv. värimuoto tunnetaan jonka sävyerot kuit. kuten normaalin värimuodon); ad. linnut ovat yl. siiven yläpinnalta tasaisen tummat mutta kuluneilla yksilöillä siyph voivat erottua ss vaaleampina (us. kuitenkin enemmän ruosteen- kuin kellanruskeasävyisinä); laaja ja tyviosastaan hohtavan valkea muodostuen vaaleista käs tyvistä ja vaaleista siyph kärjistä (juv ja imm) tai muodostuu vain käs tyviosien valkeista ruodista, pienempi kuin arokotkalla rajoittuen aivan käs tyvelle vaaleana himmeän harmaana epätarkkarajaisena lautumana - voi joissain valaistusoloissa välähtää melko kirkkaana ja laajana (ad); juv. linnuilla selkäpuolella kirkkaiden kellanvalkeiden pisaratäplien muodostamia epäyhtenäisiä juovia 1-3 kpl (iph kärkien aiheuttama juova aina yhtenäinen, yl. erottuu ainakin kaksi siipijuovaa); imm. linnuilla yl. leveähkö yhtenäinen vaalea juova iph kärjissä
  • siiven alapinnan väritys: siaph väritys ja sävyero* siipisulkiin; mahd. vaaleiden pitkittäisjuovien leveys* ja yhtenäisyys; vaaleiden sirppikuvioiden  esiintyminen / lukumäärä, koko ja tarkkarajaisuus karpaalialueella; siipisulkien - erit. uloimpien käs tyvien - juovaisuus (myös juovien leveys ja tiheys), värisävy ja kärkien väri (= siiven takareunan väri); käsisulkien kärki- ja tyviosien väliset tummuuserot
  • alapeitinhöyhenet ruskeasävyiset vaihdellen vaalean harmaanruskeasta melko tummanruskeaan, erottuvat kuitenkin (mustan)harmaanruskeita siipisulkia vaaleampina muodostaen selvän kontrastin (juv + imm) tai tasavärisen tummanruskeat ilman selvää kontrastia (ad); juv. linnulla siiven alapinnalla keskellä leveä (n. 10 cm) valkea pitkittäisjuova (saattaa harvoin puuttua), imm. linnuilla siiven alapinnan leveästä juovasta osalla vielä jäänteitä, joka tapauksessa isoissa alapeitinhöyhenissä kapeat vaaleat reunukset jotka eivät kuitenkaan muodosta kovin selvää juovaa; karpaalialueella ei selviä valkeita kuvioita, joillain voi olla epäselvää harmaasävyistä väritystä; siipisulat erit. alta harmaasävyisemmät ja poikkijuovitus harvempaa ja leveämpää (selvemmin erottuvaa) kuin kiljukotkalajeilla (näyttävät kauempaa tasaisen tummilta), ad. linnuilla kärjet n. 5 cm leveydeltä tummat (imm. linnuilla us. kapeammin) muodostaen siivelle tumman takareunuksen jollaista ei kiljukotkalajeilla (joillain ad. arokotkilla siipisulat juovattoman mustanruskeat); käsisulat selvästi kaksiväriset - kärjet mustahkot ja tyviosat harmaasävyisen vaaleankirjavat (riittävän läheltä nähtynä poikkijuovaiset)
  • 1. syksyn linnuilla siaph joko vaaleanruskeat (lähes hiekansävyiset) tai kirjavan tummanruskeat erottuen ss vaaleampina tai samansävyisen tummina, imm ja ad linnuilla siaph vaihtelevat vaaleanruskeasta tumman keskiruskeaan erottuen joko ss vaaleampina (yleensä) tai samansävyisinä (joskus); nuorilla linnuilla siiven alapinnalla usein iph:n vaaleiden kärkien muodostama vaalea tai valkeahko mutta melko kapea siipijuova, joka muodostunut helmimäisesti (näyttävät kauempaa kuit. yhtenäisiltä juovilta, imm. linnuilla kuit. aina kapeahko ja epäyhtenäinen), osalla myös toinen hennompi juova em. juovan edessä, joillain juv. linnuilla suuret ja kirkkaat vaaleat pisaratäplät isoissa siaph:ssä muistuttaen juv. arokotkaa, tällöinkin juova kuit. kapeampi ja koostuu erillisistä vaaleista pisaratäplistä (arokotkalla kokonaan valkoisista peitinhöyhenistä); karpaalialueella vaalea kapean puolikuun muotoinen kuvio, usein toinen jopa selvempi kuvio käs:n alapeitinhöyhenissä; kys joko yksivärisen tummat (ad) tai tiheään poikkijuovaiset (juv-imm) tasaisesti koko sulan ja juovat samanlevyisiä tyvestä kärkeen (juovaisuus yl. nähtävissä vain hyvin lähelle, selvimpänä juv. linnuilla); käs yl. yksivärisen tummat, joskus valaistuksesta riippuen voivat vaikuttaa tyviosastaan hieman vaaleammilta muttei vastaavaa vaikutelmaa kuin arokotkalla
  • selvä kontrasti peitinsiiven ja siipisulkien välillä ainoastaan harvinaisilla fulvescens-värimuodoilla (joilla pienet ja keskimmäiset peitinhöyhenet yksivärisen kellanvalkeat rajoittuen jyrkästi tummiin isoihin peitinhöyheniin ja siipisulkiin); muulloin juv. linnuilla ja myös monilla imm. linnuilla siiven alapeitinhöyhenet ovat harmaasävyisiä siipisulkia hieman tummemmat (mustemmat); ad. linnut ovat yl. sekä siiven ala- että yläpinnalta tasaisen tummat mutta kuluneilla yksilöillä sekä ylä- että alapeitinhöyhenet voivat erottua siipisulkia vaaleampina (us. kuitenkin enemmän ruosteen- kuin kellanruskeasävyisinä); karpaalialueella yl. melko selvästi erottuva valkea puolikuun muotoinen laikku joka keskim. kirkkaampi ja leveämpi kuin pikkukiljukotkalla, juv. linnulla voi olla pikkukiljukotkan tapaan toinen laikku käsisulkien alapeitinhöyhenissä; kyynärsulat yksivärisen tummat (ad) tai sulkien keskiosat harvakseltaan kapeiden (juv) tai leveämpien (imm) poikkijuovien kirjailemat (juovat yl. kapeammat kuin pikkukiljukotkalla); käsisulat kuten pikkukiljukotkalla
  • niskan väritys
  • useimmilla ad. linnuilla kellanruskea laikku takaraivossa - niskassa (us. vaikea nähdä maastossa)
  • yleensä juv. linnuilla vaalean kellanruskea niskalaikku (näkyy parhaiten tummaa etuselkää vasten linnun kaartaessa kohti)
  • ei vaaleaa niskalaikkua (poikkeuksellisesti kuvattu yksilöitä joilla ruosteensävyinen alue niskassa)
  • ruumiinhöyhenyksen yleisvärisävy ja täpläisyys/viiruisuus
  • ruumiinhöyhenys tasavärinen ilman pisaratäpliä tai viiruja
  • ruumiinhöyhenyksessä saattaa esiintyä vaaleampia pisaratäpliä, joillain juv. linnuilla vaalean rintavyön vaikutelma
  • ruumiinhöyhenys kuten pikkukiljukotkalla, vaaleil-la värimuodoilla us. tummempaa viirutusta joka tekee puvun ”nuhruisen” näköiseksi
  • pyrstön yläpinnan poikkijuovaisuus
  • ad. linnulla pyrstön yläpinta selvästi poikki-juovainen
  • pyrstö tasavärinen, voi olla heikkoa poikkijuovitusta joka ei näy maastossa
  • kuten pikkukiljukotkalla
  • kurkun ja leuan värisävy
  • ad. linnulla leuanalus vaalea erottuen selvästi muuten tummasta alapuolesta, myös imm. linnuilla usein vaaleampi kuin kiljukotkalajeilla
  • kurkku ja leuka eivät yl. erotu muuta alapuolta vaaleampana
  • kurkku ja leuka kuten pikkukiljukotkalla
  • iiriksen värisävy
  • iiris ruskea, tummin juv. linnuilla vaaleten vanhemmiten
  • juv. linnuilla tumman harmaanruskea tai tummanruskea, ad. linnuilla vaalean kellertävä tai keltainen
  • juv. linnuilla ja useimmilla ad:lla tummanruskea, voi vanhoilla olla vaaleammanruskea muttei ilm. yhtä kellansävyinen kuin monilla pikkukiljukotkilla

 

Kaikkia yksilöitä ei pysty määrittämään maastossa.

Ikätuntomerkit:

  • siiven peitinhöyhenten (erit. iph kärkien) väritys: juv. linnuilla yl. selvemmät kontrastit siiven yläpeitinhöyhenten ja siipisulkien välillä (paitsi ehkä pikkukiljukotkalla) mutta erityisesti isojen peitinhöyhenten kärjissä yl. selvästi vaaleaa sekä ylä- että alapinnalla (muodostaen selvän siipijuovan)
  • siiven takareunan väri*, muoto* ja tasaisuus sekä siipien leveys ja tasalevyisyys: kaikilla lajeilla 1. elinvuoden aikana siiven takareuna kapealti vaalea (vaalean alueen leveys ja kirkkaus vaihtelevat), esiaikuisilla iän myötä vähenevästi vaaleaa (yl. nähtävissä vain tummaa taustaa vasten); kaikilla lajeilla 1. elinvuoden aikana siiven takareuna tasainen (ilman sulkasadon merkkejä) ja muodoltaan loivan S-kirjaimen muotoinen (selvimmin arokotkalla), myöhemmissä puvuissa us. puuttuvia tai kasvavia sulkia jolloin siiven takareunassa koloja tai siiven takareuna rosoisempi, muodoltaan siiven takareuna suora (esiaikuiset juv. ja ad. linnun väliltä); kaikilla lajeilla nuorilla linnuilla (1. elinvuosi) siivet kapeammat kuin ad. linnuilla, ad. linnuilla siivet tasaisemmin leveät, enemmän suorakaiteen muotoiset
  • sulkasadon merkit* ja eri höyhenalojen kuluneisuus: suurimmalla osalla imm. ja ad. linnuista puuttuvia tai keskenkasvuisia sulkia ja eri asteisesti kuluneita höyhenaloja jotka erottuvat sävyltään muista samanlaisista höyhenistä
  • pyrstön kärjen väri sekä pyrstön pituus ja leveys: kaikilla lajeilla 1. elinvuoden aikana pyrstön takareuna kapealti vaalea (vaalean alueen leveys ja kirkkaus vaihtelevat), esiaikuisilla iän myötä vähenevästi vaaleaa (yl. nähtävissä vain tummaa taustaa vasten), juv. linnuilla pyrstö keskim. kapeampi ja pitempi
  • alaperän ja pyrstön alapeitinhöyhenten väritys: kaikilla juv. ja suurimmalla osalla imm. linnuista alaperä vaalea (kellanvalkea) tai vaaleankirjava erottuen tummemmasta vatsapuolesta

 


 

Keisarikotka

 

Tuntomerkki

Keisarikotka

  • siipien muoto (erit. kyynärsiiven takareunan muoto, tasalevyisyys käsi- ja kyynärsiiven välillä ja liittymäkohdassa ruumiiseen sekä kärjen leveys ja pyöreys), asento liidossa*/kaartelussa ja harituksen voimakkuus
  • siivet tasaleveät (maakotkalla siivet kapenevat tyvestä saaden takareunasta selvästi pyöristyneen), ei maakotkamaista kapenemaa siiven ja ruumiin liittymäkohdassa, kärki leveämpi mutta kulmikkaampi kuin maakotkalla, siivet joko hieman merikotkamaisesti loivasti alaspäin kaartuneet (ilman jyrkkää kulmaa) tai kyynärsiivestä loivassa V-asennossa ylöspäin ja käsisiivestä vaakasuorassa mutta yl. aina hieman karpaalinivelestä kaareutuneet, käsisulat hyvin voimakkaasti harittavat
  • yleisvärisävy*
  • juv. linnut keskim. vaaleampia ja lämpimämmän sävyisiä kuin yl. arokotkat, vaalean kellanruskeita - keskiruskeita, ad. lintu yl. tummempi, mustasävyisempi kuin maakotka tai arokotka
  • valkean kuvioinnin esiintyminen uloimpien käsisulkien tyvellä siiven alapinnalla
  • ei valkeita kuvioita kuten kiljukotkalajeilla
  • koko; pyrstön ja pään pituus; pyrstön muoto kaarrellessa
  • koko vaihteleva mutta yl. selvästi kookkaampi kuin kiljukotka, suurimmat yksilöt maakotkan kokoluokkaa, pienimmät kuitenkin kiljukotkan kokoluokkaa; keskim. lyhytpyrstöisempi kuin maakotka, pää enemmän esiintyöntyvä kuin muilla Aquila-lajeilla; pyrstö usein kaarrellessa supussa
  • lentotapa (siiveniskun nopeus/syvyys; siiven asento yläasennossa)
  • lentotapa rauhallinen, kotkamaisen majesteettinen - siivenisku hidas ja siipi oikenee yläasennossa suoraksi (kiljukotkalla säilyy alaspäin taipuneena)
  • nokan koko ja värisävy
  • nokka kookas ja maakotkaakin isompi sävyltään yl. vaalean siniharmaa kärjestä hieman tummempi mutta yleissävyltään vaaleampi kuin muilla kotkilla

Juv. ja nuoremmat esiaikuiset linnut:

  • rinnan kuviointi ja kontrasti kurkkuun/vatsaan* (juv ja nuori imm) sekä vaalean alueen laajuus alaperässä ja alavatsalla (myös housujen väritys)
  • rinta usein voimakkaan tummaviiruinen muodostaen tumman rintavyön joka erottuu vaaleasta leuasta sekä vatsasta (rintavyön voimakkuus vaihtelee ja joillain yksilöillä ei kovin helposti havaittavissa, viirutus yl. selvintä rinnan sivuilla ja kainaloissa); alaperä ja alavatsa laajalti vaaleat n. siiven puoliväliin asti, myös ”housut” vaaleat (arokotkalla aina pienemmältä alueelta vaaleat mutta kiljukotkalajeilla voi olla yhtä laajalti); tummimmillakin nuorilla yksilöillä kurkku vaalea (keisarikotkaa eniten muistuttavilla juovattomilla nuorilla arokotkayksilöilläkin yl. aina tumma kurkku), ad. linnulla muun alapuolen tapaan tumma (ad. arokotkalla yl. vaalea)
  • ruumiinhöyhenyksen värityksen kirjavuus* (subad)
  • esiaikuisilla linnuilla aina ad. pukuun saakka höyhenpuku huomattavan kirjava sisältäen täplämäisesti erivärisiä höyheniä (vertailulajeilla ei yl. vastaavalla tavalla kirjavaa vaikutelmaa)
  • sisimpien käsisulkien sävyero muihin siipisulkiin*
  • sisimmät kolme käsisulkaa muita vaaleampia erottuen vaaleana ”luukkuna” käsi- ja kyynärsiiven rajalla, sävyeron selvyys vaihtelee yksilöllisesti, ero yl. sitä selvempi mitä vaaleampisävyinen yksilö
  • vaalean niskalaikun esiintyminen (subad); vaalean alueen laajuus takaselässä/yläperässä (erit. juv)
  • subad linnuilla jo usein vaaleaa niskassa ad. linnun tapaan, takaselkä ja yläperä kokonaisuudessaan vaaleankellertävät (us. pisimpien hartiahöyhenten peitossa jolloin näkyvissä vain vaalea U-kuvio kuten vertailulajeilla)
  • siyph ja siaph kuviointi (erit. vaalean pitkittäisjuovan esiintyminen, selvyys ja sijainti siiven alapinnalla)
  • juv. linnuilla siiven peitinhöyhenet tasaisesti tummaviiruiset (erottuu vain melko lähelle, vertailulajeilla ei viirutusta), esiaikuisilla linnuilla ad. pukuun asti hyvin kirjavat sisältäen erivärisiä höyheniä us. täplämäisesti, mutta missään puvussa ei arokotkamaista leveää juovaa siiven alapinnalla (joskus keskimmäiset alapeitinhöyhenet vaaleammat tehden vähän juovamaista vaikutelmaa) tai kiljukotkamaisia täplärivejä siiven yläpinnalla

Ad. ja vanhemmat esiaikuiset linnut:

  • siyph värisävyt/sävyero muuhun siiven yläpintaan
  • siiven yläpeitinhöyhenet ad. linnulla yksivärisen mustanruskeat (ad. maakotkalla yläpeitinsiivellä vaalea heikosti kullanhohtoinen paneeli), eivät juurikaan eroa sävyltään muusta siiven yläpinnasta
  • siaph värisävy ja tasavärisyys
  • siiven alapeitinhöyhenet ad. linnulla yhtenäisen mustanruskeat näyttäen yl. mustilta, vanhemmilla esiakuisilla usein jnkv vaaleampaa kuviointia joukossa
  • pyrstön yläpinnan väritys*
  • pyrstön tyviosa harmaanvalkea heikosti poikkujuovainen ja kärki leveälti musta - näkyy lähinnä selkäpuolelta (eroaa selvästi ad. arokotkasta, ad. maakotkalla samantapainen kuviointi mutta kärkivyö yl. epäselvempi)
  • vaalean niskalaikun esiintyminen*, ulottuminen päälaelle ja värisävy sekä hartioiden väritys
  • niskassa ja takaraivolla melko laaja kermanvaalea alue (myös ad. maakotkalla k.o. alueella vaaleaa muttei niin vaaleasävyistä kuin keisarikotkalla, ad. arokotkalla alue selvästi sekä tummempi että pienempi); hartioilla valkoista kuviointia (us. vaikea erottaa maastossa ja voi rajoittua vain muutamiin höyheniin)
  • vaalean laikun esiintyminen käs:n yläpinnalla
  • käsisulkien yläpinnalla ei vaaleana erottuvaa laikkua, sulkien tyviosan vaaleampi sävy voi erottua mutta varsinaista laikkua ei muodostu (arokotkalla aina ± selvä vaalea harmaasävyinen lautuma)
  • ss:n, erit. sisimpien käs:n väritys (tasavärisyys/juovaisuus ja tumman kärkivyön esiintyminen)
  • siipisulat melko tiheään kapeajuovaiset, juovitus vaikeasti erotettavissa ja näkyy selvimmin sismmissä käsisulissa (maakotkalla juovitus harvempaa, leveämpää ja epäsäännöllisempää, myös arokotkalla juovitus leveämpää ja leveämpi kärkijuova sekä siipisulat muutenkin selvemmin juovaiset); käsisulat kärkiosastaan hyvin tummat (mustahkot) ja tyviosastaan vaaleat, erit. siiven yläpinnalla siipisulat näyttävät us. kokonaan tummilta - mustilta tai joissain käsisulissa erotettavissa tyvipuolella vaaleampaa (maakotkalla kaikki siipisulat tyviosistaan harmaasävyiset erottuen kärkiosaa vaaleampina, selvästi myös kyynärsiiven alueella) (ad. linnuilla nähtävissä parhaiten sisimmissä käsisulissa ja uloimmissa kyynärsulissa) (kiljukotkalajeilla kokonaan tummat)
  • alaperän väritys ja kontrasti muuhun vatsapuoleen (subad)
  • yl. selvästi vaalean kellanruskea alaperä erottuen muuten hyvin tummasta vatsapuolesta (arokotkalla alaperä tumma, myös maakotkalla yl. tummempi ja vähemmän erottuva kuin keisarikotkalla)

Nuori ja esiaikuinen keisarikotka on sekoitettavissa lähinnä arokotkaan ja vaaleaan kiljukotkaan, aikuiset linnut taas lähinnä aikuiseen maakotkaan ja arokotkaan. Ikätuntomerkit kuten kiljukotkalajeilla ja arokotkalla.

 


 

 

Pikkukotka

 

Tuntomerkki

Pikkukotka

  • selkäpuolen väritys: vaaleiden alueiden esiintyminen* ja sijainti sekä kontrasti ympäristöön siyph:ssä, pyyph:ssä ja hartiahöyhenissä
  • molemmilla värimuodoilla vaalea hieman soikiomainen alue hartioilla sekä siiven yläpeitinhöyhenissä myös vaalea kellanruskea kenttä isojen ja keskimmäisten peitinhöyhenten alueella kontrastoituen voimakkaasti mustasävyisiin siipisulkiin sekä melko tummanruskeisiin pieniin peitinhöyheniin, lisäksi pyrstön yläpeitinhöyhenet vaaleat tai valkeahkot (joskin us. kapealti)
  • lentotapa: siipien asento kaartelussa / liidossa; siiveniskujen korkeus ja jäykkyys sekä ylös-/alaspäin lyöntien suhteellinen voimakkuus
  • lento kotkamaista isoihin haukkoihin verrattuna, suoraviivaista ja us. nopeaa ja liidot pitkiä; siivet kaarrellessa tasaiset tai erit. liitäessä hieman roikkuvat ja eteen suunnatut, tyypillisesti syöksyy korkealta; siiveniskut nopeat ja joustavat mutta syvät ja voimakkaat, alaspäin lyönti voimakkaampi (mehiläishaukalla päinvastoin)
  • koko, muoto ja mittasuhteet: kyynär-/käsisiiven pituus ja leveys, siiven kärjen muoto*, harituksen voimakkuus* ja harittajien lukumäärä; pyrstön pituus*, tyven paksuus ja kärjen muoto; pään muoto (myös istuessa) ja esiintyöntyvyys; nokan koko; kaulan pituus ja paksuus; ruumiin tukevuus
  • kooltaan ja muodoltaan hiirihaukkamainen mutta käsisiipi suht. leveämpi kuin haukoilla tehden siivestä kotkamaisen tasaleveän (takareuna enint. vähän kaareva), selvästi erottuvia (syvempään kuin haukoilla, luutamainen vaikutelma edestä) harittajia (ilman sulkasatoa) kuusi (useimmilla haukoilla haarahaukkaa lukuunottamatta viisi); pyrstö lähes siipien leveyden mittainen, muodoltaan tasapäinen ja suorareunainen (tai reunat jopa hieman koverat, usein kiertää pyrstöään haarahaukkamaisesti), levitettynä pyöreäkulmainen (eroten haarahaukasta, useimmiten kuitenkin supussa tai puoliksi avoinna); pää kookas ja kaula leveä ja istuessa pää us. näyttää pörröttävien niskahöyhenten takia hyvin kookkalta; ruumis selvästi tukevampi kuin esim. ruskosuohaukalla
  • pyrstön väritys ja kuviointi
  • pyrstö molemmilla värimuodoilla alapinnalta harmaasävyinen, tummin kärjestä ja keskeltä, uloimmat pyrstösulat juovattomat ja usein kellan- tai ruosteenruskean sävyiset, supussa pyrstön vaikutelma kokonaan tasasävyisen vaalea mutta levitettynä lähempää näkyy keskimmäisissä pyrstösulissa heikkoa juovitusta ja epäselvä subterminaalivyö
  • vatsapuolen ja siaph (erit. karpaalialueen) väri* ja kuviointi sekä kontrasti* ss:iin (vaaleat muodot)
  • vaaleilla muodoilla koko vatsapuoli ja siiven alapeitinhöyhenet valkeat-kermanväriset-vaalean kellanruskeasävyiset (rinnassa hieman ruskeaa tai harmaata sävyä, siiven alapeitinhöyhenissä hajanaista tummaa täplitystä mutta ei vastaavaa ruumiin kuviointia kuin yl. aina esim. hiiri- ja mehiläishaukalla, joillain yksilöillä rinnan kuviointi saattaa ulottua housuihin asti) kontrastoituen voimakkaasti lähes mustiin siipisulkiin; karpaalialue ei yl. koskaan erotu selvänä erillisenä tummana laikkuna ja on vaalealla värimuodolla useimmiten vaalea kuten muutkin siiven alapeitinhöyhenet, joillain kuit. siiven alapeitinhöyhenten kirjailua saattaa muodostaa karpaalialueelle laikkumaista vaikutelmaa
  • pään eri osien ja kurkun väritys ja väliset värierot
  • pää tyypillisesti kaksisävyinen siten että naama tumma ja päälaki ja niska vaaleat, silmän ympärillä yl. tummempaa kirjailua (muttei samanlaisia ”aurinkolaseja” kuin vaaleilla mehiläishaukoilla), vaaleilla värimuodoilla tumma naama kontrastoituu vaaleaan kurkkuun
  • sisimpien käs:n väri suht. muihin ss:iin, ss:n tasavärisyys ja juovaisuus sekä vaalean laikun esiintyminen uloimpien käs:n tyvellä siiven alapinnalla
  • kolme sisintä käsisulkaa yl. muuta siipeä vaaleammat ja läheltä erottuvat myös poikkijuovaisina, vaalealla muodolla muut siipisulat vaikuttavat yl. (paitsi poikkeuksellisen läheltä hyvässä valossa) yhtenäisen mustilta, tummalla värimuodolla siipisulat sävyltään ruskeammat-harmaammat ja lähempää nähtynä  poikkijuovaiset mutteivät yl. koskaan yhtä selvästi juovikkaat kuin esim. hiiri- ja mehiläishaukalla, siiven alapinnalla käsisulkien tyvellä ei haarahaukkamaista vaaleaa laikkua eikä myöskään hiiri-/mehiläishaukkamaista vaaleampaa kenttää mutta uloimpien käsisulkien tyvet erottuvat yl. pienenä vaaleana täplänä siiven etureunassa
  • siiven etureunan tyven väri edestä katsottuna
  • pienet valkeat laikut siipien tyvellä näkyen erit. edestäpäin ”ajovaloina”
  • nilkan höyhenyksen laajuus
  • nilkat kokonaan höyhenpeitteiset (hiiri- ja mehiläishaukalla paljaat)

 

 


 

 

Vuorikotka

 

Tuntomerkki

Vuorikotka

  • koko*, muoto ja mittasuhteet: siipien pituus, leveys* ja muoto (erit. takareunan muoto* ja kärjen pyöreys); pyrstön pituus* ja kärjen muoto; nokan koko; maassa jalkojen pituus ja siivenkärkien etäisyys pyrstön kärjestä
  • melko kookas, mehiläishaukkaa suurempi ja voimakasrakenteinen mutta toisaalta ”elegantti”; siivet melko lyhyet mutta leveät (kärjestä leveämmät kuin esim. mehiläishaukalla) ja kaartelussa takareunasta pyöreähköt (liidossa melkein suorareunaiset), juv. linnun siivet kapeammat ja pitemmältä näyttävät ja takareuna selvästi S-kirjaimen mallinen; pyrstö pitkä (n. siiven leveyden mittainen), leveä ja tasapäinen, juv. linnulla lyhyempi ja useammin kaarrellessa levitettynä kuin ad linnuilla; nokka selvästi kookkaampi kuin haukoilla ja pää melko jykevä; siivenkärjet jäävät maassa kauas pyrstön kärjestä (n. pyrstön puoliväliin) ja jalat ovat hyvin pitkät
  • lentotapa: siipien asento kaartelussa/liidossa, siiveniskujen korkeus ja nopeus sekä liitojen määrä
  • siivet us. hyvin vaakasuorassa (tai aavistuksen yläviistossa) asennossa kaarrellessa (lautamainen vaikutelma), myös liidossa edestä katsoen vaakasuorassa mutta sivulta katsoen karpaalinivel yl. jnkv eteen työntyneenä; saalistuslento kanahaukkamaista muutamin voimakkain siivenlyönnein  joiden jälkeen liito hieman kaartunein siivin. Matkalennossa yl. sarja korkeita ja hitaita siivenlyöntejä ja taajaan liitoja näiden välillä
  • isojen siaph ja karpaalialueen väri ja väriero* muuhun siiven alapintaan (erit. subad ja ad) sekä siiven takareunan väritys
  • siiven isot alapeitinhöyhenet ja karpaalialue ad. ja subad. linnuilla aina tummat lähes mustat, subad. linnuilla ja osalla ad. linnuista erottuvat selvästi vaaleasävyisistä siiven keskimmäisistä ja pienistä alapeitinhöyhenistä sekä vaaleammista siipisulista, juv. linnuilla osalla tummaa epäyhtenäistä juovaa samalla alueella mutta voivat olla kokonaan vaaleat; juv. linnuilla ei tummaa siiven takareunaa mutta subad. linnuilla tumma takareunus kuten myös ad. linnuilla mutta näillä ei erotu muuten tummista siipisulista erillisenä reunuksena
  • koko selkäpuolen yleisvärisävy ja tasavärisyys (erit. vaaleiden laikkujen esiintyminen selässä* ja käsisiiven yläpinnalla)
  • ad. linnut selkäpuolelta yleissävyltään melko tumman ruskeat ja keskiselässä vaalea/valkea laikku (usein hieman V-muotoinen, selvyydeltään hyvin vaihteleva), juv. linnut selkäpuolelta yhtenäisen tummia paitsi useimmilla jnkv vaaleaa laikkua takaselässä, kuit. epäselvemmin ja vähemmän kuin ad. linnuilla, käsisiiven yläpinnalla ei esiinny vaaleita laikkuja
  • pyrstön värisävy sekä poikkijuovien määrä, leveys, tiheys ja selvyys
  • ad. linnuilla pyrstö kaksivärinen tyviosastaan laajalti vaalea lähinnä vaaleanharmaa ja vain hyvin heikosti poikkijuovainen (näkyy vain lähelle) ja kärjessä leveä musta poikkivyö; juv. linnuilla pyrstö kauttaaltaan vaalea harmaanruskeasävyinen ja henoosti poikkijuovainen (ei ad. linnun tummaa kärkivyötä), esiaikuisilla jo 2. puvusta lähtien tumma kärkivyö yl. näkyy
  • pään värisävyt/-erot, erit. koph ja kurkun väritys
  • pää yl. tumma mutta naamasta ja kurkusta us. vaaleampi, läheltä nähtynä päälaki ja korvan peitinhöyhenet yl. tummimmat alueet, tumma heikko leukajuova, juv. linnun pää tasasävyisempi kuin ad linnulla mutta kurkku näilläkin valkea

Vanhat linnut

  • ruumiin vatsapuolen yleisväri* ja kuviointi sekä kontrasti päähän, siipisulkiin ja housuihin; pyrstön alapeitinhöyhenten väritys
  • ruumiin vatsapuoli yleisväriltään hyvin vaalea, valkeahko ja lähinnä rinnan sivuilta ja housuista (erottuvat yl. tummina laikkuina) yl. voimakkaasti tummaviiruinen, pää yl. tummempi (kurkkua lukuunottamatta) kontrastoituen muuten valkeaan vatsapuoleen ja samoin siiven alapinta erottuu selvästi vaaleaa ruumista tummempana mutta pyrstö vain vähän tummasävyisempänä; pyrstön alapeitinhöyhenet vaaleat levein tummin poikkijuovin
  • pienten ja keskimmäisten siaph:n väri ja kuviointi; käsisulkien alapinnan tyvi- ja kärkiosien väliset sävyerot (erit. vaalean laikun esiintyminen uloimpien käsisulkien tyvellä) ja juovaisuus
  • pienet ja keskimmäiset siiven alapeitinhöyhenet yl. valkeahkot vaihtelevasti tummaviiruiset (voivat voimakkaimmillaan kuvioituna olla lähes mustat); käsisulkien tyviosat hyvin vaaleat hennosti poikkijuovaiset erottuen laajana vaaleana lautumana joka selvästi eroaa hyvin mustista harittajista
  • kyynärsiiven etureunan väri; siyph:n sävyero ss:iin
  • siiven yläpinta yl. melko tasasävyinen mutta osalla pienet ja keskimmäiset yläpeitinhöyhenet jnkv muuta siipeä vaaleammat, käsisulkien tyvellä us. heikko harmahtava vaaleampi sävy (muttei vaaleaa laikkua), siiven yläpeitinhöyhenten ja siipisulkien välillä ei selvää sävyeroa

Juv. ja esiaikuiset linnut

  • koko vatsapuolen väritys: rinnan, vatsan ja siaph värisävy ja kuviointi; siipisulkien yleisvärisävy ja juovaisuus; käsi- ja kyynärsulkien tummuusero; harittajien sävyero käsisulkien tyviosaan
  • vatsapuoli melko vaalea, erit. rinta ja kyynärsiiven etuosa voimakkaan (oranssin) kellanruskeat, vatsa ja isot alapeitinhöyhenet vaaleammat vain vähän kellanruskeasävyiset (osalla juv. linnuista niissä mustaa kuviointuia muodostaen heikon juovan siiven alapintaan, esiaikuisilla jo voimakas leveä tumma juova kuten ad. linnuilla), vatsapuolella juv. linnulla tummaa kuviointia yl. melko harvassa ja heikosti erottuvana lähinnä rinnassa ja pienissä alapeitinhöyhenissä, esiaikuisilla rinta yl. selvemmin juovikas (tummat housut puttuvat juv. linnuilta mutta ovat jo yl. esiaikuislla); siipisulat yleissävyltään hyvin vaaleat ja niissä melko tiheästi kapeita juovia, esiaikuisilla juovaisuus selvempää; kyynärsulat vähän yleissävyltään käsisulkia tummemmat; käsisulkien kärjet mustat erottuen us. selvästi valkeista tyviosista mustana kapeana siivenkärkenä (myös juv. linnuilla käsisulkien tyviosa siiven alapinnan vaalein alue)

 

 


 

 

Pikkutuulihaukka / Tuulihaukka

 

Tuntomerkki

Pikkutuulihaukka

Tuulihaukka

  • siivenkärkien etäisyys pyrstön kärjestä (ja kärkivyöstä) istuessa*
  • siivenkärjet ulottuvat pyrstön mustaan kärkivyöhön asti ja lähemmäs pyrstön kärkeä kuin tuulihaukalla (2kv keväällä voi olla tuulihaukkamainen)
  • siivenkärjet jäävät kauemmas pyrstön kärjestä eivätkä yleensä ulotu mustaan kärkivyöhön asti (jäävät pari poikkijuovaa ylemmäs)
  • siiven alapinnan väritys (ad., erit. k): yleisvärisävy*; peitinhöyhenten kuvioinnin runsaus; siipisulkien poikkijuovituksen selvyys; kärjen värisävy ja kontrasti muuhun siipeen
  • erit. ad koiraalla siiven alapinta huomattavan valkea, usein vain hyvin heikosti peitinhöyhenistä kuvioitu (voivat olla runsaasti kuvioidut tuulihaukan tapaan); siipisulissa vain hyvin heikot kapeat vaaleanharmaat poikkijuovat; kärki hyvin tummanharmaa vaikuttaen us. lähes mustalta ja kontrastoituen selvemmin muusta siivestä kuin tuulihaukalla, siiven takareuna erottuu us. selvemmin harmaasävyisenä - naaraspukuislla erot samansuuntaiset mutta vähemmän selvät, luotettavimpana yl. käsisulkien tyviosien selvästi vähäisempi poikkijuovaisuus (erot vähäisimmät nuorilla ja päällekkäisyyttä esiintyy)
  • siiven alapinta ei koskaan yhtä valkea kuin useimmilla ad. koiras pikkutuulihaukoilla, pohjasävy valkeahko mutta alapeitinhöyhenet yl. voimakkaamin ja tiheämmin kuvioidut; siipisulissa selvemmät (tummemmat) ja leveämmät (silti melko vaaleat) poikkijuovat; kärki harmaampi eikä kontrastoidu yhtä jyrkästi siiven alapinnasta kuin pikkutuulihaukalla
  • viiksi- ja silmäjuovan esiintyminen/voimakkuus* sekä posken ja koph:n sävyero muuhun päähän
  • viiksijuova keskim. hennompi ja epäselvempi (voi puuttua), havaittava silmäjuova yl. puuttuu, koirailla poski ja korvan peitinhöyhenet muun pään sävyiset ja naarailla puhtaamman ja vaaleamman harmaanvalkeat erottuen heikommin muusta päästä (naama tasasävyisempi)
  • useimmiten melko selvästi erottuva tumma viiksijuova ja silmäjuova myös keskim. selvemmin erottuva; poski ja korvan peitinhöyhenet erottuvat erit. koirailla pikkutuulihaukkaa selvemmin muuta päätä vaaleampina
  • siiven kärjen pyöreys, käsisiiven pituus, siipien suhteellinen pituus ja siipikaavio
  • käsisiipi lyheympi ja pyöreämpi, siivet suht. lyhyemmät; uloin käsisulka selvästi p7:ää (neljänneksi uloin) pitempi ja siiven kärki tasaisempi
  • käsisiipi leveämpi ja teräväkärkisempi, siivet suht. pitemmät; uloin ja 4. uloin käsisulka suurinpiirtein yhtä pitkät ja siiven kärki pyöreämpi
  • koko ja rotevuus (erit. takaruumiin suippous); pyrstön pituus (suhteessa siipien leveyteen) ja leveys sekä keskimmäisten pyrstösulkien pituus suhteessa muuhun pyrstöön; pään koko ja pyöreys
  • hieman pienempi ja hentorakenteisempi, takaruumiista pyöreämpi ja ruumis vaikuttaa loppuvan selvemmin alaperään; pyrstö suht. lyhyempi ja kapeampi, lähinnä koirailla keskimmäiset pyrstösulat muita pitemmät tehden pyrstön kärjestä kiilamaisen; pää hieman pienempi myös suhteessa ja pyöreämpi
  • kookkaampi ja tukevampi ja erit. takaruumis paksumpi; pyrstö suht. pitempi, leveämpi ja yl. tasapäisempi mutta voi olla joskus kiilamainen; pää kookkaampi ja hieman kulmikkaampi
  • lentotapa (lennon keveys, siiveniskun syvyys ja jäykkyys) ja lekuttelun määrä
  • lento yl. selvästi kevyempää ja ”epävarmempaa”, siiveniskut matalammat mutta jäykemmät
  • lento raskaampaa ja vakaampaa, siiveniskut syvemmät ja joustavammat
  • kynsien väri
  • valkeat tai harmaasävyiset
  • aina mustahkot
  • äänet
  • äänet yl. korkeampia, nopeampia ja ”änkyttävämpiä”
  • äänet yl. matalampia mutta ”läpitunkevampia” ja selvempiä

Koiraat (2kv lähtien)

  • mustan kuvioinnin esiintyminen/ runsaus selässä* ja siiven yläpeitinhöyhenissä sekä (ad) iph:n väri
  • ad. linnulla selkä ja siiven yläpeitinhöyhenet yksivärisen tiilenruskeat ilman mustaa kuviointia, 2 kv koiraalla voi olla mustaa kuviointia siiven isoissa yläpeitinhöyhenissä ja tertiaalien seudussa mutta yl. ainakin selässä jo kuviottomia alueita; ad. linnulla siiven isot yläpeitinhöyhenet harmaansiniset (1. kp:ssa samanlaiset kuin tuulihaukalla)
  • kaikissa puvuissa koiraillakin sekä selkä että siiven yläpeitinhöyhenet voimakkaasti kauttaaltaan mustakuvioiset tiilenruskealla pohjalla
  • pään värisävy ja viiruisuus
  • pää sävyltään selvästi sinisempi, harmaansininen ja viiruton
  • pää sävyltään selvästi harmaa enint. vähän sinertävään vivahtava, kauttaaltaan heikosti viiruinen (viirutus näkyy vain lähelle)
  • vatsapuolen kuvioinnin runsaus* ja muoto sekä vatsapuolen värisävy ja tummuusero siiven alapintaan (ad)
  • vatsapuoli lähes kuvioton, vain lähinnä kupeilta ja rinnansivuilta harvaan tummatäpläinen (pienehköt ja pyöreähköt täplät, voi olla kokonaan kuvioton); vatsapuoli sävyltään melko intensiivisen vaalean punaruskean sävyinen kurkun erottuessa vaaleana, eroaa ad. linnuilla tuulihaukkaa selvemmin hyvin valkeita siiven alapintoja tummempana
  • vatsapuoli yl. laajemmin kuvioitu erit. rinnan keskiosasta ja kuviointi keskim. suurempaa ja viirumaisempaa (ei yhtä täplämäistä), pohjaväri vähemmän punasävyinen lähinnä kermanruskea, kontrasti siiven alapintaan vähäisempi kuin ad. pikkutuulihaukalla

Naaraat ja juv. linnut

  • päälaen ja koph viirutuksen voimakkuus
  • päälaki ja korvanpeitinhöyhenet yl. heikommin viiruiset, viirut kapeampia
  • päälaki ja korvan peitinhöyhenet keskim. selvemmin viiruiset, viirut paksumpia
  • pyrstön yläpeitinhöyhenten värisävy (ad n)
  • usein vaalean harmahtavat
  • yl. selvästi punaruskeasävyiset muun selkäpuolen tapaan mutta voivat vanhoilla naarailla olla harmahtavat
  • vatsapuolen viirutuksen voimakkuus, laajuus alavatsalla ja viirujen muoto
  • viirutus keskim. vähän heikompaa ja harvempaa, juovat kapeampia ja ikäänkuin tihkumaisista pisaroista tulleita, eivät yl. ulotu yhtä laajalle alavatsalla (lennossa päättyvät yl. kyynärsulkien tasalle)
  • kuviointi keskim. hieman voimakkaampaa ja tiheämpää ja kuviot paksumpia ja ulottuu laajemmalle alavatsalla (lennossa yli siiven takareunan)
  • selkäpuolen tummien kuvioiden tarkka muoto
  • selkäpuolen juovat yl. selvemmin V-muotoisia, sisäreuna kaarevampi ja ulkoreuna suorempi tehden höyhenen kärkeen terävämmän kärjen
  • selkäpuolen juovat vaakasuorempi tai kolmiomaisempia, sisäreunus yl. loivemmin kaareva ja ulkoreunus myös pyöreähkö (päällekkäisyyttä esiintyy)
  • pyrstön poikkijuovien leveys ja tummuus
  • pyrstön poikkijuovat keskim. kapeampia, eivät aivan yhtä tummia, suoria ja symmetrisiä (katkeavat ruodista) kuin tuulihaukalla
  • pyrstön poikkijuovat keskim. leveämpiä, tummempia, suorempia ja symmetrisempiä (ero maastossa yl. hyvin vähäinen)
  • siiven alapinnalla karpaalialueen kuvioinnin runsaus ja kontrasti alulaan
  • karpaalialue varsin kuvioton ja vaalea kontrastoituen selvemmin tummana erottuvaan alulaan
  • karpaalialue runsaammin kuvioitu eikä yl. erotu yhtä vaaleana eikä yhtä selvästi kontrastoidu alulaan

Joidenkin npuk lintujen maastomääritys hyvin vaikeaa ja varma määritys edellyttää aina hyviä havainto-olosuhteita riittävän läheltä.

 


 

 

Punajalkahaukka 2kv k, n + juv / Nuolihaukka

 

Tuntomerkki

Punajalkahaukka 2kv k, n + juv

Nuolihaukka

  • siiven alapinnan väritys: ss pohjavärisävy* ja kontrasti siaph:iin; käsisulkien tyviosan kuvioinnin selvyys*; tumman takareunan selvyys kyynärsiivellä
  • siiven alapinta perusväriltään valkea saaden siipisulkien juovituksen erit. käsisulkien tyvellä näyttämään räikeän shakkiruutumaiselta, peitinhöyhenet yl. erottuvat jnkv valkeapohjaisia siipisulkia tummempana; siiven takareunaa kiertää selvä (ei kuitenkaan tarkkarajainen) leveähkö musta reunus
  • siiven alapinnan pohjaväri ruosteensävyinen (ei valkea) saaden alapinnan vaikuttamaan tummemmalta ja tasaisemman kirjavalta eikä kontrastia peitinhöyhenten ja siipisulkien välillä; tumma takareuna rajoittuu ainoastaan käsisiipeen kaventuen kohti kyynärsiipeä jossa ei tummaa takareunaa erotettavissa
  • tumman naamakuvion muoto (myös viiksijuovan koko* ja muoto) ja kontrasti* ympäröivään höyhenykseen (erit. päälakeen ja otsaan)
  • silmän ympärillä mustaa pienellä alueella pääas. silmän alapuolella, hyvin lyhyt viiksijuovan aihe (+1kv n) tai silmän seudun musta kuvio kaikkialta vaalean ympäröimä erottuen selvästi ympäristöstään (juv-1.tp)
  • silmän seudulla laajalti mustaa ulottuen pitkälle silmän taakse ja selvänä viiksijuovana alasuuntaan (+1kv n) tai useimmiten nuorenkin nuolihaukan pää näyttää kokonaan tummalta, joillain 1-2kv linnuilla kuit. päälaen etuosa vaalea ja joillain myös vaalea silmäkulmajuova jolloin vaikutelma voi olla lähellä punajalkahaukkaa
  • lentotapa (siiveniskun jäntevyys, nopeus ja laajuus sekä lekuttelu*)
  • matkalennossa siivenkäyttö hieman veltompaa kuin nuolihaukalla, lekuttelee usein
  • siivenlyönti jäntevämpää, ei lekuttele ainakaan säännöllisesti tai pitkäkestoisesti (voi lekutella hetkellisesti ennen saaliseen iskemistä)
  • erit. ad: siipien terävyys ja suht. pituus; pyrstön suht. pituus; pään suht. koko
  • siivet lyhyemmät, leveätyvisemmät ja tylppäkärkisemmät kuin nuolihaukalla; suht. pitkäpyrstöisempi (tuulihaukkamaisempi) ja pyrstö vaikuttaa kärjestään leveämmältä, joskus tekee jopa kärkiosasta levenevän vaikutelman; suht. vaikuttaa suuripäisemmältä
  • siivet pitemmät, kapeammat ja terävämmät (erit. juv linnuilla ero hyvin vähäinen); suht. lyhytpyrstöisempi ja pyrstö kapenee jnkv kärkeä kohti; suht. pienipäisempi

2kv. koiraat keväällä:

  • rinnan juovaisuus* ja värisävy
  • rinta yksivärisen harmaa tai harmaan ja oranssin sekainen, juovaton
  • rinta voimakkaasti pitkittäisjuovainen, pohjaväriltään vaihtelevan kellan-ruskeasävyinen, ei harmaa
  • poikkijuovaisten pyrstösulkien esiintyminen
  • useimmilla vaihtumattomia nuoren linnun pyrstösulkia vaihtuneiden lähes mustien sulkien seassa, vaihtumattomat sulat haalistuneen harmaasävyisiä selvin tummin poikkijuovin
  • ei selvästi poikkijuovaisia sulkia, heikkoa poikkijuovitusta us. todettavissa pyrstön reunoilla mutta epäselvempää kuin punajalkahaukalla

+1kv. naaraat:

  • päälaen värisävy* ja kontrasti selkäpuoleen sekä otsan värisävy ja poskien valkean alueen laajuus
  • pää laajalti vaalean oranssinsävyinen erit. päälaelta ja takaraivolta, vaalea päälaki erottuu jyrkästi tummasta selkäpuolesta, otsa ja posket valkeat
  • pää ad. linnulla aina tumma, 2 kv linnulla otsa us. vaalea vaihdellen vaaleanruskeasta kermanväriseen, päälaki ruskea tummeten kohti niskaa (joskus melko vaalea mutta ei oranssinsävyinen), useimmilla yksilöillä päälaki samaa tummuussävyä kuin yläselkä, niskassa vaalea lähes valkea yl. aina epäyhtenäinen vyö, posket valkeat mutta suppeammalta alueelta kuin punajalkahaukalla
  • vatsapuolen viiruisuus* ja värisävy (myös alaperässä ja pyrstön alapeitinhöyhenissä)
  • rinta joko yksivärinen tai kapealti viiruinen sävyltään vaihteleva valkeasta tumman oranssiin
  • rinta voimakkaan viirukas, yl. lämpimän vaalean-kellanruskea pohjasävy jolla tumma voimakas viirutus
  • selän, kyynärsiiven ja pyrstön yläpinnan kuvioinnin voimakkuus* ja värisävy sekä kontrasti* käsisiipeen
  • selkäpuoli sinertävänharmaa mustanruskealla poikkijuovituksella, käsisiipi erottuu muuta selkäpuolta tummempana melko kauaskin
  • selkäpuoli yl. tummasävyisempi, hyvin tummanruskea tai tummanharmaa ilman tummempia kuvioita, käsisiipi ei erotu sävyltään muusta selkäpuolesta tai vain vähän tummempi

Juv. ja 1.talvipuvun linnut:

  • selän ja kyynärsiiven yläpinnan yleisvärisävy* ja kontrasti käsisulkiin* sekä pyrstön yläpinnan sävyero muuhun selkäpuoleen*
  • selkäpuoli ruskean - harmaansävyinen vaihdellen valaistuksenkin mukaan (saattaa vaikuttaa hyvin ruskeaselkäiseltä); keskim. selvempi kontrasti tummien käsisulkien ja vaaleamman harmaasävyisen peitinhöyhenkentän välillä kuin nuolihaukalla; pyrstö aina sävyltään selkäpuolta vaaleampi
  • selkäpuolelta yl. tummempi, mustanruskea (2kv lintu keväällä voi olla selkäpuolelta varsin haalistuneen ruskea mutta tällöinkin yl. tummempi kuin punajalkahaukka ja ilman harmaata sävyä); käsisiiven ja muun selkäpuolen välillä yl. ei selvää kontrastia (erit. kauempaa mol. lajien kontrasti saattaa näyttää samanlaiselta); pyrstö yhtä tumma kuin selkä
  • keskimmäisten pyrstösulkien juovaisuus (pyrstön yläpinnan juovituksen yhtenäisyys ja selvyys*)
  • pyrstö kauttaaltaan poikkijuovainen
  • keskimmäinen pyrstösulkapari kuvioton jolloin pyrstö näyttää päällipuolelta tasaväriseltä aivan reunoja lukuunottamatta (paitsi levitettynä vaikutelma poikkijuovaisempi) (vaikea todeta lennossa yli 100 m etäisyyksiltä)
  • päälaen värisävy*, otsan värisävy ja vaalean alueen laajuus sekä vaalean niskavyön yhtenäisyys
  • päälaki yl. vaalean ruosteenruskean sävyinen ja otsa us. laajalti hyvin vaalea (voi olla vain hyvin pieneltä alueelta) lähinnä kermanvalkea, yl. täydellisempi valkea tai vaalea niskavyö
  • päälaki sävyltään yl. tummempi lähinnä tumman tai harmaanruskea, otsa useimmiten vain kapealta alueelta ruskehtavan vaalea, niskassa yl. vain kaksi vaaleaa täplää mutta ei yhtenäistä vyötä, joillain yksilöillä kuit. samanlainen vyö kuin punajalkahaukalla
  • rinnan viirujen värisävy ja paksuus sekä rinnan pohjavärisävy
  • rinnan viirujen värisävy vaaleanruskea ja viirutus yl. hennompaa, pohjasävy vaaleampi vain hennosti kellanruskeasävyinen
  • rinnan viirujen sävy musta - mustanruskea, viirutus voimakkaampaa ja rinnan pohjaväri yl. varsin voimakkaan kellanruskea
  • selkäpuolen höyhenyksen vaaleiden reunusten värisävy/leveys sekä tert ja sisimpien iph kuviointi
  • selkäpuolen höyhenissä yl. melko leveät punaruskeasävyiset reunukset; tertiaaleissa ja sisimmissä isoissa yläpeitinhöyhenissä poikkijuovituksen aihe erotettavissa riittävän läheltä nähtynä
  • selkäpuolen höyhenissä keskim. kapeammat reunukset ja sävyltään kellanruskeat; tertiaalit ja sisimmät isot yläpeitinhöyhenet kuviottoman tasavärisen tummat (mustahkot)

 

 


 

 

Välimerenhaukka / Punajalkahaukka

 

Tuntomerkki

Välimerenhaukka

Punajalkahaukka

  • koko* sekä (erit. ad) muoto ja mittasuhteet (siipien pituus* ja muoto - erit. terävyys ja takareunan suoruus; pyrstön pituus; pään suhteellinen koko)
  • yl. selvästi punajalkahaukkaa isompi mutta ääriyksilöiden erot voivat olla melko vähäiset; siivet hyvin pitkät ja terävät (juv. linnuilla kuit. tylpemmät ja typäkämmät) ja takareuna usein hyvin suora; pyrstö suht. pitempi; pää vaikuttaa suht. melko pieneltä
  • keskim. selvästi pienempi; ei yl. koskaan anna kovin pitkä- ja teräväsiipistä vaikutelmaa eikä siiven takareuna yhtä suora vaan yl. loiva tatitos kyynär- ja käsisiiven välillä; suht. hieman lyhytpyrstöisempi mutta ero voi olla vähäinen; pää suht. kookkaampi
  • lentotapa* (siiveniskun nopeus ja voimakkuus, lekuttelu, liitelyn määrä)
  • us. tyypillinen melko hidaslyöntinen rento siivenisku, liitelee mielellään mutta ei juuri lekuttele
  • siivenisku matkalennossa joutuisampi vaikkakin melko rento, lekuttelee melko usein mutta liitelee vähemmän kuin välimerenhaukka

Tumman värimuodon Fal ele / ad. koiras Fal ves:

  • siipisulkien ja siyph välinen sävyero*
  • siiven yläpinta melko tasaisen tumma, siipisulat tummin osa
  • käsisulat erottuvat hohtavan hopeanharmaina selvästi mustanharmaasta peitinsiivestä
  • koko alapuolen väritys: ss:n tyviosien sävyero* siaph:iin ja ss:n kärkiin; alaperän ja pyaph väri; pyrstön alapinnan juovaisuus
  • siipisulat tyviosastaan vaaleimmat tummuen kohti siiven ulkoreunaa, selvä kontrasti siiven alapeitinhöyheniin ja heikompana yl. siipisulkien kärkiin; alaperä melko samaa sävyä kuin muu vatsapuoli, voi olla hieman punasävyisempi; pyrstön alapinta selvästi poikkijuovikas
  • siipisulat tasaväriset; alaperä erottuu jyrkästi punaruskeana harmaasta vatsapuolesta; pyrstön alapinta tasavärinen
  • tumman yleisvärin sävy
  • yleisväri synkempi, lähinnä tumman ruskeanmusta
  • yleisväri vaaleampi ja lähinnä siniharmaa

Juv. ja 1.talvipuvun linnut:

  • pyrstön yläpinnan sävyero muuhun selkäpuoleen sekä poikkijuovituksen selvyys* ja yhtenäisyys
  • pyrstö samaa tummuusastetta kuin muu selkäpuoli tai tummempi (vain aivan kärjestä vähän vaalea), juovaton
  • pyrstö yl. muuta selkäpuolta vaaleampi ja kauttaaltaan selvästi yhtenäisten leveiden tummien poikkijuovien kuvioima
  • siipisulkien alapinnan pohjavärisävy ja kuvioinnin selvyys (juova-/ruutumaisuus*) sekä siiven alapeitinhöyhenten tummuus ja kontrasti siipisulkiin
  • pohjaväri harmaampi, hieman kellanruskeasävyinen ja kuviointi epäselvempää ja heikommin erottuvaa, lähinnä juovamaista (erit. kauas saattaa näyttää keskiosastaan lähes kuviottoman vaalealta); selvä kontrasti tummakuvioisten peitinhöyhenten ja vaaleiden siipisulkien tyviosien välillä
  • pohjavärisävy valkeampi ja tätä vasten mustasävyiset juovitukset erottuvat jyrkästi ruutumaisena kuviointina; peitinhöyhenet hieman siipisulkia tummemmat mutta kontrasti paljon heikompi kuin välimerenhaukalla
  • vatsapuolen kuvioinnin muoto, tiheys ja laajuus (erit. kupeilla, alaperässä ja pyaph:ssä)
  • vatsapuolen juovitus keskim. paksumpaa ja tiheämpää, kupeilla usein juovamaisempaa ja ulottuen yl. selvänä myös alaperään ja pyrstön alapeitinhöyheniin
  • vatsapuolen juovitus keskim. hennompaa ja harvempaa kauttaltaan viirumaista ja yl. puuttuu alaperästä ja pyrstön alapeitinhöyhenistä
  • vaalean niskavyön yhtenäisyys
  • vaalea niskavyö yl. puuttuu tai hyvin epäselvä ja epäyhtenäinen
  • yl. melko selvä ja lähes yhtenäisen vaalea niskavyö
  • pään väritys: viiksijuovan voimakkuus; otsan vaalean alueen laajuus ja skj:n selvyys; kasvonaamarin kontrasti päälakeen; päälaen värisävy
  • yl. varsin voimakas leveä nuolihaukkamainen viiksijuova; otsassa hyvin vähän tai ei lainkaan vaaleaa ja silmäkulmajuova yl. hyvin heikko; kasvonaamari yl. yhtyy laajalti tummaan päälakeen eikä erotu erillisenä, pää kokonaisvaikutelmaltaan tummempi kuin punajalkahaukalla
  • viiksijuova yl. hyvin lyhyt ja epäselvä; otsa useimmiten (ei aina) melko laajalti vaalea ja selvästi erottuva vaalea silmäkulmajuova; kasvonaamari aina vaalean ympäröimä myös yläreunaltaan tehden voimakkaan kontrastin tumman naamarin ja vaalean yläpuolen välillä, pään kokonaisvaikutelma vaaleampi
  • selkäpuolen värisävy, tasavärisyys (erit. selän ja siyph sävyero käs:iin) ja kuvioinnin voimakkuus
  • selkäpuoli keskim. selvästi tummempi tumman- tai mustanruskean sävyinen, tasasävyisempi eivätkä käsisulat erotu juurikaan muusta selkäpuolesta, hyvin heikosti kuvioitu tai kuvioton
  • selkäpuoli keskim. vaaleampi, ruskean- tai harmaansävyinen ja käsisulat erottuvat yl. selvästi muuta selkäpuolta tummempana, selässä ja siiven yläpeitinhöyhenissä ainakin läheltä selvästi erottuvaa tummaa kuviointia

 

 


 

Välimerenhaukka / Nuolihaukka

  

Tuntomerkki

Välimerenhaukka

Nuolihaukka

  • siiven alapinnan väritys ja kontrastit: siipisulkien (erit. uloimpien käs) tyviosien värisävy ja kontrasti peitinhöyheniin* ja siiven takareunaan; siaph tummuus ja tasavärisyys* (erit. ad); tumman takareunan selvyys ja leveys; siipisulkien juovaisuus (ad)
  • ad. linnulla alapeitinhöyhenet hyvin tummat ja tasaväriset vaikuttaen us. lähes yksivärisen mustilta, juv. linnuilla tumman ruskeankirjavat - aina selvästi siipisulkia tummasävyisemmät verrattuna erit. siipisulkien vaaleisiin tyviosiin (siipisulkien ja alapeitinhöyhenten rajalla selvä kontrasti joka voimakkaain uloimmissa käsisulissa); siiven takareunassa paljon leveämpi ja selvempi tumma reunusjuova kuin nuolihaukalla; siipisulat juovattomat
  • sekä ad. että juv. linnulla tummanruskeankirjavat, ad. linnulla pohjaväri vaaleampi kuin juv. linnulla mutta molemmilla värisävy hyvin samanlainen kuin siipisulissa eikä kontrastia siipisulkien ja alapeitinhöyhenten välille muodostu; siiven alapinnan takareunassa ei yl. erotu selvää tummempaa reunusta; siipisulat selvästi koko matkaltaan poikkijuovaiset
  • yleisvärisävyn tummuus*; rinnan ja vatsan pohjavärisävy (erit. ad*); alaperän ja pyaph värisävy (ad); koko vatsapuolen juovituksen paksuus, laajuus, tiheys ja selvyys
  • antaa yl. tummemman yleisvaikutelman kuin nuolihaukka; ad. linnulla rinta ja vatsa laajalti pohjaväriltään vaalean ruosteensävyiset, selvästi punasävyisemmät ja tummemmat kuin nuolihaukalla (joillain yksilöillä ruosteensävy puuttuu rinnasta ja vatsalta rajoittuen vain alaperään, muistuttavat hyvin paljon nuolihaukkoja), juv. linnulla taas vatsan pohjaväri hyvin vaaleanruskea ja viirutuskin melko vaaleaa; alaperä ja pyaph ad. linnulla samaa vaaleaa ruosteensävyä kuin muu vatsapuolen pohjaväri; vatsapuolen juovitus ad. linnuilla hyvin vaihteleva, joillain selvästi hennompaa kuin nuolihaukalla ja joillain taas selvästi leveämpää ja epätarkkarajaisempaa, juv. linnulla viirutus us. heikompaa, vaaleampaa ja epäselvempää kuin nuolihaukalla rajoittuen lähinnä kupeille ja rintaan johon us. muodostuu vyömäinen alue
  • yl. kokonaisvaikutelma vaaleampi; ad. linnulla rinnan ja vatsan pohjaväri okrankellertävä, selvästi vaaleampi kuin ad. välimerenhaukalla ja ilman selvää punertavaa sävyä; juv. nuolihaukka taas nuorta välimerenhaukkaa tummempi vatsapuolen hivenen tummasävyisemmän pohjavärin mutta erityisesti voimakkaan tumman pitkittäisviirutuksen takia; alaperä ja pyaph ad. linnulla kirkkaan punaruskeat eroten jyrkästi vaaleasta vatsapuolesta; koko vatsapuoli sekä ad. että juv. linnuilla yl. melko selvästi ja tasaisesti voimakkaan pitkittäisviiruinen
  • lentotapa* (siiveniskun nopeus, syvyys ja letkeys)
  • us. lentää huomattavan hitain ja ”laiskoin” mutta kuitenkin kevein siiveniskuin, myös saalistuslennossa siiveniskut hitaammat kuin nuolihaukalla, liitelee us. pitkiä aikoja, kiertää us. pyrstöään haarahaukkamaisesti
  • siivenisku ja lento yl. aina jäntevää ja nopeaa
  • koko sekä (erit. ad) muoto* ja mittasuhteet (siipien* pituus ja leveys, takareunan suoruus sekä karpaalikulman terävyys; pyrstön pituus ja leveys; pään suhteellinen koko)
  • nuolihaukkaa isompi mutta solakampi, hyvin kulmikas; siivet huomiotaherättävän pitkät, kapeat ja terävät nuolihaukkaankin verrattuna (juv. linnulla melko selvästikin leveämmät ja tylpemmät kuin ad. linnulla); pyrstö pitempi (tuulihaukkamaisen pitkä) ja kärjestään pyöristyneempi kuin nuolihaukalla (juv. linnulla pyrstö lyhyempi kuin ad. linnulla)
  • pienempi mutta rotevampi ja sopusuhtaisempi ja pehmeälinjaisempi; siivet pitkähköt ja terävät mutteivät samassa mitassa kuin välimerenhaukalla; pyrstö keskim. lyhyempi ja tasapäisempi
  • vaalean poskilaikun muoto ja koko
  • vaalea poskilaikku yl. tasaisen pyöreähkö ilman silmän takaista pykälää ja kooltaan pienempi kuin nuolihaukalla
  • vaaleassa poskilaikussa viiksijuovan takana (ja silmän takana) yleensä pieni mutta selvä pykälä alasuuntaan, laikku keskim. suurempi
  • vaaleiden niskalaikkujen selvyys (juv)
  • ei yl. havaittavia vaaleita niskatäpliä
  • yl. niskassa havaittavissa vaaleat täplät
  • selkäpuolen tarkka värisävy ja (juv) erit. hartiahöyhenten tumman keskiosan kärjen muoto
  • yl. ruskeasävyisempi, juv. linnuilla hartiahöyhenten tummat keskustat teräväkärkiset
  • erit. ad. linnut sinisävyisempiä tai mustemman ruskeita, juv. linnuilla hartiahöyhenten tummat keskiosat pyöreäkärkiset
  • pyrstön juovien tiheys ja leveys (ad)
  • pyrstö hieman harvempaan juovainen ja juovat leveämpiä kuin nuolihaukalla
  • pyrstö tiheään melko kapeiden poikkijuovien kirjoma

 

 


 

Keltapäähaukka / Aavikkohaukka

  

Tuntomerkki

Keltapäähaukka

Aavikkohaukka

  • koko vatsapuolen (erit. housujen, kupeiden ja rinnan) kuvioinnin tiheys* ja voimakkuus
  • kaiken ikäisillä vatsapuoli takaosastaan laajalti vaalea, housut vaaleat (muodostaen us. altapäin vaalean V-kuvion) ja alavatsa viiruttomat, ad. linnulla kupeet poikkijuovaiset ja hieman heikommin myös housut, rinnan sivuilla us. vaakasuoraan asettuvia täpliä; juv. lintu alavatsaa lukuunottamatta yl. kauttaaltaan voimakaan viiruinen (housuista vain vähän minkä takia yleissävy vaalea)
  • kaiken ikäisillä vatsapuoli takaosastaan yl. tummahko, housut tummat ja alavatsa viiruinen; ad. linnulla kupeet yl. voimakkaan viiruiset tai täpläiset (ei poikkijuovaiset) kontrastoituen us. vaaleaan rintaan mutta voi olla kauttaltaan kuvioitu, kuviointi karkeampaa ja viirumaisempaa kuin keltapäähaukalla; juv. lintu muistuttaa keltapäähaukkaa lukuunottamatta alavatsaa ja housuja (ad. saceroides-muodolla kupeet voivat olla juovikkaat)
  • koko pään väritys ja kuviointi (otsan, päälaen ja niskan värisävy* sekä kuvioinnin määrä ja selvyys; skj:n värisävy, voimakkuus ja ulottuminen takana/edessä (yhtyminen vaaleaan otsaan); silmä- ja ohjasjuovan leveys, tummuus ja tasavärisyys / tarkkarajaisuus; viiksijuovan tummuus, yhtenäisyys ja yhtyminen silmäjuovaan; silmän erottuminen päästä)
  • ad. linnulla pää tummempi ja voimakaskuvioisempi: otsa vaalea erottuen us. melko jyrkästi tummasta päälaen etuosasta, muu päälaki ja niska vaihtelevan sävyiset valkeasta kellertävän tai ruosteensävyisen ruskeaan, kuvioinniltaan yl. heikommat ja epäselvemmät juovituksen muodostaessa us. otsalle ”diadeemin” ja skj:n päälle tummemman ohimojuovan; silmäkulmajuova yl. kellansävyisempi, heikompi ulottuen takana korvan peitinhöyhenten takareunaan eikä edessä yl. yhdy vaaleaan otsaan; silmäjuova yl. varsin tumma ja keskim. leveämpi ja tarkkarajaisempi; viiksijuova yl. melko suora, pitkä, kapea ja terävä (muodostaa yhdessä silmäjuovan kanssa mustan kulmakuvion jonka kärjessä silmä, us. linnuin tummin kohta); silmä erottuu mustasta kuviosta us. heikosti; hyvin vanhoilla linnuilla pään kuviointi voi olla epäselvempi; juv. linnuilla kuten yllä mutta päälaki yl. viiruisempi (voi olla 1kv linnulla kokonaan viiruinen) ja värittömämpi, joilla päälaki melko tumma mutta kuit. yl. keskeltä vaalea
  • pää keskim. vaaleampi ja heikommin kuvioitu:  pään kuvioinnit samaa sävyä kuin selkäpuoli eikä tummempia kuten yl. keltapäähaukalla,  päälaki yl. tummahko joko kokonaan viiruinen (juv linnut) tai tasasävyisen vaalea tai punaruskea eikä kuviointi keskity reunoille kuten yl. keltapäähaukalla; silmäkulmajuova us. voimakkaammin erottuva ja valkeahko sekä yl. pitempi yhtyen niskassa usein vastapuolen juovaan ja usein yhtyen vaaleaan otsaan; silmäjuova melko paksu mutta erit. ad linnuilla heikommin erottuva ja epäyhtenäinen, epätarkkarajaisempi ja häipyy usein melko nopeasti erit. silmän etupuolella tehden ohjaksesta diffuusisti vaalean; viiksijuova keskim. heikommin erottuva (voi olla varsin tumma ja selvä erit. nuorilla) ja us. epäyhtenäinen silmän alapuolella katketen suupielen seudussa vaalealla kannaksella, sekä tylpempi että kaarevampi ja jyrkemmin päättyvä; silmä erottuu päästä paremmin, usein melko huomiotaherättävänäkin
  • istuessa siivenkärkien etäisyys pyrstön kärjestä
  • siivenkärjet tulevat hyvin lähelle (1-2 cm) pyrstön kärkeä
  • pyrstö selvästi siivenkärkiä pitempi, aikuisella 2-3 cm ja nuorella n. 5 cm (joillain aikuisilla voi olla lähellä siivenkärkiä keltapäähaukan tapaan)
  • muoto ja mittasuhteet (siiven tyven leveys ja kärjen terävyys; siipien ja pyrstön pituus; pään koko; kehon tukevuus) (erit. ad)
  • siivet tyvestä hieman kapeammat ja kärjestä terävämmät; kyynärsiipi suht. hieman lyhyempi mutta siipien kokonaisvaikutelma pitempi ja pyrstö pitempi; pää keskim. vähän pienempi; keskim. hieman hennompi ja hoikempi eikä yhtä rintava (juv. lintujen muotoerot olemattomat)
  • siivet hieman leveämpityviset ja pyöreäkärkisemmät; siivet ja pyrstö vaikuttavat us. suht. hieman lyhyemmiltä; pää keskim. kookkaampi; keskim. hieman tukevampi ja rotevampi, rintavampi
  • lentotapa (siiveniskun nopeus ja syvyys, käsi-/kyynärsiiven liike, lennon vakaus)
  • lento hieman epävakaampaa ja rivakampaa, siiveniskut nopeammat ja syvemmät, siiven liike enemmän koko siivellä kyynärsiiven ollessa selvemmin mukana
  • lento hieman laiskempaa ja vakaampaa, siiveniskut hitaammat ja matalammat, siiven liike vaikuttaa tapahtuvan enemmän vain käsisiivellä

Vanhat linnut (1.kesäpuvusta lähtien):

  • koko selkäpuolen (myös siyph) yleisväri*, kuvioinnin esiintyminen ja höyhenreunusten väri
  • selkäpuoli siiven yläpeitinhöyhenet mukaanlukien yl. selvästi harmaasävyinen ja höyhenten tummien keskustojen takia poikkiraidallisen vaikutelman antava
  • selkäpuolen yleissävy yl. selvästi ruskea, hieman kellertävään ja toisaalta ruosteensävyyn vivahtava ja kuvioton tai sisimmissä kyynärsulissa ja isoissa peitnhöyhenissä voi olla punaruskeaa juovitusta (jotkut saceroides-muodon yksilöt voivat olla kuitenkin varsin harmahtavia ja raidallisiakin mutta höyhenreunukset punaruskeasävyiset)
  • pyrstösulkien (erit. keskimmäisten) poikkijuovaisuus/kuviointi
  • pyrstö selvään ja melko tasaisesti tiheään tumman poikkijuovainen, ei koskaan vaaleita täpliä
  • pyrstö lähes kuvioton, keskimmäinen sulkapari kuvioton tai vain hentoja vaaleita täpliä, osalla selvempiä vaaleita täpliä muttei koskaan selvästi raidallinen
  • vatsapuolen kuvioiden muoto
  • kupeet poikkijuovaiset ja hieman heikommin myös housut, rinnan sivuilla us. vaakasuoraan asettuvia täpliä
  • kupeet yl. voimakkaan viiruiset tai täpläiset (ei poikkijuovaiset), kuviointi karkeampaa ja viirumaisempaa kuin keltapäähaukalla
  • siiven isojen alapeitinhöyhenten kuvioinnin voimakkuus suht. muihin siiven alapeitinhöyheniin
  • siiven alapeitinhöyhenet tasaisemmin kuvioidut, isot yl. vain vähän voimakkaammin kuin muut
  • siiven alapinnalla isot peitinhöyhenet yl. voimakkaammin kuvioidut muihin verrattuna erottuen tummempana juovana
  • käsi- ja kyynärsiiven yläpinnan tummuusero
  • ei yleensä erottuvaa kontrastia käsi- ja kyynärsiiven välillä
  • siiven yläpinnalla käsisiipi kyynärsiipeä tummempi

Juv. linnut (ao. tuntomerkit erottavat myös ad. aavikkohaukan juv. keltapäähaukasta):

  • siiven alapinnan väritys (käsisulkien tyviosien läpikuultavuus, juovituksen voimakkuus sekä sävyero kyynärsulkiin ja käsisulkien kärkiin; peitinhöyhenten tasavärisyys ja juovikkuus/täplikkyys)
  • käsisulat tummemmat ja tasasävyisemmät tyviosien ollessa suurinpiirtein samaa sävyä kuin kyynärsulat ja käsisulkien kärjet, juovitus voimakkaampaa ja yhtenäisempää, peitinhöyhenet vähemmän tasaväriset ja peitinhöyhenet yleiskuva täplämäisempi
  • käsisulkien tyviosat usein läpikuultavat erottuen harmahtavista kyynärsulista ja tummemmista käsisulkien kärkiosista, sulkien juovitus epätäydellisempää ja heikompaa, peitinhöyhenet tasavärisemmät muodostaen lähinnä juovikkaan kuvion
  • jalkojen väri
  • jalat yl. jo 1. talvena kellertävät ja erityisesti sen jälkeen
  • jalat väriltään sinertävät ainakin 2kv kevääseen, yleensä pidemmällekin
  • pyrstösulkien poikkijuovien muoto ja voimakkuus sisä-/ulkohöydyssä
  • juovitus enemmän raitamaista ja melko saman voimakkuista sulkien sekä sisä- että ulkohöydyissä
  • juovitus enemmän soikiomaista ja yl. painottuu sulkien sisähöytyyn

Juv. lintujen määritys maastossa usein hyvin vaikeaa.

 


 

Aavikkohaukka / Tunturihaukka

  

Tuntomerkki

Aavikkohaukka

Tunturihaukka

  • koko selkäpuolen väritys ja kuviointi: yleisvärisävy* ja tasavärisyys; kyynär- ja käsisiiven kontrasti*; vaaleiden höyhenreunusten selvyys/yhtenäisyys ja värisävy; vaalean kuvioinnin tai juovituksen esiintyminen; käsisulkien ulkohöydyn kuviointi; tertiaalien ja iph mahd. kuvioinnin muoto
  • selkäpuoli yl. selvästi ruskeasävyisempi ja lämpimämmän sävyinen kuin tunturihaukalla, sävy vaihtelee tumman keskiruskeasta vaalean punaruskeaan ilman harmaata sävyä (saceroides-tyypin yksilöt voivat kuitenkin olla selvästikin vaaleanruskean-harmaansävyisiä); useimmilla aavikkohaukoilla siipisulat (erit. käsisulat) selvästi tummasävyisemmät kuin siiven yläpeitinhöyhenet luoden siiven yläpinnalle kontrastin vaalean kyynärsiiven ja tumman käsisiiven välille; höyhenreunukset yl. selvemmät ja täydellisemmät sekä sävyltään usein selvästi ruosteensävyiset; selkäpuoli juovaton lukuunottamatta ns. saceroides-tyyppiä, jolla voi esiintyä tummasävyistä juovitusta, selkäpuolella ei koskaan vaaleaa poikkikuviointia kuten joillain tunturihaukoilla (ruosteensävyistä kuviointia voi olla) ja käsisulat tasavärisemmät erit. ulkohöydystä ilman kuviointia; jos kuviointia esiintyy tertiaaleissa ja siiven isoissa yläpeitinhöyhenissä se on luonteeltaan selviä vaaleita pyörylöitä tai soikioita
  • jotkut yksilöt selkäpuolelta melko tumman himmeänruskeita mutta lähes aina erotettavissa selvä harmahtava sävy, selkäpuolella ei koskaan ruosteensävyä tai lämpimän okransävyä kuten monilla aavikkohaukoilla (jotkut yksilöt voivat olla aavistuksen lämpimänsävyisiä); siiven yläpinta sekä ad. että juv. linnuilla hyvin tasasävyinen, ad. linnuilla käsisiipi usein jopa kyynärsiipeä hieman vaaleampi; reunukset keskim. kapeammat, himmeämmät ja kellanruskeasävyiset ilman ruosteensävyä (saattavat puuttua kokonaan kuluneissa puvuissa); yl. tummaa himmeänharmaata juovitusta erottuen vaaleammanharmaasta selkäpuolesta (ei pidä sekottaa höyhenreunusten aiheuttamaan kirjavuuteen), joillain yksilöillä lähinnä hartiahöyhenissä ja siiven yläpeitinhöyhenissä selvää vaaleaa poikkisuuntaista kuviointia ja käsisulissa us. melko selvääkin vaaleaa kuviointia (todettavissa sekä lennossa että istuessa), erit. sisähyödyssä mutta us. myös ulkohöydyssä; jos kuviointia esiintyy tertiaaleissa ja siiven isoissa yläpeitinhöyhenissä se on luonteeltaan epäsäännöllistä täplitystä
  • vatsapuolen kuvioinnin tasaisuus* (erit. rinnan ero muuhun vatsapuoleen, housujen tummuus ja pyaph kuviointi) ja muoto erit. kupeiden alaosassa
  • vatsapuoli yl. selvästi heikommin kuvioitu rinnan yläosasta joka kontrastoituu voimakkaasti viiruisiin kupeisiin ja rinnan alaosaan; kuviot yl. selvästi pitkittäissuuntaisia tai pisaramaisia, saceroides-tyypin yksilöillä voi olla lähinnä kupeilla ja housuissa poikkijuovitusta, alaperä yl. hyvin vähän kuvioitu tai kokonaan yksivärisen vaaleanruskeasävyinen, housut yl. hyvin voimakkaasti tummakuvioiset
  • vatsapuoli joko kauttaltaan melko harvakseltaan ja himmeästi kuvioitu (ad) tai kauttaaltaan kurkusta lähtien tumman pitkittäisviiruinen, korkeintaan kupeilta aavistuksen tummempi; erit. kylkien takaosassa, alavatsalla ja alaperässä kuviot yl. selvästi poikkijuovaisia, erit. juv. linnuilla alaperä yl. selvästi tummakuvioinen kuten muukin vatsapuoli, housut keskim. heikommin kuvioidut eivätkä ainakaan erotu muuta vatsapuolta tummempina
  • viiksijuovan leveys, posken viiruisuus ja näiden välinen kontrasti; päälaen värisävy/pään tummuuden kokonaisvaikutelma; skj:n ja silmäjuovan selvyys
  • yl. kapeampi ja pienempi viiksijuova joka kuitenkin erottuu selvemmin puhtaammanvaaleasta poskesta; päälaki us. laajalti vaalea (erit. ad linnuilla), voi kuit. olla kauttaltaan melko tummaviiruinen, pään kokonaisvaikutelma us. melko vaalea; yl. aina melko selvästi erottuva tasaleveä pitkä silmäkulmajuova
  • yl. suurempi ja leveämpi viiksijuova joka kuit. erottuu melko heikosti tummaviiruisesta poskesta; päälaki keskim. tummempi ja tasasävyisempi, pään kokonaisvaikutelma tummempi (mol. lajeilla paljon vaihtelua); silmäkulmajuova erottuu yl. epäselvempänä
  • koko, ruumiinmuoto* ja mittasuhteet (siipien pituus, erit. kyynärsiiven leveys ja kärjen terävyys; pyrstön pituus ja tyven leveys)
  • keskim. hieman pienempi kuin tunturihaukka (solakkuus korostaa eroa), solakampi, melko rintava mutta kapenee kohti takaruumista suohaukkamaisesti; siivet pitemmät, kapeammat ja teräväkärkisemmät, istuessa ulottuvat yl. hieman lähemmäs pyrstön kärkeä kuin tunturihaukalla; pyrstö yl. hieman pitempi mutta erityisesti kapeampi varsinkin tyviosastaan
  • keskim. suurempi (mitoissa päällekkäisyyttä), tukevampi ja tasaisemmin tynnyrimäisen pyöreähkö; siivet lyhyemmät, leveämmät ja tylpemmät, istuessa jäävät melko kauas pyrstöstä ja keskim. kauemmas kuin aavikkohaukalla; pyrstö keskim. hieman lyhyempi mutta leveämpi erit. tyvestä jossa ruumis tuntuu jatkuvan pyrstön alapuolelle
  • pyrstön poikkijuovien tiheys, selvyys ja yhtenäisyys sekä täplien esiintyminen
  • pyrstössä yl. epätäydellisiä hieman soikion muotoisia vaaleampia poik-kijuovia, keskimmäisissä pyrstösulissa yl. vain harvakseltaan pyöreähköjä pilkkuja, ad. linnulla pyrstön vaaleat juovat yl. täydellisempiä
  • pyrstö yl. melko tiheään, kauttaaltaan ja tasaisesti poikkijuovainen, juovat suoria ja vaaleat keskim. hieman tummia leveämpiä, myös keskimmäiset pyrstösulat juovaiset (voivat joskus olla käytännössä juovattomat) eikä pyrstösulissa koskaan pyöreää tai soikion mallista vaaleaa kuviointia
  • jalkojen näkyvyys istuessa
  • höyhenys harvempaa ja jalat näkyvät yl. ainakin alaosastaan selvästi
  • usein jalat kokonaan varpaita myöten höyhenyksen peittämät
  • siaph värisävy, tasavärisyys ja sävyero siipisulkiin
  • siiven alapeitinhöyhenet yl. kauttaltaan melko tummanruskeat - ruskeat kontrastoituen hyvin selvästi vaaleisiin siipisulkiin
  • siiven alapeitinhöyhenet epäyhtenäisemmin ruskeasävyiset, us. varsinkin etureunassa vaaleampaa ja kontrasti vaaleisiin siipisulkiin keskim. heikompi (mol. lajeilla runsaasti yksilöll. vaihtelua)

Sekoittamisriski suurin nuorten ja esiaikuisten lintujen kohdalla. Risteymiä (yl. ihmisen tuottamia karkulaisia) on kuvattu kaikkien suurien Falco-lajien välillä minkä takia epäillyn harvinaisen harhailijan osalta kaikkien puvun yksityiskohtien kirjaaminen tärkeää. Harvinaiset aavikkohaukan saceroides-muodon ad. linnut erotettavissa ad. ja juv. tunturihaukasta myös ao. tuntomerkeillä.

 

 


 

Tunturihaukka / Muuttohaukka

  

Tuntomerkki

Tunturihaukka

Muuttohaukka

  • siaph:n ja siipisulkien välinen kontrasti* (siipisulkien alapinnan kuvioinnin voimakkuus)
  • hyvin vaaleita yksilöitä lukuunottamatta alapeitinhöyhenet voimakkaasti kuvioidut erottuen selvästi siipisulkia tummempina, ero selvin käsisiivessä - siipisulkien kuviointi hyvin heikkoa ja näyttävät kauemmas usein kuviottomilta
  • siiven alapinnat melko tasasävyisen tummahkot, ei selvää kontrastia peitinsiiven ja siipisulkien välillä (vähäinen kontrasti voi olla) - siipisulat sekä ad että juv linnuilla selvästi kuvioidut eivätkä erotu tunturihaukkamaisen vaaleina
  • koko pään väritys (erit. ad): posken viiruisuus; viiksijuovan leveys, selvyys* ja kontrasti* poskeen; tumman kasvonaamarin tarkkarajaisuus; skj:n esiintyminen/selvyys ja ulottuminen silmän takana
  • sekä ad. että juv. linnuilla poski aina melko selvästi tummaviiruinen; viiksijuova keskim. epäselvempi ja epätarkkarajaisempi kontrastoituen heikommin poskeen joka selvästi tummaviiruinen; tumma kasvonaamari epätarkkarajainen ja epäselvempänä erottuva; keskim. selvempi vaalea heikosti tummaviiruinen pitkä silmäkulmajuova joka yl. jatkuu hieman epäselvempänä vaaleana suohaukkamaisena ”kaulurina” pään takaosan sivulle
  • ad. linnulla poski puhtaan valkea, juv. linnuilla us. heikkoa tummaa viirutusta joka kuit. hennompaa ja harvempaa kuin tunturihaukalla; viiksijuova keskim. leveämpi ja tarkkarajaisempi kontrastoituen selvemmin puhtaamman vaaleaan poskeen; erit. ad linnuilla tumma kasvonaamari yl. hyvin jyrkkärajainen mutta juv linnuillakin yl. selvempi kuin tunturihaukalla; yl. ei silmäkulmajuovaa (ad) tai heikko, kapea ja lyhyt juova joka ei jatku pään sivulle
  • koko*, muoto ja mittasuhteet: ruumiin tukevuus* erit. takaosassa; käsisiiven leveys/kärjen pyöreys*, siiven pituus (istuessa siivenkärkien etäisyys pyrstön kärjestä) ja kärjen muoto (1./3. uloimman käs keskinäinen pituus); pyrstön pituus ja tyven leveys
  • yl. selvästi kookkaampi, siipien kärkiväli jopa hiirihaukkaakin suurempi, ruumis rintavampi, tukevampi ja raskastekoisempi (tynnyrimäisempi) vatsan jatkuessa pyrstön alle melko pulleana; siivet leveämmät ja erit. käsisiiven osalta pitemmät, kärki vaikuttaa yl. tylpemmältä (1. käsisulka hieman kolmatta lyhyempi), siivenkärki jää istuessa kauas pyrstön kärjestä; pyrstö suht. pitempi tehden vaikutelman kookkaasta ampu- tai jopa tuulihaukasta
  • keskim. selvästi pienempi, suuret yksilöt kuit. lähellä pienimpien tunturihaukkojen kokoa, solakampi ja ”kevyempi” ja alavatsasta yl. paljon soukempi; siivet kapeammat ja käsisiipi lyhyempi, kärki vaikuttaa yl. terävämmältä (1. käsisulka pitempi kuin kolmas) (siiven muotoerot selvimmät kaartelevilla linnuilla), siivenkärjet ulottuvat lähes pyrstön tasalle (luotettava vain pystyasennossa istuvalta linnulta); pyrstö suhteessa lyhyempi (monilla yksilöillä eroa vaikea arvioida riippuen myös havainto-tilanteesta)
  • yläperän sävyero selkäpuoleen/ pyrstön kärkiosaan
  • yläperä melko tasasävyinen muun selkäpuolen kanssa
  • yläperä erottuu usein melko selvästikin tasaisen vaaleana muusta selkäpuolesta sekä myös tummemmasta pyrstön kärkiosasta
  • lentotapa (siiveniskun nopeus ja syvyys, käsi-/kyynärsiiven liike, siiven kärjen asento kaarrellessa) ja saalistustapa*
  • lento raskaampaa ja siiveniskut hitaammat; saalistaa usein takaa-ajamalla melko matalalla, siivenisku näyttää usein tapahtuvan lähinnä käsisiivellä, kaarrellessa siipi us. vaakatasossa tai vain vähän käsisiipi ylöstaipuneena
  • lento kevyempää, siiveniskut hieman nopeammat; saalistaa yl. syöksymällä korkealta, siivenisku selvemmin koko siivellä, kaarrellessa käsisiipi yl. selvästi yläviistoon taipunut

Ad. linnut:

  • selkäpuolen yleisvärisävy* ja juovaisuus
  • useilla yksilöillä siiven yläpeitinhöyhenissä ja hartiahöyhenissä vaaleita osittaisia poikkikuvioita saaden selkäpuolen yleisvaikutelman vaaleammaksi ja juovaisemmaksi, yleissävyltään vaalean-valkeanharmaasta har-maanruskeaan
  • ei selviä vaaleita poikkikuvioita ja selkäpuolen yleissävy yl. tummempi, mustanharmaa - siniharmaa
  • vatsapuolen kuvioinnin tasaisuus*, muoto ja tiheys
  • vatsapuolella melko harvaa ja karkeaa kuviointia joka sijoittunut lähinnä kupeille ja alavatsalle
  • vatsapuolen kuviointi tiheämpää, hieman pienempää ja jakautunut tasaisesti koko vatsapuolelle
  • selkä- ja vatsapuolen tummuuseron selvyys
  • yl. selvästi vähäisempi tummuusero selkä- ja vatsapuolen välillä
  • yl. hyvin selvä tummuusero selkä- ja vatsapuolen välillä

Juv. linnut:

  • vaalean täplityksen esiintyminen selkäpuolella
  • useilla yksilöillä siiven yläpeitinhöyhenissä ja hartiahöyhenissä vaaleita osittaisia poikkikuvioita
  • selkäpuolella ei selviä vaaleita poikkikuvioita
  • tumman niskalaikun selvyys/tarkkarajaisuus
  • niskassa yl. hieman selvemmin ja tarkkarajaisempana esiintyvä tumma laikku
  • niskan tumma laikku yl. epäselvempi ja diffuusimpi
  • pyrstön poikkijuovien leveys
  • pyrstön poikkijuovat yl. hyvin kapeat ja kapeammat kuin muuttohaukalla
  • pyrstön poikkijuovat yl. leveämmät ja selvemmin erottuvat
  • pyaph kuvioinnin muoto/suunta
  • pyrstön alapeitinhöyhenten kuvioinnin suunta pitkittäistäpläinen
  • pyrstön alapeitinhöyhenten kuvioinnin suunta poikkitäpläinen
  • jalkojen ja vahanahan väri
  • jalat ja vahanahka sinertävät ainakin 2kv kesään asti
  • jalat ja vahanahka kellertävät

Erit. väritystuntomerkeistä vain osa koskee myös F.p.calidusta. Muuttohaukan alalajin calidus juv yksilöt (erit. isokokoiset naaraat) vaikeimmat erottaa juv. skandinaavisesta tummahkosta (erit. pienikokoisesta koiraasta) tunturihaukasta.

 


 

 

Keltapäähaukka / Muuttohaukka

  

Tuntomerkki

Keltapäähaukka

Muuttohaukka

  • muoto* ja mittasuhteet: ruumiin tukevuus; pään suht. koko; niskan tukevuus; siipien pituus, (erit. käsisiiven) leveys ja kärjen terävyys (1./3. uloimman käs keskinäinen pituus); pyrstön leveys/pituus
  • keskim. suurempi mutta muodoltaan solakampi; suht. pienipäisempi ja  ilman muuttohaukan tukevaniskaista olemusta; siivet pitemmät ja tasaleveämmät, kärki hieman tylpempi; 1. käsisulka hieman kolmatta lyhyempi; pyrstö pitempi ja hieman kapeampi
  • keskim. pienempi mutta tanakkarakenteisempi; pää suht. kookkaampi ja niska huomattavan tukeva; siivet lyhyemmät ja selvemmin käsisiivestä kapenevat, kärki terävämpi; 1. käsisulka kolmatta pitempi (huom. sulkasatoiset linnut joilla käsisulat vajaamittaiset); pyrstö lyhyempi ja leveämpi
  • lentotapa (siiveniskun voimakkuus ja jäykkyys) ja siipien asento kaartelussa
  • siiveniskut hitaammat ja ”laiskemmat” kuin muuttohaukalla, hieman tuulihaukkamaiset; kaartelussa siivet enemmän loivassa S-asennossa
  • siiveniskut voimakkaammat ja jäntevämmät; kaartelussa siivet enemmän loivassa V-asennossa

Ad linnut:

  • päälaen*, niskan ja otsan väri; viiksijuovan leveys ja muoto; vaalean poskilaikun koko; silmäjuovan voimakkuus; skj:n esiintyminen/värisävy
  • päälaen, otsan ja niskan väritys vaihteleva mutta useimmat yksilöt selvästi vaaleita päälaelta sävyn vaihdellessa vaaleanruskeasta ruosteenruskeaan, vaaleammalla pohjalla tummempaa viirutusta, joskus vaalea sävy rajoittunut vain pään takaosaan - niskaan, usein lähinnä vain päälaen etureuna ja sivut ”hevosenkenkämäisesti” tummat, otsa yl. aina vaalea, kermansävyinen, niska ruosteenpunainen - vaalean punaruskea; yl. kapeampi viiksijuova, poskilaikku yl. selvästi suurempi osittain kapeammasta viiksijuovasta johtuen; yl. selvästi erottuva mustasävyinen kapeahko mutta pitkä jopa aina yläselkään asti kaartuva silmäjuova joka kontrastoituu jyrkästi vaaleaan poskeen ja päälakeen-niskaan; silmäkulmajuova us. punaruskeaa sävyä, voi olla myös valkea-kermansävyinen
  • yl. tasaisen tummapäinen (jotkut alalajin calidus linnut voivat olla päälaeltaan vaaleampia), otsa yl. aina tumma, niska tumma; yl. viiksijuova leveämpi ja tylpempi (calidus-alalajin yksilöillä voi olla melko kapea), poskilaikku keskim. selvästi pienempi (calidus-alalajin yksilöillä voi olla melko kookas); yl. selvästi erottuva silmäjuova puuttuu; silmäkulmajuova ei koskaan punaruskea, yl. vaaleanruskeasävyinen
  • vatsapuolen vaaleus* sekä kuvioiden muoto ja jakauma* (erit. pyrstön alapeitinhöyhenten kuviointi)
  • vatsapuoli heikommin kuvioitu, kuviointi karkeampaa ja pyöreämpää erit. rinnassa ja keskittynyt lähinnä kupeille, joissa myös poikkijuovaista kuviointia; alaperä yl. käytännössä tasasävyisen vaaleanruskea ilman kuviointia
  • vatsapuoli tasaisemmin kuvioitu, selvemmin poikkiviiruista ja pienikuvioisempaa (alalajin calidus-linnuilla voi olla rajoittunut lähinnä kupeille ja alavatsalle), alaperä aina selvästi poikkijuovikas
  • siiven alapinnan väritys: siaph tasavärisyys* ja kontrasti ss:iin sekä käs kärkien sävyero tyviosaan
  • siiven alapeitinhöyhenet melko voimakkaan tummakuvioiset erottuen siipisulkia tummempina (joillain ad. linnuilla peitinhöyhenalue melko harvaan kuvioitu ja tumma vyöhyke rajoittunut lähinnä isoihin alapeitinhöyheniin erottuen tällöin tummempana vyönä siiven keskellä), käsisulkien kärjet us. tummasävyiset erottuen muuta käsisiipeä tummempana kärkenä, voivat olla kokonaan vaaleat
  • koko siiven alapinta varsin tasasävyinen (myös siipisulat tummakuvioiset), käsisulat yl. koko matkaltaan tasasävyisen vaaleat
  • selkäpuolen yleisvärisävy, poikkijuovaisuus ja höyhenreunusten värisävyt sekä yläperän sävyero takaselkään ja pyrstön kärkiosaan
  • selkäpuoli vaihtelee vaalean harmaanruskeasta siniharmaaseen, yl. melko selvästi tummaa poikkijuovitusta, tuoreessa puvussa höyhenreunuksissa voi olla ruosteenruskeaa sävyä; yläperä ja pyrstön kärkiosa tasasävyiset ilman selvää kontrastia
  • selkäpuoli yl. tummempi ja selvemmin siniharmaa, varsin tasavärinen ja tummempi poikkijuovaisuus vähäisempää tai huonommin erottuvaa (erit. calidus-alalajin yksilöt voivat olla keltapäähaukkamaisen vaaleita), ei koskaan ruosteenruskeaa sävyä; yläperä erottuu yl. melko selvästi vaaleampana kuin pyrstön tummasävyinen kärkiosa
  • pyrstön juovien leveys (sekä tyvi- että kärkiosassa)
  • pyrstön tummat poikkijuovat kauttaaltaan hyvin kapeat, pyrstö tasaisen juovikas
  • tummat poikkijuovat pyrstön kärkiosassa leveämmät ja yl. selvästi leveämmät kuin keltapäähaukalla

Juv. linnut:

  • siiven alapinnan väritys: siaph:n* ja ss:n kuvioinnin voimakkuus sekä näiden välinen kontrasti*; käsisulkien kärkien sävyero tyviosaan
  • siiven alapeitinhöyhenet melko voimakkaan tummakuvioiset erottuen selvästi siipisulkia tummempina; käsisulkien kärjet us. tummasävyiset erottuen muuta käsisiipeä tummempana kärkenä, voivat olla kokonaan vaaleat
  • koko siiven alapinta varsin tasasävyinen (myös siipisulat tummakuvioiset), alapeitinhöyhenet vaaleammat kuin juv. keltapäähaukoilla; käsisulat yl. koko matkaltaan tasasävyisen vaaleat
  • kupeiden takaosan, housujen ja pyrstön alapeitinhöyhenten kuviointi; kurkun kontrasti muuhun vatsapuoleen: vatsapuolen kuvioinnin tiheys
  • usein vatsapuolen kuviointi hyvin tummaa ja leveää saaden vatsapuolen vaikuttamaan hyvin tummalta, kupeiden takaosa, housut ja pyrstön alapeitinhöyhenet yl. käytännössä tasasävyisen vaaleanruskea ilman kuviointia, kurkku erottuu usein jyrkkärajaisesti paljon vaaleampana
  • vatsapuolen kuviointi voimakasta mutta kuitenkin vaaleampaa - harvempaa kuin monilla juv. keltapäähaukoilla, yleensä jonkinlaista juovitusta kupeiden takaosassa, housuissa ja pyrstön alapeitinhöyhenissä, kurkku ei yl. erotu yhtä jyrkkärajaisen ja kontrastikkaan vaaleana
  • päälaen värisävy ja viiruisuus sekä otsan ja niskan väritys; viiksijuovan leveys ja muoto; vaalean poskilaikun koko ja viiruisuus; silmäjuovan voimakkuus; silmäkulmajuovan värisävy
  • päälaen, otsan ja niskan väritys vaihteleva mutta useimmat yksilöt selvästi vaaleita päälaelta sävyn vaihdellessa vaaleanruskeasta ruosteenruskeaan, vaaleammalla pohjalla tummempaa viirutusta; joskus vaalea sävy rajoittunut vain pään takaosaan - niskaan, usein lähinnä vain päälaen etureuna ja sivut ”hevosenkenkämäisesti” tummat; otsa yl. aina vaalea, kermansävyinen; niska vaalean kermasävyisestä vaihdellen kellanruskeaan; yl. kapeampi viiksijuova, poskilaikku us. puhtaammanvaalea kuin juv. muuttohaukoilla; yl. selvästi erottuva mustasävyinen kapeahko mutta pitkä jopa aina yläselkään asti kaartuva silmäjuova joka kontrastoituu jyrkästi vaaleaan poskeen ja päälakeen-niskaan; silmäkulmajuova us. punaruskeaa sävyä, voi olla myös valkea-kermansävyinen
  • us. vaalealla (lähinnä valkeahkolla, ei ruskeasävyisellä) pohjalla tummaa tiheää viirutusta ja päälaki tummempi kuin keltapäähaukalla jolla vain harvaan viiruinen; otsa useimmiten tummasävyisempi kuin keltapäähaukalla mutta joillain yksilöillä saattaa olla vaalea; niska myös yleensä tumma mutta voi olla vaaleasävyinen keltapäähaukan tapaan; yl. viiksijuova leveämpi ja tylpempi (calidus-alalajin yksilöillä voi olla melko kapea), poskilaikku keskim. selvästi pienempi (calidus-alalajin yksilöillä voi olla melko kookas) ja us. tummasävyisempi kuin juv. keltapäähaukoilla; juv. linnuilla silmäjuova voi erottua selvempänä mutta hyvin harvoin yhtä selkeänä kuin keltapäähaukalla; silmäkulmajuova ei koskaan punaruskea, yl. vaaleanruskeasävyinen
  • yläperän sävyero takaselkään ja pyrstön kärkiosaan
  • yläperän ja pyrstön kärkiosa tasasävyiset ilman selvää kontrastia
  • yläperä erottuu yl. melko selvästi vaaleampana kuin pyrstön tummasävyinen kärkiosa

Alalajin calidus muuttohaukat vaikeimpia erottaa keltapäähaukasta ja kaikki tuntomerkit eivät päde tähän alalajiin.